*Huhtikuiset uuteen viikkoon*

Minä kukun täällä aikaisin pystyssä,kun en ole saanut nukuttua,kun 4,5 tuntia viime yönä.



Ei antanut tuo leikkausarven kohta oikein nukkua.On viillellyt ja vihlonut lauantai illasta saakka.

Nyt jo sen verran huolestuttaa asia,kun ei ollutkaan ihan mikään yhden illan kremppa,että painelen polille tänään ja saavat luvan tarkastaa haavan kunnon ultralla.Polimaksuhan siitä tulee maksettavaksi,mutta se lienee pieni hinta mielenrauhasta.

Tämä onkin oikeastaan se asia mitä olen koko raskausajan pelännyt.

Olen toivonut,että tuo arpi ei alkaisi elämään,mutta kankkulan kaivoon meni toivomukset.Kohtu,kun on kahdesti operoitu,niin siinähän on suuremmat riskit repeytymiselle,kun täysin terveellä kohdulla.



Oma maha on supistellut koko viikonlopun.Kipeitä pikku pirulaisia satelee vähän väliä ja eilinen kevyt kävelylenkkikin aiheutti sellassia säväreitä,että mieskin jo kyseli,että joskos pitäsi lähteä telakoitumaan...Onneksi ei sentään ihan vielä,mutta nämä supparithan varmaan aiheuttavat tuon arven kipuilun.



Vauveli liikkuu nyt ihan mukavasti ja nyt potkut eivät enää oikeastaan tunnu tuossa pallean kohdalla vaan on siirtynyt selkeemmin navan ympäristöön ja alamahalle.

Juuri synnyttänyt kaverini sanoikin,että pikkuinen on alkanut nyt laskeutumaan.



Poitsu menikin eilen mummille yökylään.Halusi aloittaa hiihtoloman olemalla mummin kaverina.Siitä onkin aikaa,kun on siellä viimeksi ollut.



Nyt jos menisi pistää kahveen tippumaan jotta viimeisetkin unenrippeet kaikkoaa=)



Niksu 34+2

Niksulle peukkuja polikäynnille - ilman muuta arpea kannattaa käydä näyttämässä. Toivotaan että kaikki olisi hyvin. Ja Touhiksellekin jaksamista supistusten ja makoilemisen kanssa, viikonloppuna kävin lukemassa pinoja mutta en jaksanut kirjoitella.



Täällä on alkanut kädet puutumaan. Sillä tavalla että varsinkin aamulla kämmeniä on hankala saada nyrkkiin ettei tekisi kipeää, kipu säteilee kyynärteen asti. Kädet puutuu yöllä ja päivälläkään ei välttämättä tartte pitää kuin lusikkaa kädessä niin jopas sormia alkaa pistellä. Puhelimen piteleminen on myös hankalaa. Ei nämä sormet nyt niin kamalan turvoksissa ole - mutta voiskohan kyse olla turvottelusta? Vai painaako kohtu jotakin hermoa?



Vauva on yhtä rauhallinen kuin aina ennenkin. Enemmän potkuttelee aamulla ja illalla - muuten aina silloin tällöin tulee mukasaisuja ja hikkaa että tiedän pienen olevan kunnossa. Reilun viikon päästä on viimeinen lääkärinneuvola, enkä millään malttaisi odottaa sinne. On mukava tietää minkäkokoiseksi pikkuinen on masussa kasvanut.



Viikonloppuna saatin hoitopöytäviritelmä valmiiksi. Nyt on vaipat ja rasvat omissa kivoissa värikkäissä koreissaan ja pyllypyyhkeetkin odottavat käyttäjäänsä. Naureskeltiin miehen kanssa, että mitäköhän sellaiset vanhemmat joilla on jo useampi lapsi ajattelisivat nähdessään meidän hienot viritykset. Meinaan että kuinkahan kauan sitten todellisuudessa pysyvät noin hienossa järjestyksessä. No aika sen näyttää :-). Mukava on hössöttää kun ensimmäistä odottaa.



Olen jo monta viikkoa aikonut pestä vauvan vaatteet, mutta vieläkään en ole siihen puuhaan päässyt. Tällä viikolla ne on pakko kyllä jo pestä ja laittaa oikeille paikoilleen. Samoiten varmaan voisi alkaa pakata jo sairaalakassia ja sitten pitäisi ehkä ostaa jo imetysliivit ja mitä kaikkea...



