Tuhoaako tietokonepeli seksielämämme? Vai johtuuko synnytyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan eroa puhumatta asiasta ensin. Pelaamme mieheni kanssa molemmat melko paljon, mutta kaksi vuotta sitten mieheni löysi pelin johon jäi huomaamattaan koukkuun. Puoli vuotta jaksoin kilpailla pelin kanssa huomiosta, mutta eihän sitä kukaan jaksa kun "vapaa-ajalla" tuskaillaan pääseekö milloin takaisin, ja nyt menee eventti ohi jne... Lopulta istutin miehen keittiönpöydän ääreen ja aloin kertomaan miltä minusta tuntui. Hän kuunteli aikansa ja ymmärsi miten paha mieli minulle oli tullut asiasta, en tiedä oliko hän riippuvainen pelistä, koska sen illan jälkeen ei enää kyseistä peliä pelannut. Ehkä ei vain ymmärtänyt miten yksinäiseksi tulin ollessani sohvalla hänen vieressään, mutta yksin silti.

Miehesi saattaa hyvinkin herätä tilanteeseen, jos oikeasti avaudut ja kerrot huolesi tilanteesta. Kerro miltä tuntuu ja mitä pelkäät tapahtuvan. Olisiko mahdollista vain vähentää pelaamista, vai kannattaako se lopettaa ja siirtyä johonkin toiseen peliin joka ei vaadi niin suurta läsnäoloa?

Tsemppiä joka tapauksessa!

En tietenkään! Luulen, että meillä on hieman sama, mies ei varmaan ymmärrä, luulen silti että on jotakin riippuvuutta myös päässyt kehittymään. Olen ennenkin puhunut miehelleni asiasta, mutten tiedä olenko ottanut siihen tarpeeksi vakavaa sävyä.

En vaadi täyttä pelaamattomuutta, kunhan viettäisi aikaa tekemällä jotain muutakin ja rakentaisi suhdettaan lapseen, siitä olen huolissani aika paljon. Eikä sekään mukavaa ole, kun ikinä ei ole aikaa kuunnella mitä sanottavaa minulla on jne.

Viime aikoina olen vain antanut olla, jos olen sanonut jotakin eikä ole kuunnellut. Ennen toistin asiani ainakin 3kertaa, ennen kuin kuuli muttei silti tainnnut ymmärtää mitä sanoin.

Asiaa ei tietysti helpota se, että miehellä on useampi vanha kaveri, jotka pelaavat tätä peliä. Heillä on ikähaarukka käsittääkseni 17v-25v. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsotaan mitä tapahtuu, kun puhun miehen kanssa. 

56: Kaikki eivät ajattele noin, jotkut oikeasti tuntuvat nauttivan perhe-elämästä, toki se vaikuttaa myös paljon, millainen nainen on. Itse en rajoita mieheni tekemisiä, mutta esitän kyllä toiveita.

ap

Eivät tietenkään ajattele. En tietenkään voi puhua muusta, kuin omasta kokemuksestani ja tunteistani asian tiimoilta. Ei minunkaan ex-vaimoni rajoittanut minua suoraan, mutta hän ei pystynyt ymmärtämään minun näkökantaani asiaan. Hän ei yksinkertaisesti kokenut, että lapsemme olisivat tylsiä ja keskinkertaisia ja että koen elämäni valuvan hukkaan tässä lähiöhelvetissä. Tein virheen, enkä voi sitä enää korjata. Kaikkein pahinta tässä tietysti on, ettei sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee. Jos olisin tiennyt, niin olisi tämäkin katastrofi voitu välttää. Olen pahoillani etten osaa auttaa. Toivottavasti miehesi ei koe samoin, kuin minä. Siihen ei auta, kuin yksi konsti. Toivottavasti teillä alkaa asiat sujumaan.

Millaisen elämän olisit sitten oikeasti halunnut? 

Kysymykseesi ei ole suoranaista vastausta, sillä se on vaikeaa selittää ja ainakin ymmärtää, ellei tunne minua ja elämääni. Sanotaanko, että lapsesta asti minut kasvatettiin olemaan toisille mieliksi ja uhrautumaan tiimin takia. Elämäni kulki (naurettavalta se itsestäkin kuulostaa nykyään) autopilotilla ja suoritin minulle annetut tehtävät yhteiskunnan odotusten mukaan. Huvittavaa, mutta en voi vieläkään kasittää miksi olin kuin "lääkepöllyissä" elämäni alkutaipaleet. Oli kuin minulla ei olisi ollut omaa identiteettiä ensinkään. Olin vain ensin lapsuudenperheeni jatke ja myöhemmin olin oman perheeni jatke. Ikävää, että koin "heräämisen" vasta, kun fiktiivinen paska oli jo housuissa. Ainoa neuvo jonka kokemuksestani voin antaa, on että ei kannata rynnätä elämään elämää. Teet sitä tahtomattasi, jos osaat pysähtyä ja elää tässä hetkessä. Muita kliseitä minulla ei ole tarjota, joten tällä on pärjättävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mies 40v. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peli ei ole syy vaan väline. Miestä ei vauvaperheen elämä ja jonkun äiti seksikumppanina kiinnosta, joten hän tekee sitä, mitä tekisi yksin ollessaankin. Sinulla kävi huono tuuri, koska tuota ei voi ennustaa, vaan sen huomaa karvaasti vasta sitten, kun on myöhäistä.

