Lue keskustelun säännöt.
Tuhoaako tietokonepeli seksielämämme? Vai johtuuko synnytyksestä?
26.03.2016 |
Siinäpä se kysymys tulikin. Olemme olleet nyt n. 3,5v yhdessä, siitä ajasta asuttu yhdessä hiukan vajaa 3v, naimisissa n.2v, yhteinen lapsi syntyi n.3kk sitten. Ikää minulla 21v ja miehellä 22v.
Tilanne meillä siis on nyt se, että kun mies herää, käy vessassa ja tupakalla, jonka jälkeen istuu koneen ääressä pelaamassa jotakin peliään yömyöhään asti. Eipä oikein sitten muuta teekään, välillä käy tupakalla ja syömässä ja sitten jatkaa. Se on ollut aina hiukan vähemmän tai enemmän tällaista. Vasta tänä vuonna olen alkanut miettimään, voisiko miehellä olla peliriippuvuus, ennen ei ole tullut mieleen sellaista. Jos sanon jotakin miehelle kun pelaa, ei kuule eikä näe mitään. Saan odottaa vastausta ainakin 5minuuttia, ihan sama mitä kysyn tai sanon. Ja aina "ootas vähän mulla on pahasti kesken tässä".
Sitten, olen palautunut hyvin synnytyksen jälkeen, repeämiä tuli vähän, seksi sujuu hyvin, liukastettakaan ei olal tarvittu kertaakaan, seksin alussa nipistää aina vähän vanhaa haavaa, mutta vain sekunnin verran, joten se ei haittaa. Mies on omien sanojensa mukaan pitänyt seksistä synnytyksen jälkeen eikä ole valittanut paikkojen löysyydestä tmv. Kaiken pitäisi siis olla ok, totta kai minulla vielä on kiloja raskaudesta, muttei paljoa ja mies on muutenkin kehunut ulkonäköäni synnytyksen jälkeen.
Mutta sitten itse ongelmaan, mies torjuu aloitteeni melkein joka kerta. Läheisyyttä saa olla muuten, mutta jos mies huomaa minun haluavan seksiä, hän torjuu minut milloin milläkin syyllä. Eilen viimeksi illalla syy oli "ei nyt kun just pääsin istumaan tähän". Suomeksi siis "just pääsin takas pelaamaan". Oli kerrankin tehnyt hiukan muutakin kuin pelannut, ulkona heitellyt puita tunnin verran siis.
En ymmärrä mikä tässä oikein on ongelmana. Raskaus aikana ongelmana oli minun haluttomuuteni, mutta yritin silti harrastaa miehen kanssa seksiä ja kyllähän itsekin lopulta innostuin kun vain aloitettiin lämmittelemään. Vain harvoin mies ei torju alotteitani.
Onko se nyt tuo peli, joka tuhoaa seksielämämme? Veikkaan vahvasti sitä, mutta mistä minä tiedän mitä mies minusta ajattelee päässään.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin oikeasti tuon pelaamisen rauhoittuvan, koska miehellä oli monesti sellaisia kausia, ettei pelannut yhtään moneen kuukauteen. Se peli on jokin ihmeellinen, että se on pystyssä aina jonkun 3-4kk kerrallaan ja sitten voi mennä useampi kuukausi ennen kuin voi jatkaa. En oikein ymmärrä miten tuo menee.
ap
Lapsen syntymä ei yleensä korjaa mitään ongelmaa vaan päinvastoin pahentaa niitä olemassaolevia ja tuo lisäksi ihan uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin oikeasti tuon pelaamisen rauhoittuvan, koska miehellä oli monesti sellaisia kausia, ettei pelannut yhtään moneen kuukauteen. Se peli on jokin ihmeellinen, että se on pystyssä aina jonkun 3-4kk kerrallaan ja sitten voi mennä useampi kuukausi ennen kuin voi jatkaa. En oikein ymmärrä miten tuo menee.
ap
Lapsen syntymä ei yleensä korjaa mitään ongelmaa vaan päinvastoin pahentaa niitä olemassaolevia ja tuo lisäksi ihan uusia.
