*Huhtikuiset uuteen viikkoon*

Oli pakko kirjoittaa jo tuohon alkuun, kun tuntuu että pää vain tyhjenee mitä edemmäs raskaus menee :-) Lopulta sit kun on vauva maailmassa ja imetys käynnissä niin tavaroiden ja asioiden nimet muuttuu nimeltään " systeemiksi" . Onneksi miehen kanssa on oltu yhdessä jo 13 vuotta joten ymmärtää jo tosi hyvin, mitä mikäkin " systeemi" on :-))



Kävin sitten viime viikolla siinä sokerirasituksessa ja kaikki arvot ok -onneksi. Mutta oli se litku kyllä melkoisen rankkaa juotavaa ja sitä oli ihan liikaa! Parasta siinä hommassa oli tosiaan se, että sai luvan kanssa pötkötellä lepohuoneessa peiton alla ja lukea lehtiä rauhassa.



Tuntuuko muista, että raskaus alkaa etenemään omalla painollaan nyt vasta? Tähän asti olen elänyt rv 12 asti (km-riski pienenee), sen jälkeen rv 24 asti (vauva voisi ehkä pysyä hengissä) ja sitten rv 32 asti (keuhkot alkavat olla valmiit ja painoa riittävästi). Nyt sitten kun huomenna on jo 34 viikkoa täynnä niin jos synnytys alkaisi niin sitä ei enää esteltäisi. Lisäksi laskeskelin että jos tämä vauva kaavaa noudattaa niin se olisi nyt noin 3 kiloinen. Huomennahan sen sitten kuulee, kun menen Naikkarille ultraan katselemaan että onko tämä vauveli edelleen poikittain.



Joku jo puhuikin että tuntuu kuin vauva olisi jo pikkuisen laskeutunut. Minustakin tuntuu ja huomasin itseasiassa peilistä yllättäen että vatsa on humahtanut jo alemmas kuin normaalisti . Lisäksi hengittäminen on helpottunut.



Tässäpä nämä päälimmäiset taas olivatkin. Esikoinen lähti joku aika sitten iskän kanssa hiihtämään tuonne pimeään ja vetää siellä suksilla kuin tuulispää :-) isi kirittää ja poika pistää menemään. Aika hauskan näköistä. Nyt laittamaan petejä kuntoon ja keräämään kuopuksen kanssa leluja lattioilta.



Mukavaa illanjatkoa!



Pikkis rv 33+6

entterisormi vaan pääsi yllättämään. Eli käytin esikoisen lääkärissä ja saldona korvatulehdus ja virusperäinen kurkunpään tulehdus. Ei siis toivoakaan ulos moneen päivään... Hengitys ja yskä kyllä kuulostavat kuin jonkun keuhkokalan ääntelyltä, pahempi tauti taitaa olla kuin viimeksi, joten hengenahdistuskohtaukset kyllä pelottavat. Sairaanhoitajasiskoni neuvoi viemään suoraan ulos pakkaseen jos tulee tuollainen kohtaus. Toivottavasti ei tule!!! Samalla saatiin putkituslähete, mutta saas nähdä onko lääkärintutkimuksen ajankohta sitten 4-5 viikon päästä sellainen, että meikäläistä viedään jo synnärille...



Muutenkin kyllä vastusteli. Naapurin kissa oli kussut rattaiden päälle, joten haju oli sen mukainen kun rattaat olivat autossa ja sisälämmitin hurissut reippaan tunnin. Kyllä siinä prkleitä pääsi useampi, nyt täytyy pestä kaikki kangasosat ja varmaan yrittää suihkutella vedellä ja etikalla niitä ratasosiakin. Manasin mokomat kissat taas alimpaan maanrakoon, tämän 9kkden aikana mitä tässä on asuttu, on joka viikko kauna kasvanut. Yhdellä naapurilla siis rivarikämpässä ainakin 5 kissaa, jos joku valittaa niin vakiovastaus on että tässä kulkevat kaikki kylän kissat, ei niitä voi meidän kissoiksi automaattisesti laskea. Kumma kyllä samat kissat ne tässä pyörivät ja heidän kissanluukusta aina sisään ulos kulkevat.. ja paskantavat hiekkalaatikon täydeltä. Anteeksi vaan kissalliset, mutta mieli teki kysyä samalla apteekkireissulla jotain kissantappoainetta!!!!! Ellei tuo taapero kulkisi samoja seinänvieriä nuuruten niin lähellä olisi likvidointi. Tuskimpa naapuri kovin mielellään montaa kertaa niitä kissojaan " rankkuriltakaan" lunastaisi, joten ehkä sitä pitää miettiä ensin.