Painogalluppia taisi olla viikonloppuna - tällä alkaa olla muutamaa kiloa vaille +20kg kasassa. Kuulostaa ihan järkyttävälle. Kuitenkin tässä on vielä viikkoja jäljellä. Mutta sittenpä sitä pääsee kohta taas urheilemaan oikein olan takaa kun vauva syntyy, jotta en ole huolissani vielä tässä vaiheessa. Itketään sitten kesällä kun ei bikinit mahdu päälle.



Vattumato rv 33+4

Pitkästä aikaa pinoon.



Onpas ihana viikonloppu takana, tämä tyttö nimittäin meni naimisiin lauantaina ja on vieläkin ihan täpinöissään = ) Täytyy ruveta totuttelemaan uuteen sukunimeen...

Omaan napaan ei sen kummempia, kaveri liikkuu ahkerasti ja hikkailee montakin kertaa päivässä ja hikka kun alkaa niin heti seuraa möyrintää, ei vissiin oo mitenkään erityisen kivaa.

Turvotus vaivaa pikkuisen, vaikkakin ainut asia mistä sen huomaa on sormukset. Onneksi supistelut on vähän laantuneet, vaikkei niitäkään nyt niin hirveästi ollut, mut jospa antibiootit ovat purreet tulehdukseen, joka niitä vissiin aiheutti.

Jospa tästä lähtis pikkuhiljaa pyykin pesuun... Täällä myös yksi jolla ei ole vielä vaavin vaatteet pestyinä (lipasto mihin ne laittais edelleen hankkimatta).



M@nsikk@ ja pikku3 rv33+2

Taas maanantai ja viikko vaihtuu. 35:dettä sitä jo painellaan. Mulla ultra on kertonut kolme kertaa, et la ois aikasemmin, mut en oo antanut muuttaa sitä kun on mahdollisuus olla kunnon puolesta töissä ja kiva jos nyt syntyy vähän aikasemmin. Voihan tuo mennä pari viikkoa ylikin, kokemusta siitäkin... Huomattavasti helpompi oli kun kakkonen syntyi viikon etuajassa, noin henkisesti meinaan.



Olin sitten lauantaina siellä polttareissa. Jaksoin hyvin koko repertuaarin läpi kahlata muitten mukana. Vauhti oli tosi kovaa. Baarissakin kävin ihan vähäsen. Yhden maissa oli sit lähettävä pois, alkoi porukka oleen sen varran maistissa, et täyty pelätä iskuja masuun kun vaihdettiin pikkukuppilasta isompaan. Ei siellä mitään mukavaa tässä kunnossa ole, mutta polttarit olivat kyllä napakymppi sankarille. Ne meni niin putkeen kun voi. Vuoden naurut on pankitettu.



Elikkäs omaan napaan kuuluu tosi hyvää. Liikkeet vähentyneet huomattavasti, sitä kiertoliikettä enemmän. Ei ole tilaa ei. Kädet heiluu nivusissa ja pää kiertyy tuolla alhaalla. Ilmeisesti mun kroppa on niin tottunut tähän raskaustilaan, ettei mitään kremppaa ole. Lieko perinyt mummun geenit, 16 lasta.



Mutta tohon mieheen palaa hermot täälläkin. Kait se on normaalia tässä olotilasa. En jaksa edes noteerata koko ihmistä enään kohta, kun joka jutusta tulee riitaa. Mutta sitten kuitenkin sitä lasten takia yrittää olla kestävinään (?) ja itsehän tähän olotilaan halusin omasta vapaasta tahdostani.



Jes, mutta makosta maanantaita, meillä vapaa ja nyt ulos!!!!



Lumo 34

Ihanat talvihäät varmaan!!! Onnea onnea!

Niin ihania aina tuollaiset uutiset, voih :)



Meilläkin meni viikonloppu taas niin, etten ehtinyt pinoutumaan. Nopeasti käväisin lukemassa kulumisia eilen illalla.



