Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja jätti, en ole koskaan ollut näin onnellinen
25.03.2016 |
Kukaan ei kertonut mulle miten helppoa elämä voi olla.
Ei nälvivää, muita vilkuilee, valehtelevaa pikkupoikaa. Ei äitinä olemista, ei holtitonta rahankäyttöä, ei öisiä salarunkkaamisia, ei sotkua.
Huh.
Kommentit (50)
Sitä tottuu lähes kaikkeen, myös huonoon suhteeseen. Kun vihdoin pääsee eroamaan, elämä alkaa! Ihan fantastista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ällistyttävän ihanaa.
Tänään kävin ihanalla, pitkällä lenkillä (kukaan ei mussuttanut siitä, miten mun pitäis pyykätä/tehdä ruokaa/tehdä sitä tai tätä palvelua sen sijaan), tulin kotiin ja laitoin upean pääsiäisaterian (kukaan ei naalinut, napsinut välistä, ulissut kun kestää, täyttänyt mahaansa leivällä kun juuri pitäisi syödä, valittanut kuinka jotain puuttuu, kuinka olen laittanut jotain väärin blaa blaa) ja syötiin iloisen, hyvän ja rennon fiiliksen vallitessa.
Nyt vasta kun saan oikeasti hengittää, huomaan laskevani niskat korvista. En edes tajunnut kuinka jännittynyt olin. On upeaa mennä sohvalle, syödä vaikka suklaata ja ei tarvitse pelätä milloin nalkutus laiskuudesta, perseen leviämisestä ja ulkonäöstä alkaa.
Tämä on hullua, sillä luulin aina tämän tilanteen olevan painajaiseni. Nyt ällistelen sitä, miten hyvin voin, miten helppoa ja vaivatonta elämä on.
Sain kauniit, rakkaat lapset ja heillä on kuitenkin hyvä ja rakastava isä. Olen saanut oikeastaan kaiken.
Mies ei ollut "huono" mies, siksi en olisi itse osannut jättää. Hän on vain jollain tavalla jäänyt lapseksi, äärimmäisen itsekeskeinen. Raskas ihminen. Hulluinta on se, että nykyinen luimistelee ja varoo minua. Luultavasti luulee, että olen katkera tai vihainen.
Naurattaa ajatuskin. Tekisi mieli sanoa, että kiitos rakas nainen (tyttö, 21-vuotias) kun pelastit minut. Hän on täysin sinun, en varmasti yritä hakea kotiin.
Pelkäsi sosiaalista häpeää, luulin, että joutuisin väkisin kantamaan "jätetyn naisen" roolia. Nyt on niin hyvä fiilis, että pyyhin takapuoleni muiden mielipiteillä.
9 kk sitten luulin, että minulle kävi huonosti.
Minulle kävi enemmän kuin hyvin. Olen niin kiitollinen. Joten tsemppiä jätetyt vaimot, antakaa elämälle mahdollisuus uudesta niin se saattaa halata sinua lämpimämmin kuin uskoisitkaan!
Salarunkkaamista? Lupako siihen pitää naisilta kysyä?
No, eipä toi asiaan liity. Onnea sulle, tiedän tunteen. =)
Voi kun joku tyttölapsi tulisi korjaamaan minunkin kotivalittajani mukaansa.
Oon näköjään kirjoittanut palstalle aloituksen tietämättäni, kuulostaa ihan itseni kirjoittamalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea! :) Hyvä että pääsit paskasta tyypistä eroon. Itsekin huomasin eron jälkeen miten ihanaa oli saada olla yksin, ilman vittuilua ja idiootin jälkien korjailua. Nyt olen naimisissa upeamman miehen kanssa kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Yksinolokin oli kivaa, mutta nyt on vielä kivempaa. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi.
Kiitos mukavasta viestistäsi!!
Ihana kuulla, että nautit elämästäsi ja löysit vielä mukavan kumppanin.
Minä olen kyllä päättänyt jättää nää miessotkut siihen, että kuopus lentää pesästä (5 vuotta.) En halua liikaa hämmennystä ja uutta heidän elämäänsä, enkä varsinkaan vaihtuvia isipuolia (jos ei sitten onnistuisikaan.)
Sitten voisikin jo katella. :)
Iloista pääsiäistä Sinulle!
Nyt voisit ottaa tästä uuden miehen. Oon 30+, työtön, laiska siivoomaan, en osaa laittaa oikein ruokaa ja pyykkiäkin ois kiva jos tulisit vähän pesemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Salarunkkaamista? Lupako siihen pitää naisilta kysyä?
No, eipä toi asiaan liity. Onnea sulle, tiedän tunteen. =)
Heh, eipä kai.
Mutta kyllä se vaan on oksettavaa ja ällöttävää herätä jumalattoman usein keskellä yötä siihen, että miehellä pyörii vieressä pornot päällä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt voisit ottaa tästä uuden miehen. Oon 30+, työtön, laiska siivoomaan, en osaa laittaa oikein ruokaa ja pyykkiäkin ois kiva jos tulisit vähän pesemään.
Ei kiitos. Etkä sinä naista tarvitse, vaan apua. Kuullostaa, ettet voi ihan hyvin kun on noin perusjutut hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin todennäköistä että tuo helpotuksen tunne vaihtuu ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden tunteeksi. Eikös siinä niin aina tuppaa käymään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköistä että tuo helpotuksen tunne vaihtuu ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden tunteeksi. Eikös siinä niin aina tuppaa käymään.
