Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja jätti, en ole koskaan ollut näin onnellinen
25.03.2016 |
Kukaan ei kertonut mulle miten helppoa elämä voi olla.
Ei nälvivää, muita vilkuilee, valehtelevaa pikkupoikaa. Ei äitinä olemista, ei holtitonta rahankäyttöä, ei öisiä salarunkkaamisia, ei sotkua.
Huh.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku tyttölapsi tulisi korjaamaan minunkin kotivalittajani mukaansa.
Annataan hyvään kotiin pitovaikeuksien vuoksi ilmoitus kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Kävin myös saman läpi kun erosin kuuden vuoden suhteesta miehen pettämisen takia. Ehkä ekan viikon luulin, että en ikinä selviäisi. Mutta egoni taisi ottaa enemmän kolhua kuin sydämeni. Nyt erosta on puolitoista vuotta aikaa, mies on itkenyt uutta mahdollisuutta vuoden verran ja mä en ole ikinä ollut näin onnellinen! Yksin on ihanaa asua, olen tutustunut uusiin ihmisiin (mulla oli ehkä 2 kaveria kun seurustelin) ja saan tehdä asiat juuri niinkuin itse haluan. Olenkin päättänyt, että en uutta suhdetta halua. Miehetön elämä on todella helppoa ja stressivapaata. Tällä hetkellä tuntuu, että parisuhde ottaisi enemmän kuin antaisi, ei ole sen arvoista.
Onnea ap:lle. Tiedän tunteen. Eläminen suhteessa, jossa kumpikaan ei ole tyytyväinen on yhtä helvettiä. En siis syytä välttämättä miestäkään, koska nalkuttamienn, haukkuminen, ja muu on varmaan hänen tapansa purkaa ahdistusta huonosta suhteesta.
Silti, ongelma on siinä, että meidät naiset kasvatetaan useimmiten syyttämään itseämme kaikesta, ja miehet taas opetetaan purkamaan omat traumat naisiin, joten huonossa suhteessa tilanne kääntyy helposti hyvin raskaaksi naiselle, joka syyttää itseään, mutta joutuu myös miehen syytösten kohteeksi.
Toisaalta, ap:n tilanteessa säälittää nyt se uusi nuori nainen. Skeptikkona en usko, että mies on oppinut mitään suhteestaan ap:n kanssa, joten mies alkaa pian kohdella uutta naista yhtä huonosti. Toivotaan, että ainakin uudella naisella on järkeä päässä jättää äijä yksikseen nalkuttamaan alta aikayksikön.
Sitten jos uusi nainen heittää miehen pihalle, ap joutuu kokemaan kuvion, jossa mies yrittää palata hänen hellään huomaansa. Sepä onkin todella silmät avaava kokemus siitä, kuinka riippuvaisia miehet ovat naisista ja kuinka vähän he tajuavat siitä että naiset tajuavat heidän pelinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut ihan väärät perusteet parisuhteelle, mutta "onnea" jos nyt tuntuu hyvälle. Sinuna itkisin paskaksi mennyttä suhdetta, en eroa. Onkohan sinusta suhteeseen, jossa sua kohdellaan hyvin? Mietipä sitä.
Kiitos! Lopeta nyt hyvä nainen menneiden ja täysin turhien asioiden itkeminen, ilmeisesti sinulla on tapana toimia noin kun tarjoat mullekin?
Täysin hedelmätöntä itkeä jotain tuollaista, eikä oikeastaan edes itketä niin vaikeatakin olisi.
Ja kyllä, minusta on varmasti suhteeseen missä saisin osakseni kunnioittavampaa kohtelua. :)
Ja nyt on hyvä aika itsekin työstää niitä omia heikkoja kohtia, niin jos joskus iskisi hyvä saalis verkkoon olisi elämä mukavaa.