Touhiksella on tosiaan rankat ajat menossa, mutta onneksi jokainen päivä eteenpäin on aina enemmän voiton puolella! Minulla jotenkin omituisestikin on olo parantunut, enkä ole enää edes päivittäin ottanut supistusten estolääkkeitä. Ja ensi maanantaista lähtien en saaa niitä enää syödäkään, ainakin täällä päin raja on tuo 34 viikkoa täynnä.



Voin siis muuten ihan hyvin, mutta yöt menee vessassa ramppaamiseen ja hyvän asennon etsimiseen. Tuntuu, ettei mikään ole hyvä. Minulla on myös tuo käsien (ja jalkojen) puutuminen vaivana, vaikka turvotusta ei mielestäni ole. Joku hermo kai pinteessä?



Tuosta sektioarven tutkimisesta ja kestämisestä vielä; minulta ei ole sitä tutkittu kertaakaan koko raskausaikana. Ja minulla on niitä arpia kaksi vierekkäin kun molemmat lapset ovat sektiolla syntyneet. Eikä kyllä yksikään lääkäri ole puhunut koko asiasta yhtään mitään. Eivät ne arvet minua ole vaivanneet, mutta alkaa väkisinkin mietityttämään...



Taidanpa ottaa asian huomenna neuvolassa puheeksi, seuraava polikäynti kun on vasta 24.3, silloin sovitaan sektiopäivä.



Huomenna siis neuvolakuulumiset, ettö paljonko sitä painoa sitten onkaan tullut...hui!



Eusenia 33

Viimeinen työviikko alkamassa. Takana kohtuullisesti nukuttu yö pitkästä aikaa, joten eiköhän tässä jaksa sinnitellä. Mulle on nyt ekaa kertaa tullut harjoitussuppareita! Tai olen ainakin sellaisiksi tulkinnut ne omituiset tulevat ja menevät menkkakipumaiset jomotukset? Hassua kyllä niitä tuntuu tulevan eniten kun rauhoitun paikalleni. Masussa on krampin aikana ihan hiljaista mutta sen jälkeen alkaa kauhea protestointimylläys ;-)



No, kiva kun jotain tapahtuu. Elän toivossa, ettei tarvitsisi käydä läpi toista täysin kemiallista synnytystä (tipalla käynnistettiin kun tabletit eivät tepsineet ollenkaan).



Mitäs muuta? Esikoinen 2 v 3 kk hiihti eilen ekaa kertaa elämässään ja ihan omasta toiveestaan. Oli todella liikuttavan näköinen tarpoessaan sukset jalassa ja sauvat kädessä lumihangessa :-) Onnistui vielä tosi hyvin, osasi käyttää sauvoja ja halusi jopa laskea mäkeä! Olimme ihan otettuja pienestä hiihtäjättärestä - hienommin se meni kuin monilla ulkomaalaisilla aikuisilla joita on joskus yrittänyt opettaa hiihtämään... Näimmekin jo mielessämme kauhuskenaarion, että kierrämme jotain maakuntien junnukisoja ja palelemme ladun laidalla seuraavat 10-15 vuotta kannustaen lastamme ;-)) (Olemme molemmat miehen kanssa aika epäurheilullisia..)



Jaksamisia kaikille kremppaisille. Onneksi loppusuora alkaa jo häämöttämään, maalisvauvoja on tainut syntyä jo kolme!



Pipsukka 34+1

m@nsik@lle mahtavat onnittelut!!! häät on aina niin ihania :) tuntuu että omistakin on jo ikuisuus...



nuhapöpöt alkaa olla viimein selätetty, jihuu! elämä voittaa jälleen. pari viime yötä tosin on mennyt vaihtelevasti, tahtoo kyljet kipeytyä. näinköhän tartteis lisää tyynyjä viereen. tyttökin on nyt itkeskellyt öisin ilman mitään syytä ja sehän katkaisee unet samantien.

painogalluppiin sen verran että mulla taitaa olla tullut jotain 12kg tähän mennessä, eiköhän loppuakohden lähentele kahtakymppiä. hällä väliä, pois ne on ennenkin lähteneet.

supistuksia ei tule enää kuin vaihtelevasti, taisin selvitä säikähdyksellä ennen aikasuuden suhteen. painoa vauvallekin on kertynyt jo ihan kivasti 2,7kg. edelleen vesseli jaksaa masussa riehua, ihan kuin siellä ei ahdasta olisikaan vaikka itestä tuntuu että nahka repee millä hetkellä hyvänsä.



