mitä mieltä olet ihmisistä joilla on Downin syndrooma?
Vastausvaihtoehdot:
ihania
kivoja ja mukavia
neutraali
en välitä erityisemmin
vihaan
inhoan
pelkään
säälin
en osaa suhtautua
tunnen joitakin downeja ja mukavia ovat
Kommentit (40)
Kaikki keitä olen tuntenut ovat olleet hyväntahtoisia ja mukavia. En syrji ketään ulkonäön perusteella eikä muidenkaan pitäisi.
Samaa mieltä kuin ihmisistä, joilla ei ole Downin syndroomaa.
Miksi noista vaihtoehdoista pitäisi valita? Itse näen downit ihmisinä, joilla on käynyt huono tuuri, kun ovat vammaisina sattuneet syntymään. Toivon kuitenkin, että ovat onnellisia kaikesta huolimatta. Aina tässä elämässä ei voi kaikkeen vaikuttaa.
Putin ja mormoonit.
t. mies maalta
Kaikki tapaamani downit ovat olleet mukavia ja kovin hellyyttäviä. Pakko kyllä todeta, etten montaa downia ole tavannut :)
Tämä on varmasti väärin, mutta tavallaan myös säälin heitä. En halua olla ilkeä, mutta kyllähän se heidän elämäänsä rajoittaa :( Toisaalta ehkä jos heillä ei olisi downin syndroomaa heillä olisi jokin muu vielä "pahempi" kromosomi poikkeama tai he olisivat masentuneita, heillä olisi syöpö... tai mitä tahansa muuta, eihän sitä voi tietää.
Varmaan annetuista vaihtoehdoista neutraali. Sama koskee muita vammaisia, esim. aspergereita, sokeita, cp-ihmisiä jne.
Vamma ei ole luonnetta, ei ole oma valinta, joten olen ihan avointa ja ystävällistä mieltä. Samaa mieltä olen kaikista. Ihmisen pitää omalla käytöksellään osoittaa olevansa kusipää ennen kuin alan suhtautua häneen epäillen (kts. esim Terhi Kiemunki (ps)). Lähtökohtani on, että ihmiset ovat hyviä tyyppejä, silloinkin, kun he eivät ole samanlaisia kuin minä.
Ihmisiä ovat. Itsellä oli suuri riski saada vammainen koska olin yli 40 vee .
No miten nyt ihmisiin suhtaudutaan. Ap:n kaltaisia säälin.
Lapseni paras kaveri on down, aivan ihana poika. Heidän koulussa downeja on monta, suurin osa ihan kivoja, kaikkia en henk koht tunne.
En viitsinyt edes lukea noita ap:n määrittelemiä vastausvaihtoehtoja.
Minua ei kiinnosta ihmisen diagnoosi vaan itse ihminen.
Ihan vastaavasti voisi kysyä mitä mieltä joku on Matti-nimisistä ihmisistä? Niillä kun on sama nimitys niin varmasti kaikki ovat ihan samanlaisia...
N31
Valitettavasti, muutamasta lapsuuden traumasta johtuen, Downin syndroomaiset herättävät minussa inhon ja pelon sekaisen tunteen. Parhaani mukaan toki kätken sen ja todennäköisesti onnistun, koska esim. erään etäisen tuttavan Down-teini pyrkii aina halailemaan. Tuo Down-kammo tulee jostain syvältä ja on niin voimakas, että en voisi kuvitella pitäväni Down-lasta jos seulassa sellainen paljastuisi. Jos syntyisi yllätyksenä niin olisi varmaan todella vaikea tie. Todennäköisesti jätän kolmannen lapsen tekemättä tuon välttääkseni.
En mitään, koska en tunne yhtään.
Ensimmäinen ajatukseni on, että ovat arvaamattomia ja jotkut myös hieman pelottavia (mölisevät kovaan ääneen, saavat raivareita, tulevat kovakouraisesti iholle, esim. halailemaan ym.)
Downit voisi hirttää munista tai pimppikarvoista!
Neutraali. En tunne downeja lähemmin, yhden kanssa olen eläissäni joutunut olemaan tekemisissä ja se oli lapsena tarhassa. Kyseinen down oli aggressiivinen ja jouduin lähes päivittäin kestämään hänen kiusaamista. Hän haistatteli minulle, repi hiuksiani ja hiuksistani ponnaria jne. Toki tiedostan myös että downeja on erilaisia mutta eivät hekään kaikki oli niitä söpöjä päivänpaisteita. Mutta ei nyt yleisesti herätä ajatuksia suuntaan tai toiseen, niin kuin ei muistakaan ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt edes lukea noita ap:n määrittelemiä vastausvaihtoehtoja.
Minua ei kiinnosta ihmisen diagnoosi vaan itse ihminen.
Ihan vastaavasti voisi kysyä mitä mieltä joku on Matti-nimisistä ihmisistä? Niillä kun on sama nimitys niin varmasti kaikki ovat ihan samanlaisia...
N31
no just näin. Itse kehitysvammaisten hoitajana työskennelleenä voin sanoa että jokainen on yksilönsä. Jotkut ovat iloisia, mutkattomia, huumorintajuisia, toiset teräväkielisiä, ärhäköitä ja arvaamattomia. Ihan kuten ketkä tahansa ihmiset.
Ihan ihmisenä suhtaudun, jotkut mukavampia kuin toiset jne. Hieman outo kysymyksenasettelu.
Itselläni on parikymppinen down-poika. Välillä tuo on maailman herttaisin ja avuliain nuori mies, seuraavassa hetkessä kärsimättömän kiukkuinen, jos asiat ei mene kuten herra haluaa. Herkkä, halailee paljon, antaa omastaan ja hanakka pyytämään käytöstään tarvittaessa anteeksi. Luovuttaa helposti vaikeiden asioiden edessä, passuuttaa mielellään, jos löytää siihen suostuvaisen henkilön, toisaalta yllättää välillä totaalisesti osaamisellaan ja erittäin hyvällä muistillaan. Huumorintajuinen ja viihtyy yksin.
Sellainen se on, ja paljon muuta. Aikalailla samanlainen ihmisenä kuin minä.
Jokainen on erilainen, kuten kaikki muutkin ihmiset. Mitä mieltä sinä olet kuuroista?