No joo, mutta se siitä. Verenpaineet nosti kyllä kattoon kissankusen hajuinen auto ja rattaat, joita voi käyttää vasta operoinnin jälkeen.



mitä teinisuhteisiin tulee, niin täältäkin löytyy yksi pariskunta jolla takana reippaat 11 vuotta ja 2,5 vuotta niistä naimisissa. Itse olin varttia vajaa 15 ja mies pian 16 kun tapasimme =) Monet paikat läpikäyty, mutta kuitenkin edelleen yhdessä (vaikka välillä tympiikin syystä tai toisesta, mutta se kuulunee asiaan).



Mutta nyt hoitelemaan tuota keuhkotautista. Miehen työpaikalla on ollut tulirokkoa, jota tosiaan viimeiseksi tähän raskauden loppumetreille haluaisin kotiin. Toivottavasti nyt ainakin poitsusta lähtee samalla antibioottikuurilla kaikki taudinaiheuttajat mitä liikkeellä on, ettei enää tarvi kärvistellä...



eikkuli taas

Ihania tuollaiset hääuutiset=)

Minä oli 17-vuotias,kun me tapasimme miehen kanssa,eli aika " pissis" ;)



Polikuulumisia ajattelin kirjoitella sillä välin,kun nuo isännät katselevat salkkareita.Minä en niin tuosta hömpänpömpästä välitä=D



Menin siis polille sen leikkaushaavan kipuilun vuoksi ja ottivat kyllä heti sen tosissaan,koska todellakin se repeämisriski on olemassa.

Tällä haavaa näyttäisi,että arpi on kunnossa.Toki venymistä on tapahtunut,mutta siinä määrin että ei pitäisi olla vaaraa repeämiselle.

Lääkäri kyllä halusi,että silloin synnytystapa arvioinnissa se vielä katsotaan.

Sen verran kovakourainen lääkäri oli,että kohdunsuuta tutkiessa roiskaisi sen metallisen levittiminen niin rajusti sisään,että verta on vuotanut aika reilusti.

Kohdun ulkosuu on auennut enemmän,sisäsuu kiinni ja pehmennyt edellisestä,mutta kohdunkanavan pituus vaihtelee kyllä sen mukaan kuka lekuri mittailee.

Tämä sai 3cm,kun 8.2 se oli ultrassa pikkuisen päälle 2cm toisen lääkärin mittaamana...Hassua kyllä,että noin toisistaan eriäviä tuloksia saavatkin.

Vauvalla on nyt kokoa 2500g ja on vähän edellä nykyistä laskettua-aikaa..Se olisi nyt niin,kun viikko 35+,mutta täällä ei enää tässä vaiheessa sitä aleta muuttelemaan.

Kysyin,että onko tässä nyt mitään vaaraa,että synnytys alkaisi ennen laskettua-aikaa,koska noita suppareita satelee.

Lääkäri sanoi,että tämän päiväisten merkkien mukaan ei ole,mutta jos nämä supistukset tästä vielä voimistuvat,niin saattaa olla hyvinkin,että tilanne tuolla kohdunsuulla alkaa etenemään.

Täällä on kuulema viiko 35+ rajapyykkinä,jonka jälkeen ei enää estellä vaan annetaan syntyä.

Toivotaan nyt kuitenkin,että pysyisi niin pitkään,kun on määräkin=)



Että tälläinen reissu!



Niksu 34+2 edelleen

Mukavan paljon meidän huhtikuulaisten joukossa on teinirakkauspareja.