juu, mutta nyt on lähdettävä ottamaan pyykit koneesta.

päivän jatkot kaikille hope@ rv 34+0

ONNEA MANSIKK@!!!!!! Ihana uutinen näin viikonalkuun! Läpi elämän kestävää rakkautta teille toivottelen:)

Näin kun kuulee hääuutisia, niin alkaa muistelemaan omia häitänsä, nousee hymy huulille:) Meidän ystävät menevät naimisiin nyt ensi lauantaina, tosin perhehäät pitävät. Mutta sitten kesällä olisi muutoin häitä tiedossa. (Ja mekkoon pitäisi silloin mahtua!!! KÄÄK!)

Meille tuli tänä aamuna ihania uutisia, kun miehen pikkuveljestä oli tullut pienen tytöntyllerön isi=) Tuskin malttaa odottaa, että pääsee katsomaan vauvia!



Eusenialle ja Vattumadolle siitä sormien ja jalkojen puutumisesta; jalkojen puutumiseen vaikuttaa se, että kohtu painaa lantion ja jalkojen suuria valtimoita. Sormiin ei kohdun paino vaikuta, mutta yleensä raskausaikana myöskin yläselän ryhti muuttuu, ja hartiat jäykistyvät, mikä sitten estää verenkiertoa ja tätä myöten myöskin lymfakiertoa. Turvotusta ja puutumista tulee siis helposti näin. Kireät lihakset myöskin pinnaavat hermoja, ja oireena voi olla käsien ja sormien puutuminen.



Me ollaan lasten kanssa täällä maalla mummin ja ukin luona. Miestä tahtoo vain olla jo ikävä, kun on kotosalla töiden vuoksi... :(

Ukki oli lasten kanssa aamun ulkona, ja minä pääsin pikkusiskon kanssa käymään hieman lumikenkäilemässä. Taisi kyllä jäädä tältä talvelta minulta lumikenkäilyharrastus nyt tähän käyntiin. Kipeää ei ottanut kenkäillä, mutta puhti ei vain yksinkertaisesti tuntunut enää riittävän. Ja maha on tiellä, kun jalkoja joutuu hangessa nostelemaan. Mutta saatiinpahan siinä hikilenkki heti aamutuimaan:)

Ukki vielä tuossa nukutti nuorimmaisen ulos vaunuihin; ihana kun tykkää niin lasten kanssa koko ajan puuhailla!



Vatsassa tuntuu olevan hikka juuri meneillään, ja välillä sitten paukutetaan nyrkillä; ilmeisesti hikka hiukan harmittaa... Minustakin tuntuu, että on vatsa jo alkanut laskeutumaan, on yhä enemmän mallia reppu.



Nyt kuitenkin esikoiselle kirjaa lukemaan, kuulumisiin!



tilda 31+1

neuvolassa tänää käyty, kaikki oli ok. virtsa ok, hemo 133. painoa 250/viikko. sf mitta 27,5. saatiin synnytysvideo lainaan, saa nähä miten tuo isäntä uskaltaa sen katsoa=) 3viikon päästä sitten sairaalaan tutustumaan..



vauva oli raivotarjonassa, toivottavasti pysyy nyt siten.. liikkuu kovasti ja hikottelee useasti päivässä..



viikonloppu hujahti taas vauhdilla ohi, oli veli perheineen käymässä. mansikalle onnittelut naimisiin menon johdosta. oliko teillä ihan kunnon häät vai maistraatissako kävitte?



T: peetu 30+2...minäkin jo yli 30 jeeee

Onnea vaan m@nsikalle =) siviilisäädyn vaihtumisen johdosta!



Meilläkin laitettiin eilen sitten pinnasänky ja hoitopöytä kasaan. Jotenkin minua stressasi tietää, että ne ovat jossain varastossa palasina eikä täällä vielä mitään paikkaa ole katsottuna, nyt ovat sitten sisällä, tyhjillään tosin, mutta tuntui heti niinkuin kiire olisi loppunut siihen. vaatteille ei edelleenkään ole paikkaa keksitty, ja hoitopöytäkin on tällä hetkellä keittiössä (mihin se ei toivottavasti tule jäämään)... Esikoisparka, hänen huoneeseen tukittiin nyt keinutuoli ja toinen piironkikin varmaan vielä. Mutta onneksi ei vielä ymmärrä oman tilan päälle niin kamalasti.



