Paras ystävä on katkera sinkkuudestaan

Enkä sitäpaitsi usko ap että ystävälläsi on vain heittäytymisestä kiinni. Syy siihen, miksi ei uskalla heittäytyä voi olla paljon vaikeampi ja rankempi selättää kuin sinulla oli. Sä pystyit selättämään omat syysi ja nyt kuvittelet ja luulet, että ne pelot ovat vain yhtä vahvoja ystävälläsi kuin sinulla oli ja suoraan sanottuna haukut "ystävääsi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on sentään nainen, joten aina on toivoa. Syrjäytynyt mies ei saa vaikka yrittäisikin kaikkensa.

Missä näitä kaikkensa yrittäviä miehiä esiintyy? Voitko kertoa?

t. syrjäytynyt nainen

Miksi niin monesti luen täältä että kyllähän nainen aina halutessaan saa miehen jne. Miehillä vaikeampaa ym.

Itse olen 38-vuotias nainen eikä minulla ole koskaan ollut vakavaa seurustelusuhdetta. Kelpaisi kyllä kiva, symppis mies. Yksinkin on ihan ok kaikki mutta piristäisihän pikku romanssi pitkästä aikaa.

Ilmeisesti olen joku suohirviö  kun ei tunnu miehiä kiinnostavan sitten yhtään. Aina olen porukassa se yksinäinen, vuodesta toiseen. En ole mikään katkera yrmy vaan hyvinkin usein todella mukavaksi kehuttu. Sillä kuuluisalla  sisäisellä kauneudella ei vaan tunnu olevan paskan vertaa merkitystä. Turhaa jorinaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille, odotellaan kevättä :)

62 jatkaa

Ääh, lainaus ei onnistunut. Nro 9:ään viittasin.

Olen yrittänyt parhaani mukaan olla näyttämättä sitä miltä tunnen kun olen saanut noita kommentteja. Nykyisinhän se ei ole enää ongelma, mutta aiemmin koin tulevani painostetuksi kun ilmoitin neutraalisti, että esim. tapailemani mies osoittautui vääränlaiseksi ja epäluotettavaksi, joten päätin jättää jutun sikseen niin silloin sai varautua 10 min esittelyihin siitä miten minullakin on mahdollisuus mieheen ja kannattaisi yrittää loppuun saakka <em>kaikkien</em> miesten kohdalla. Yksinäinen olen mutten niin epätoivoinen.
</p>

<p>En edelleenkään usko, että joku ystäväni jolla ei ole takana mitään pettymyksiä ihmissuhteissa sitten yläasteen olisi se pätevin ihminen kertomaan, että miten minun tulisi suhtautua omiin epäonnistumisiini vuosikausien jälkeen. Enkä minä koskaan sitä kasvokkain kehtaisi sanoa toiselle. Jos sinä määrittelet tuon oman päänsisäisen arvioni vähättelyksi, fine.[/quote kirjoitti:

Ehkä menin asioiden edelle ja kuvittelin, että olet vastannut näillä ystäville vähättelevästi että hyvä heidän sanoa tms.  Itsellä vaan niin elävästi vastaavanlainen tilanne päällä, ja se tuntuu itseltä todella turhauttavalle ja tyhmälle, kun ystävä kaiken tukemisen ja kuuntelun jälkeen lopuksi toteaa jotain vähättelyä, että noh, helppoahan sun on sanoa tms. 

Mutta onhan toikin, jos itseksesi mietit, ettet viitsi edes avautua, kun tiedostat jo ettei kaverit ymmärrä niin aika..sääli. 

Minusta virheellinen lähtökohta on etsiä suoraan sitä unelmien prinssiä eikä antaa mahdollisuuksia sellaisille, jotka eivät ehkä ensi silmäyksellä näytä sopivan muottiin. Joku tuolla kirjoitti, että ei viitsi puhella miehille ystävyyspohjalta, kun etsii sitä oikeaa eikä mitään ystävää. Kuitenkin todella moni suhde alkaa ensin ystävyydestä, näin on ollut esim. mieheni exän kanssa ja samoin myös parhaan ystäväni suhde alkoi ensin ystävyydellä, jota kesti toista vuotta ennen kuin tunteet kuumenivat. Minultakaan ei mies vienyt jalkoja alta ensi minuuttien aikana mutta kolmen tunnin jälkeen alkoikin näyttää jo toiselta.

