Miksi ihmiset tulevat uskoon yleensä sen alueellisesti ja kulttuurisesti vallitsevan valtauskonnon mukaan?
Kuinka ollakaan juuri sen oman ympäristön valtauskonnon jumala puhuttelee eikä joku muu maailman tuhansista muista jumalista. Eikö tämä ole vähän sama kuin että kaikkea todennäköisyyttä vastaan juuri se naapurin tyttö tai poika olisi se paras ja ainoa oikea kumppani eikä kukaan muu maailmassa?
Kommentit (16)
Uskonnoissa yhteisöllisyydellä on iso merkitys. Helpompaahan sen yhteisön on toteuttaa kun ihmiset fyysisestikin ovat suhteellisen lähellä toisiaan eikä tapaamisiin tarvi lähteä aina maailma ääriin.
Samaa mieltä ykkösen kanssa. Eikä luterilaisistakaan tule kirkon tapakristittyjä rivijäseniä vaan jonkun liikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ykkösen kanssa. Eikä luterilaisistakaan tule kirkon tapakristittyjä rivijäseniä vaan jonkun liikkeen.
Kristitty mikä kristitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ykkösen kanssa. Eikä luterilaisistakaan tule kirkon tapakristittyjä rivijäseniä vaan jonkun liikkeen.
Kristitty mikä kristitty.
Ja sitä paitsi valtaosasta tulee tosiaan ihan pelkän tylsän luterilaisen kirkon uskovia. Joskus on lahkolaisia, aniharvoin buddhalaisia yms..
Niin Ricky Gervais kerran sanoikin, että uskonnoista puhuttaessa on aina hauska miettiä "mitä jos olisin syntynyt Intiaan?". Uskonto on voimakkaasti alueellista ja kulttuurista, vaikka tietysti (valta)kulttuuri muuttuu ja uusia suuntauksia tulee.
Ja ylemmälle kommentaattorille, mun vanhemmat on nimikristittyjä, vaikka ovat saaneet luterilaisen kasvatuksen. Itse oon pienenä saanu kasteen, mutta sittemmin eronnut kirkosta. Ja olin vieläpä teininä innokas seurakuntanuori. Kristitystä voi tulla ihan millainen vaan, ei se itse kristittynä oleminen vaikuta mihinkään.
No en minä ainakaan voisi kuvitella kääntyväni vaikka shintolaiseksi tai muslimiksi tai edes jonkin ns. vapaan liikkeen kannattajaksi. Olen saanut kristillisen luterilaisen kasvatuksen eikä minulla ole mitään syytä erota siitä. Vieraat uskonnot ovat minulle vieraita, samoin koen vieraiksi kaikenlaiset hihhuloinnit.
Vierailija kirjoitti:
No en minä ainakaan voisi kuvitella kääntyväni vaikka shintolaiseksi tai muslimiksi tai edes jonkin ns. vapaan liikkeen kannattajaksi. Olen saanut kristillisen luterilaisen kasvatuksen eikä minulla ole mitään syytä erota siitä. Vieraat uskonnot ovat minulle vieraita, samoin koen vieraiksi kaikenlaiset hihhuloinnit.
Olisit muslimi, jos olisit syntynyt Lähi-Idässä. Kaikki muu olisi sinulle vierasta hihhulointia.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa eivät tule. Kun ihmiset tulevat uskooon, heitä puhuttelee joku eksoottisempi usko. Sen sijaan siinä alueen valtauskossa uskovat ihmiset ovat yleensä kasvaneet uskoonsa lapsesta asti.
Mitä eroa on uskoon kasvamisella ja uskoon tulemisella? Kyllä kai uskoon kasvaneet ovat tulleet uskoon.
Minä en ole juntti, vaan päätin alkaa maalaisuudestani huolimatta uskomaan ja seuraamaan Mulakukurun johdatusta. Jumalani asuu mustanaukon takaisessa ulottuvuudessa.
Olisin hyvin voinut alkaa seurata paikallisen Rauhanyhdistyksen viitoittamaa tietä, taikka antaa koko uskonnon vain olla, mutta se olisi ollut junttimaista, joten valitsin eksoottisen uskonnon ja minulla on siihen täysi oikeus.
Oon eri mieltä. Mä oon huomannut että aika monesti ku joku tapaluterilainen/ateisti tulee uskoon nii se ei suinkaan valitse evankelis-luterilaisuutta vaan joko helluntailaisuuden tai vapaaseurakunnanvaikka molemmat ovat Suomessa pieniä vähemmistökirkkoja.
Ja ei, "kristitty mikä kristitty" ei ole totta koska vaikka kaikissa kirkkokunnissa opin keskeisimmät kohdat ovat samat (usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja siihen että Kristus joka on Jumala kuoli ristillä syntien sovitukseksi ja nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista) opillisia eroja on valtavasti. Käsitykset mm. Helvetin ikuisuudesta, kiirastulesta, lapsikasteesta, pyhimyksistä, Neitsyt Mariasta, Raamatun kirjojen määrästä, ehtoollisesta ja soteriologiasta ovat eri kirkkokuntien kesken erilaisia.
Ai niin, itse olen kääntynyt katolilaiseksi (Suomessa on n. 14 000 katolilaista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä ainakaan voisi kuvitella kääntyväni vaikka shintolaiseksi tai muslimiksi tai edes jonkin ns. vapaan liikkeen kannattajaksi. Olen saanut kristillisen luterilaisen kasvatuksen eikä minulla ole mitään syytä erota siitä. Vieraat uskonnot ovat minulle vieraita, samoin koen vieraiksi kaikenlaiset hihhuloinnit.