Tunnin päästä pitäisi lähteä lääkäriin, esikoisen kanssa nimittäin. 4 illan kuume on kääntynyt haukkovaan yskään ja hengen vinkunaan, minä tietysti maalailen jo sisäisiä kauhukuvia hinkuyskästä. Toivottavasti tosiaan ei nyt ainakaan sitä olisi, nimittäin niin kamalat reaktiot kärsittiin silloin pdt-rokotteesta että valitan ylimpään oikeusasteeseen asti jos turhaan kärsittiin eikä rokote tepsikään tositilanteessa!!! Mutta poika on nyt sitten kotona eikä mene enää pph:oon, eli olen " hoitovapaalla." Ja sairaslomalla. Heh. Onneksi päivähoidonohjaajan kanssa aamulla selvitettiin sekin, että tarvittaessa voin viedä pojan sitten kevääksi esim. 1-2 päivää viikossa hoitoon ja maksu menee tosiaan vain niistä päivistä. Ihan kiva pitää tällaista vaihtoehtoa takataskussa, jos arki vauvan ja 2-vuotiaan kanssa tuntuu vaikealta.



Oma (.) on hikotellut kovasti, ihmettelen vaan että välillä hikka tuntuu kyljessä, välillä alhaalla. Mahtaako vauva siis kääntyillä vielä, eikai se hikka nyt sentään pyllyn kautta resonoi??? Ainakin tähän asti olen olettanut, että hikkaava paikka on pään kohta... tai voihan se tietysti olla varmaan selkäkin. Illalla kävin 20min kävelylenkillä ja loppuillan SUPISTELI. Ei mitään kipeitä, mutta niin tujuja kuitenkin että piti pysähtyä ja lopettaa puhuminen supistuksen ajaksi. Päälle vatsasta tuli kanssa moukaisuja eri puolille alavatsaa, nyt ne alkavat tosiaan jo tuntua aika reiluilta monotuksilta... auts!



Onneksi sentään mies on vähän tullut järkiinsä, nyt kun lintuinfluenssaan aletaan Suomessakin varautua enemmän, aamulla nimittäin tuumasi että täytyy se ensi syksyn sorsastus varmaan jättää väliin jos kerran kaupungissakin kielletään sorsien ja pulujen ruokkiminen kädestä. Ehkäpä tosiaan kontakti linnun kanssa on HUOMATTAVASTI suurempi, jos metsästäjä avokäsin nylkee ja suolistaa linnun...



Että tämmöistä tänne tänään. Toivottavasti poitsu paranisi pian että äitikin saisi vähän raitista ilmaa................



eikkuli, 33+5

Kiitokset kaikille onnittelijoille!!!

Ja peetu.t kyseli millaiset häät. Elikkäs ihan kirkkohäät, kylläkin tosi pienet sellaiset ihan vain lähimmät, tunnelma siltikin katossa = )

En olisi halunnutkaan isoja prinsessahäitä, vaikkei niissä itsessään mitään vikaa ole, ei vain meidän tyyliä.

Yhdessä ollaan oltu jo vajaat 9 vuotta ja kolmas tulossa, joten olihan tuo aikakin ottaa jo se ISO ASKEL = )

elikkäs " teinirakkaus" kunniaan (olin 15v kun tavattiin)



M@nsikk@ jälleen

Ihanaa Mansikk@, onnea paljon!! Tahallaan et kertonut meille aikaisemmin, koska oltais ehkä järkätty sulle pinkkapolttarit! Minkälaiset ne nyt sitten ikinä oliskaan...



Joo, mua jäi tosissaan kalvaan toi sektiohaavan tarkkailu tai lähinnä omalla kohdalla sen puute.. aion kyllä huomena kysyä kun on neuvolalääkkäri taas vaihteeksi. Samalla jos vihdoin saisi jotain kokoarviota vauvasta.



Navanseudulla kaiketi kaikki ok, nurinpäin on kiva ilmeisesti olla. Vitsi kieppaisi nyt vaan itsensä takaisin raivotarjontaan ilman sen suurempia avustuksia.



