**SYYSKEIJUJEN MAANANTAI**

[color=Purple]Tulin taas kaheksaan töihin mutta en ole saanut vielä ees aloiteltua mitään¿piti aloittaa syömällä jugurtti ja sitte suoraan vessaan yökkimään :) Onneksi täällä ei muita vielä paikalla. Ei tartte selitellä.



Mulla on tänään jännittävä viikko kun edellinen raskaus meni juuri näillä viikoilla kesken.

Nyt pelottaa¿mutta ens maanantaina neuvola ja toivottavasti siihen asti kaikki menee hyvin ja jos sitten kuuluisi jo sydänäänet¿



Kerroin eilen pikkuveljelle että meille tulee vauva. Se oli todella innoissaan mutta minä sanoin että

ei kertois vielä äitille.



Jännä kun minä en halua kertoa vanhemmilleni ihan sen takia että tiedän kuinka mielissään ne on ja soittelee koko ajan mikä on vointi ja lähettelee vauvanvaatteita. En jaksa sitä hössötystä:)

Mutta miehen vanhemmat ilmeisesti suhtautuu päinvastoin¿kun mies sanoi eilen että kertoi äitilleen vauvasta. Minä kysyin tietenkin heti että no mitä se sano¿mutta ei se ollut sanonut mitään. Ei onnitellu eikä kysynyt millon vauva syntyy. Mies kyllä varoitteli minua jo etukäteen mutta silti tuntuu jotenkin hassulta. Eikö niillä kiinnosta tuleva lapsenlapsi (on niiden ensimmäinen) vaan eikö niiden luonteeseen vaan kuulu sellanen innostuminen.



Mutta pääasia että vauva on tulossa:)



Iloista maanantaita kaikille!



Kerttu rv 9+2

[/color]

vierailen tosta toukopuolelta mut ajattelin kirjoittaa sulle koska meillä ihan samanlaista ja veikkaan et sinäkin olet synt. -84. miehen vanhemmat:



kerroimme niille rv 16+ ja ei niiltä saanu edes kunnon onnittelut, kysyi kyllä et millon (mulla oli sillon jo melko iso masu) mut ei vaikuttanu yhtään kiinnostuneelta. muutama viikko sitten käytiin 4d-ultralla ja saatiin tietää sukupuoli, mies lähetti äidilleen viestin ja vastauksena tuli et " ihan kivaa" . kai se ei oikein tykkää muutenkaan musta kun mulla ko ennestään 2 lasta joten kai se luulee et teen vauvoja ja sit jätän ja vaadin elatusta. tiedä sit. no, olen ajatellu et kai se viimeistään sit innostuu kun näkee vauvan. toivon! kai ne tulevat isovanhemmat vaatii hieman aikaa jos tulee yllätyksenä. ja toiset ei vaan innostu lapsista tai vauvoista. sain sellasen käsityksen et sun vanhemmat taas olis onnesta sekasin joten sehän on ihanaa, tulevaisuutta ajatellen.



Onnea odotukseen!!



my_selene ja kolmas neiti rv 26+0

[color=Purple]Kiitos vierailusta ja vastauksesta my_selene...kiva kuulla että en ole yksin tässä tilanteessa. Minusta kyllä aina tuntunut että miehen perhe tykkää minusta, eikä meillä ole ollut mitään ongelmia. Täytyy toivoa että niillä vaan ¿alkushokki¿ ja kun vauva on syntynyt nekin innostuu. :) Ihan miehen puolesta toivon niin. Tuntuis jotenkin tyhmältä jos meidän perhe on täysillä mukana ja niiltä ei kukaan ole kiinnostunut....

Meillä siis ensimmäinen lapsi tulossa, mutta tunnen omat vanhempani, ne tulee olemaan todella iloisia meiän puolesta:)



Onnea sinulle my selene....sekä raskauden että miehen sukulaisten kanssa. ;)

[/color]