Itse olin just 17 täyttänyt ja mies 19 kun tavattiin. Kesäkuussa tulisi 12 vuotta täyteen, naimisissa niistä 5.

Kuulumisia en ole paljon käynyt kirjoittelemasssa, lukemassa kylläkin.

Saikkarilla minäkin oleilen, ens viikon lomalla ja sit ois viimeinen viikko töitä.

Pikkuinen on oikeen eläväistä sorttia, vatsa pomppii pitkin päivää.

Muilla tuntuu olevan kaikki sängyt yms. tarpeet jo valmiina paikoillaan vauvaa varten, meillä taas tilanne on se että muutto on edessä kun oma talo vaan valmistuu, jossain vaiheessa huhtikuuta, eli en tänne vanhaan paikkaan laita mitään. Jos pikkuinen päättää tulla etuajassa maailmaan niin mies ja isovanhemmat saa laittaa sit kehdon yms. Nyt kieltämättä vähän jo jännittää että ehtiikö se talo valmistua, toivottavasti...



Tuulia-77 rv 32+1

Nyt sitten vietetään kuherruskuukautta siellä päin? :)



Onpas tässä monta teini-iästä yhdessä pyörineitä pareja! Minäkin olin 17v kun kimppaan päädyttiin, kohta 12v meilläkin kasassa, 5½ naimiaisissa. Tarkemmin sanoen vappuna, kymmenvuotislahjana tuli esikoinen ja nyt samoihin aikoihin tämä masulainen. Hyvä ajoitus!



Kävin tänään töissä heipattamassa työkaverit ja viemässä kahvipullat. Jo töihin mennessä rupesi supistamaan (eikä ole nyt muuten päiviin supistellutkaan!) ja olin koko käyntini ajan punainen kuin rapu ja ihan puhinoissani. Jotenkin tosi ahdistavaa! Tunsin itseni ihan luuseriksi, kun näin vain viikkotolkulla ennnen ä-lomaa jo elbaillut (vaikka en ilmeisesi ihan syyttä, kun pelkkä ajatuskin töistä noin stressaa...). Mutta hengissä selvitty ja sainpa kivan lahjakin ja halukset pomolta ja tytöiltä. Syksyllä sitten yhteyttä sinne päin, että koska palajan... Nyt vaan keskitytään koti-, lapsi- ja masuasioihin!



Hyvää vointia kaikille!



Tilp. 30+4

meidän viikonloppu meni molemmissa mummoloissa käydessä. ja kyllä kaikki nautittiin olosta..lapset energisistä isovanhemmista ja tädeistä/sedistä ja me miehen kans muuten vaan olostamme kun päästiin vähän arkisista koti-kuvioista irtautumaan. jos jostakin on pakko valittaa, niin nukkumapaikat oli aika surkeat ja melkoisen jumissa oli paikat aamulla, mutta krempat unohtui mukavien päivätouhujen alle.



tänään oli aamusella lääkäri ja kaikin puolin asiat ok. perjantaina neuvolassa arvuuteltiin oisko ukkeli kääntynyt istuvaan asentoon, mutta ihan oli pää alaspäin ja lääkäri meinas että on varmaan ollut jo perjantainakin.. ei ollut onneksi huolestuttavan alhaalle päätänsä asettanut vielä, mutta lääkäri sanoi että asento on jo sellainen että tuskin enää saa itseänsä käännettyä. joten täällä kaikki hyvin!



oikein kovasti onnea m@nsik@lle! (meniköhän nikki oikein?) tervetuloa meidän rouvien piiriin! rouvien-piirit ne vasta erityisen loistokkaita onkin ;) ..arkikin on (melkein aina) yhtä juhlaa.



sitten tuohon tän päivän aiheeseen: me oltiin miehen kans molemmat hurjat 17 kun alettiin yhdessä olemaan ja tässä kuussa siitä onkin kulunut jo 6 vuotta.. 4-vuotis hääpäivä on keväällä.



mukavata illan jatkoa!



lotta ja pikku-ukko 33+6