Olisit muslimi, jos olisit syntynyt Lähi-Idässä. Kaikki muu olisi sinulle vierasta hihhulointia.
On Lähi-idässäkin kristittyjä, mm. kopteja (n. 10% Egyptin väestöstä!), ortodokseja ja uniaatteja. Lisäksi moni siellä asuva muslimi on kääntynyt kristityksi.
Vierailija kirjoitti:
Oon eri mieltä. Mä oon huomannut että aika monesti ku joku tapaluterilainen/ateisti tulee uskoon nii se ei suinkaan valitse evankelis-luterilaisuutta vaan joko helluntailaisuuden tai vapaaseurakunnanvaikka molemmat ovat Suomessa pieniä vähemmistökirkkoja.
Ja ei, "kristitty mikä kristitty" ei ole totta koska vaikka kaikissa kirkkokunnissa opin keskeisimmät kohdat ovat samat (usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja siihen että Kristus joka on Jumala kuoli ristillä syntien sovitukseksi ja nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista) opillisia eroja on valtavasti. Käsitykset mm. Helvetin ikuisuudesta, kiirastulesta, lapsikasteesta, pyhimyksistä, Neitsyt Mariasta, Raamatun kirjojen määrästä, ehtoollisesta ja soteriologiasta ovat eri kirkkokuntien kesken erilaisia.
Ai niin, itse olen kääntynyt katolilaiseksi (Suomessa on n. 14 000 katolilaista).
Eli olet katolilainen mutta et kristitty.
Vierailija kirjoitti:
Niin Ricky Gervais kerran sanoikin, että uskonnoista puhuttaessa on aina hauska miettiä "mitä jos olisin syntynyt Intiaan?". Uskonto on voimakkaasti alueellista ja kulttuurista, vaikka tietysti (valta)kulttuuri muuttuu ja uusia suuntauksia tulee.
Ja ylemmälle kommentaattorille, mun vanhemmat on nimikristittyjä, vaikka ovat saaneet luterilaisen kasvatuksen. Itse oon pienenä saanu kasteen, mutta sittemmin eronnut kirkosta. Ja olin vieläpä teininä innokas seurakuntanuori. Kristitystä voi tulla ihan millainen vaan, ei se itse kristittynä oleminen vaikuta mihinkään.
Suomen ev.luteista valtaosa ei ole 'tullut uskoon' ja ne, jotka ovat, yleensä liittyvät johonkin herätysliikkeeseen tai muuhun ryhmittymään tai edes seurakuntansa raamattupiiriin. Sitä ajoin kommentillani takaa. T.3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin Ricky Gervais kerran sanoikin, että uskonnoista puhuttaessa on aina hauska miettiä "mitä jos olisin syntynyt Intiaan?". Uskonto on voimakkaasti alueellista ja kulttuurista, vaikka tietysti (valta)kulttuuri muuttuu ja uusia suuntauksia tulee.
Ja ylemmälle kommentaattorille, mun vanhemmat on nimikristittyjä, vaikka ovat saaneet luterilaisen kasvatuksen. Itse oon pienenä saanu kasteen, mutta sittemmin eronnut kirkosta. Ja olin vieläpä teininä innokas seurakuntanuori. Kristitystä voi tulla ihan millainen vaan, ei se itse kristittynä oleminen vaikuta mihinkään.
Suomen ev.luteista valtaosa ei ole 'tullut uskoon' ja ne, jotka ovat, yleensä liittyvät johonkin herätysliikkeeseen tai muuhun ryhmittymään tai edes seurakuntansa raamattupiiriin. Sitä ajoin kommentillani takaa. T.3
Eli siis valtaosa ev.luteista ei ole uskossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin Ricky Gervais kerran sanoikin, että uskonnoista puhuttaessa on aina hauska miettiä "mitä jos olisin syntynyt Intiaan?". Uskonto on voimakkaasti alueellista ja kulttuurista, vaikka tietysti (valta)kulttuuri muuttuu ja uusia suuntauksia tulee.
Ja ylemmälle kommentaattorille, mun vanhemmat on nimikristittyjä, vaikka ovat saaneet luterilaisen kasvatuksen. Itse oon pienenä saanu kasteen, mutta sittemmin eronnut kirkosta. Ja olin vieläpä teininä innokas seurakuntanuori. Kristitystä voi tulla ihan millainen vaan, ei se itse kristittynä oleminen vaikuta mihinkään.
Suomen ev.luteista valtaosa ei ole 'tullut uskoon' ja ne, jotka ovat, yleensä liittyvät johonkin herätysliikkeeseen tai muuhun ryhmittymään tai edes seurakuntansa raamattupiiriin. Sitä ajoin kommentillani takaa. T.3
Eli siis valtaosa ev.luteista ei ole uskossa?
Hirveän monihan itse muotoilee asian näin: "Uskon kyllä Jumalaan, mutta en ole uskovainen." Silloin ei olla 'tultu uskoon', kuten taas otsikossa oli keskustelun aiheena. Silloin ollaan kasvettu uskoon ja se luonnollisesti tapahtuu vanhempien uskoon.
Itse asiassa eivät tule. Kun ihmiset tulevat uskooon, heitä puhuttelee joku eksoottisempi usko. Sen sijaan siinä alueen valtauskossa uskovat ihmiset ovat yleensä kasvaneet uskoonsa lapsesta asti.