Miestä ei kiinnosta vauvaperheen elämä, KOSKA hän pelaa. Itse olen ollut tuo pelaaja ja ihan turha silloisen vaimon oli yrittää kauniisti minua puhumaan tekemään mitään muuta kuin pelaamaan. Peliaddiktio on itsepetoksen ja itsensä läheisistä vieraannuttamisen osalta ihan yhtä paha haaste parisuhteelle kuin alkoholismi. Perhe-elämään oppiminen vaatii vaivaa ja omista aiemmista vapauksista tinkimistä. Koska perhe-elämästä saatava hyöty (ilo lapsista, yhteisistä hetkistä, vaimon onnesta) tulee viiveellä, on ihmisen (erityisesti miehen, jolle hormonit eivät apua yhtä paljon tarjoa) tietoisesti keskityttävä vauvan hoitoon ja perhe-elämää ja tässä tapauksessa myös seksielämään. Se ei onnistu, jos edes puolet vapaa-ajasta vietetään koneella. Minun oli lopetettava tietokonepelaaminen kokonaan, jotta pystyin elämään elämään, johon perhe täysipainoisesti kuuluu. Ensimmäinen liittoni valui hukkaan tämän vuoksi.

Toivon sydämeni pohjasta, että miehesi ymmärtäisi irrottautua tietokonepelin lumosta. Aluksi olo on tyhjä ("no mitäs helvettiä mä sitten teen?"), mutta vähitellen uudet yhteiset asiat tuntuvat yhä upeammilta ja tajuaa, että pelaaminen oli vain korviketta oikealle elämälle.

Ei minulle ainakaan koskaan auennut se "perhe-elämän ilo". Samaa paskaa keskinkertaisten lasten ja muijan kanssa päivästä toiseen. Niitä kahleita en laita päälleni enää koskaan, eikä pitäisi teidän muidenkaan miesten. Vaikka millaisen käsityksen olisitte asiasta saanut, niin ei sillä mitään helpotusta tai palkintoja jaella. Tylsyyttä, kurjuutta ja kaikkein pahinta on se keskinkertaisuus. Lapset eivät ole mitään ihmeellisiä tai lahjakkaita, vaimo on tylsä, eikä tee mitään mielenkiintoista, harrastaa omia juttujasi et saa, koska "täytyy viettää aikaa perheenkin kanssa". Koko helvetin elämä vessasta alas keskinkertaisen perhe-elämän takia. En suosittele kenellekkään, jos ei ole masokisti. Naiset eivät näytä kokevan asiaa yhtä ahdistavana.

Taidat olla itse aivan yhtä keskinkertainen kun kerran olet keskinkertaiset lapsetkin tehnyt.

Pämppää nyt kun vielä ehdit, mutta älä ihmettele kun mätänet yksin vanhainkodissa. Pusi pusi <3

Ei väliä. Kaikki kuolee yksin joka tapauksessa. Termi "pämppää" on minulle vieras, mutta kuulostaa jonkun puolijauhoisen suomiartistin paskanjauhannalta.

up

Kovat on defenssit APlla. Ymmärrän että tuntuu pahalta, mutta lyttäät vähän turhan aggressiivisesti kaikki totuutta puhuvat viestit. On raskasta tajuta ja myöntää omat virheensä, mutta miehestäsi ei ole isäksi nyt eikä ehkä tulevaisuudessakaan. Moni hyvä parisuhde kaatuu lapseen etkä voi parantaa tilannetta yksin - miehen täytyy tulla ulos pelimaailmastaan ja kohdata todellisuus mitä hän ei ilmeisesti ole valmis tekemään.

Ero on varmasti paras vaihtoehto, sillä turhautumisesi huonoon mieheen tulee todennäköisesti ajan myötä vaikuttamaan myös lapseen.