Eräs ystäväni teki tällaisia pikatreffejä eli jos ensimmäinen puoli tuntia ei ollut lupaavaa, niin sitten jätti miehen siihen paikkaan. Ei kummasti vain löytänyt sitä oikeaa tällaisella tyylillä ja loppupeleissä se romanssi syntyi sitten sellaisen miehen kanssa, josta ei aluksi edes pitänyt (harrastuspiireissä) mutta jota oli pakko sietää, kun muutakaan ei voinut. Nyt ovat olleet jo 10 vuotta yhdessä.

Elämää ei voi pikakelata eikä se oikea välttämättä tunnu heti kättelyssä oikealta. Pakko on tunnustaa vuosien etsimisen jälkeen, että omissa metodeissa voisi olla parantamisen varaa ja suosittelen heti alkuun sitä, että ei nirsoilla eikä etsitä sitä täydellistä vaan aluksi vain mukavaa juttukumppania, ihmistä, jonka kanssa voi jakaa mielipiteitä, harrastuksen tai vaikkapa sitten työn. Ei se ole tyytymistä, jos antaa asioille aikaa ja joskus se tyytyminenkin voi olla parempaa kuin yksinäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Enkä sitäpaitsi usko ap että ystävälläsi on vain heittäytymisestä kiinni. Syy siihen, miksi ei uskalla heittäytyä voi olla paljon vaikeampi ja rankempi selättää kuin sinulla oli. Sä pystyit selättämään omat syysi ja nyt kuvittelet ja luulet, että ne pelot ovat vain yhtä vahvoja ystävälläsi kuin sinulla oli ja suoraan sanottuna haukut "ystävääsi".

Tunnen ystäväni todella hyvin. Olemme käyneet läpi monenlaisia asioita yhdessä aivan lapsesta saakka, ja tunnistan hänen tapansa kohdata erilaisia asioita. Tiedän että hän voisi "ryhdistäytyä" tässä asiassa jos haluaisi, mutta siellä mukavuusalueella on liian mukavaa. Hän ei jaksa nähdä tutustumisen ja deittailemisen vaatimaa vaivaa, lisäksi häntä kauhistuttaa torjutuksi tulemisen uhka, ja hän elättelee toivoa että unelmien prinssi tulee kotiovelle. 

Voi olla, että tilanne muuttuu sitten kun kumppanin kaipuu kasvaa liian suureksi. Mutta itsensä sääliminen ja parisuhteessa olevien mollaaminen tai kadehtiminen ei auta mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ystävälläni on myös aivan hirveät vaatimukset miehiä kohtaan, ei tullutkaan mainittua aiemmin. Tietenkin kriteerejä saa olla, mutta tässä tapauksessa ne ovat ensinnäkin pitkälti ulkonäköpainotteisia. Se on mielestäni yksinkertaisesti hölmöä, vaikka jokainen saa kai painottaa tärkeänä pitämiään asioita... Jonkinlaisella kokemuksella tiedän kuitenkin että tärkeämpiäkin asioita on. Lisäksi on hiukan hassua vaatia miehiltä suurta panostusta ulkonäköön, kun itse ei tee samaa. 

Ap

Nuo kriteerithän ovat varmaan vain kulissia. Selkeästi ystäväsi ei usko itseensä ja ns. liian korkeat kriteerit takaavat juuri sen ettei tarvitse tutustua keheenkään ja mahdollisesti pettyä.

Enpä ole ajatellut asiaa tällaisesta näkökulmasta, voisikohan asia olla juuri noin... Ystäväni ei nimittäin muuten ole erityisen pinnallinen ihminen. Torjutuksi tulemista hän pelkää hirveästi, joten ehkä on hyvä puolustus torjua kaikki muut jonkin ulkoisen seikan takia...

Oli miten oli, niin en minä halua häntä näissä asioissa painostaa. Ei ole kyse minun elämästäni. Mutta hyökkäykset parisuhteessa olevia ystäviä kohtaan ovat ihan järjettömiä, samoin kuin aivan liian pitkälle menevä negatiivisuus. Siksi tämän keskustelun aloitin.

Ap

Eli ystäväsi pitäisi vain olla kiltti kaikille vaikka se, ettei hän usko kelpaavansa kellekään ei ole varmaankaan hänen oma syynsä? Ymmärrän, ettei se ole ainunkaan syysi, mutta etkö muka kestä niitä purkauksia parisuhteesi voimalla?