Oletteko muuten nähneet vauvasta unta? Mä en varsinaisesti nimittäin ole sitten ekan kolmanneksen. Silloinkin oikeastaan vaan sen verran että tiesin että poika on meille tulossa.



Nyt tarvii lähteä katsastamaan miehen autoa.



Peppinetta 34

Ensimmäiseksi M@nsik@lle onnittelut!!! Teinirakkaus todellakin kunniaan :)

Meillä ensi kesänä 2vuotis hääpäivä ja minäkin olin 15, kun tavattiin -mies oli kylläkin 24. Mutta eipä ole ikäero haitannut näinä reiluna kuutena vuotena :)



Viikonloppuna en kerinnyt käydä muuta kuin iltasella lukemassa päivän turinat. Mutta eipä mitään kummallista tapahtunut. Käytiin eilen katsomassa uusi Kummeli, ihan huippu. Voin kyllä suositella, jos sellainen huumori naurattaa.



Maha- asukille ei mitään uutta. Eilen illalla oli kyllä sellainen olo, että meinaako se nyt tosissaan sieltä tulla. Mutta vähän helpotti, nukahdin ja heräsin vasta aamulla normaaliin aikaan, vähän ennen seitsemää. Mutta ei tarvinnut kuin vaatteet pukea päälle, niin jo supisteli. Alkaa kohta olemaan sellainen tunne, että sieltä tullaan ennen pääsiäistä ja vauhdilla. Torstaina neuvola, että jos sinne asti selviäisi :)

Tai mielummin ens viikon tiistaihin, kun lääkäri käynti odottaa taas kävijäänsä.



Nyt tarvii hetkeksi oikasta ennen kuin tarvii asioille lähteä :)



-viivi_84 ja maha- asukki 32+2

Onnittelut Mansikalle! Ihana uutinen! Itekin olen ajatellut, että talvihäät voisivat olla aika kivat, vaikka aina aikaisemmin olen halunnut kesähäitä.



Olen ihan täpinöissäni, kun pääsen tänään taas pitkästä aikaa kotiin! :) On se vaan niin ihanaa päästä nukkumaan oman kullan viereen ja muutenkin touhuamaan kotijuttuja. :) Vauvan asiatkin pitää nyt tämän kahden viikon loman aikana saada kuntoon, siis pitää pestä vaatteet, ostaa kaukalo, sänky jne.



Masussa tuntuu ja näkyy hirveä myllerrys ja hikkakin taitaa poloista kiusata. Mulla kanssa hikka tuntuu välillä eri kohdassa, yks päivä tuntui jopa aika ylhäällä, mutta nyt taas alamasussa ja toisinaan tuolla alhalla sivulla. Taitaa vauva vielä mahtua kieppumaan aika hyvin.



Viime yö oli nukkumisasennon takia vähän vaikea. Oikea reisi jotenkin kipeytyi eikä mikään asento tuntunut hyvältä. Toivoi vaan että soisi nyt se kello niin pääsisi ylös. Mistähän tuommoinen outo kipu tuonne reiden ulko-osaan tulee?! Se ei ole varsinaisesti puutumiskipua, mutta jotain ihmeellistä ja nyt päivälläkin sattuu kävellessä. Myöskin yläselkä on alkanut vihottelemaan. Normaalisti mulla on kipeytynyt ennemminkin alaselkä, mutta nyt yläselkä on alkanut rempata heti jos on vähänkin huonossa asennossa. Olisko kelllään mitään hyvää ja turvallista venyttelyohjetta selälle?!



Mutta tässä on nyt vielä reilu tunti aikaa ennen seuraavaa luentoa, joten koitan keskittyä nyt hetkeksi opiskelujuttuihin.



Muhkeaa maanantaita kaikille! :)



Hmar, rv 32

Onnittelut Mansikalle! Me ollaan isännän kans suunniteltu että jos pappi pikasesti vihkasis meiät sitten käärön ristiäisissä kesällä. kummallakaan ei ole halua järjestää mitään sen kummempaa mutta kuitenkin vähän olis kiva juhlistaa ja siinähän hoituu sitten kaks kärpästä yhdellä iskulla.



