Kauppojen aukiolon vapauttaminen pääsiäisenä on juoni.

Puoli miljoonaa työtöntä, ja joidenkin ehdotus on, että nyt työssä olevat tekevät vieläkin enemmän. Fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikä tarve teillä on nuolla työantajien persettä. Työntekijä on vapaapäivänsä ansainnut palkallisena.

Maailma muuttuu, hyväksy se.

Minä voin tulla tekemään työsi jos sinua ei kiinnosta.

Jaa, no mulla on varaa valita... joten ei tarvi lähteä kenellekään ilmaiseksi orjaksi. Sama pätee lähipiiriini. Paska juttu jos sulla ei oo ja joudut lomapäivistäsikin luopumaan että saisit pitää paskaisen työpaikkasi.

Oi että -olisinpa sinä!

Ei ehkä juoni mutta realismia peliin. Ajat muuttuvat ja niiltä otetaan joilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikä tarve teillä on nuolla työantajien persettä. Työntekijä on vapaapäivänsä ansainnut palkallisena.

Maailma muuttuu, hyväksy se.

Minä voin tulla tekemään työsi jos sinua ei kiinnosta.

Jaa, no mulla on varaa valita... joten ei tarvi lähteä kenellekään ilmaiseksi orjaksi. Sama pätee lähipiiriini. Paska juttu jos sulla ei oo ja joudut lomapäivistäsikin luopumaan että saisit pitää paskaisen työpaikkasi.

Hei, taisit ymmärtää hieman väärin. Jos arkipyistä ei maksettaisi niin siinä tapauksessa sinun ei tarvitsisi lähteä kenenkään ilmaiseksi orjaksi, päin vastoin saa palkaa jos lähtisit.

Mutta jos jäisit sohvalle makaamaan, niin se olisi ilmaista työnatajalle. Työnantaja ei siis saisi työpanostasi eikä hän maksaisi siitä palkkaa.

Kannattaa muista myös, arkipyhät eivät ole lomaa. Arkpyhävapaita ei ansaita, ne saadaan kirkkolakiin perustuen vapaaksi työstä samoin kuin Sunnuntait. Vapaat Lauantait taas perustuu työaikalain työaikarajoitteisiin sekä työehtosopimuksiin.

MItkään näistä laieista tai sopimuksista eivät ole sellaisia, ettei niitä voitaisi ja kannattaisikin muuttaa. Itse olen vahvasti sen kannalla, että järkeistämiselle olisi sijaa ja että palkallisista arkipyhistä pitäisi luopua, eihän työnantajalta velvoiteta myöskään Sunnuntailta palkan maksua, pyhäpäivähän se sekin on samalla tavalla kirkkolain mukaan.

ps. Suomessa muka Valtio ja Kirkko erotettu toisistaan -- höpö höpö, siellä täällä muut lait ja asetukset määrittelevät käytäntöjä yhden yksittäisen kirkon (Ev. Lut) oppien mukaan.

Mä haluaisin sellaisen systeemin, että niitä palkallisia "pyhävapaita" olisi tietty määrä vuodessa (vaikka siis sama määrä kuin nytkin, koska saavutetuista eduistaha ei kukaan suostu luopumaan), mutta kukin saisi itse päättää mikä on itselle tärkeä pyhä tai muu juhlapäivä. Jos sattuu olemaan harras kristitty niin saisi viettää joulut ja pääsiäiset asiaankuuluvin menoin, jos taas on joku muu uskonnollinen tausta niin sitten sen mukaan, ja me uskonnottomat sitten ihan oman valinnan mukaan. Mulla on vuodessa pari sellaista toistuvaa perinnettä joihin tarvitsen vapaata töistä, ikävä kyllä TES ei ole niistä kuullutkaan. Vaikka tästä pääsiäisestä voisin taas helposti luopua, ei sisällä itselleni mitään pyhää merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikä tarve teillä on nuolla työantajien persettä. Työntekijä on vapaapäivänsä ansainnut palkallisena.