Miksi vitussa uppailet koko ajan, eiköhän kaikki oleellinen ole jo sanottu. Eroa ja jatka elämää, jätä mieslapsi pelaamaan yksin.

En jaksanut lukea viestejä mutta sen verran sanon että 22-vuotias tuskin voidaan määritellä vielä mieheksi, ainakaan tällä saralla. Lapsia olette vielä molemmat. Surullista että teitte lapsen noin nuorina.

Vastauksena otsikon kysymykseen: Ei, tietokonepeli ei pilaa seksielämäänne. Eikä synnytys.

Mies pilaa seksielämänne ja oikeastaan kaiken muunkin elämänne.

Mies, ei peli.

En jaksa lainata kaikkia viestejä.

70: Asiat voisi esittää hieman nätimpään sävyyn, tottakai luonnostaan hyökkään jos asiat esitetään noin ilkeään sävyyn.

71: Minä en tätä ketjua uppaile, eiköhän palstalaisten mielipide ole jo tullut selväksi.

72: Älä kiltti ala analysoida kuka on kuinka lapsi ja kuka ei. Et kerran tiedä mitä elämässä on käyty läpi vaikka ikä on mikä on. Ja voivottelu ei auta, lapsi on jo ja rakas onkin. 

ap

Ja 72 viestille vielä: En voi sille mitään jos joku tätä uppailee, mutta älä avaa ja lue, jos ei kiinnosta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette noin nuorina menneet naimisiin ja tehneet lapsen?

Mitä se sinulle kuuluu? Jotkut nyt voivat löytää hyvän kumppanin jo aikaisessa vaiheessa.

ap

Niin, jotkut voivat, mutta sinä et selvästikään ole löytänyt. Siinä syy minkä takia kannattaisi aina odottaa vähän ja tutustua toiseen kunnolla ennen isompia sitoomuksia. Voisi vaikka välttyä tuollaisilta yllätyksiltä.

Älä ap ota niin vakavasti tätä palstan yleistä mielipidettä. Täällä ratkaisu kaikkeen on, että jätä se sika ja omi lapsi itsellesi, tietenkin vaatien hirveät elarit päälle ja tehden kaikin mahdollisin tavoin miehen (ja siinä sivussa lapsen) elämästä mahdollisimman hankalaa..

No nyt tulee alapeukkua, hyi mua!

Miehesi ei ole niin toivoton tapaus, kuin täällä annetaan ymmärtää. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Olette kovin nuoria vielä, kuin myös suhteenne.

Ongelmanne voi hyvinkin ratketa. Puhu asiasta miehellesi. Puhu niin kauan, että hän ymmärtää. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka kyllä pystyy parantamaan tapansa. Todennäköisesti hän ei tällä hetkellä näe tilanteessa niin isoja ongelmia kuin sinä näet.

Tsemppiä, ehkä se siitä! :) puhu, puhu, ja puhu!

Vierailija kirjoitti:

Älä ap ota niin vakavasti tätä palstan yleistä mielipidettä. Täällä ratkaisu kaikkeen on, että jätä se sika ja omi lapsi itsellesi, tietenkin vaatien hirveät elarit päälle ja tehden kaikin mahdollisin tavoin miehen (ja siinä sivussa lapsen) elämästä mahdollisimman hankalaa..

No nyt tulee alapeukkua, hyi mua!

Miehesi ei ole niin toivoton tapaus, kuin täällä annetaan ymmärtää. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Olette kovin nuoria vielä, kuin myös suhteenne.

Ongelmanne voi hyvinkin ratketa. Puhu asiasta miehellesi. Puhu niin kauan, että hän ymmärtää. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka kyllä pystyy parantamaan tapansa. Todennäköisesti hän ei tällä hetkellä näe tilanteessa niin isoja ongelmia kuin sinä näet.

Tsemppiä, ehkä se siitä! :) puhu, puhu, ja puhu!

Kiitos :) Tiedän kyllä millaista täällä on, mutta silti se tuntuu pahalta. Olen kyllä tämän aamun aikana huomannut, että tuntuu pahemmalta nyt kun olen tehnyt tämän ketjun, jotenkin tämä palsta aina masentaa ja tekee kärpäsestä härkäsen.

