Haluan alkaa levittämään vain hyvää ympärilleni.

Eikös se nyt ole aika normaalin ihmisen merkki,että on johtuu tyytyväinen ja toivoo muillekin onnea?

Vai mitä se normaali sitten on,ellei tuota?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrittänyt samaa! En vain ole onnistunut joka kerta tuntuu että homma kaatuu siihen että huomaan tulleeni hyväksikäytetyksi kukaan ei arvosta yhtään tai edes kiitä. Tulee vaan sitten ajateltua että miksi mun pitäisi olla hyvä ja kiltti ihmisille kun eivät muutkaan ole ja heillä näyttää menevän oikein hyvin ehkäpä jopa siitä syystä. Minusta on ihanaa kun saan omilla sanoilla ja teoilla jonkun oikeasti ilahtumaan ja hyvälle tuulelle mutta kukaan ei näytä ajattelevan yhtään miltä musta tuntuu tai mikä mua voisi ilahduttaa niin se tekee tästä välillä aika raskasta mutta yritän silti! Olen ihan aidosti kiltti ihminen ja joo minua on liijan helppo käyttää hyväksi mulle on sanottu että mulla on vähän lapsenkaltainen ajatusmaailma (en siis ole jälkeenjäänyt jota joku kuitenkin ehdottaa) olen leikkisä ja innostun uusista asioista ihan täysillä. Jos jollain on antaa hyviä neuvoja miten saisin pidettyä pääni enkä antaisi negatiivisten ihmisten lannistaa olisin kiitollinen!

Nuo edellä tummentamani kohdat ovat ongelmasi ydin. Tietyllä tavalla yrität "ostaa" ihmisiltä hyväksyntää ja kiitosta olemalla heille ystävällinen. Eli karskisti sanottuna, oma ystävällisyytesi ei ole ns. "vilpitöntä", vaan haluat siitä vastineeksi "palkkion" (arvostusta, kiitosta, jne.).

En sano tätä ilkeydellä, toiveesi "palkkiosta" on aivan inhimillinen. Mutta niin kauan, kun odotat palkkiota omasta käytöksestäsi, tule pettymään kerta toisensa jälkeen. Lopeta palkkion odottaminen, sano ja toimi niin kun teet, vain ja ainoastaan itsesi takia. Ole ystävällinen muille, koska se tekee SINUT onnelliseksi. Ilahduta toisia, koska se tekee SINUT iloiseksi, jne. 

Eli toisin sanoen, kyse on sinun sisäisestä maailmasta. Tee itsesi onnelliseksi toimimalla sinua ilahduttavilla tavoin. Älä odota, että ulkopuolisten toiminta / reaktiot tekisivät sinut onnelliseksi, sillä silloin loppupelissä tulet takuu varmasti pettymään. :)

En mä sanonutkaan, että on on vikaa tuottaa epäitsekkäästi hyvää mieltä kellekään. Kaikki eivät vain pysty siihen, uskoisin. Siis ensiherätyksellään, mutta pystyvät varmasti aikanaan, jos eivät pety siihen, ettei ympäristö reagoi yhtä ihanasti ja pysähdy elämässä siihen pettymyksen tilaan haukkuen ihmisiä kamaliksi.

29

Toisia ajaa sisäinen motivaatio, toisia ulkoinen. Jokainen voi valita.

ap:tä ilmeisesti ajaa sisäinen motiivi. Toiset kumartavat rahaa, toiset valtaa. Joku tavoittelee hyväksyntää. ap ilmeisesti tavoittelee totuutta ja hyvyyttä.

?

Itse olen myös tietoisesti laittanut hyvää kiertoon. Pienestä se lähtee, mutta kasvaa mennessään.

Tsemppiä ap ja kaikkea hyvää!❤️

Tuossa tilanteessa, sinulle on samantekevää miten ihmiset reagoivat tai ajattelevat, kun itse tiedät eläneesi ja tehneesi vain hyvää ja pyrit kilvoitteluun itsesi kanssa.