Maailma muuttuu, hyväksy se.

Minä voin tulla tekemään työsi jos sinua ei kiinnosta.

Ymmärrän, että sieltä sohvan pohjalta on helppo nousta pyhäpäiväksi töihin. Mutta kun olet vuosia yhteen soittoon töissä ovet ne muutama päivä vuodessa kesien välillä todella arvokkaita vapaahetkiä..

Minä teen 50h/vko töitä, ja voisin oikein hyvin tehdä pari päivää vuodessa enemmänkin. Viikonloppuisinkin voi levätä. Ärsyttää ihme uikutus väeltä, jolla duunit loppuu klo 16 ja 2 vapaapäivää viikossa.

Johtunee siitä, että et ole saanut/rakentanut mitään elämää työsi ulkopuolelle. Et tiedä mitä tekisit lomalla. Sinulla ei ole rakkaita harrastuksia tai rakkaita paikkoja joissa haluat käydä kun pääset irtaantumaan töistä, sinulla ei ole rakkaita ihmisiä, jonka seurassa haluat viettää aikaasi

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin sellaisen systeemin, että niitä palkallisia "pyhävapaita" olisi tietty määrä vuodessa (vaikka siis sama määrä kuin nytkin, koska saavutetuista eduistaha ei kukaan suostu luopumaan), mutta kukin saisi itse päättää mikä on itselle tärkeä pyhä tai muu juhlapäivä. Jos sattuu olemaan harras kristitty niin saisi viettää joulut ja pääsiäiset asiaankuuluvin menoin, jos taas on joku muu uskonnollinen tausta niin sitten sen mukaan, ja me uskonnottomat sitten ihan oman valinnan mukaan. Mulla on vuodessa pari sellaista toistuvaa perinnettä joihin tarvitsen vapaata töistä, ikävä kyllä TES ei ole niistä kuullutkaan. Vaikka tästä pääsiäisestä voisin taas helposti luopua, ei sisällä itselleni mitään pyhää merkitystä.

Osaatko keksiä kestävän perusteen, miksi työantajan täytyisi maksaa sulle palkkaa niistä sun omista vapaapäivistäsi?

Älä edes yritä ehdottaa, että saahan uskovatkin arkipyhistä. Heh, no se kun ei ole kestävällä pohjalla niidenkään palkallisuus, niin sillä on heikko perustella mitään muutakaan.

Mun puolesta voit toki pitää vapaasi, mutta omalla kustannuksellasi. Siis esim. se tietty määrä palkattomia vapaapäiviä vuodessa olisi siis OK, mutta ei palkallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikä tarve teillä on nuolla työantajien persettä. Työntekijä on vapaapäivänsä ansainnut palkallisena.

Osaisitko hieman avata tuota, että miten on ansainnut palkallisena?

Siis ihan käytännössä, millä suoritteella ansaitseminen nimen omaan palkallisena tapahtuu?

Joillakin on ilmeisesti vielä käsitys, että on olemassa saavutettuja etuja joista ei missään tilanteessa enää muka tarvitsisi neuvotella ja sopia uudestaan.

Hei eivät ilmeisesti vielä ole oivaltaneet, että meillä on tässä nyt noin 9v ollut maailmanlaajuinen taloudellinen laskusuhdanne, joka on kiristänyt kilpailua siinä määrin että meillä ei ole enää varaa kaikkeen siihen mitä meillä sitä edeltävinä vuosikymmeninä oli.  Meidän on ymmärrettävä sopeuttaa kustannusrakennettamme siten, että suomaisen työn laskennallinen hinta alenee ja saamme tänne investointeja. Ilman sitä meillä on surkeat ajat edessä. Paljon surkeammat ja suuremmat leikkaukset, jotka koskevat paljon kipeämmin kuin nämä pienet ajoissa tehdyt säästötoimet ovat.

Voiton tavoittelussakin saisi olla joku raja, jos mennään pieni- ja keskituloisten selkänahasta repimiseen. Toisin sanoen rahojen jakautuminen tasaisesti saisi talouden pyörät pyörimään.

