Alan epäröidä eroa :S

Provo. 90% ajastaan pelaava mies ei tienaa kymppitonnia kuussa.

Oletko se, joka ei saa käydä suihkussa ilman lupaa?

kaffepulla kirjoitti:

Ap, mikäli altistat lapsesi tuollaiselle kasvuympäristölle, se tarkoittaa sitä, että et nyt itsekään oikein äitinä ymmärrä mitä lapset tarvitsevat. Sinua tuntuu haittaavan vain "häpeä" ja mitä muut ajattelee. Ne on ihan toisarvoisia asioita. 

Se, että et osaa suojella lapsiasi kertoo nyt siitä, että oma henkinen vointisi on huono ja ehkä ymmärryksesi tilanteen vakavuudesta jotenkin hämärtynyt. 

Lastesi edun vuoksi sinun on nyt lähdettävä miehesi luota. Jos et pysty siihen, anna lapset sijoitukseen ja jää itse jos haluat miehesi nyrkkeilysäkkinä olla. Mutta lasten ei teidän kotona ole nyt hyvä olla eikä turvallista. Sinä olet äitinä vastuussa lapsistasi ja ensimmäisen askelen sen vastuun ottamisessa otat nyt siten, että soitat lastensuojeluun ja kerrot tilanteen ihan rehellisesti. 

Se, mitä hankaluuksia sinulle nyt voi tästä tulla on ihan toisarvoista. Olet todella itsekäs ja typerä jos edes mietit omien kasvojesi menettämistä, kun sinun pitäisi ajatella lastesi tulevaisuutta ja mielenterveyttä.

Tarvitset apua sekä omaan jaksamiseen että myös vanhemmuuteen, joka on sinulla nyt tosi pahasti hukassa. Voisit hyötyä jostain tuetusta asumismuodosta, lastensuojelulla on ns. perhekuntoutuspaikkoja jossa sekä vanhempi että lapset sijoitetaan asumaan lastensuojelun ylläpitämään yksikköön ja heille tarjotaan siellä kriisiapua. Mielestäni voisit hyötyä tämän tyyppisestä tukimuodosta.

Nyt se puhelin kouraan! Jos tuntuu helpommalta lähestyä tuttua terveydenhoitajaa tai neuvolasi lääkäriä, voit kertoa tilanteesta myös heille, ja se hoitavat sitten asiaa eteenpäin.

Mitäh? Siis mulla on jo hyvä, asiallinen asunto hankittuna ja olen muuttamassa sinne, mutta suuri elämänmuutos tuntuu pelottavalta, mikä on varmaankin inhimillistä. Mutta siis olen juuri pääsemässä tästä tilanteesta eroon ja pois. Sen sijaan, jos haluaisin vääntää mieheni kanssa itsepintaisesti, silloin voisi lastensuojelu herättää jotkut ajatukset miehessäni, jotta hän tulisi järkiini. Ja kuka on sanonut, että haluaisin olla nyrkkeilysäkkinä? En todellakaan halua. Eikä lastensuojelussa minua mietitytä mikään häpeä, vaan se, että se on siinä vaiheessa turhaa, jos tilanteesta on omin voimin (tai läheisten auttamana) jo päästy pois. Sen sijaan sellaiselle, joka on ihan jumissa siinä, se voi olla avuksi. En edelleenkään tajua, miksi tilanne olisi ok, jos pysyisin mieheni kanssa yhdessä, mutta ero vaarii lastensuojelun puuttumista asioihin? Ero käytännössä ratkaisee sen tulehtuneen tilanteen täysin. Ainahan ihmiset ovat eronneet (noin puolet avioliitoista päätyy eroon). Pitäisikö lastensuojelun kanssa mennä sen vuoksi palaveeraamaan? Eikö ole fiksumpaa rakentaa sitä uutta, omaa kotia ja viettää lasten kanssa yhdessä mukavaa aikaa ja miettiä uusia harrastuksia jne.? Ihmisellä on vain rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja mieluusti käyttäisin sen lasten kanssa ja päivisin tienaisin rahaa kuin että otan töistä vapaata ja laitan lapset jonnekin tutulle hoitoon, jotta pääsen palaveeraamaan asioista ja kertomaan tilanteesta joka on jo korjaantunut? Sitä paitsi, mun miehen pitäiso hoitaa päänsä kuntoon ja mennä itse terapiaan ihan oman tulevaisuutensa (ja tulevien ihmissuhteiden kannalta). Ei lastensuojelu tee mun miehestäni yhtään vähemmän impulsiivista tai aggressiivista, vaan psykologin/psykiatrin juttusilla käyminen. Lastensuojelu on varmasti monesti tarpeen, mutta meidän tilanteessa elämä menisi varmasti huonommaksi sen vuoksi (kun tiedetään, ettei siitä välttämättä pääse vuodessa-parissa eroon ja se toisi hirveästi stressiä elämään juuri, kun elämä olisi alkanut rauhoittua). Mutta tosiaan: en käsitä, miksi nyt yhtäkkiä sille olisi tarve, kun epäkohdat alkaa olla korjattuina. Täytyy vakavasti alkaa etsiskellä ulkomailta työpaikkaa, jos sellainen uhka tulisi näköpiiriin. Toisaalta miehenikin varmasti tekisi saman ratkaisun.