Ja kaiken sen hyvän, mitä olet tehnyt toiselle, saat moninkertaisesti takaisin hyvänolon ja onnellisuuden tunteena, kunhan muistat pitää vain sen sisälläsi, jo nyt kun avaudut asiasta täällä, olet jakamassa sen tunteen meidän kaikkien kanssa ja sen jälkeen sitä jakamatonta hyvänolon tunnetta ei enää ole. Juuri näissä asioissa kannattaa pitää kynttilää vakan alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrittänyt samaa! En vain ole onnistunut joka kerta tuntuu että homma kaatuu siihen että huomaan tulleeni hyväksikäytetyksi kukaan ei arvosta yhtään tai edes kiitä. Tulee vaan sitten ajateltua että miksi mun pitäisi olla hyvä ja kiltti ihmisille kun eivät muutkaan ole ja heillä näyttää menevän oikein hyvin ehkäpä jopa siitä syystä. Minusta on ihanaa kun saan omilla sanoilla ja teoilla jonkun oikeasti ilahtumaan ja hyvälle tuulelle mutta kukaan ei näytä ajattelevan yhtään miltä musta tuntuu tai mikä mua voisi ilahduttaa niin se tekee tästä välillä aika raskasta mutta yritän silti! Olen ihan aidosti kiltti ihminen ja joo minua on liijan helppo käyttää hyväksi mulle on sanottu että mulla on vähän lapsenkaltainen ajatusmaailma (en siis ole jälkeenjäänyt jota joku kuitenkin ehdottaa) olen leikkisä ja innostun uusista asioista ihan täysillä. Jos jollain on antaa hyviä neuvoja miten saisin pidettyä pääni enkä antaisi negatiivisten ihmisten lannistaa olisin kiitollinen!

Nuo edellä tummentamani kohdat ovat ongelmasi ydin. Tietyllä tavalla yrität "ostaa" ihmisiltä hyväksyntää ja kiitosta olemalla heille ystävällinen. Eli karskisti sanottuna, oma ystävällisyytesi ei ole ns. "vilpitöntä", vaan haluat siitä vastineeksi "palkkion" (arvostusta, kiitosta, jne.).

En sano tätä ilkeydellä, toiveesi "palkkiosta" on aivan inhimillinen. Mutta niin kauan, kun odotat palkkiota omasta käytöksestäsi, tule pettymään kerta toisensa jälkeen. Lopeta palkkion odottaminen, sano ja toimi niin kun teet, vain ja ainoastaan itsesi takia. Ole ystävällinen muille, koska se tekee SINUT onnelliseksi. Ilahduta toisia, koska se tekee SINUT iloiseksi, jne. 

Eli toisin sanoen, kyse on sinun sisäisestä maailmasta. Tee itsesi onnelliseksi toimimalla sinua ilahduttavilla tavoin. Älä odota, että ulkopuolisten toiminta / reaktiot tekisivät sinut onnelliseksi, sillä silloin loppupelissä tulet takuu varmasti pettymään. :)

Tämä oli hyvä kirjoitus aiheeseen, kiitos siitä. Olen pettynyt todella pahasti ihmisiin, jotka julistavat ap:n tavoin. Sitten kun heiltä ottaa vastaan jotain niin ovatpa todella kirpeitä ja katkeria, kun eivät saaneetkaan vastajaisiksi mitään!

Kun mä en ole luvannut levittää hyvää ympärilleni. Koitan olla levittämättä pahaa, mutta aina sekään ei onnistu, kuten tässäkin ketjussa nähdään, mutta kun en halua tähän maailmaan enää yhtäkään ihmistä, joka suuttuu minulle siksi, että halusi minulle hyvää! Ihan traumat tulee näistä ihmisistä.

Minua on sanottu itsekkääksi, mutta jos minä joskus haluan hyvää jollekulle niin lainaamani kirjoittajan tavoin teen sen vain ja ainoastaan siksi, että MINULLE tulisi hyvä mieli! Silloin toinen ei ole kiitollisuudenvelassa minulle. Ja lisäksi kysyn saanko auttaa, en aio kellekään tuputtaa apuani.