Olen huomannut olevani aika kivan näköinenkin. Jollain tavalla se jatkuva iästä ja painosta huomauttelu on siis painanut, koska näen itseni viehättävämpänä nyt kuin vaikka vuosi sitten. Ihan näpsäkän näköinen suomalainen nainen.
Ei ole ollut hedelmätöntä, olen oppinut todella paljon itsestäni ja myös muista. Eheydyn aidosti ja oikeasti, enkä pärjää vain sulkemalla joitain ovia.
Vierailija kirjoitti:
Onnea! Kävin myös saman läpi kun erosin kuuden vuoden suhteesta miehen pettämisen takia. Ehkä ekan viikon luulin, että en ikinä selviäisi. Mutta egoni taisi ottaa enemmän kolhua kuin sydämeni. Nyt erosta on puolitoista vuotta aikaa, mies on itkenyt uutta mahdollisuutta vuoden verran ja mä en ole ikinä ollut näin onnellinen! Yksin on ihanaa asua, olen tutustunut uusiin ihmisiin (mulla oli ehkä 2 kaveria kun seurustelin) ja saan tehdä asiat juuri niinkuin itse haluan. Olenkin päättänyt, että en uutta suhdetta halua. Miehetön elämä on todella helppoa ja stressivapaata. Tällä hetkellä tuntuu, että parisuhde ottaisi enemmän kuin antaisi, ei ole sen arvoista.
Hei, mäkin olen lähentynyt kavereiden, sukulaisten ja jops ystävieni kanssa. Jotenkin on tullut järkättyä hauskoja illanviettoja, leffassakäyntiä ja yhdenkin kanssa aloitettiin 6 kk sitten salitreeni ja lenkkeily yhdessä.
On ollut kyllä kieltämättä parasta terapiaa ikinä ne meidän yhteiset lenkkikeskustelut. Salilla ei tule höpöteltyä vaan treenattua, mutta silti lämmittää kun toinen polkee vieressä, vaikka ei juteltaisikaan.
Viimeisistä lauseistasi olen 100% samaa mieltä, koen täysin samoin. Käyttäisin nimenomaan tuota ilmaisua, stressivapaata.
Töissä pomo tuli sanomaan, että kuule, tuottavuutesi ja keskittymiskykysi tuntuu olevan parasta mitä olet koskaan meille tarjonnut nyt tammikuun jälkeen.
Ilahduin, koska koen just noin.
Kaikki turha on siivottu pois ja aikaa jää oikeasti hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea! :) Hyvä että pääsit paskasta tyypistä eroon. Itsekin huomasin eron jälkeen miten ihanaa oli saada olla yksin, ilman vittuilua ja idiootin jälkien korjailua. Nyt olen naimisissa upeamman miehen kanssa kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Yksinolokin oli kivaa, mutta nyt on vielä kivempaa. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi.
Kiitos mukavasta viestistäsi!!
Ihana kuulla, että nautit elämästäsi ja löysit vielä mukavan kumppanin.
Minä olen kyllä päättänyt jättää nää miessotkut siihen, että kuopus lentää pesästä (5 vuotta.) En halua liikaa hämmennystä ja uutta heidän elämäänsä, enkä varsinkaan vaihtuvia isipuolia (jos ei sitten onnistuisikaan.)
Sitten voisikin jo katella. :)
Iloista pääsiäistä Sinulle!
Kiitos, mukavaa pääsiäistä myös sinulle! Varmasti tekee hyvää olla ainakin vähän aikaa yksin, siinä voi oppia paljon itsestään. Halusin vaan muistuttaa että on olemassa myös hyviä miehiä, ja jos sellainen sattuu kohdalle, ei kannata päästää menemään. Hyvä ajatus tietysti lastenkin kannalta, ettet aio alkaa pyörittämään mitään mieshaaremia. :)
Vierailija kirjoitti:
Onnea ap:lle. Tiedän tunteen. Eläminen suhteessa, jossa kumpikaan ei ole tyytyväinen on yhtä helvettiä. En siis syytä välttämättä miestäkään, koska nalkuttamienn, haukkuminen, ja muu on varmaan hänen tapansa purkaa ahdistusta huonosta suhteesta.