Mulla ainakin iskiaskipu säteilee kaikkein pahten juuri reiteen, nytkin särkee niin julmetusti. Tulee ihan yhtäkkiä jostain, ei tarvitse edes minkäänlaista rasitusta. Meillä on mahdollista saada akupunktiota iskiassärkyihin ja olenkin miettinyt uskaltaisinko siitä keskiviikon neuvolassa kysäistä.. kun en ole mikään neulojen ystävä. Masu hyppii ja loikkii riemukkaasti puolelta toiselle pitkin päivää, melske on tosiaan aikamoista verrattuna esikon raskausaikaan. Tosin silloin mulla oli istukka etuseinässä, mutta en kuuna päivänä voinut kuvitella että se voisi näin paljon vaikuttaa liikkeiden tuntemiseen. Omasta mielest kun esikkokin oli ihan liikkuvaista sorttia, mutta tämä kaveri on kyllä ihan omaa luokkaansa.. Hikkaakin pieni joskus, mutta ei ihan kamalan usein kuitenkaan.



Täälläkin on alkanu poltella takaraivossa ajatus, että kyllä kaikki pitäisi jo pikkuhiljaa laittaa vauvaa varten valmiiksi. Vaikka viikkoja on sentään vielä jäljellä! Ehkä se että esikko tuli 2 vkoa etuajassa kaikkien todella suureksi hämmästykseksi vaikuttaa tähänkin asiaan. Onneksi oli sukulaisia jotka kävi laittamassa pienelle sängyn valmiiksi kun itse en ollut vielä ehtinyt..



Taidan lähteä syömään ennen kuin tyttö herää päiväuniltaan, niin saa rauhassa syödä. Mukavaa loppuodotusta kaikille ja tsemppiä suppareitten kanssa kamppaileville!



Piia 32+1

Käy ihmeessä tarkistuttamassa arpesi! Minähän kävin 4 vkoa sitten kun alkoi niin kivistää. Nyttemmin olen huomannut, että sellaisina päivinä jolloin vauva liikkuu aktiivisemmin, arven alue kipeytyy. Kyllä se pistää miettimään mitähän sitten kun pää todellakin painaa sinne...Menen onneksi ensi viikolla pkl:lle kontrolliin, jospa siellä olisi parempi ultrakin kuin päivystyksessä. Tai sitten siellä lääkäri oli sen verran kokematon, ettei saanut arpialueen paksuutta mitattua. vertaili sitten vain leikkaamattomaan alueeseen ja tarkisti ettei repeytymään viittaavaa näy. Tivasivat kyllä, että eikö Bruno 4D:ssä mitannut paksuutta kun sanoi, että ohut on ja on oltava varovainen. No jos mittasi, niin ei ainakaan minulle kertonut saati merkannut papereihini.



Oma napa on paksu :) Kaikenlaista pientä kivistystä luonnollisesti jo on ja harmittaa kun olen luonnostani aikaansaava ja vauhdikas ja nyt ei taas jalka nouse millään, käynti vaappuu ja liitoskivut ovat järkkyjä.

Sektio on alkanut pikkuhiljaa hiipiä mieleen eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Viimeisin sektioni oli pitkä ja toipuminen hidasta ja kivuliasta. Lisäksi kammottaa ajatus 6:nnen jälkisupistuksista kun ne jo viimeksi olivat aivan omaa luokkaansa,kääk.



Mandi ja kuutonen 31+4

Neuvolasta tulin, ja kaikki yhä lukemien suhteen kunnossa. Sf-mitta oli kivunnut nyt ekan kerran hitusen keskikäyrän yläpuolelle, oli 31 cm (rv 33+4). Painoa oli tullut viikossa vain vaivaiset 150 g, vaikka minusta on tuntunut, että syön kuin hevonen! Olin itsekin ihan yllättynyt. Kokonaissaldo on tällä hetkellä n. 9 kg. Eiköhän tuo kymmenen mene jo piankin rikki!



Vauvan sykkeet heittelehti tänään villisti, kun alkuun taisi olla unten mailla, ja ikävästi hänet heräteltiin anturin paineluun ja ääniin. Sykkeet vaihtelivat välillä 140-170. Oikein kiukkuisen tuntuinen liikesarja tuli heti herätyksen alkuun, taisi keskeytyä makeat unet, kun niin kiukkuisesti potkutteli... ;)



Neuvolan täti arveli vauvan aloittaneen jo vähän laskeutumaan, kun pää oli jo painunut alaspäin, mutta liikkui vielä, ei siis ihan lähtökuopissa olla vielä. Itse en ollut laskeutumista edes havainnut, kun ylhäälläkin on niin täyttä, potkut ihan rintojen alapuolella tuntuu. Kaipa sitä sitten on koko maha ihan täynnä vauvaa..!