Kerttu kirjoitti tuosta vanhempien suhtautumisesta. Meillähän äidilläni on ollut hieman sellainen vanhenemisen kammo (varsinkin kun sen miesystävä on 17 v. nuorempi... ;-). En oikein muista niin tarkkaan, miten se suhtautui vauva-asiaan, kun odotin esikoista. Ei se kyllä ainakaan hössöttänyt tai mitään enkä saanut kovin lämpimiä sanoja, kun kerroin raskaudestani. Ja hieman sitä kiusoiteltiin, että siitä tulee mummu. No, esikoinen syntyi ja äitinihän hurmaantui tietysti heti. Hän halusi, että pitää käyttää nimitystä mummi, koska silloin ei kuullosta niin vanhalta. Nythän sillä on nämä meidän neljä lasta lapsenlapsinaan eikä se enää niistä nimityksistä välitä. Jos menee viikko pari, ettei se näitä mukuloita näe, niin alkaa jo soitella, että ikävä on. Tänään se onkin taas tulossa käymään ja yötäkin on, kun ikävä taas iski ;-). Luulisi tosiaan, että isovanhemmat viimeistään vauvan synnyttyä hurmaantuvat vauvaan. Toivottavasti teilläkin käy näin!



ON: Rv 11+4 menossa. Ultraan on vielä 9 yötä. Välillä meinaa epäusko iskeä, mutta toisaalta onneksi on vielä ollut noita oireita eli monta kertaa päivässä tulee paha olo ja rinnatkin on välillä kipeät. Väsymys vaikuttaisi helpottavan. Jospa se aika menisi äkkiä ja saisi kuulla ja nähdä ultrassa iloisia asioita. Ei auta kuin odottaa.



Pahoittelut kaikille syyskeijuista poistumaan joutuneille. Onkin tullut mieleen, että voiskohan nytkään olla mahdollista, että itse saisi tällä kertaa kuulua niitten onnellisten joukkoon, jotka pääsevät odotustaan jatkamaan (neljä perättäistä km:a siis takana).



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille keijuille!



neronja rv11+4

Kiitos samoin! =) kuka nyt voi vauvoja vastustaa..kyl se siitä.



m_s

Täällä noustu kerrankin " myöhään" , tossa yheksältä. Tyttö heräs kyllä jo 6-7 mut video pyöriin ja kaakao käteen, ni sai äiti ja isi vielä nukkua. Ukko sai kätensä kipeeks viikonloppuna ja jäi kotiin " potemaan" , saas nähä paljonko saa saikkua.



Isovanhemmista. Kun ekasta raskaudesta kerroin äitilleni, niin pillahti itkuun eikä ollut ensin ollenkaan iloinen. Raskaus tuli yllätyksenä ja mulla oli koulut kesken. Kyllä se siitä iloksi muuttui tosi nopeesti ja se jälkeen on kaikista raskauksista ollut onnellinen. Ja tuntuu että pojan kuoleman otti äiti paljon raskaammin kun minä tai mieheni.

Miehen vanhemmat on vähemmän tunneihmisiä, kyllä ne onnittelee ja kuuntelee mitä on kerrottavaa mutta ei mitään hössötystä.



Omaolo: Lievää etommista esiintyy aamuisin, mutta aika vähän muuten. Iltapuolella tuntuu et kokoajan pitäis syödä jotain. Suklaakin taas maistuu ja naama on sen näkönen :/ Aika vähäisiltä oireet tuntuu, niin välillä nousee pintaan pelko onko kaikki hyvin. Täytyy varmaan vaan uskoa parasta. Aattelin mä tänään soittaa sinne neuvolaan ja kysästä josko pääsis niitä sydänääniä loppuviikosta kuunteleen kun viikot on 10+.



No niin.. puurolautanen kutsuu...



Iloista maanantaita kaikille Keijuille (ja kaikille muillekin lukijoille)

Täällä pohjoisessa taas kipakka pakkaspäivä, aamulla mittarissa -30. Nyt paistaa aurinko ihanasti ja ehottomasti pitää vääntäytyä lenkille päivän mittaan, jos se tuosta lämpenee. Mä teen töitä kotona ja aina on vähän huono omatunto, jos kesken päivää lähtee reippailemaan, kun se on sitten muka enemmän työajasta pois kuin esim. tää palstailu...vaikka tosiasiassa ulkoilu tehostaa työvirettä niin, että iltapäivällä saa taas kummasti aikaan.



Taidan kirjottaa vasta toista tai kolmatta kertaa tässä pinossa. Mulla on jo eka neuvola, lääkärikäynti ja np-ultra takana. Laskettu aika aikaistui muutamalla päivällä, se on nyt 30.8. mutta pysyttelen syyskuisten kelkassa edelleen. Ultrassa näkyi vilkasliikkeinen otus, joka pompahteli kohdussa kuin trampoliinilla ja raaviskeli päätään. Kaikki näytti olevan kunnossa. Mulle oli yllätys, että np-ultran yhteyteen kuului verikoe, jossa katsotaan riskiä downin syndroomaan. Muistaakseni edellisellä kertaa, kun odotin pääkaupunkiseudulla, sellaista ei ollut.



Eilen näytti olevan juttua kielletyistä ruoka-aineista. Mä kuulun niiden suhteen siihen huolettomampaan sakkiin. Alkuraskaudessa vetelin itärajan takana käydessäni mätiä ja graavia kalaakin, kun en jotenkin muistanut koko riskiä. Maksaa, keinotekoisia makeutusaineita, kahvia ja monia muita listan aineita en nautiskele normaalistikaan. Enemmän kuin niitä vältettäviä juttuja yritän kiinnittää huomiota siihen, että tulisi syötyä monipuolisesti, erityisesti vihanneksia ja hedelmiä, jotka meinaa mulla jäädä aina liian vähälle.



Oma olo on ihan oolrait jo, vieläkin väsyttää tavallista enemmän, mutta ei se mittään, tuleepa mentyä sänkyyn ihmisten ajoissa. Alaselkäkivut vaivaa, iskias-tyyppinen kipukin ilmaantunut tavanomaisen juilimisen lisäksi, ja ainoa, mikä auttaa, tuntuu olevan liikunta. Toivon vaan, ettei nää tästä kauheasti pahene mahan kasvaessa. Nyt jo pidän tukivyötä (Anitan), se auttaa mulla kipuihin.



Njoammil 12+5 (uusi lukema np-ultran mukaan, oho, melkein 13 jo!)

ja viime viikolla 2 v täyttänyt esikoispoju

Juu, onhan noita isovanhempia moneen lähtöön. Eipä munkaan miehen äiti puolisonsa kanssa ole nyt niin hirveän innostunut ollut missään vaiheessa kun lapsia ollaan saatu. Hän kylläkin asuu noin 400km päässä meistä, joten senkään takia ei nähdä niin paljon. Mutta ei ole muutenkaan sellaista " mummotyyppiä" - valitettavasti. Kun kerrottiin tästä kolmannesta, oli komentti: " ai, meinaatteko te oikein suurperheen hankkia?" Se siitä onnitteluista.... Mutta eipä ole mun oma äitikään mikään ihanne-mummo, soittelee kyllä usein, mutta ei niin hirveästi jaksa konkreettisesti käydä kylässä tai hoitaa lapsia.



Sitten omaa napaa: vointi on koko ajan parempi, eli paha olo alkaa hellittää. Vatsa on jo kasvanut ihan hirmu paljon, joten se luo toivoa, että siellä masussa on todella elämää. Keskiviikkona mulla on lääkärineuvola, jolloin kuunnellaan sydänäänet ja viikon päästä on sit np-ultra. Jännää!



Mäkimeirami rv 11+6 ja pojat 02 sekä 05

[color=008B00] Gandalf80:lle pahoitteluni!



Kevät lähestyy ja aurinko paistaa ihanaa! Tänään meillä herättiin vasta 8.15 sekin tuntuu jo luksukselta verrattuna 7.30 herätyksiin :) Viikonloppuna pojan rytmi meni vähän sekasin kun oltiin naapurikaupungissa liikenteessä.Toivon kyllä että tämä rytmi pysyy ja herätyksen alkas oleen kasin pintaan.



Kielletyt ruoka-aineet: tässä raskaudessa olen ollut paljon huolettomampi kuin edellisessä ja en ole muistanu mitä on " kiellettyjen listalla" , ihmeellistä. Muutenkin kuulun kyllä enemmän kohtuudella kaikkea ihmisiin. Ja nuista ligh-tuotteista ja makeutusaineista sen verran, että käsittääkseni ainakin a-alkuiset ovat niin turvallisia, että niitä saisi aikamoisen määrän syödä ennenkuin haittaa aiheuttavat. Maksalaatikkoa ja makkaraa olen syönyt harvakseltaan (ehkä n. 1krtr/kk) ja saunan jälkeen saatan jopa juoda pullon siideriä silloin tällöin.



Omaa napaa: mulla on ens viikolla neuvola ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Pelko vauvasta nousee ajoittain pintaan. Muuten öllötystä edelleen, muita vaivoja ei juurikaan. Öllötyksestä kun päästään niin olen onnellinen :) Tällä viikolla saan todennäköisesti vapaapäivän itselleni, kun appivanhempi ehdokkaat aikoivat ottaa pojan hoiviinsa. No vapaapäivä menee yhden koulujutun tekemiseen, mutta mukava silti saada omaa aikaa.





Nyt kotihommiin!



Oona, poju ja sintti 9+1 [color=deeppink][size=5]♥

Eipä ole tullut tosi pitkään aikaan kirjoteltua. käyn kyllä sillon tällön lukemassa kuulumisianne, mutta jostain syystä jäänyt kertomatta omia kuulumisia..



tänään olis ensimmäinen neuvola saa nähä mitä siellä sanotaan. sydänääniä ei vielä varmaan kuulu viikkoja 8+6, esikoiselta kuulu kyllä 9+2, mutta saa nähä nyt.

pahoinvointia ei edelleenkään ole juuri ollenkaan, joskus illalla vähän. mutta väsyttää tosi paljon aina. mieski ihmettelee miten oon niin väsyny. yöllä kyllä joudun tytön takia heräämään usein, se nukkuu jostain syystä nykyään niin huonosti ja sitten en meinaa saaha unta enää. mutta eiköhön tämä väsymys joskus helpota.

maha on iltaisin tosi iso mutta aamulla ei juuri yhtään kasvanu, varmaan turvonnu vaan iltaisin, mistähän seki johtuu..



Kielletyistä ruuista sen verran, että ite en oo kauheena ajatellu koko asiaa. söin eilen pitsaa jossa oli homejuustoa ja maksamakkaraa oon aina joskus syöny.



en ole kertonu vielä kellekään raskaudestani. viimeksikään ei kerrottu aateltiin että kyllähän sen joskus huomaa. äiti kysy kun olin viikolla11 että tuleeko teille vauva. ja miehenki vanhemmat huomas ite. kummatki oli tosi innossaan, välillä tuntu että vähän liianki innoissaan.



meetu rv8+6

Miun_Eka_Ipana, kiitos huolen ilmaisustasi eilisessä ketjussa Panacod-lääkkeen suhteen. Olen toki tietoinen lääkkeen " haittapuolista" ja siksi koitankin viimeiseen asti olla ottamatta lääkettä. Lääkärin kanssa kuitenkin olemme keskustelleet asiasta. Sain lääkken jatkuviin niska- ja hartiasärkyihin ja niistä johtuviin ankariin päänsärkykohtauksiin. Lääkäri oli sitä mieltä, että lapsen kannalta olisi vahingollisempaa, jos äidillä on jatkuvat tuskat ja siitä johtuva stressi.



Täällä tänään hieman parempi olo. Kuopus lähti isänsä kanssa ensimmäistä kertaa parturiin. Täytyy leikata " ison pojan tukka" , kun kerran isoveljeksi on tulossa. Ja olihan se tukka muutenkin jo epäsiisti.



Nyt alppihiihdon pariin lähtee tämä intohimoinen penkkiurheilija.



Andoliniska ja vauva-kirppu 9+4

Kiitoksia ruoka-ainevinkeistä. Joku epäili meetwurstin olevan kielletty sen suolaisuuden vuoksi, mutta tietääkseni se ei suolaisuudesta johdu vaan valmistus tavasta. Meetwurstihan ei ole keitettyä eikä paistettua vaan ns. kuivatettua, eli kärjistäen sanottuna raakaa lihaa, joka on kypsennetty kuivattaen pimeässä. Aidossa meetwurstissahan saattaa olla ulkopuoli hyvinkin homeessa, joka ei siis tietenkään ole terveydellä haitallista vaan samanlaista " hyvää hometta" kuin homejuustoissakin...



Olen kanssa samaa mieltä usean tänne kirjoittaneen kanssa, että maalaisjärki on sallittua. Mutta tietenkään en tiedostaen halua syödä/juoda mitään sikiölle ei terveellisiä aineita.



Minulle iski tänään eto-olo. Se onkin ollut jo muutaman viikon poissa! Ei kyllä vieläkään ole pönttövaaraa...



Tuhrut ovat olleet koko viikonlopun poissa, näyttää taas hyvältä. Ja ylihuomenna on se kauan odotettu ultra!



Seirana

rv11 +3

Minunkin puolestani pahoittelut syyskeijuista poistuneille. Tiedän, miltä tuntuu mennä ultraan innoissaan eikä osaa odottaa mitään pahaa. Itse en tällä kertaa osaa kuin turtana odottaa np-ultraa. Sanoin neuvolassakin, että tuntuu kuin tuomiolle menisi. Haluaisin niin iloita tästä raskaudesta ja tietenkin iloitsenkin, mutta yritän hillitä intoani ultraan saakka. Katsotaan sitten sen jälkeen.