Silti, ongelma on siinä, että meidät naiset kasvatetaan useimmiten syyttämään itseämme kaikesta, ja miehet taas opetetaan purkamaan omat traumat naisiin, joten huonossa suhteessa tilanne kääntyy helposti hyvin raskaaksi naiselle, joka syyttää itseään, mutta joutuu myös miehen syytösten kohteeksi.
Toisaalta, ap:n tilanteessa säälittää nyt se uusi nuori nainen. Skeptikkona en usko, että mies on oppinut mitään suhteestaan ap:n kanssa, joten mies alkaa pian kohdella uutta naista yhtä huonosti. Toivotaan, että ainakin uudella naisella on järkeä päässä jättää äijä yksikseen nalkuttamaan alta aikayksikön.
Sitten jos uusi nainen heittää miehen pihalle, ap joutuu kokemaan kuvion, jossa mies yrittää palata hänen hellään huomaansa. Sepä onkin todella silmät avaava kokemus siitä, kuinka riippuvaisia miehet ovat naisista ja kuinka vähän he tajuavat siitä että naiset tajuavat heidän pelinsä.
Viestisi oli mielestäni todella oivaltava.
Aika pitkälti juuri näin se on mennyt. Tilanne oli pahimillaan sen viimeisen vuoden, milloin miehelläni oli jo salasuhde.
Olen ihmetellyt, miten pystyin olemaan niin sokea. Mutta oikeastaan jo ennen sitä emme voineet niin hyvin, että muutos olisi ollut dramaattinen.
Yritimme kyllä (ennen kuin sain tietää pettämisestä) pariterapiaa, mutta tosiaan on vaikea olla suhteessa missä kaikki miehen elämässä ja miehessä oli minun syytäni. Myöskään ei ole kovin hedelmällistä istua terapiassa, kun toinen ei edes kerro suhteestaan. :D
Kuitenkin pohjimmiltaan kyse on siitä, ettemme sopineet yhteen. Emme olleet hyviä. Nykyinen nainen on paljon enemmän miehelle sopiva (tuntuu olevan hyvin palvelualtis ja ihaileva).
Lapselta olen kuullut, että nyt ovat alkaneet riitelemään. Tietenkään en halua (kiinnosta) heidän suhdettaan pohtia, mutta sen haluan, että lapsella on hyvä olo. Muuten tyttö on ollut oikein hyvä "kaveri" lapselleni. Äitipuoleksi ei yritä ja se onkin ihan hyvä, kun ikäeroa on se ~7 vuotta. Tyttö pitää tiukasti sovitusta kiinni (paremmin kuin mieheni, on jopa itse heittänyt jos mies on toteuttanut omia löysempiä aikataulujaan) ja kohdellut lasta hyvin ja lämpimästi, minuakin ystävällisesti mutta hyvin varpaisillaan tuntuu olevan. Toki voin kuvitella, että lapsiperheen elämä on tuntunut vähemmän jännittävältä ja mies erillaiselta, kuin salasuhteen aikana. Tyttö on ollut kyllä kireämmän oloinen.
Enpä tiedä, eroavatko. Toisaalta voivat sopia hyvin yhteen, kun arkeen tottuu ja tyttö saa pääsykoestressin alta. Jos näin on , olen tyytyväinen. Voin hyvin istua hänen kanssaan sukujuhlissa, huomattavasti huonommin olisi voinut käydä.
Miestä en takaisin ota vaikka taivas repeäisi. Se on itsestään selvää. Eikä hän tulisikaan, koska me emme vaan toimineet ja ei sellaista unohda.