En tarkoittanut, että lapsi hankittiin "korjaamaan" mitään. Tarkoitin sitä, että on ennenkin loppunut itsellään, joten en ajatellut olevan isoa ongelmaa ja ajattelin että voi hyvinkin olla pelaamatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin oikeasti tuon pelaamisen rauhoittuvan, koska miehellä oli monesti sellaisia kausia, ettei pelannut yhtään moneen kuukauteen. Se peli on jokin ihmeellinen, että se on pystyssä aina jonkun 3-4kk kerrallaan ja sitten voi mennä useampi kuukausi ennen kuin voi jatkaa. En oikein ymmärrä miten tuo menee.
ap
Lapsen syntymä ei yleensä korjaa mitään ongelmaa vaan päinvastoin pahentaa niitä olemassaolevia ja tuo lisäksi ihan uusia.
Ja tämän takia suhteen tulee olla mahdollisimman vakaa ja pitkä ennen lasten hankintaa. Mitä nuorempana suhteen on aloittanut niin sitä pidempi on "riittävän pitkä" parisuhde ennen lapsia. Toki joitain poikkeuksiakin on, mutta noin yleisesti.
Mä en ymmärrä miten mies voi olla "muuten hyvä kumppani."?
Jos mies ei huolehdi/välitä kodistaan, vaimostaan saati lapsestaan, niin ei siinä paljon samanlaiset arvot pelasta.
Jos mies on masentunut niin sen täytyy hakeutua hoitoon ja masennusta hoitaa asianmukaisella tavalla.
Jos taas ei, niin lakkaa syyttämästä peliä, miehen vanhempia tai hormooneja yms. Syy on ainoastaan miehessä itsessään. Hän on keskenkasvuinen kusipää, joka asettaa tietokonepelin perheensä edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin oikeasti tuon pelaamisen rauhoittuvan, koska miehellä oli monesti sellaisia kausia, ettei pelannut yhtään moneen kuukauteen. Se peli on jokin ihmeellinen, että se on pystyssä aina jonkun 3-4kk kerrallaan ja sitten voi mennä useampi kuukausi ennen kuin voi jatkaa. En oikein ymmärrä miten tuo menee.
ap
Lapsen syntymä ei yleensä korjaa mitään ongelmaa vaan päinvastoin pahentaa niitä olemassaolevia ja tuo lisäksi ihan uusia.
En tarkoittanut, että lapsi hankittiin "korjaamaan" mitään. Tarkoitin sitä, että on ennenkin loppunut itsellään, joten en ajatellut olevan isoa ongelmaa ja ajattelin että voi hyvinkin olla pelaamatta.
ap
Ymmärrän logiikkaasi, mutta jos miehelläsi on taipumus pelaamiseen, hän todennäköisemmin turvautuu siihen päästäkseen pakoon todellisuutta ns. vaikeina aikoina, ja uuden perheenjäsenen ilmaantuminen on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peli ei ole syy vaan väline. Miestä ei vauvaperheen elämä ja jonkun äiti seksikumppanina kiinnosta, joten hän tekee sitä, mitä tekisi yksin ollessaankin. Sinulla kävi huono tuuri, koska tuota ei voi ennustaa, vaan sen huomaa karvaasti vasta sitten, kun on myöhäistä.
Tämä. TIedostan itsekkin olevani tälläinen mies ja siksi en näihin perheleikkeihin lähde mukaan. Ei ole reilua antaa toiselle vääriä toiveita ja tuottaa turhaa kärsimystä. Isäni oli myös sopimaton perhe-elämään ja tapatti itsensä sillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten mies voi olla "muuten hyvä kumppani."?
Jos mies ei huolehdi/välitä kodistaan, vaimostaan saati lapsestaan, niin ei siinä paljon samanlaiset arvot pelasta.Jos mies on masentunut niin sen täytyy hakeutua hoitoon ja masennusta hoitaa asianmukaisella tavalla.