Ja siis jos olisin ihan epätoivoinen, niin soitan vaikka poliisille ja kerron tilanteen, (jos siis olisi liian uhkaava tai vaarallinen tilanne). Luotan poliisiin eniten sellaisissa tilanteissa. :) Poliisilla on sentään mahdollisuus lähteä purkamaan sitä oikeaa reittiä. Muutenhan se pahis pääsisi kuin koira veräjästä. Mutta siis tässä lähinnä itkeskelin ja harmittelim sitä, kun silti tuntuu, että olisin voinut itse tehdä jotain paremmin, että mies olisi käyttäytynyt fiksummin ja siis ei tarvitsisi erota. Mutta se pohdinta alkaa olla myöhäistä, kun muuttofirma on jo tilattu jne.

Nyt vaan otat ja lähdet. Olisi kuitenkin varmasti syytä käydä tilannetta läpi jonkun ammattilaisen kanssa. Kirjoitustesi perusteella vaikuttaa siltä, että käsityksesi terveestä ihmissuhteesta on häiriintynyt ja itsearvostuksesi nollassa. Puhut vain siitä, että et suvaitse lasten nimittelyä tai nöyryyttämistä ja lasten takia lähdet suhteesta. Mutta. Myöskään sinä itse et ole tällaista kohtelua ansainnut ja sinun pitäisi osata suhtautua yhtä tiukasti näihin tilanteisiin silloin kun itse olet tällaisen käytöksen kohteena. Ammattilaiselta voisit saada myös ohjeistusta siihen, miten tilanteesta kannattaa lasten kanssa keskustella. Asiaa ei nyt kannata vain lakaista maton alle, sillä haudatut traumat voivat nousta pintaan niin sinulla itselläsi kuin lapsillasikin hyvinkin pitkien aikojen kuluttua. Lapset myös oppivat sinulta, miten toista ihmistä kohdellaan parisuhteessa. Älä opeta lapsiasi hyväksymään samanlaista kohtelua omissa tulevissa parisuhteissaan. Nyt on vielä hyvin aikaa korjata ja käsitellä tilannetta - lasten ollessa aikuisia he eivät välttämättä tiedosta oppimiaan toimintamalleja.

Vierailija kirjoitti:

[Mutta tosiaan: en käsitä, miksi nyt yhtäkkiä sille olisi tarve, kun epäkohdat alkaa olla korjattuina. Täytyy vakavasti alkaa etsiskellä ulkomailta työpaikkaa, jos sellainen uhka tulisi näköpiiriin. Toisaalta miehenikin varmasti tekisi saman ratkaisun.

Et käsitä että mikään on hullusti, no teillähän on kaikki sitten ihan vallan mainosti. Mies vaan hakkaa ja huutaa lapsille 10 kertaa päivässä. Ihan kivastihan teillä on asiat, ei mitään ongelmia!