Hänestä on kyllä tullut huomattavasti mukavempi ja ystävällisempi nykyään. Alussa oli vaikea ja suhtautui raivoamiseeni raivoamalla takaisin. Nykyään juttua riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea ap:lle. Tiedän tunteen. Eläminen suhteessa, jossa kumpikaan ei ole tyytyväinen on yhtä helvettiä. En siis syytä välttämättä miestäkään, koska nalkuttamienn, haukkuminen, ja muu on varmaan hänen tapansa purkaa ahdistusta huonosta suhteesta.
Silti, ongelma on siinä, että meidät naiset kasvatetaan useimmiten syyttämään itseämme kaikesta, ja miehet taas opetetaan purkamaan omat traumat naisiin, joten huonossa suhteessa tilanne kääntyy helposti hyvin raskaaksi naiselle, joka syyttää itseään, mutta joutuu myös miehen syytösten kohteeksi.
Toisaalta, ap:n tilanteessa säälittää nyt se uusi nuori nainen. Skeptikkona en usko, että mies on oppinut mitään suhteestaan ap:n kanssa, joten mies alkaa pian kohdella uutta naista yhtä huonosti. Toivotaan, että ainakin uudella naisella on järkeä päässä jättää äijä yksikseen nalkuttamaan alta aikayksikön.
Sitten jos uusi nainen heittää miehen pihalle, ap joutuu kokemaan kuvion, jossa mies yrittää palata hänen hellään huomaansa. Sepä onkin todella silmät avaava kokemus siitä, kuinka riippuvaisia miehet ovat naisista ja kuinka vähän he tajuavat siitä että naiset tajuavat heidän pelinsä.
Viestisi oli mielestäni todella oivaltava.
Aika pitkälti juuri näin se on mennyt. Tilanne oli pahimillaan sen viimeisen vuoden, milloin miehelläni oli jo salasuhde.
Olen ihmetellyt, miten pystyin olemaan niin sokea. Mutta oikeastaan jo ennen sitä emme voineet niin hyvin, että muutos olisi ollut dramaattinen.
Yritimme kyllä (ennen kuin sain tietää pettämisestä) pariterapiaa, mutta tosiaan on vaikea olla suhteessa missä kaikki miehen elämässä ja miehessä oli minun syytäni. Myöskään ei ole kovin hedelmällistä istua terapiassa, kun toinen ei edes kerro suhteestaan. :DKuitenkin pohjimmiltaan kyse on siitä, ettemme sopineet yhteen. Emme olleet hyviä. Nykyinen nainen on paljon enemmän miehelle sopiva (tuntuu olevan hyvin palvelualtis ja ihaileva).
Lapselta olen kuullut, että nyt ovat alkaneet riitelemään. Tietenkään en halua (kiinnosta) heidän suhdettaan pohtia, mutta sen haluan, että lapsella on hyvä olo. Muuten tyttö on ollut oikein hyvä "kaveri" lapselleni. Äitipuoleksi ei yritä ja se onkin ihan hyvä, kun ikäeroa on se ~7 vuotta. Tyttö pitää tiukasti sovitusta kiinni (paremmin kuin mieheni, on jopa itse heittänyt jos mies on toteuttanut omia löysempiä aikataulujaan) ja kohdellut lasta hyvin ja lämpimästi, minuakin ystävällisesti mutta hyvin varpaisillaan tuntuu olevan. Toki voin kuvitella, että lapsiperheen elämä on tuntunut vähemmän jännittävältä ja mies erillaiselta, kuin salasuhteen aikana. Tyttö on ollut kyllä kireämmän oloinen.
Enpä tiedä, eroavatko. Toisaalta voivat sopia hyvin yhteen, kun arkeen tottuu ja tyttö saa pääsykoestressin alta. Jos näin on , olen tyytyväinen. Voin hyvin istua hänen kanssaan sukujuhlissa, huomattavasti huonommin olisi voinut käydä.