29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrittänyt samaa! En vain ole onnistunut joka kerta tuntuu että homma kaatuu siihen että huomaan tulleeni hyväksikäytetyksi kukaan ei arvosta yhtään tai edes kiitä. Tulee vaan sitten ajateltua että miksi mun pitäisi olla hyvä ja kiltti ihmisille kun eivät muutkaan ole ja heillä näyttää menevän oikein hyvin ehkäpä jopa siitä syystä. Minusta on ihanaa kun saan omilla sanoilla ja teoilla jonkun oikeasti ilahtumaan ja hyvälle tuulelle mutta kukaan ei näytä ajattelevan yhtään miltä musta tuntuu tai mikä mua voisi ilahduttaa niin se tekee tästä välillä aika raskasta mutta yritän silti! Olen ihan aidosti kiltti ihminen ja joo minua on liijan helppo käyttää hyväksi mulle on sanottu että mulla on vähän lapsenkaltainen ajatusmaailma (en siis ole jälkeenjäänyt jota joku kuitenkin ehdottaa) olen leikkisä ja innostun uusista asioista ihan täysillä. Jos jollain on antaa hyviä neuvoja miten saisin pidettyä pääni enkä antaisi negatiivisten ihmisten lannistaa olisin kiitollinen!

Nuo edellä tummentamani kohdat ovat ongelmasi ydin. Tietyllä tavalla yrität "ostaa" ihmisiltä hyväksyntää ja kiitosta olemalla heille ystävällinen. Eli karskisti sanottuna, oma ystävällisyytesi ei ole ns. "vilpitöntä", vaan haluat siitä vastineeksi "palkkion" (arvostusta, kiitosta, jne.).

En sano tätä ilkeydellä, toiveesi "palkkiosta" on aivan inhimillinen. Mutta niin kauan, kun odotat palkkiota omasta käytöksestäsi, tule pettymään kerta toisensa jälkeen. Lopeta palkkion odottaminen, sano ja toimi niin kun teet, vain ja ainoastaan itsesi takia. Ole ystävällinen muille, koska se tekee SINUT onnelliseksi. Ilahduta toisia, koska se tekee SINUT iloiseksi, jne. 

Eli toisin sanoen, kyse on sinun sisäisestä maailmasta. Tee itsesi onnelliseksi toimimalla sinua ilahduttavilla tavoin. Älä odota, että ulkopuolisten toiminta / reaktiot tekisivät sinut onnelliseksi, sillä silloin loppupelissä tulet takuu varmasti pettymään. :)

Ei vaan ongelmani on etten aina oikein jaksa edes yrittää olla hyvä muille kun hekään eivät ole minulle. Jokaisella meillä on omat ongelmat ja huonot päivät yritän näistä huolimatta auttaa jos joku apua tarvitsee toisinaan tulee vain juurikin sen takia paska fiilis että sen kerran kun tarvitsisin itse jossain apua kukaan ei ole valmis auttamaan kun on sitä ja tätä.

En kalastele hyväksyntää tai hyvää itselleni mutta ajattelen asiat aina niin että miltä itsestä tuntuisi ja yritän parhaani mukaan toimia oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrittänyt samaa! En vain ole onnistunut joka kerta tuntuu että homma kaatuu siihen että huomaan tulleeni hyväksikäytetyksi kukaan ei arvosta yhtään tai edes kiitä. Tulee vaan sitten ajateltua että miksi mun pitäisi olla hyvä ja kiltti ihmisille kun eivät muutkaan ole ja heillä näyttää menevän oikein hyvin ehkäpä jopa siitä syystä. Minusta on ihanaa kun saan omilla sanoilla ja teoilla jonkun oikeasti ilahtumaan ja hyvälle tuulelle mutta kukaan ei näytä ajattelevan yhtään miltä musta tuntuu tai mikä mua voisi ilahduttaa niin se tekee tästä välillä aika raskasta mutta yritän silti! Olen ihan aidosti kiltti ihminen ja joo minua on liijan helppo käyttää hyväksi mulle on sanottu että mulla on vähän lapsenkaltainen ajatusmaailma (en siis ole jälkeenjäänyt jota joku kuitenkin ehdottaa) olen leikkisä ja innostun uusista asioista ihan täysillä. Jos jollain on antaa hyviä neuvoja miten saisin pidettyä pääni enkä antaisi negatiivisten ihmisten lannistaa olisin kiitollinen!