Näin. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt voisit ottaa tästä uuden miehen. Oon 30+, työtön, laiska siivoomaan, en osaa laittaa oikein ruokaa ja pyykkiäkin ois kiva jos tulisit vähän pesemään.
Ei kiitos. Etkä sinä naista tarvitse, vaan apua. Kuullostaa, ettet voi ihan hyvin kun on noin perusjutut hukassa.
Äiti tähän asti hoitanut, mutta alkaa jo käydä vanhaksi, niin ois ihan hyvä saada nainen.
Sulla on ollut ihan väärät perusteet parisuhteelle, mutta "onnea" jos nyt tuntuu hyvälle. Sinuna itkisin paskaksi mennyttä suhdetta, en eroa. Onkohan sinusta suhteeseen, jossa sua kohdellaan hyvin? Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku tyttölapsi tulisi korjaamaan minunkin kotivalittajani mukaansa.
No etkö osaa ottaa vastuuta itse omasta elämästäsi ja itsestäsi jos pitää tuollaista toivoa? Mikä sinua estää eroamasta, häh?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköistä että tuo helpotuksen tunne vaihtuu ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden tunteeksi. Eikös siinä niin aina tuppaa käymään.
Heh, totta kai se on mahdollista! Kaikki on mahdollista. Vielä en ole yksinäisyyttä tuntenut oikeastaan hetkeäkään.
Se on sitten sen ajan murhe joka hoidetaan sitten sillä ajalla. Turha sitä on itkeskellä murheita jota ei ole tai luultavasto edes koskaan tule olemaan. En ole ennen tehnyt niin enkä tee nytkään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköistä että tuo helpotuksen tunne vaihtuu ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden tunteeksi. Eikös siinä niin aina tuppaa käymään.
Heh, totta kai se on mahdollista! Kaikki on mahdollista. Vielä en ole yksinäisyyttä tuntenut oikeastaan hetkeäkään.
Se on sitten sen ajan murhe joka hoidetaan sitten sillä ajalla. Turha sitä on itkeskellä murheita jota ei ole tai luultavasto edes koskaan tule olemaan. En ole ennen tehnyt niin enkä tee nytkään. :)
Sillon ehkä tajuat, etteivät kaikki syyt suhteenne epäonneen olleetkaan ehkä sen toisen osapuolen aiheuttamia.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut ihan väärät perusteet parisuhteelle, mutta "onnea" jos nyt tuntuu hyvälle. Sinuna itkisin paskaksi mennyttä suhdetta, en eroa. Onkohan sinusta suhteeseen, jossa sua kohdellaan hyvin? Mietipä sitä.
Kiitos! Lopeta nyt hyvä nainen menneiden ja täysin turhien asioiden itkeminen, ilmeisesti sinulla on tapana toimia noin kun tarjoat mullekin?
Täysin hedelmätöntä itkeä jotain tuollaista, eikä oikeastaan edes itketä niin vaikeatakin olisi.
Ja kyllä, minusta on varmasti suhteeseen missä saisin osakseni kunnioittavampaa kohtelua. :)
Ja nyt on hyvä aika itsekin työstää niitä omia heikkoja kohtia, niin jos joskus iskisi hyvä saalis verkkoon olisi elämä mukavaa.
Olen huomannut olevani aika kivan näköinenkin. Jollain tavalla se jatkuva iästä ja painosta huomauttelu on siis painanut, koska näen itseni viehättävämpänä nyt kuin vaikka vuosi sitten. Ihan näpsäkän näköinen suomalainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköistä että tuo helpotuksen tunne vaihtuu ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden tunteeksi. Eikös siinä niin aina tuppaa käymään.
Heh, totta kai se on mahdollista! Kaikki on mahdollista. Vielä en ole yksinäisyyttä tuntenut oikeastaan hetkeäkään.
Se on sitten sen ajan murhe joka hoidetaan sitten sillä ajalla. Turha sitä on itkeskellä murheita jota ei ole tai luultavasto edes koskaan tule olemaan. En ole ennen tehnyt niin enkä tee nytkään. :)Sillon ehkä tajuat, etteivät kaikki syyt suhteenne epäonneen olleetkaan ehkä sen toisen osapuolen aiheuttamia.
Hyvänen aika. Ei kuule ole naimisissa ollutta ihmistä joka noin luulisi, siksi en ole niin väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku tyttölapsi tulisi korjaamaan minunkin kotivalittajani mukaansa.
Voisiko ne "kotivalittajat" varastoida jonnekin valittaja-varastoon ja käydä joskus ruokkimassa siellä niitä? Tai voisiko ne lainata lyhyeksi aikaa taas omaan kotiinsa täydellä palautusoikeudella, jos on unohtanut, miten hyvin omat asiat ovat ilman valittajaa?
Onnea! :) Hyvä että pääsit paskasta tyypistä eroon. Itsekin huomasin eron jälkeen miten ihanaa oli saada olla yksin, ilman vittuilua ja idiootin jälkien korjailua. Nyt olen naimisissa upeamman miehen kanssa kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Yksinolokin oli kivaa, mutta nyt on vielä kivempaa. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi.