**SYYSKEIJUJEN MAANANTAI**

kurjaa kuulla miten monella on huonot välit omiin tai puolison vanhempiin. Usein vielä tahtomattaan. =( Mulla on omiin vanhempiini hyvin lämpimät välit mutta anopille en ole koskaan ollut se oikea miniä. Surullista sinänsä... joudutaan kuitenkin vielä jakamaan katto päämme päällä, niin yritäppä tässä sitten olla stressaamatta asioista. Aina se on kyttämäässä ja neuvomassa lasten kasvatuksesta ja meidän raha-asioista ja millon mistäkin. Onneksi meillä on tälläinen iso maalaistalo ja asutaan nelihenkisenä perheenä täällä toisella puolella taloa. Meillä on täällä omalla puolella kaksi makuuhuonetta ja olohuone, vessa ja sauna (keittiö, vessa ja sauna ovat valitettavasti yhteiskäytössä). Haaveenamme ja selvänä tulevaisuuden suunnitelmana on rakennuttaa talopaketti tuohon lähelle. Tontti olisi jo valmiina =D Onneksi tulemme kuitenkin anoppini kanssa toimeen ja on silläkin hyvät hetkensä ;D Välillä kuitenkin näpäytän häntä liiasta puuttumisesta meidän asioihin.



Tänään töissä huomasin, että vatsani näkyy jo vaatteiden läpi!! Nyt se on ihan selvä vauvamasu. Tosin pieni vielä ;D

Nippailut ovat jääneet vähemmälle. Muutama päivä sitten kärsin vielä kovista vatsakivuista. Pitää ajatella positiivisesti, että siellä se kohtu kasvaa vaavin mukana ;)



Tänään mietin meidän parisuhdettamme ja huomasin, että olen jotenkin huomaamattomasti jättänyt miehen ikään kuin perhe-elämämme ulkopuolelle!!! :-O suoraan sanottuna en ole edes ollut peti-tuulella moneen viikkoon, mitä nyt joskus hammasta purren-tyyliin antanut! Kamalaa!! Mistä tämä johtuu? Rakastan miestäni ylikaiken. Nyt täytyy kyllä tehä jo jotain asian eteen! Taidan tänään tehä illalla hyvää ruokaa ja hieroa sitä



Jaahas, pienin ipana marisee.....pitää mennä.



*tiitiäinen79, pojat 02 ja 04, masu 10*

olen kyllä joskus aiemminkin tästä kirjoittanut. Siispä isäni kuoli, minun ollessa 11-vuotias, siispä sitä on jo aika paljon yli kymmenen vuotta, se oli minulle tuolloin varsin kova paikka, koska olin aina ollut ns.isän tyttö. Mutta siitä selvityäni olen kokenut itseni jotenkin henkisesti vahvana ihmisenä, onhan niitä muitakin vastoinkäymisiä ollut, mutta aina niistä on selvitty ja vahvistuttu. Äitini kanssa en ole väleissä, mutta hän teki aikanaan omat valintansa ja niihin en minä kuulunut. Elikkä en ole väleissä äitini kanssa ja siihen on hyvin perusteltu syy eikä minua edes kiinnosta, jos hän kerran on voinut olla niin ajattelematon omia lapsiaan kohtaan.



Elämä minulla on mennyt ihan hyvin, olen tyytyväinen tämän hetkiseen elämän tilanteeseeni ja koen asioiden olevan hyvin. Anoppini ja appeni kanssa meillä on todella hyvät välit ja onhan niitä muitakin ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla ja jotka osaavat tukea.



vauva06 rv10+0

Sain seerumseulan tuloksen ja se oli negatiivinen, jeee. Todennäköisesti en mene lapsivesipunktioon, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä. Muistaakseni se tehtäisiin sitten vasta viikoilla 15-16. Jos siinä ei olisi keskenmenoriskiä niin menisin, mutta nyt en tiedä. Onko teistä joku ollut aikaisemmissa raskauksissa lapsivesipunktiossa? Tai onko jollain tarkoitus mennä?

Me ei olla kerrottu vielä kenellekkään raskaudesta. Todennäköisesti ensi viikolla sitten kerrotaan vähän isommalle porukalle. Syynä se että mä luulen että mun täytyy kertoa töissä pomolle ja en nyt halua että hän on eka joka tietää asiasta. Eka ajattelin että huomatkoon itse raskauden, mutta luulen että voisi ottaa nokkiinsa kun en ole itse asiaa kertonut. Mä luulen, että muut ottaa uutisen ihan ok, mutta veljen vaimosta en tiedä.



rv 12+0