Jos taas ei, niin lakkaa syyttämästä peliä, miehen vanhempia tai hormooneja yms. Syy on ainoastaan miehessä itsessään. Hän on keskenkasvuinen kusipää, joka asettaa tietokonepelin perheensä edelle.
Et viitsisi puhua noin toiselle tärkeästä ihmisestä. Kyllä hän meistä välittää, mutta kai tuo pelaaminen on pakokeino arjesta. Ja tiedätkö, joskus oikeasti ihminen ei voi sille mitään, että asettaa jonkin asian ennen perhettään, sama se on alkoholisteilla, he eivät vain voi sille mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peli ei ole syy vaan väline. Miestä ei vauvaperheen elämä ja jonkun äiti seksikumppanina kiinnosta, joten hän tekee sitä, mitä tekisi yksin ollessaankin. Sinulla kävi huono tuuri, koska tuota ei voi ennustaa, vaan sen huomaa karvaasti vasta sitten, kun on myöhäistä.
Tämä. TIedostan itsekkin olevani tälläinen mies ja siksi en näihin perheleikkeihin lähde mukaan. Ei ole reilua antaa toiselle vääriä toiveita ja tuottaa turhaa kärsimystä. Isäni oli myös sopimaton perhe-elämään ja tapatti itsensä sillä.
Mutta mieskin oli hankkimassa lasta, en siis pakottanut häntä siihen. Toivottavasti hän olisi vain pelästynyt ja se menisi ohi.
ap
Kilttimies kirjoitti:
MIEHES EI PELAA, SE KATSOO KONEELLA POROA
Muuten hyvä mutta meillä on koneet vieretysten, joten näen kyllä että pelaa oikeasti. Eikä se nyt niin haittaisi vaikka katsoisikin, ollaan yhdessäkin joskus katsottu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies 40v. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peli ei ole syy vaan väline. Miestä ei vauvaperheen elämä ja jonkun äiti seksikumppanina kiinnosta, joten hän tekee sitä, mitä tekisi yksin ollessaankin. Sinulla kävi huono tuuri, koska tuota ei voi ennustaa, vaan sen huomaa karvaasti vasta sitten, kun on myöhäistä.
Miestä ei kiinnosta vauvaperheen elämä, KOSKA hän pelaa. Itse olen ollut tuo pelaaja ja ihan turha silloisen vaimon oli yrittää kauniisti minua puhumaan tekemään mitään muuta kuin pelaamaan. Peliaddiktio on itsepetoksen ja itsensä läheisistä vieraannuttamisen osalta ihan yhtä paha haaste parisuhteelle kuin alkoholismi. Perhe-elämään oppiminen vaatii vaivaa ja omista aiemmista vapauksista tinkimistä. Koska perhe-elämästä saatava hyöty (ilo lapsista, yhteisistä hetkistä, vaimon onnesta) tulee viiveellä, on ihmisen (erityisesti miehen, jolle hormonit eivät apua yhtä paljon tarjoa) tietoisesti keskityttävä vauvan hoitoon ja perhe-elämää ja tässä tapauksessa myös seksielämään. Se ei onnistu, jos edes puolet vapaa-ajasta vietetään koneella. Minun oli lopetettava tietokonepelaaminen kokonaan, jotta pystyin elämään elämään, johon perhe täysipainoisesti kuuluu. Ensimmäinen liittoni valui hukkaan tämän vuoksi.
Toivon sydämeni pohjasta, että miehesi ymmärtäisi irrottautua tietokonepelin lumosta. Aluksi olo on tyhjä ("no mitäs helvettiä mä sitten teen?"), mutta vähitellen uudet yhteiset asiat tuntuvat yhä upeammilta ja tajuaa, että pelaaminen oli vain korviketta oikealle elämälle.