Ystävyyssuhteeni ongelmat eivät muutu sen helpommiksi siksi, että olen parisuhteessa. Ja osittain ystäväni tilanne on kyllä hänen omaa syytään. Hän on viehättävä, hauska ja älykäs, ja hänellä olisi paljon annettavaa. Olemme tunteneet toisemme lähes 20 vuotta, ja tunnen hänet oikein hyvin. Hän on silkkaa jääräpäisyyttään ajanut itsensä tähän tilanteeseen, eikä hän halua ottaa mitään riskejä miesten suhteen. Edes kaverustumismielessä hän ei puhu sanaakaan uusille ihmisille silloin kun olisi tilaisuus. Tämäkin olisi varmaan ihan ok, jos hän ei olisi silminnähden tyytymätön tilanteeseen. Minun tehtäväni ystävänä on rohkaista häntä, mutta jos hän haluaa edetä asiassa niin hänen on uskaltauduttava tekemään jotain ihan itse.

Ap

Miksi hän puhuisikaan kaveruusmielessä kellekään, jos etsii miestä? Entä jos hän saisikin kaverillista vastakaikua mutta ei sen enempää? Mikään ei ole miestä etsiessä sen vituttavampaa. Minusta sinun tehtäväsi ei ole rohkaista häntä, ethän varmaan edes tiedä, mikä häntä viimekädessä estää tai jos tietäisitkin niin mahtaisitko osata auttaa.

Eiköhän jokainen tosiaan hoida nuo hommat ihan itse ja voit neuvoa tai rohkaista sitten jos hän itse sinulta apua tai tukea pyytää.

Sinä saatat "rohkaisuinesi" vaikuttaa vittuilevaltakin hänen mielestään, ja kun ei se näennäinen rohkaisu auta mitään, kun et edes tiedä miksi hän käyttäytyy kuin käyttäytyy. Tuskinpa hän on halunnut ajaa tilannettaan tuohon pisteeseen laisinkaan.

Tietenkin ihmisille kannattaa aina jutella! Mikä vika uusissa ystävissä on? Tai jos ei etsi ystäviä, niin niiden uusien tuttujen kautta voi tavata kuitenkin taas uusia ystäviä. Ja jos kärsii ujoudesta tai epäsosiaalisuudesta, niin ei siihen auta muu kuin se, että uskaltautuu ihmisten ilmoille. Minulla se ainakin toimi.

En minä hänelle mitään kannustuspuheita pidä. Hän on itse ilmaissut jo vuosia halunsa löytää kumppani, ja minä näen esim. kaupungilla vietetyn tyttöjen illan mahdollisuutena tähän. Jos ystäväni innostuisi vaikka laittautumaan oikein hienoksi tällaista iltaa varten, niin olisin heti mukana. Tai jos hän olisi lähdössä treffeille ja haluaisi jutella asiasta, niin minä kuuntelisin. Mitään tällaista ei kuitenkaan koskaan tapahdu, vaan hän vetäytyy aina vain syvemmälle kuoreensa ja harmittelee sitä, miten muille vaan tulee vastaan potentiaalisia kumppaneita jatkuvalla syötöllä, ja vain huonolla tuurilla hänelle ei koskaan tule. 

Tiedän että heittäytyminen on pelottavaa. Joskus on kuitenkin vain uskallettava. Eikä tämä koske vain parisuhdeasioita, vaan elämää yleensäkin.

Ap

Miksi moetit mitä vikaa uusissa ystävissä on, kun enhän minä sanonut, että siinä on mitään vikaa, jos ETSII YSTÄVÄÄ. Mutta entä jos etsii miestä, niin miksi pitäisi nöyryyntyä siitä, että ei kelpaa kumppaniksi?

Ja toisekseen, miksi sanot, että tyttöjen ilta, jossa laittautuu olisi oiva tilaisuus johonkin? Entä kun arki saapuu ja ystäväsi saapuu paikalle omana rupikonnana itsenään, niin mitä se auttoi, jos joku mies vilkaisikin häntä laittautuneena? Lisäksi mies saattaa ajatella että haluaa seksiä, olipa ystäväsi millainen tahansa, mutta ei halua enää seksiä eikä seurusteluakaan, kun ystäväsi saapuu paikalle normaalina itsenään. Niin miten se tyttöjen illassa sujunut huijaus olisi miksikään avuksi ystävällesi?