Täällä on alkaneet ilmeisesti liitoskivut, kun kävely ja kyljellään nukkuminen kipeyttää koko alaselän, lonkat ja nivuset. Eilen kävimme pienellä kävelyllä, ja kyllä ihan säpsäytteli vihlovat kivut välillä. Mieskin kysyi, että mikä minua niin sätkyttelee. Ja HITAASTI todella mentiin.



Turvotus tai mikä lie saa minullakin sormet tuntumaan ihan hassuilta. Puutumista ehkä vähän, mutta toisaalta käy kipeää tuo sormien taivuttaminen. Hassu tunne.



Olipa mukava kuulla Mansikan hääuutisista! Roppakaupalla onnea täältäkin! Talvihäissä on oma ihana viehätyksensä.



Minullakin olisi tarkoitus tänään viritellä yhdistelmävaunuista ratasosan tilalle vaununkoppa, kun ovat käytetyt, niin rattaina ovat olleet viimeksi käytössä. Lisäksi pinnasänkyäkin tekisi mieli jo laittaa läjään, se on meillä osina makuuhuoneessa... Saa nyt nähdä, mitä tässä jaksaa tehdä. Sairaalakassiakin olen jo viritellyt, mutta kaipa sekin pitäisi vähitellen katsoa loppuun.



Mutta, taas tämän hevosen maha kurnii! Mihin lie ruoka kadonnut, kun koko ajan olen syömässä..? Taas siis ruokaa laittamaan! Mainiota viikkoa mahakkaat!



Kissankello 33+4

aloin kirjoittaa, että vallan jäi onnittelut laittamatta. M@nsikalle siis paljon onnea häiden johdosta! Teinirakkautta se on ollut meilläkin, minun puoleltani siis :) Olin paria viikkoa vajaa 16 v kun miehen kanssa aloimme seurustella, mies oli 20v. Kesällä on yhteistä taivalta takana jo 20v (KAUHEETA!!) ja ipanoita sitten 6....;o)



Mandi ja kuutonen 31+4

Muitakin teinirakastavaisia pareja siis yhä löytyy elämästä yhteistä taivalta! Me ollaan miehen kanssa " riparirakastavaisia" , ja yhteistä taivalta nyt siis takana " jo" 12 vuotta. Elikkäs yhdessä ollaan kasvettu, ja voin sanoa, että rakkaus vain tuntuu vuosien (ja lapsilukumäärän!) myötä syvenevän. :):)



Hmar; ne reiden ulkosyrjän kivut voivat olla esim. joko iskias säteilyä, tai sitten lonkan ulkosyrjällä olevan limapussin (bursan) ärtymistä. Mulla tulee joskus öisin kipua/pakotusta ulkoreiteen, jos nukun liian kauan samalla kyljellä, ja luulen, että asia johtuu limapussin ärtymisestä. Toki raskaus voi myös löysyttää lonkkaa tukevia´nivelsiteitä, ja särky aiheutua aivan siitäkin. Syitä voi siis olla monia...

Mun mielestä aika hyvä ja kokonaisvaltainen selänvenytysliike on, kun menee konttausasentoon ja siitä pyöristää selkänsä kaarelle " kissaksi" . (Pää " putoaa" alas käsien väliin) Pitää siinä hetken aikaa ja hitaasti laskee seljän kuopalle. Liikettä voi toistaa useita kertoja. Tekee hyvää myös rangan liikkuvuudelle. Itse ainakin tykkään.



Eikkuli; meilläkin puhuttiin, että taitaa jäädä linnustuskausi ensi syksynä väliin. Harmi vain, että syy siihen on niin vakava.. Mua ainakin kammottaa aivan tosi paljon toi lintuinfluenssa... Entäs teitä muita?

Mä ainakin pelkään sitä, kun lapset leikkii ulkona, ja entäs kun linnut paskoo joka paikkaan?!?



Mutta tämmöistä tällä kertaa...

tilda