Ei minulle ainakaan koskaan auennut se "perhe-elämän ilo". Samaa paskaa keskinkertaisten lasten ja muijan kanssa päivästä toiseen. Niitä kahleita en laita päälleni enää koskaan, eikä pitäisi teidän muidenkaan miesten. Vaikka millaisen käsityksen olisitte asiasta saanut, niin ei sillä mitään helpotusta tai palkintoja jaella. Tylsyyttä, kurjuutta ja kaikkein pahinta on se keskinkertaisuus. Lapset eivät ole mitään ihmeellisiä tai lahjakkaita, vaimo on tylsä, eikä tee mitään mielenkiintoista, harrastaa omia juttujasi et saa, koska "täytyy viettää aikaa perheenkin kanssa". Koko helvetin elämä vessasta alas keskinkertaisen perhe-elämän takia. En suosittele kenellekkään, jos ei ole masokisti. Naiset eivät näytä kokevan asiaa yhtä ahdistavana.
Nuorena lapsen hankkimisessa on usein se ongelma, että lapsi voi olla siihenastisessa elämässä ensimmäinen suuri "kriisi" eikä ole vielä päässyt näkemään, miten toinen sellaisessa tilanteessa käyttäytyy. Sitä kun ei välttämättä pysty arjesta ja tavallisesta elämästä vielä ennustamaan. Mutta toivottavasti tällä tarinalla on onnellinen loppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten mies voi olla "muuten hyvä kumppani."?
Jos mies ei huolehdi/välitä kodistaan, vaimostaan saati lapsestaan, niin ei siinä paljon samanlaiset arvot pelasta.Jos mies on masentunut niin sen täytyy hakeutua hoitoon ja masennusta hoitaa asianmukaisella tavalla.
Jos taas ei, niin lakkaa syyttämästä peliä, miehen vanhempia tai hormooneja yms. Syy on ainoastaan miehessä itsessään. Hän on keskenkasvuinen kusipää, joka asettaa tietokonepelin perheensä edelle.
Et viitsisi puhua noin toiselle tärkeästä ihmisestä. Kyllä hän meistä välittää, mutta kai tuo pelaaminen on pakokeino arjesta. Ja tiedätkö, joskus oikeasti ihminen ei voi sille mitään, että asettaa jonkin asian ennen perhettään, sama se on alkoholisteilla, he eivät vain voi sille mitään.
ap
Vaikka taustalla olisi mikä syy alkoholismista peliriippuvuuteen, ei se tee kusipäästä vähemmän kusipäätä. Jos kyse on oikeasti riippuvuudesta, niin siitä ei voi parantua hyysäämällä ja ymmärtämällä. Mies on aikuinen ihminen, jonka täytyy ottaa vastuu omista tekemisistään. Mä en sietäisi tippaakaan tollaista vastuuttomuutta lapseni isältä, hanki sinäkin vähän omanarvontuntoa.
Katsotaan mitä tapahtuu, kun puhun miehen kanssa.
56: Kaikki eivät ajattele noin, jotkut oikeasti tuntuvat nauttivan perhe-elämästä, toki se vaikuttaa myös paljon, millainen nainen on. Itse en rajoita mieheni tekemisiä, mutta esitän kyllä toiveita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan mitä tapahtuu, kun puhun miehen kanssa.
56: Kaikki eivät ajattele noin, jotkut oikeasti tuntuvat nauttivan perhe-elämästä, toki se vaikuttaa myös paljon, millainen nainen on. Itse en rajoita mieheni tekemisiä, mutta esitän kyllä toiveita.