Minäkin yritän syömisen suhteen noudattaa kohtuutta - en välttämättä rajoituksia. Luulen katkeroituneeni viime kerrasta niin, että nyt en niin tarkkaan välitä. Tarkoitan, että vaikka kuinka tekisi kaiken oikein, voi asiat silti mennä mitä pahiten pieleen...



Aluksi maistui kaikki maustettu ruoka ja sitä meni paljon! Samoin minullekin tekisi suolainen kauppansa makeaa paremmin. Ja jano jatkuu. Kylmä vesi on niiiiiin hyvää ja on pitänyt tehokkaasti pahoinvoinnin kurissa. Nyt tuntuu, että mielihalut ovat tasoittumaan päin ja syömisiäänkin pystyy vähän rajoittamaan.



Toisaalta nyt alkavat hajut etoa. Lapset vielä toistaiseksi tuoksuvat hyvälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä...;-)



fullmoon rv 10

Hei Keijukaiset!



Minultakin vielä pahoittelut kaikille listalta poistuneille... Ikävää.



Me kerrottiin eilen raskaudesta mun äidille. Meni aika luontevasti kun me olimme yhdessä syömässä ja äitini käski mieheni avata viinipullon, mies sitten mutisi jotain, että " Rizzu ei voikaan tätä sitten varmaan juoda..." Äiti arvasi saman tien. Ja suhtautui asiaan ihan OK, tyynesti. Onnittelikin sitten alku" hämmennyksen" jälkeen.



Muut sukulaiset saavat varmaan myös tiedon tässä tällä viikolla, kun menemme kotipaikkakunnallemme. Voi kuvitella, miten anoppi reagoi: " EI KAI, IHANKO TOTTA, IHANAAAAA!" Se on aikamoinen hössöttäjä, saas nähdä mitä se meinaa.



Mua vain hirvittää tää vaihe, kun ei voi tietää, onko pikkuinen elossa. En viikon to olis neuvola, silloin kai kokeiltais doppleria ekan kerran.



Mutta nyt päiväkahville!



T. Rizzu rv 11+2

..nämä julmetut alavatsan nipistelyt!! Eilinen ilta oli ihna hirmuista nippailua ja jatkuu aavistuksen heikompana tänään, kohtu kasvaa, ihanaa!! Enkä ole ihan varma, mutta saatoin tuntea liikehdintääkin!! (ainakaan se ei ollu paukku joka kuprus ;) )



Enää kaksi yötä ultraan, ei malttas millään odottaa....ja pelotaa nipistelyistä huolimatta että " turpiin tulee" , toivottavasti ei kuitenkaan.



Että vähän positiivisempaa päivää!!



Minjuska 11+6

meiltäkin pitkästä aikaa.



Neuvola käynti oli 2 viikkoa sitten ja viikko sitten oli jo eka lääkärissäkin käynti. Kohtu oli kasvanut hyvin ja vastas viikkoja.



Torstaina onkin sitten eka ultra. Sen saa videolle jos vie oman nauhan mukanaan =)



Muuten olo on hyvä paitsi että väsyttää sen verran että tietää raskaana olevansa =) ainoa missä tulee paha olo on juna. Junan heiluminen saa olon aivan hirveäksi. Olen nyt muutaman pitemmän ja pari lyhyempää reissua reissannu junalla.



Muuten ei tänne ihmeitä



Masunasu rv 11+2

ja sydän äänet kuuluivat hienosti jo viikko sitten =) hieman helpotti kulla pienokaisen olevan " hengissä" .

Viime viikon olin sairiksella kun alko piiputtaa todella, on ollut lasten sairasteluja, miehen isän vakava sairaus, oma paha olo ja väsymys raskaudesta johtuen, miehen jatkuva naputtaminen ja kiukuttelu (ymmärrettävistä syistä) ja pisteenä iin päälle itselle tuli tosi kamala ja pitkä flunssa ja muutaman tunnin yöunet ei riittänyt pitämään naista tiellä. Nyt on jo parempi olla ja paha olokin on ainakin hetkellisesti väistynyt ekaa kertaa, mikä saa mielen tosi aurinkoiseksi vaikka fyysisesti onkin vielä yskän ja poskiontelotulehduksen takia hiukan onneton. Vihdoin pystyy oleen ihan täpinöissään tästä pikku kolmosestakin!