(Jos ulkomaiden kanssa halutaan kilpailla, niin kansainvälisesti pitäisi kitkeä orja- ja lapsityövoima ja terveydelle hengenvaaralliset tehtaat ym)

No hyvä. Olen periaatteessa ajatuksellisella tasolla samaa mieltä, että "Voiton tavoittelussakin saisi olla joku raja ...", mutta niin kuin monissa muissakin asiossa piru on yksityskohdissa, joten en nyt aivan heti keksi miten se raja määriteltääisiin niin, että

a) se olisi reilu ja säilyttäisi edelleen mielenkiinnon tavoitella voittoa ja

b) se olisi niin yleispätevä, että ettei sitä helposti kierrettäisi sekä

c) kuka ja mikä taho tekisi sitten sitovia tulkintoja sekä rajanvetoa reilu/epäreilu -akselilla voitontavoittelusta.

Jotta totuus ei unohtuisi, on hyvä pitää mielessä että voitontavoittelu on se voima joka on ja on ollut jo ihmisen kehittymisen käyttövoimana vähintäänkin siitä alkaen kun laskeuduimme puista etsiäksemme parempaa. Ilman hyödyn ts. voiton tavoittelua, nyppisimme vielä kirppuja läheistemme turkeista savannilla muiden kädellisten tapaan.

Kilpailusta ulkomaiden kanssa totean sen, että Suomi ei kykene omasta asemastaan määrittelemään ehtoja kuin omalla suvereenilla alueellaan. Voimme toimia toisten valtioiden kanssa yhdessä ja yrittää saada asioita parempaan suuntaan muualla, mutta pakottavia toimia emme voi säätää toisile suoraan. Me olemme se osapuoli jonka on sopeuduttava ja joustettava, jotta meidän kanssa halutaan tehdä yhteistyötä. Mitä parempi taloudellinen asemamme on sen enemmän meitä myös kuunnellaan. Ajamme omia ja muiden etuja parhaiten, pelaamalla avoimesti, rehellisesti ja menestymällä hyvin taloudellisesti. Käänteisesti, huonosti käyttäytymällä jäämme yksin ilman mahdollisuutta vaikuttaa muiden tekemisiin.

Meidän on sopeuduttava maailman menoon, oltava positiivisia ja aloitteellisia yhteisissä asioissa sekä pidettävä huolta siitä että olemme taloudellisesti riittävän vahvoja. Meillä ei ole juuri muuten mitään mahdollisuuksia menestyä tässä maailmassa kansana ja maana.

Mitä jos tarjottaisiin Suomesta turvapaikkaa näille epäinhimillisissä oloissa työskenteleville? Nostettaisiin asiaa esille?

Automaation, erikoistumisen ja muiden tuottavuutta lisäävien teemojen myötä työaika alkoi lyhentyä. Ihmisillä oli enemmän aikaa nauttia elämästään, harrastuksista, läheisten seurasta ja kuka mitäkin arvokkaana pitää. Nyt yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa moni mielestään valistunut talousosaaja ja muutama muukin on sitä mieltä, että työtä pitää taas lisätä. Kulutetaan hei enemmän sitä ainoaa resurssia, jota kukaan ei enää saa takaisin - aikaa!

Toki työttömiä on yhä enemmän ja enemmän, mutta silti kenellekään ei tule mieleen, että jos tarjoilija olisikin vain 35 tuntia töissä viikossa ja joku toinen tulisi tekemään loput...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin sellaisen systeemin, että niitä palkallisia "pyhävapaita" olisi tietty määrä vuodessa (vaikka siis sama määrä kuin nytkin, koska saavutetuista eduistaha ei kukaan suostu luopumaan), mutta kukin saisi itse päättää mikä on itselle tärkeä pyhä tai muu juhlapäivä. Jos sattuu olemaan harras kristitty niin saisi viettää joulut ja pääsiäiset asiaankuuluvin menoin, jos taas on joku muu uskonnollinen tausta niin sitten sen mukaan, ja me uskonnottomat sitten ihan oman valinnan mukaan. Mulla on vuodessa pari sellaista toistuvaa perinnettä joihin tarvitsen vapaata töistä, ikävä kyllä TES ei ole niistä kuullutkaan. Vaikka tästä pääsiäisestä voisin taas helposti luopua, ei sisällä itselleni mitään pyhää merkitystä.