ap
Eivät tietenkään ajattele. En tietenkään voi puhua muusta, kuin omasta kokemuksestani ja tunteistani asian tiimoilta. Ei minunkaan ex-vaimoni rajoittanut minua suoraan, mutta hän ei pystynyt ymmärtämään minun näkökantaani asiaan. Hän ei yksinkertaisesti kokenut, että lapsemme olisivat tylsiä ja keskinkertaisia ja että koen elämäni valuvan hukkaan tässä lähiöhelvetissä. Tein virheen, enkä voi sitä enää korjata. Kaikkein pahinta tässä tietysti on, ettei sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee. Jos olisin tiennyt, niin olisi tämäkin katastrofi voitu välttää. Olen pahoillani etten osaa auttaa. Toivottavasti miehesi ei koe samoin, kuin minä. Siihen ei auta, kuin yksi konsti. Toivottavasti teillä alkaa asiat sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
mies 40v. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peli ei ole syy vaan väline. Miestä ei vauvaperheen elämä ja jonkun äiti seksikumppanina kiinnosta, joten hän tekee sitä, mitä tekisi yksin ollessaankin. Sinulla kävi huono tuuri, koska tuota ei voi ennustaa, vaan sen huomaa karvaasti vasta sitten, kun on myöhäistä.
Miestä ei kiinnosta vauvaperheen elämä, KOSKA hän pelaa. Itse olen ollut tuo pelaaja ja ihan turha silloisen vaimon oli yrittää kauniisti minua puhumaan tekemään mitään muuta kuin pelaamaan. Peliaddiktio on itsepetoksen ja itsensä läheisistä vieraannuttamisen osalta ihan yhtä paha haaste parisuhteelle kuin alkoholismi. Perhe-elämään oppiminen vaatii vaivaa ja omista aiemmista vapauksista tinkimistä. Koska perhe-elämästä saatava hyöty (ilo lapsista, yhteisistä hetkistä, vaimon onnesta) tulee viiveellä, on ihmisen (erityisesti miehen, jolle hormonit eivät apua yhtä paljon tarjoa) tietoisesti keskityttävä vauvan hoitoon ja perhe-elämää ja tässä tapauksessa myös seksielämään. Se ei onnistu, jos edes puolet vapaa-ajasta vietetään koneella. Minun oli lopetettava tietokonepelaaminen kokonaan, jotta pystyin elämään elämään, johon perhe täysipainoisesti kuuluu. Ensimmäinen liittoni valui hukkaan tämän vuoksi.
Toivon sydämeni pohjasta, että miehesi ymmärtäisi irrottautua tietokonepelin lumosta. Aluksi olo on tyhjä ("no mitäs helvettiä mä sitten teen?"), mutta vähitellen uudet yhteiset asiat tuntuvat yhä upeammilta ja tajuaa, että pelaaminen oli vain korviketta oikealle elämälle.
Ei minulle ainakaan koskaan auennut se "perhe-elämän ilo". Samaa paskaa keskinkertaisten lasten ja muijan kanssa päivästä toiseen. Niitä kahleita en laita päälleni enää koskaan, eikä pitäisi teidän muidenkaan miesten. Vaikka millaisen käsityksen olisitte asiasta saanut, niin ei sillä mitään helpotusta tai palkintoja jaella. Tylsyyttä, kurjuutta ja kaikkein pahinta on se keskinkertaisuus. Lapset eivät ole mitään ihmeellisiä tai lahjakkaita, vaimo on tylsä, eikä tee mitään mielenkiintoista, harrastaa omia juttujasi et saa, koska "täytyy viettää aikaa perheenkin kanssa". Koko helvetin elämä vessasta alas keskinkertaisen perhe-elämän takia. En suosittele kenellekkään, jos ei ole masokisti. Naiset eivät näytä kokevan asiaa yhtä ahdistavana.
Taidat olla itse aivan yhtä keskinkertainen kun kerran olet keskinkertaiset lapsetkin tehnyt.
Pämppää nyt kun vielä ehdit, mutta älä ihmettele kun mätänet yksin vanhainkodissa. Pusi pusi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan mitä tapahtuu, kun puhun miehen kanssa.