Isovanhemmista juupa juu. Miehen puolelta tulevat olemaan tosi iloisia, niinkuin muutkin sen sukulaiset, mut omalta puolelta ainakin äiti saa kyllä paskahalvauksen kun se kuulee tästä. Se ei kuuna päivänä kuvitellut meidän hankkivan ees toista lasta saatika kolmatta. Se kun haluaa mun luovan uraa ja tässä sitä taas ollaan, ehdinhän mä olla reippaan kuukauden taas töissä kun olin jo raskaana :) Äiti haluais elää omia toteutumattomia unelmiaan mun kautta. Isästä en oo varma. Aattelin et ois ihan mielissään, mut mun täti arveli ettei välttämättä...? Mitä se lienee tarkoittanut..



Nyt oottelen vaan et tervehtyisin, toi mun yskä on ihan karmeeta. Tosi mukava herätys mm. tänä aamuna, kun heräsin siihen, et aloin yskiä keuhkoni pihalle ja oksennusrefleksi toimi kiitettävästi...



Oottelen seuraavaa neuvolaa kovasti. Pelottaa välillä et jaksaako tuo kirppu mukana, kun on ollut niin pirun raskasta...Eiköhän..



Blues kera pikku kolmosen 9+3

uuteen viikkoon täällä mentiin aamuvuoron parissa, oli muuten melkoisen vaikeaa aamulla nousta ylös iltavuoron jälkeen, mut nyt tämä päivä jo onneks pulkassa, huomenna vielä aamuvuoro ja sitten ruhtinaallisen yhden päivän vapaalle.



Aamulla oli rinnat aivan tajuttoman pinkeet ja arat ja väsymys luonnollisesti aivan älytön. Nälkä on melkein koko ajan ja yhtenään joutuu jotain syömäänkin.



vauva06 rv10+0

Huominen ultra jännittää jo ihan sikana. Onkohan vaavi elossa ja kaikki hyvin. Pelottaa jo aika paljon. Saas nähdä saanko yöllä edes kunnolla nukuttua.



Mä en itse oo niin tarkka noiden ruoka aineiden suhteen. Tervettä järkeä käytän.



Isovanhemmille kertomisesta. Nyt tästä raskaudesta ei tosiaan tiedä kuin mun äiti ja miehen isä ja he olivat todella iloisia. Luulen että kaikki sukulaiset ottavat vauva uutisen hyvin vastaan. Huomenna kerrotaan lopuille muille sukulaisille jos vaan ultrassa on kaikki hyvin.



Esikoisen kanssa kaikki ei suhtautunu odotus uutiseen kovinkaan hyvin tai siis kaikki muut suhtautuivat hyvin paitsi miehen äiti. Se hoki vaan koko ajan että tää tuli nyt vähän liian nopeasti ja ootte vielä niin nuoria. Poistu sai alkunsa kun oltiin miehen kanssa oltu yhdessä pari kuukautta ja ikää meillä silloin oli 21 ja 20.

No tätä samaa se hoki koko raskauden ajan ja muutenkin puhui koko ajan pahaa ja sanoi että kyllä kohta eroatte yms. Ei halunnut että hankittiin vauvalle mitään kivaa. Oli kaikkea vastaan koko ajan. Mies ei olisi saanut mennä siihen työpaikkaan minne itse halusi yms. Se oli jotain ihan kamalaa.

Miehen äiti vieläpä sattuu asumaan aikasta kaukana n.900km päässä meistä. Soitteli melkein joka päivä ja aina puhelun jälkeen sekä minulla ja miehellä oli todella paha olla.

Poistun syntymän jälkeen tilanne sitten riistäytyi kunnolla käsistä ja en enään jaksanut että se kohteli meitä niin huonosti ja annoin tulla suoraan mitä ajattelin. Miehen äitihän ei ollut tottunut siihen että joku sanoi hänelle suorat sanat ja tilanne vaan entisestään pahentui.

Vieläpä ilmoitti sitten että ei tule edes pojan ristiäisiin. No välit on meillä ollut siitä asti poikki. Sääli poitsun kannalta muttei haluta että se enempää pahaa yrittää aiheuttaa.

Että näin meillä silloin kävi.



Pahat olot on kyllä hieman jo helpottamaan päin. Silloin kun paha olo iskee niin syy on oikeastaan aina että olen unohtanut syödä.



Nyt syömään.



Öttis, poistu 1v4kk ja masutoukka rv 12+5