Osaatko keksiä kestävän perusteen, miksi työantajan täytyisi maksaa sulle palkkaa niistä sun omista vapaapäivistäsi?

Älä edes yritä ehdottaa, että saahan uskovatkin arkipyhistä. Heh, no se kun ei ole kestävällä pohjalla niidenkään palkallisuus, niin sillä on heikko perustella mitään muutakaan.

Mun puolesta voit toki pitää vapaasi, mutta omalla kustannuksellasi. Siis esim. se tietty määrä palkattomia vapaapäiviä vuodessa olisi siis OK, mutta ei palkallisena.

Kyllä ehdotan juuri sen perusteen että meidän yhteiskunnassa uskovat saa arkipyhistä. Ei se ihan loogista minustakaan ole, mutta sellainen on nykysysteemi, enkä pidä realistisena ajatuksena että niistä milloinkaan lähitulevaisuudessa luovuttaisiinkaan kokonaan. Ja siis omalla kustannuksellani minä niitä vapaitani nyt pidänkin, onneksi on sellainen duuni että palkatonta saa just sen verran kuin haluaa. Tuottavan työn kokonaismäärän kannalta olisi kuitenkin järkevämpää että olisin itse nämä mulle merkityksettömät pyhät töissä, ja siitä kompensaationa saisin sitten ne palkalliset vapaat toisena ajankohtana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin sellaisen systeemin, että niitä palkallisia "pyhävapaita" olisi tietty määrä vuodessa (vaikka siis sama määrä kuin nytkin, koska saavutetuista eduistaha ei kukaan suostu luopumaan), mutta kukin saisi itse päättää mikä on itselle tärkeä pyhä tai muu juhlapäivä. Jos sattuu olemaan harras kristitty niin saisi viettää joulut ja pääsiäiset asiaankuuluvin menoin, jos taas on joku muu uskonnollinen tausta niin sitten sen mukaan, ja me uskonnottomat sitten ihan oman valinnan mukaan. Mulla on vuodessa pari sellaista toistuvaa perinnettä joihin tarvitsen vapaata töistä, ikävä kyllä TES ei ole niistä kuullutkaan. Vaikka tästä pääsiäisestä voisin taas helposti luopua, ei sisällä itselleni mitään pyhää merkitystä.

Osaatko keksiä kestävän perusteen, miksi työantajan täytyisi maksaa sulle palkkaa niistä sun omista vapaapäivistäsi?

Älä edes yritä ehdottaa, että saahan uskovatkin arkipyhistä. Heh, no se kun ei ole kestävällä pohjalla niidenkään palkallisuus, niin sillä on heikko perustella mitään muutakaan.

Mun puolesta voit toki pitää vapaasi, mutta omalla kustannuksellasi. Siis esim. se tietty määrä palkattomia vapaapäiviä vuodessa olisi siis OK, mutta ei palkallisena.

Kompensaatiosta sovittaessa on tehty sopimus, jonka mukaan tietyt päivät ovat vapaita. Ihan samalla tavalla on sovittu työterveyshuollosta, työsuojelusta, työajasta, työntekijän lojaliteettivelvotteista ja niin edelleen. Mikä tässä nyt vaatii niin erityisiä perusteluja? Molemmat osapuolet vetävät kotiin päin, ja lopulta tehdään kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Automaation, erikoistumisen ja muiden tuottavuutta lisäävien teemojen myötä työaika alkoi lyhentyä. Ihmisillä oli enemmän aikaa nauttia elämästään, harrastuksista, läheisten seurasta ja kuka mitäkin arvokkaana pitää. Nyt yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa moni mielestään valistunut talousosaaja ja muutama muukin on sitä mieltä, että työtä pitää taas lisätä. Kulutetaan hei enemmän sitä ainoaa resurssia, jota kukaan ei enää saa takaisin - aikaa!