Nuo edellä tummentamani kohdat ovat ongelmasi ydin. Tietyllä tavalla yrität "ostaa" ihmisiltä hyväksyntää ja kiitosta olemalla heille ystävällinen. Eli karskisti sanottuna, oma ystävällisyytesi ei ole ns. "vilpitöntä", vaan haluat siitä vastineeksi "palkkion" (arvostusta, kiitosta, jne.).

En sano tätä ilkeydellä, toiveesi "palkkiosta" on aivan inhimillinen. Mutta niin kauan, kun odotat palkkiota omasta käytöksestäsi, tule pettymään kerta toisensa jälkeen. Lopeta palkkion odottaminen, sano ja toimi niin kun teet, vain ja ainoastaan itsesi takia. Ole ystävällinen muille, koska se tekee SINUT onnelliseksi. Ilahduta toisia, koska se tekee SINUT iloiseksi, jne. 

Eli toisin sanoen, kyse on sinun sisäisestä maailmasta. Tee itsesi onnelliseksi toimimalla sinua ilahduttavilla tavoin. Älä odota, että ulkopuolisten toiminta / reaktiot tekisivät sinut onnelliseksi, sillä silloin loppupelissä tulet takuu varmasti pettymään. :)

Tämä oli hyvä kirjoitus aiheeseen, kiitos siitä. Olen pettynyt todella pahasti ihmisiin, jotka julistavat ap:n tavoin. Sitten kun heiltä ottaa vastaan jotain niin ovatpa todella kirpeitä ja katkeria, kun eivät saaneetkaan vastajaisiksi mitään!

Kun mä en ole luvannut levittää hyvää ympärilleni. Koitan olla levittämättä pahaa, mutta aina sekään ei onnistu, kuten tässäkin ketjussa nähdään, mutta kun en halua tähän maailmaan enää yhtäkään ihmistä, joka suuttuu minulle siksi, että halusi minulle hyvää! Ihan traumat tulee näistä ihmisistä.

Minua on sanottu itsekkääksi, mutta jos minä joskus haluan hyvää jollekulle niin lainaamani kirjoittajan tavoin teen sen vain ja ainoastaan siksi, että MINULLE tulisi hyvä mieli! Silloin toinen ei ole kiitollisuudenvelassa minulle. Ja lisäksi kysyn saanko auttaa, en aio kellekään tuputtaa apuani.

29

Kyllä se pelkkä vilpitön kiitos on jo itsessään se "palkinto"

Itse kohtasin töissä sen, että minut jätettiin ulkopuoliseksi töissä, kun en enää liittynyt "pahan puhujien kerhoon" taisinpa joskus sanoa sopuisasti jopa jotain puolustavaa, jotta keskustelu tyrehtyi.

Aloitan yhä keskustelun näiden kahden henkilön kanssa silloin tällöin tai käymme lounaalla, mutta välit eivät tunnu korjaantuvan. Toisen haluavat märehtiä pahoissa ajatuksissa ja nostaa itseään puhumalla ja ajattelemalla toisista pahaa.

Se on valinta.

Onnea!

Tämä on epäitsekkäin itsekkäin teko minkä ihminen voi tehdä. Muiden auttamisen lisää omaa onnellisuutta huimasti. Teit loistavan päätöksen. Elämänlaatusi paranee. Hyvä!

Lahjoitukset ja antamiset kannattaa pitää omana tietonaan ja mieluimmin pyytää saajalta, ettei niistä kerrottaisi.