Miestä en takaisin ota vaikka taivas repeäisi. Se on itsestään selvää. Eikä hän tulisikaan, koska me emme vaan toimineet ja ei sellaista unohda.
Hänestä on kyllä tullut huomattavasti mukavempi ja ystävällisempi nykyään. Alussa oli vaikea ja suhtautui raivoamiseeni raivoamalla takaisin. Nykyään juttua riittäisi.
Ei ole todennäköistä, että miehen ja tytön suhde kestäisi kovin kauaa. Tyttö on niin nuori, että sen ikäisenä harvoin kukaan sitoutuu loppuelämäkseen. Häneltä jää myös väliin monet parikymppisten jutut perhe-elämän vieton takia. Ei ollut ajatellut salasuhdetta pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköistä että tuo helpotuksen tunne vaihtuu ennemmin tai myöhemmin yksinäisyyden tunteeksi. Eikös siinä niin aina tuppaa käymään.
Heh, totta kai se on mahdollista! Kaikki on mahdollista. Vielä en ole yksinäisyyttä tuntenut oikeastaan hetkeäkään.
Se on sitten sen ajan murhe joka hoidetaan sitten sillä ajalla. Turha sitä on itkeskellä murheita jota ei ole tai luultavasto edes koskaan tule olemaan. En ole ennen tehnyt niin enkä tee nytkään. :)Sillon ehkä tajuat, etteivät kaikki syyt suhteenne epäonneen olleetkaan ehkä sen toisen osapuolen aiheuttamia.
Hyvänen aika. Ei kuule ole naimisissa ollutta ihmistä joka noin luulisi, siksi en ole niin väittänytkään.
No mikst korjannut vikojasi? Suhteesi miehesi kanssa kärsi vioistasi, mutta mieluummin erosit? Jos et myönnä tätä, niin et sinä oikeasti itseäsi syyllisenä eroon pidäkään, vaan petät vain itseäsi luulemaan niin.
Sinunko mielestä miehellä ei ollut mitään vikoja, vain naisella? Ei kukaan ole täydellinen, joten miten suhde voisi hyvin, jos mies ei halunnut tehdä mitään omille vioilleen? Vai johtuiko nekin naisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä. Jokaisella on vapaus valita, onko parisuhteessa vai ei, ja jos on, niin kenen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salarunkkaamisia?🤣 Niin teiilähän se tosiaan piti tehdä kuulemma mamman valvovan silmän alla ja erikoisluvalla 🤭
rahan tähden naiset vain suhteessa ovat.
erossa saa puolet miehen omaisuudesta ja elatusmaksut, joten rahahuolet ovat sitten ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä tottuu lähes kaikkeen, myös huonoon suhteeseen. Kun vihdoin pääsee eroamaan, elämä alkaa! Ihan fantastista!
Voin hyvin kuvitella. Kunpa minäkin...
Taidat olla vaativalla alalla asiantuntijana?
Normaalit yleensä tajuaa asiat nopeemmin...
Vierailija kirjoitti:
Salarunkkaamisia?🤣 Niin teiilähän se tosiaan piti tehdä kuulemma mamman valvovan silmän alla ja erikoisluvalla 🤭
Ai kauhee
Vierailija kirjoitti:
rahan tähden naiset vain suhteessa ovat.
erossa saa puolet miehen omaisuudesta ja elatusmaksut, joten rahahuolet ovat sitten ohi
Elatysmaksut loppuu, kun lapsi täyttää 18. En ajatellut vetää itseäni kiikkumaan, vaan jatkaa elämistä - edelleen omilla rahoilla. Kyllä! Naisillekin maksetaan työstä palkkaa, vaikkakin vähemmän kuin miehille.
No mikst korjannut vikojasi? Suhteesi miehesi kanssa kärsi vioistasi, mutta mieluummin erosit? Jos et myönnä tätä, niin et sinä oikeasti itseäsi syyllisenä eroon pidäkään, vaan petät vain itseäsi luulemaan niin.