Toki työttömiä on yhä enemmän ja enemmän, mutta silti kenellekään ei tule mieleen, että jos tarjoilija olisikin vain 35 tuntia töissä viikossa ja joku toinen tulisi tekemään loput...

Kun vain ne, joilla on omaisuutta, ovat valmiit leikkaamaan työaikaa. Muut haluavat pitää nykyisen elintasonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Automaation, erikoistumisen ja muiden tuottavuutta lisäävien teemojen myötä työaika alkoi lyhentyä. Ihmisillä oli enemmän aikaa nauttia elämästään, harrastuksista, läheisten seurasta ja kuka mitäkin arvokkaana pitää. Nyt yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa moni mielestään valistunut talousosaaja ja muutama muukin on sitä mieltä, että työtä pitää taas lisätä. Kulutetaan hei enemmän sitä ainoaa resurssia, jota kukaan ei enää saa takaisin - aikaa!

Toki työttömiä on yhä enemmän ja enemmän, mutta silti kenellekään ei tule mieleen, että jos tarjoilija olisikin vain 35 tuntia töissä viikossa ja joku toinen tulisi tekemään loput...

Kun vain ne, joilla on omaisuutta, ovat valmiit leikkaamaan työaikaa. Muut haluavat pitää nykyisen elintasonsa.

Pitäisikin pyrkiä kohti systeemiä, jossa ihmiset itse säätävät työntekonsa määrää. Itse erittäin mielelläni siirtyisin nelipäiväiseen viikkoon ja leikkaisin palkastani viidesosan. Meidän progressiivisella verotuksella tappio ei olisi nettona edes läheskään viidesosaa! Bruttopalkan viimeisen viidesosan kohdalla marginaaliveroprosentti on valitettavasti kaikista kovin, itselläkin 50 %, vaikka en mikään ökytienaaja olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Automaation, erikoistumisen ja muiden tuottavuutta lisäävien teemojen myötä työaika alkoi lyhentyä. Ihmisillä oli enemmän aikaa nauttia elämästään, harrastuksista, läheisten seurasta ja kuka mitäkin arvokkaana pitää. Nyt yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa moni mielestään valistunut talousosaaja ja muutama muukin on sitä mieltä, että työtä pitää taas lisätä. Kulutetaan hei enemmän sitä ainoaa resurssia, jota kukaan ei enää saa takaisin - aikaa!

Toki työttömiä on yhä enemmän ja enemmän, mutta silti kenellekään ei tule mieleen, että jos tarjoilija olisikin vain 35 tuntia töissä viikossa ja joku toinen tulisi tekemään loput...

Just tämä. Sitä mukaan kuin elintason ylläpitäminen vaatii yhä vähemmän työtä, tulisi älytä luopua siitä ajatuksesta että sitä on kuitenkin kaikkien tehtävä se n. 8 h/arkipäivä. Näkyyhän se jo nyt erittäin selvästi ettei ole työtä mitä tehdä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikä tarve teillä on nuolla työantajien persettä. Työntekijä on vapaapäivänsä ansainnut palkallisena.

Maailma muuttuu, hyväksy se.

Minä voin tulla tekemään työsi jos sinua ei kiinnosta.

Ymmärrän, että sieltä sohvan pohjalta on helppo nousta pyhäpäiväksi töihin. Mutta kun olet vuosia yhteen soittoon töissä ovet ne muutama päivä vuodessa kesien välillä todella arvokkaita vapaahetkiä..

Minä teen 50h/vko töitä, ja voisin oikein hyvin tehdä pari päivää vuodessa enemmänkin. Viikonloppuisinkin voi levätä. Ärsyttää ihme uikutus väeltä, jolla duunit loppuu klo 16 ja 2 vapaapäivää viikossa.