Sillä aina löytyy kateutta ja pahansuopaisuutta, jopa ystäväpiiristä, jotka kokevat sen heiltä olevan jotenkin heiltä pois, jos toinen on tehnyt lahjoituksen tai antanut jotakin muille.

Se aiheuttaa mielipahaa, vaikka itse on luullut tekevänsä oikein ja usein vielä lahjansaaja joutuu sylkikupiksi, tahtomattaan.

Kyllä se pelkkä vilpitön kiitos on jo itsessään se "palkinto"[/quote]

Ja tässä kohtaan homma menee jo ns. metsään... 

Hyvän tekeminen pitäisi lähteä ns. "terveen itsekkäistä" lähtökohdista, eli sen tulee tuottaa hyvänolon tunnetta tekijälle itselleen. Se "palkinto" hyvä tekemisestä tulee tekijälle jo itse teosta. Kiitoksella tai sen puutteella ei silloin ole merkitystä.

Mikäli em. vilpitön kiitos on se palkinto, jota hyväntekijä tavoittelee, on kyse hyväksynnän hakemisesta omilla teoillaan. Tämä polku on taas täynnä pettymyksiä ja katkeruutta, sillä ainoa asia maailmassa mitä ihminen voi hallita on loppu pelissä  ainoastaan oma käytös ja tunteet (suhtautuminen asioihin).

Toisin sanoen, Äiti Teresa toimi vuosikymmeniä Kalkutan kadulla auttaen todella köyhiä ihmisiä. Tämän kaltaisen hyväntekijän ainoa motiivi on oman mielihyvän saaminen toisten auttamisesta. Mikäli kyse olisi ollut vilpittömän kiitoksen hakemisesta, kuinka monta päivää veikkaatte, että hän olisi työtään jaksanut tehdä?

Tottakai se vilpitön kiitos ja vastavuoroisuus on mukavaa, mutta mikäli perustaa oman hyvän tekemisensä (= hyvinvointinsa) sille, tulee takuuvarmasti pettymään ja katkeroitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pelkkä vilpitön kiitos on jo itsessään se "palkinto"

Ja tässä kohtaan homma menee jo ns. metsään... 

Hyvän tekeminen pitäisi lähteä ns. "terveen itsekkäistä" lähtökohdista, eli sen tulee tuottaa hyvänolon tunnetta tekijälle itselleen. Se "palkinto" hyvä tekemisestä tulee tekijälle jo itse teosta. Kiitoksella tai sen puutteella ei silloin ole merkitystä.

Mikäli em. vilpitön kiitos on se palkinto, jota hyväntekijä tavoittelee, on kyse hyväksynnän hakemisesta omilla teoillaan. Tämä polku on taas täynnä pettymyksiä ja katkeruutta, sillä ainoa asia maailmassa mitä ihminen voi hallita on loppu pelissä  ainoastaan oma käytös ja tunteet (suhtautuminen asioihin).

Toisin sanoen, Äiti Teresa toimi vuosikymmeniä Kalkutan kadulla auttaen todella köyhiä ihmisiä. Tämän kaltaisen hyväntekijän ainoa motiivi on oman mielihyvän saaminen toisten auttamisesta. Mikäli kyse olisi ollut vilpittömän kiitoksen hakemisesta, kuinka monta päivää veikkaatte, että hän olisi työtään jaksanut tehdä?

Tottakai se vilpitön kiitos ja vastavuoroisuus on mukavaa, mutta mikäli perustaa oman hyvän tekemisensä (= hyvinvointinsa) sille, tulee takuuvarmasti pettymään ja katkeroitumaan.

Samaa mieltä. On vitun inhottavaa ottaa apua vastaan kun ei koskaan tiedä mikä riittää auttajalle palkinnoksi. Jos se on jollekulle kiitos, niin toiselle se on jokin vastapalvelus ylipäätään ja kolmannelle ns samantasoinen vaastapalvelus jne. Siihen en ala. Joka minua auttaa, auttaa niin, että en osaa ja ymmärrä välttämättä hivellä hänen egoaan oikealla tavalla. Mutta tykkään ottaa apua vastaan ihmisiltä, joille auttaminen on juuri joku heidän oma juttunsa, eikä, osaanko pokkuroida oikein vaikuta heidän mielialaansa tai mielipiteeseensä minua kohtaan. Tai mielipiteeseen saattaa tietty vaikuttaa, jos en osaa olla fiksu takaisin, mutta mitä mä kumminkaan tekisin ns teoilla ostetuilla ystävillä, jotka ovat ystäviäni, koska osaan käyttäytyä kuten he haluavat?