Ja kyllä mäkin jo alan kallistua siihen, että tää on provo. Miksi edes tuhlasin aikaa vastaamiseen. 

JSSAP!

kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Mutta tosiaan: en käsitä, miksi nyt yhtäkkiä sille olisi tarve, kun epäkohdat alkaa olla korjattuina. Täytyy vakavasti alkaa etsiskellä ulkomailta työpaikkaa, jos sellainen uhka tulisi näköpiiriin. Toisaalta miehenikin varmasti tekisi saman ratkaisun.

Et käsitä että mikään on hullusti, no teillähän on kaikki sitten ihan vallan mainosti. Mies vaan hakkaa ja huutaa lapsille 10 kertaa päivässä. Ihan kivastihan teillä on asiat, ei mitään ongelmia!

Ja kyllä mäkin jo alan kallistua siihen, että tää on provo. Miksi edes tuhlasin aikaa vastaamiseen. 

Ei, vaan siis huutaa minulle, mutta kommunikoi turhan kärkkäästi kyllä muutenkin. Mutta mulla on nollatoleranssi ilkeän ja loukkaavan puheenparren osalta, jos lapset ovat läsnä.

Ap, et missään tapauksessa voi jäädä sinne. Mies voi olla itsekin katumapäällä mutta et saa antaa sen hetkeksi parantuvan käytöksen muuttaa päätöstäsi. Kun mies ei ole terapiasta kiinnostunut edes tilanne tulee palaamaan hakkaamiseen ja solvaamiseen ennenkuin ehdit kissaa sanoa. Nyt ulos sieltä ja vähän äkkiä.

Kuulostaa todella karulta elämältä :( Tuo ei ole normaalia. Mun mies ei koskaan hauku mua tai lapsia enkä voi edes kuvitella kuinka kauan sellaista pitää jatkua että se tuntuu "normaalilta". Et voi jatkaa elämää noin, lastenkaan takia.

Ero on varmasti rankka ratkaisu ja varmaan sinulle olisi hyötyä kun saisit tukea jostain. Pääsisitkö vaikka terveyskeskuksen tai seurakunnan kautta keskustelemaan aiheesta?

Googlaa myös Naisten linja, sieltä voi löytyä apua!

Seurakunnat tarjoavat myös pariterapiaa. Voithan vaikka ehdottaa sellaista miehelle - jos hän ei suostu, peli alkaa olla aika selvä.

Voimia sinulle. Sinulla ja lapsilla on oikeus elämään johon ei kuulu haukkumista tai väkivaltaa.

Oikeesti, tämä tyyppi ei voi olla tosissaan? Trolli? Provo? Ei noin hulluja olekaan, että edes pohtii jäävänsä jonkun pahoinpitelijän luokse, kun on mahdollisuus parempaankin elämään.

Älä tuhoa lastesi tulevaisuutta, jos haluat jäädä jää mutta anna siinätapauksessa lapsesi vaikka adoptioon. Mieti myös haluatko että lapsesi asuvat leskimiehesi kanssa, jo yksi tönäisy voi tappaa, ihan vaan vahingossa...

Kai sää muija tajuat, että vaikka sää kuinka lähdet tuosta suhteesta, niin puolet/osa lasten huoltajuudesta jää miehelles? Sinä et ole tälläkertaa ottamassa iskuja ja haukkuja vastaan, niin kai tajuat mihin ne seuraavana sitten kohdistuu? Siksi sun pitää tehdä lasu-ilmo omista lapsistas, ettei ne keskenään pääse tollasen saatanan hullun kanssa saman katon alle.

Hyvä että lähdet tuosta suhteesta ja et todellakaan nyt mieti, että teetkö hätäisen ratkaisun. Mukavia sanoja, kehuja ja halauksia tulee normaalissa suhteessa ihan ilman hakkaamista, huutamista ja kotitöiden hoitamista ja kuule ihan päivittäin.