Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja jätti, en ole koskaan ollut näin onnellinen
25.03.2016 |
Kukaan ei kertonut mulle miten helppoa elämä voi olla.
Ei nälvivää, muita vilkuilee, valehtelevaa pikkupoikaa. Ei äitinä olemista, ei holtitonta rahankäyttöä, ei öisiä salarunkkaamisia, ei sotkua.
Huh.
Kommentit (50)
Onko hiukkasen niinku säälittävä ketju....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut ihan väärät perusteet parisuhteelle, mutta "onnea" jos nyt tuntuu hyvälle. Sinuna itkisin paskaksi mennyttä suhdetta, en eroa. Onkohan sinusta suhteeseen, jossa sua kohdellaan hyvin? Mietipä sitä.
Miksi pitäisi itkeä? Kun suurin osa suhteista miehen kanssa on paskoja. Pitää itkeä sitä, että on hukannut elämästään niin paljon johonkin mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Onko hiukkasen niinku säälittävä ketju....
Niin on. Teitä miehiä käy sääliksi,kun te ette tajua, ettekä yritä kasvaa aikuisiksi ja kehittyä. Reppanoita. Suurin osa.
Naiset ovat Ilmestyskirjan "man child" eli aikuinen lapsi. Naisten ajatusmaailma ja jutut ovat lapsen tasolla.
Niin parempi yksin kuin paskan/väärän miehen kanssa. Miksi turhaa kitua huonossa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä taas niin aineissa olevan naisen kirjoittama ettei saa mitään selvää mitä asialla haetaan. Onko tuo kumman näkökulma? Mieskin kokee samaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut ihan väärät perusteet parisuhteelle, mutta "onnea" jos nyt tuntuu hyvälle. Sinuna itkisin paskaksi mennyttä suhdetta, en eroa. Onkohan sinusta suhteeseen, jossa sua kohdellaan hyvin? Mietipä sitä.
Miksi pitäisi itkeä? Kun suurin osa suhteista miehen kanssa on paskoja. Pitää itkeä sitä, että on hukannut elämästään niin paljon johonkin mieheen.
Ei tarvitse. Mutta näissä aina miettinyt että miksi ihmeessä sitä pitää aina yleistää naisten näkökulmasta. Minä esim koen miehenä vaimoni samalla tavalla. Haluaisin niin kovasti eroon tuosta narsisti akasta ettei mitään järkeä. Elämästäni yli 10 vuotta on mennyt ihan hukkaan. Olen joutunut luopumaan harrastuksista, kavereista, en ole vielä koskaan päässyt yksin ulos, en saa tehdä mitään mistä tykkään koska on vain se pas...ka akka. M40
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköistä että tuo helpotuksen tunne vaihtuu ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden tunteeksi. Eikös siinä niin aina tuppaa käymään.
Kuinka paljon myöhemminn? Mulla on nyt helpotus vaan kasvanut yli 15v jo. Lapsetkin lensi jo pesästä, joten luulisi jo tapahtuneen tuon yksinäisyyden kokemuksen. Ei varmaan ole mitään mikä "aina tuppaa käymään", paitsi kuolema. Ehkä haluat maalailla tuollaista visiota, että oma puolisosi jaksaisi katsella sinua.
Ohis
Hyvä kun pääsit siitä eroon.