Johtunee siitä, että et ole saanut/rakentanut mitään elämää työsi ulkopuolelle. Et tiedä mitä tekisit lomalla. Sinulla ei ole rakkaita harrastuksia tai rakkaita paikkoja joissa haluat käydä kun pääset irtaantumaan töistä, sinulla ei ole rakkaita ihmisiä, jonka seurassa haluat viettää aikaasi

No jos porukkaa seuraa, niin rakkaita paikkoja näyttää olevan Prisma ja Citymarket, joissa vietetään sitä tärkeää vapaata aikaa. Harrastuksena on shoppailu. Rakkaille ihmisille riittää aikaa, vaikka tekisi töitä 50 h/vko tai vaikka 70 h/vko, kunhan vähentää sitä kulutusjuhlintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Automaation, erikoistumisen ja muiden tuottavuutta lisäävien teemojen myötä työaika alkoi lyhentyä. Ihmisillä oli enemmän aikaa nauttia elämästään, harrastuksista, läheisten seurasta ja kuka mitäkin arvokkaana pitää. Nyt yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa moni mielestään valistunut talousosaaja ja muutama muukin on sitä mieltä, että työtä pitää taas lisätä. Kulutetaan hei enemmän sitä ainoaa resurssia, jota kukaan ei enää saa takaisin - aikaa!

Toki työttömiä on yhä enemmän ja enemmän, mutta silti kenellekään ei tule mieleen, että jos tarjoilija olisikin vain 35 tuntia töissä viikossa ja joku toinen tulisi tekemään loput...

Kun vain ne, joilla on omaisuutta, ovat valmiit leikkaamaan työaikaa. Muut haluavat pitää nykyisen elintasonsa.

Pitäisikin pyrkiä kohti systeemiä, jossa ihmiset itse säätävät työntekonsa määrää. Itse erittäin mielelläni siirtyisin nelipäiväiseen viikkoon ja leikkaisin palkastani viidesosan. Meidän progressiivisella verotuksella tappio ei olisi nettona edes läheskään viidesosaa! Bruttopalkan viimeisen viidesosan kohdalla marginaaliveroprosentti on valitettavasti kaikista kovin, itselläkin 50 %, vaikka en mikään ökytienaaja olekaan.

Työnantajan ei kannata siirtyä isossa mittakaavassa maksamaan 80 prossaa nelipäiväisestä viikosta, koska se kasvattaa kustannuksia. Jotta kustannus vastaisi nykyistä, pitäisi palkan olla alle 80 %.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikä tarve teillä on nuolla työantajien persettä. Työntekijä on vapaapäivänsä ansainnut palkallisena.

Osaisitko hieman avata tuota, että miten on ansainnut palkallisena?

Siis ihan käytännössä, millä suoritteella ansaitseminen nimen omaan palkallisena tapahtuu?

Joillakin on ilmeisesti vielä käsitys, että on olemassa saavutettuja etuja joista ei missään tilanteessa enää muka tarvitsisi neuvotella ja sopia uudestaan.

Hei eivät ilmeisesti vielä ole oivaltaneet, että meillä on tässä nyt noin 9v ollut maailmanlaajuinen taloudellinen laskusuhdanne, joka on kiristänyt kilpailua siinä määrin että meillä ei ole enää varaa kaikkeen siihen mitä meillä sitä edeltävinä vuosikymmeninä oli.  Meidän on ymmärrettävä sopeuttaa kustannusrakennettamme siten, että suomaisen työn laskennallinen hinta alenee ja saamme tänne investointeja. Ilman sitä meillä on surkeat ajat edessä. Paljon surkeammat ja suuremmat leikkaukset, jotka koskevat paljon kipeämmin kuin nämä pienet ajoissa tehdyt säästötoimet ovat.

Nykyiset palkat on sillä tasolla että niihin sisältyy nämä nykyiset palkalliset vapaat. Jos vapaat poistuu, niin palkkoja pitää hieman nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikä tarve teillä on nuolla työantajien persettä. Työntekijä on vapaapäivänsä ansainnut palkallisena.

Osaisitko hieman avata tuota, että miten on ansainnut palkallisena?

Siis ihan käytännössä, millä suoritteella ansaitseminen nimen omaan palkallisena tapahtuu?

Joillakin on ilmeisesti vielä käsitys, että on olemassa saavutettuja etuja joista ei missään tilanteessa enää muka tarvitsisi neuvotella ja sopia uudestaan.

Hei eivät ilmeisesti vielä ole oivaltaneet, että meillä on tässä nyt noin 9v ollut maailmanlaajuinen taloudellinen laskusuhdanne, joka on kiristänyt kilpailua siinä määrin että meillä ei ole enää varaa kaikkeen siihen mitä meillä sitä edeltävinä vuosikymmeninä oli.  Meidän on ymmärrettävä sopeuttaa kustannusrakennettamme siten, että suomaisen työn laskennallinen hinta alenee ja saamme tänne investointeja. Ilman sitä meillä on surkeat ajat edessä. Paljon surkeammat ja suuremmat leikkaukset, jotka koskevat paljon kipeämmin kuin nämä pienet ajoissa tehdyt säästötoimet ovat.

Nykyiset palkat on sillä tasolla että niihin sisältyy nämä nykyiset palkalliset vapaat. Jos vapaat poistuu, niin palkkoja pitää hieman nostaa.

Et sitten ymmärtänyt, että siihen meillä ei ole varaa. Siitä juuri on kyse, että suomalaisen työn keskihinta on liian korkea, jotta saisimme tänne investointeja. Suomalaisen työn hinta on liian korkea kun siihen yhdistetään muita tekijöitä, erityisesti etäisempi sijainti keskeisiltä markkinoilta, josta aiheutuu lisäkustannuksia, jotka eivät näy suoraan keskimääräisen työn tuntihinnassa.

Kun mietit hetki sitä mitä Suomessa tuotetaan ja viedään ulkomaille ts. mistä vientitulomme muodostuvat, niin ymmärrät että investoinnit niin kotimaasta kuin ulkomailtakin tulevat ovat Suomelle elintärkeitä.

 

Kulutushyödykkeiden tuottamista on tehty jo pitkään halvan työvoiman maissa, siksi että kulutushyödykkeiden tuottamien on helpommin opetettavissa eikä se vaadi pitkää koultusta  että niitä kykenee tekemään, koska tuotantolinat ovat pitkälle automatisoituja ja niitä käyttämään voi oppia melko lyhyessä ajassa.

Tuotantolinjojen elinikä ei ole enää kymmeniä vuosia vaan niitä joudutaan uudistamaan tuotteiden elinkaaren aikana useita kertoja korkeintaan muutaman vuoden välein. Linjoja uudistettaessa voidaan samalla koko linjasto siirtää, tai oikeammin käytännössä rakentaa uusi linjasto edullisemman työvoiman maahan ja ajaa alas vanha linjasto toisessa maassa kun uusi on käynnistynyt.

Suomi tuottaa nykyisin ja vie pääasiassa korkean jalostusasteen teollisuudelle komponentteja ja investointihyödykkeitä. Kulutushyödykkeiden tekeminen ei ole kilpailluilla markkinoilla taloudellisesti kannattavaa Suomen tuntityöhinnoilla. Meillä on enää jäljellä investointihyödykkeiden tuotantoa. Siltä varalta, että joku ei nyt ymmärrä näiden kahden eroa niin lyhyesti: Investointihyödykkeet ovat niitä välineitä ja palveluita joilla ja joiden avulla tehdään välineitä joilla sitten tuotetaan kulutushyödykkeitä. Investointihyödykkeiden tuottaminen edellyttää korkeamman koulutustason työvoimaa, jolla on pitkälle vietyä osaamista kyseiseltä osaamisalueelta.

No nyt kun on selvillä perusta, Suomi siis tarvitsee investointeja joilla ylläpidetään olemassa olevaa ja rakennetaan uutta investointihyödyketuotantoa, on selvää että kilpailemme muiden vastaavaa tuotantoa eninmäkseen harjoittavien maiden kanssa näistä investoinneista.

Investointihyödykkeiden tuotanto, koska se edellyttää niitä osaavia tekijöitä, on hankalampi siirtää kun kulutushyödykkeiden tuotantoon riittäviä pelkkiä koneita, laitteita sekä niiden käyttäjäksi helposti uudestaan koulutettavaa työväkeä. Tästä johtuen investointihyödykkeiden tuotannon sijoittamista harkitaan pidempään ja kriteerit minne sijoittaudutaan ovat tiukemmat, koska niiden virhepäätösten korjaaminen olisi siis vaikeampaa.

OK, no Suomi kilpailee näissä investointihyödykkeiden tuotantoinvestoinneissa lähinnä muiden länsi-euroopan teollistuneiden maiden kanssa. Saksa, Pohjoismaat, Ranska, Sveitsi, Alankomaat, Italia, Espanja jne. ja yhä enenemässä määrin myös Viro, Puola, Tsekki.

Koska Suomi kuitenkin sijaitsee hieman syrjässä, on kylmä pimeä suuren osan vuotta, meillä puhutaan outoa kieltä jota on hankala oppia eikä ihmiset ole helposti lähestyttäviä meidän olisi päästävä investointien houkuttelevuuden osalta vähintäänkin samalle tasolle kuin Saksa, niin meidän pitäsi saada meidän laskennallinen tuntityön hinta alemmaksi kuin se on Saksassa. Tuo laskennallinen tuntityön hinta on keskeinen tekijä siinä kun joku yritys miettii sijoittaako se jotain liiketoimintaa 10-25v aikajänteen ajaksi jonnekin. Kun päätös on tehty ja sijoittauduttu, niin siirtyminen pois on kallista. Mitä isompi yritys, yleensä sitä helpompi sen on valita sijaintinsa ja sitä epätodennäköisempää on että se valitsisi Suomen sijainnikseen, ellei Suomella ole jotain joka tekee siitä yritykselle houkuttelevan siksi ajaksi kun yrityksellä on toimintaa Suomessa.

Mutta mutta, tehdäänpäs niin, että jos emme saa laskettua keskimääräisen tuntityön hintaa Saksan tasolle tai hieman sitä alemmaksi, niin antakaa ehdotuksia mitä muita keinoja meilä on saada uusia ja ylläpitää olemassa olevia toimintoja täällä ts. tulla valituksi jatkoinvestointien sijoituskohteeksi.

Siis mitä muita keinoja kuin laskea tuota tuntityön hintaa meillä on kilpailla Saksan ja muiden keskeisten investointihyödykkeitä tuottavien maiden kanssa?

Ihan sama, en kuulu kirkkoon ja työni on ollut epäsäännöllistä jo ennen aukiolojen vapautumista. Pyhinä on muutenkaan harvemmin töitä, niin eipä se minun palkkaani paljoa lohkaise. En edes ymmärrä, miksi uskonnollisen pyhän takia pitäisi saada tuplaliksaa? Eihän muidenkaan uskontojen edustajat saa tuplaliksaa omien pyhiensä takia.

Ehdotan, että korvaus annetaan vain vappuna, jussina, itsenäisyyspäivänä, jouluna ja uutenavuotena. Nämä ovat vakiintuneita suomalaisia juhlapäiviä, eivätkä ole täysin suoraan sidoksissa uskontoihin (ei, en vietä joulua Jeesuksen syntymän takia). Silloin on vain oikein saada korvaus, että tekee töitä kun muut juhlii. Ja tämä siis siinä tapauksessa, että kaikki työnteko vapautetaan aikarajoitteista ja pankissakin voisi käydä seitsemältä illalla, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Tässä pitkistä vapaista vinkuville oikein hyvä linkki. Käykäähän lukaisemassa.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/08/05/meillako-pitkat-…