Uskon myös, ettei hän vain ymmärrä miltä minusta tuntuu, tai ainakaan ei sisäistä asiaa. Enkä todellakaan tahdo lähteä siihen avioero rumbaan ainakaan ennen kuin olen tehnyt kaikkeni minkä vain voin. En itsekään tietysti ole ollut aina se paras vaimo, mutta parhaani yritän.

ap

Nää ketjut etenee aina samalla kaavalla: AP esittää ongelman miehestään ja kysyy neuvoja, av-mammat neuvovat ja yrittävät avata aloittajan silmiä, AP ei kestä totuttaa ja vetää herneet nenään sekä alkaakin puolustaa miestään ja haukkuu auttajat vastaten kunnolla vain niihin viesteihin, joissa kerrotaan mitä hän haluaa kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ap ota niin vakavasti tätä palstan yleistä mielipidettä. Täällä ratkaisu kaikkeen on, että jätä se sika ja omi lapsi itsellesi, tietenkin vaatien hirveät elarit päälle ja tehden kaikin mahdollisin tavoin miehen (ja siinä sivussa lapsen) elämästä mahdollisimman hankalaa..

No nyt tulee alapeukkua, hyi mua!

Miehesi ei ole niin toivoton tapaus, kuin täällä annetaan ymmärtää. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Olette kovin nuoria vielä, kuin myös suhteenne.

Ongelmanne voi hyvinkin ratketa. Puhu asiasta miehellesi. Puhu niin kauan, että hän ymmärtää. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka kyllä pystyy parantamaan tapansa. Todennäköisesti hän ei tällä hetkellä näe tilanteessa niin isoja ongelmia kuin sinä näet.

Tsemppiä, ehkä se siitä! :) puhu, puhu, ja puhu!

Kiitos :) Tiedän kyllä millaista täällä on, mutta silti se tuntuu pahalta. Olen kyllä tämän aamun aikana huomannut, että tuntuu pahemmalta nyt kun olen tehnyt tämän ketjun, jotenkin tämä palsta aina masentaa ja tekee kärpäsestä härkäsen.

Uskon myös, ettei hän vain ymmärrä miltä minusta tuntuu, tai ainakaan ei sisäistä asiaa. Enkä todellakaan tahdo lähteä siihen avioero rumbaan ainakaan ennen kuin olen tehnyt kaikkeni minkä vain voin. En itsekään tietysti ole ollut aina se paras vaimo, mutta parhaani yritän.

ap

Lisäyksenä vielä, että en tahdo tehdä elämästä vaikeampaa kuin se on. En edes oikein ymmärrä, miten täällä palstalaiset kyräilevät tyytyväisinä sitä, miten taas on tehty äijän elämästä vaikeampaa jne. Jos on erottu siis sovussa, jotenkin kaukaisesti ymmärrän, jos on ollut pettämistä tmv.

On se ihminen kuitenkin joskus ollut rakas, miksi hänelle tahtoo pahaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Nää ketjut etenee aina samalla kaavalla: AP esittää ongelman miehestään ja kysyy neuvoja, av-mammat neuvovat ja yrittävät avata aloittajan silmiä, AP ei kestä totuttaa ja vetää herneet nenään sekä alkaakin puolustaa miestään ja haukkuu auttajat vastaten kunnolla vain niihin viesteihin, joissa kerrotaan mitä hän haluaa kuulla.

Mitäpä jos av-mammat oppisivat esittämään kantansa hiukan nätimmin? Eikä tyyliin "jätä se sika heti nyt tällä sekunnilla ei se kuitenkaan oo koskaan tenyt mitään oikein". Kyseessä on kuitenkin rakas ihminen, vaikka tilanne olisi mikä. Tottakai luonnostaan alkaa puolustaa toista jos häntä kohtaan hyökätään. 

"Puhu miehesi kanssa" Tämä on neuvo

"Jätä se sika, se kuitenkaan muutu, se on kusipää jne" Tämä on pelkkää ilkeyttä.

Noissa on selvä ero.

ap

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se kysymys tulikin. Olemme olleet nyt n. 3,5v yhdessä, siitä ajasta asuttu yhdessä hiukan vajaa 3v, naimisissa n.2v, yhteinen lapsi syntyi n.3kk sitten. Ikää minulla 21v ja miehellä 22v.

Tilanne meillä siis on nyt se, että kun mies herää, käy vessassa ja tupakalla, jonka jälkeen istuu koneen ääressä pelaamassa jotakin peliään yömyöhään asti. Eipä oikein sitten muuta teekään, välillä käy tupakalla ja syömässä ja sitten jatkaa. Se on ollut aina hiukan vähemmän tai enemmän tällaista. Vasta tänä vuonna olen alkanut miettimään, voisiko miehellä olla peliriippuvuus, ennen ei ole tullut mieleen sellaista. Jos sanon jotakin miehelle kun pelaa, ei kuule eikä näe mitään. Saan odottaa vastausta ainakin 5minuuttia, ihan sama mitä kysyn tai sanon. Ja aina "ootas vähän mulla on pahasti kesken tässä".