29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrittänyt samaa! En vain ole onnistunut joka kerta tuntuu että homma kaatuu siihen että huomaan tulleeni hyväksikäytetyksi kukaan ei arvosta yhtään tai edes kiitä. Tulee vaan sitten ajateltua että miksi mun pitäisi olla hyvä ja kiltti ihmisille kun eivät muutkaan ole ja heillä näyttää menevän oikein hyvin ehkäpä jopa siitä syystä. Minusta on ihanaa kun saan omilla sanoilla ja teoilla jonkun oikeasti ilahtumaan ja hyvälle tuulelle mutta kukaan ei näytä ajattelevan yhtään miltä musta tuntuu tai mikä mua voisi ilahduttaa niin se tekee tästä välillä aika raskasta mutta yritän silti! Olen ihan aidosti kiltti ihminen ja joo minua on liijan helppo käyttää hyväksi mulle on sanottu että mulla on vähän lapsenkaltainen ajatusmaailma (en siis ole jälkeenjäänyt jota joku kuitenkin ehdottaa) olen leikkisä ja innostun uusista asioista ihan täysillä. Jos jollain on antaa hyviä neuvoja miten saisin pidettyä pääni enkä antaisi negatiivisten ihmisten lannistaa olisin kiitollinen!

Nuo edellä tummentamani kohdat ovat ongelmasi ydin. Tietyllä tavalla yrität "ostaa" ihmisiltä hyväksyntää ja kiitosta olemalla heille ystävällinen. Eli karskisti sanottuna, oma ystävällisyytesi ei ole ns. "vilpitöntä", vaan haluat siitä vastineeksi "palkkion" (arvostusta, kiitosta, jne.).

En sano tätä ilkeydellä, toiveesi "palkkiosta" on aivan inhimillinen. Mutta niin kauan, kun odotat palkkiota omasta käytöksestäsi, tule pettymään kerta toisensa jälkeen. Lopeta palkkion odottaminen, sano ja toimi niin kun teet, vain ja ainoastaan itsesi takia. Ole ystävällinen muille, koska se tekee SINUT onnelliseksi. Ilahduta toisia, koska se tekee SINUT iloiseksi, jne. 

Eli toisin sanoen, kyse on sinun sisäisestä maailmasta. Tee itsesi onnelliseksi toimimalla sinua ilahduttavilla tavoin. Älä odota, että ulkopuolisten toiminta / reaktiot tekisivät sinut onnelliseksi, sillä silloin loppupelissä tulet takuu varmasti pettymään. :)

Ei vaan ongelmani on etten aina oikein jaksa edes yrittää olla hyvä muille kun hekään eivät ole minulle. Jokaisella meillä on omat ongelmat ja huonot päivät yritän näistä huolimatta auttaa jos joku apua tarvitsee toisinaan tulee vain juurikin sen takia paska fiilis että sen kerran kun tarvitsisin itse jossain apua kukaan ei ole valmis auttamaan kun on sitä ja tätä.

En kalastele hyväksyntää tai hyvää itselleni mutta ajattelen asiat aina niin että miltä itsestä tuntuisi ja yritän parhaani mukaan toimia oikein.

Minut on lapsena opetettu ajattelemaan, ettei kenenkään _kuulu_ auttaa minua. Jos joku auttaa, niin tekee sen omasta hyvästä sydämestään ja omasta vapaasta tahdostaan. Ei siksi, koska "mä tartten". Jos tartten jotain, hoidan sen itse tai käännyt kunnan tai ostoavun piiriin, enkä suutu kellekään, joka on niin itsekäs, ettei ajattele juuri nyt minua! Koska kukahan se siinä on itsekäs.