56: Kaikki eivät ajattele noin, jotkut oikeasti tuntuvat nauttivan perhe-elämästä, toki se vaikuttaa myös paljon, millainen nainen on. Itse en rajoita mieheni tekemisiä, mutta esitän kyllä toiveita.
ap
Eivät tietenkään ajattele. En tietenkään voi puhua muusta, kuin omasta kokemuksestani ja tunteistani asian tiimoilta. Ei minunkaan ex-vaimoni rajoittanut minua suoraan, mutta hän ei pystynyt ymmärtämään minun näkökantaani asiaan. Hän ei yksinkertaisesti kokenut, että lapsemme olisivat tylsiä ja keskinkertaisia ja että koen elämäni valuvan hukkaan tässä lähiöhelvetissä. Tein virheen, enkä voi sitä enää korjata. Kaikkein pahinta tässä tietysti on, ettei sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee. Jos olisin tiennyt, niin olisi tämäkin katastrofi voitu välttää. Olen pahoillani etten osaa auttaa. Toivottavasti miehesi ei koe samoin, kuin minä. Siihen ei auta, kuin yksi konsti. Toivottavasti teillä alkaa asiat sujumaan.
Millaisen elämän olisit sitten oikeasti halunnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan mitä tapahtuu, kun puhun miehen kanssa.
56: Kaikki eivät ajattele noin, jotkut oikeasti tuntuvat nauttivan perhe-elämästä, toki se vaikuttaa myös paljon, millainen nainen on. Itse en rajoita mieheni tekemisiä, mutta esitän kyllä toiveita.
ap
Eivät tietenkään ajattele. En tietenkään voi puhua muusta, kuin omasta kokemuksestani ja tunteistani asian tiimoilta. Ei minunkaan ex-vaimoni rajoittanut minua suoraan, mutta hän ei pystynyt ymmärtämään minun näkökantaani asiaan. Hän ei yksinkertaisesti kokenut, että lapsemme olisivat tylsiä ja keskinkertaisia ja että koen elämäni valuvan hukkaan tässä lähiöhelvetissä. Tein virheen, enkä voi sitä enää korjata. Kaikkein pahinta tässä tietysti on, ettei sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee. Jos olisin tiennyt, niin olisi tämäkin katastrofi voitu välttää. Olen pahoillani etten osaa auttaa. Toivottavasti miehesi ei koe samoin, kuin minä. Siihen ei auta, kuin yksi konsti. Toivottavasti teillä alkaa asiat sujumaan.
Ikävä että sinulle kävi noin. Toivottavasti meille ei käy samoin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette noin nuorina menneet naimisiin ja tehneet lapsen?
Mitä se sinulle kuuluu? Jotkut nyt voivat löytää hyvän kumppanin jo aikaisessa vaiheessa.
ap
Hyvän kumppanin?!?!
Älä nyt ainakaan eroa puhumatta asiasta ensin. Pelaamme mieheni kanssa molemmat melko paljon, mutta kaksi vuotta sitten mieheni löysi pelin johon jäi huomaamattaan koukkuun. Puoli vuotta jaksoin kilpailla pelin kanssa huomiosta, mutta eihän sitä kukaan jaksa kun "vapaa-ajalla" tuskaillaan pääseekö milloin takaisin, ja nyt menee eventti ohi jne... Lopulta istutin miehen keittiönpöydän ääreen ja aloin kertomaan miltä minusta tuntui. Hän kuunteli aikansa ja ymmärsi miten paha mieli minulle oli tullut asiasta, en tiedä oliko hän riippuvainen pelistä, koska sen illan jälkeen ei enää kyseistä peliä pelannut. Ehkä ei vain ymmärtänyt miten yksinäiseksi tulin ollessani sohvalla hänen vieressään, mutta yksin silti.
Miehesi saattaa hyvinkin herätä tilanteeseen, jos oikeasti avaudut ja kerrot huolesi tilanteesta. Kerro miltä tuntuu ja mitä pelkäät tapahtuvan. Olisiko mahdollista vain vähentää pelaamista, vai kannattaako se lopettaa ja siirtyä johonkin toiseen peliin joka ei vaadi niin suurta läsnäoloa?
Tsemppiä joka tapauksessa!
up