Sitten, olen palautunut hyvin synnytyksen jälkeen, repeämiä tuli vähän, seksi sujuu hyvin, liukastettakaan ei olal tarvittu kertaakaan, seksin alussa nipistää aina vähän vanhaa haavaa, mutta vain sekunnin verran, joten se ei haittaa. Mies on omien sanojensa mukaan pitänyt seksistä synnytyksen jälkeen eikä ole valittanut paikkojen löysyydestä tmv. Kaiken pitäisi siis olla ok, totta kai minulla vielä on kiloja raskaudesta, muttei paljoa ja mies on muutenkin kehunut ulkonäköäni synnytyksen jälkeen.

Mutta sitten itse ongelmaan, mies torjuu aloitteeni melkein joka kerta. Läheisyyttä saa olla muuten, mutta jos mies huomaa minun haluavan seksiä, hän torjuu minut milloin milläkin syyllä. Eilen viimeksi illalla syy oli "ei nyt kun just pääsin istumaan tähän". Suomeksi siis "just pääsin takas pelaamaan". Oli kerrankin tehnyt hiukan muutakin kuin pelannut, ulkona heitellyt puita tunnin verran siis.

En ymmärrä mikä tässä oikein on ongelmana. Raskaus aikana ongelmana oli minun haluttomuuteni, mutta yritin silti harrastaa miehen kanssa seksiä ja kyllähän itsekin lopulta innostuin kun vain aloitettiin lämmittelemään. Vain harvoin mies ei torju alotteitani.

Onko se nyt tuo peli, joka tuhoaa seksielämämme? Veikkaan vahvasti sitä, mutta mistä minä tiedän mitä mies minusta ajattelee päässään.

Sen sanon, että älä ainakaan ala miestä syyllistämään pelaamisesta. Tuon seurauksena hän alkaa ainoastaan ärtymään sinuun ja toivoo, että et olisi kotona lainkaan, jotta saisi pelata rauhassa. Pelaamisesta valittamisen asemesta kannattaa häntä houkutella muiden asioiden pariin, jotta pelaaminen jäisi luonnostaan vähemmälle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pelaaminen on mitä ilmeisimmin ainakin tällä hetkellä miehellesi rakas harrastus, eikä hän todennäköisesti ole siitä luopumassa ennen kuin itse siihen kyllästyy.

Itse hankin uuden tietokoneen ja luonnollisesti vuosien jälkeen pelaamisen makuun päästyäni pelasin todella paljon. Tämä oli kuitenkin avovaimolleni liikaa ja tuli jatkuvaa valitusta pelaamisesta. Hänellä ei ollut lainkaan ymmärrystä siihen, että nautin pelaamisesta ja näin vahva innostus on vain väliaikaista. Nyt en ole enää parisuhteessa ja alle kahden vuoden pelaamisen jälkeen pelaamiseni on vähentynyt merkittävästi. Toki vieläkin pelaan, mutta en läheskään samassa mittakaavassa.

Kun kumppanilla on joku harrastus, johon hän paneutuu intensiivisesti, niin siihen kannattaa lähteä jossain määrin mukaan myös itse jos vain kumppani sen sallii. Pelaa hänen kanssaan, niin mies saa tehdä mitä haluaa ja samalla vietätte yhteistä aikaa. Vastavuoroisesti pyydä miestä mukaan omiin juttuihisi.

Olette edenneet todella nopeasti suhteessanne ja vasta nyt alkaa tulemaan ne hetket, kun ihastuminen laimenee ja arki astuu kuvioihin. On siis täysin normaalia, että seksiä on vähemmän ja mies haluaa myös omaa aikaa enemmän kuin aiemmin.

Mitä tuohon peliriippuvuuteen tulee, niin siitä on harvoin kyse. Tämän huomaa parhaiten siitä, että menette johonkin esimerkiksi viikoksi, jossa ei voi pelata lainkaan. Jos hän voi käyttäytyä siellä ihan normaalisti, niin hän ei ole peliriippuvainen. Itse esimerkiksi joskus mietin, että olenko nettiriippuvainen, mutta armeijassa ollessani pari viikkoa putkeen ei tullut edes mieleen, että lähtisin sotilaskotiin tietokoneelle. Samoin ei lomilla tule tietokoneella istumista kaivattua kun on paljon mielenkiintoista tekemistä. Jos siis saat riittävän mielenkiintoista tekemistä järjestettyä, niin mies todennäköisesti lähtee sitä tekemään kanssasi. Pelkkä käsikkäin istuminen tutun kumppanin kanssa telkkarin ääressä päivästä toiseen ikävä kyllä häviää usein kiinnostavuudessaan intensiiviselle pelisessiolle.