29

Hoidan toisin sanoen omat asiani ja oletan muiden myös hoitavan omansa.

29

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt epäitsekkään päätöksen, ruveta toimimaan hyvän lähettiläänä. En sotke kuvioon jeesusta, enkä saatanaa, mutta otan tietoisen askeleen oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden tielle.

Lahjoitan tavaroitani ilmaiseksi, mitä en tarvitse, muistan kehua kaikkia työkavereita, etenkin selän takana, enkä suostu kantamaan vihaa /negaatiota mukanani.

Miten luulette, että ympäristö reagoi?

Mitkä ovat toimintani seuraukset?

Ympäristö voi reagoida monella tapaa. Saanet varmaan osasi myös epäluuloisuudesta, kun joku tulkitsee asenteesi teennäisyydeksi. Suuri osa ihmisistä pitää pahuutta ja ilkeyttä aitouden ja rehellisyyden merkkinä.

Rohkaisen sinua päätöksessäsi tehdä hyvää ja toimia oikeudenmukaisesti.

Vaikka sanoit, ettet halua sotkea Jeesusta mukaan kuvioon, muista kuitenkin, että iankaikkinen elämä ja moraalinen synnittömyys eli vanhurskaus on saatavissa vain Jeesuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kalastele hyväksyntää tai hyvää itselleni mutta ajattelen asiat aina niin että miltä itsestä tuntuisi ja yritän parhaani mukaan toimia oikein.

Eli toisin sanoen, luot olettamuksia miten toisten tulisi käyttäytyä sinua kohtaan, koska sinä olet käyttäytynyt heitä (tai joitakin muita) kohtaan tietyllä tavoin ja petyt, kun niin ei tapahdu?

Kysyit neuvoa ja neuvo on yksinkertainen: Sano ystävälliset sanasi ja tee ystävälliset tekosi vain ja ainoastaan sen vuoksi, että saat niistä mielihyvää itsellesi. Älä luo MITÄÄN olettamuksia sen suhteen miten muiden ihmisten tulisi käyttäytyä sinua kohtaan. Eteenkään käyttäen perusteena sitä miten sinä käyttäydyt heitä kohtaan. Neuvo on yksinkertainen, mutta vaikea toteuttaa. Niin kauan, kun et asiaa sisäistä, tulet pettymään ihmisiin. 

Mutta tuo on mielenkiintoinen ajatus, että alkaisi miettiä voisinko ilahduttaa ITSEÄNI tekemällä muille hyvää. Vielä en ole ihan varma, minkätasoisia ne teot sitten voisivat olla, joista itse ilahtuisin vaikka toista ei vois vähempää kiinnostaa se mitä tein. Se olisi tietysti siinä rajana, että ketään en auta, jota se häiritsee, eli jos vain siis kuvittelisin olevani avuksi, mutta oikeasti tuottaisinkin jotain harmia. Mutta tämä tuntuu ihan käänteentekevältä ajattelumallilta, kiitos sinulle siitä kirjoittanut! Miksei lapsillekin opeteta tätä, että muista aina, että tekosi ilahduttavat ITSEÄSI, ja sitten opetettaisiin myös se, mikä sorsii muita, että sellaisella ei kuitenkaan pidä itseään ilahduttaa, vaan aina vaan jankutetaan muiden ilahduttamisella.

29

Minusta hyvyys on tietoinen valinta.

Olen useasti auttanut ihmisiä siten, etteivät he edes tiedä, kuka heitä auttoi.

Minä ainakin saan siitä hyvän mielen myös itselleni. Onko se nyt sitten loppujen lopussa itsekästä, lie saivartelua.

"Eteenkään käyttäen perusteena sitä miten sinä käyttäydyt heitä kohtaan."

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset käyttävät tätä jonkinlaisena perusteena jollekin. Miksi mä ilahtuisin siitä mistä joku toinen? Wtf? En minä ole sinä.

29