Aika monen miehen mielenkiinto varmasti hiipuu, jos ystäväsi ei olekaan sitä mitä esitti olevansa.

En ihan ymmärrä ajatuksiasi. Miksei ihmisiin voi vain tutustua, katsoen mitä siitä seuraa? Joku saattaa osoittautua hyväksi ystäväksi, johonkin saattaa ihastua, ja joku saattaa ihastua sinuun. Ja jos sitten itse ihastut ja se toinen ei ihastukaan, niin mikä nöyryytys se muka on? Sellaista elämä on. 

Tyttöjen illalla tarkoitan sitä, että ihan omankin mielen kohentamiseksi laitetaan nätit vaatteet päälle, laitetaan vähän hiuksia ja meikkiä. Ei se tarkoita oman itsensä täydellistä naamiointia. Tällaisesta lähtökohdasta on kiva lähteä kaupungille ystävien kanssa, ja se positiivinen vire näkyy ulkopuolisillekin. Ei siinä ole mitään huijausta, vaan ihminen näyttäytyy silloin parhaimmillaan, iloisena ja nättinä. Ja jos ei miestä siltä reissulta löydykään, niin hauskaa oli silti.

Ap

Minullakaan ei ole naista ja olen 31-vuotias, 2 vuotta hakenut enemmän tai vähemmän, nykyään ei ehdi edes mihinkään kun kokoajan saa olla töissä. Mutta täytynee itse mennä rohkeasti seuraavan kerran juttelemaan tai tapaamaan  naisia, muuten ei tapahdu mitään.  Tai jo tuttuja naisia lähestyy  jne. 

Ei kuitenkaan tapahdu mitään jos ei tee mitään.

pekka kirjoitti:

Minullakaan ei ole naista ja olen 31-vuotias, 2 vuotta hakenut enemmän tai vähemmän, nykyään ei ehdi edes mihinkään kun kokoajan saa olla töissä. Mutta täytynee itse mennä rohkeasti seuraavan kerran juttelemaan tai tapaamaan  naisia, muuten ei tapahdu mitään.  Tai jo tuttuja naisia lähestyy  jne. 

Ei kuitenkaan tapahdu mitään jos ei tee mitään.

Tsemppiä :) Epätoivoiselta ei saa vaikuttaa, ihan ystävystymismielellä kannattaa aloittaa! Silloin ei vaikuta siltä että kuka tahansa kelpaa jne.

Kuulostaa ihan multa ja yhdeltä kaverilta. Aina piti vinkumalla vinkua kaveria lähtemään ylipäätään mihinkään, muuten vaan olisi istunut kotona katsomassa sarjoja. Koskaan ei viitsinyt meikata tai laittaa hiuksia eikä juuri pukeutuakaan. Pitkä, hoikka nainen, kaunis hymy ja olisi ihan pienellä vaivalla saanut itsensä tosi nätiksi. Valitti ettei ketään kiinnosta eikä löydä mistään miestä ja ei voi sitä ja tätä kun on entinen koulukiusattu ja huono itsetunto. Itsellä myös oli vaikeat kouluajat ja muita ongelmia teini-iässä mutta ei niihin pidä jäädä rypemään vaan suunnata ajatukset eteenpäin ja pakottaa itsensä ihmisten ilmoille, baariin, nettitreffeille yms vaikka pelottaakin. Itse löysin lopulta netistä ihanan miehen, jo pitkään yhdessä ja naimisissa. Kaveri tietääkseni edelleen sinkkuna ja taitaa sama marina jatkua....

Auta ystävääsi kohentamaan itsetuntoa:

http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/hyva-mina/kohota-itsetuntoa

Siitä se ongelma lähtee ratkemaan.

Vierailija kirjoitti:

Enkä sitäpaitsi usko ap että ystävälläsi on vain heittäytymisestä kiinni. Syy siihen, miksi ei uskalla heittäytyä voi olla paljon vaikeampi ja rankempi selättää kuin sinulla oli. Sä pystyit selättämään omat syysi ja nyt kuvittelet ja luulet, että ne pelot ovat vain yhtä vahvoja ystävälläsi kuin sinulla oli ja suoraan sanottuna haukut "ystävääsi".

Tämä olisi kaikkien hyvä muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä sitäpaitsi usko ap että ystävälläsi on vain heittäytymisestä kiinni. Syy siihen, miksi ei uskalla heittäytyä voi olla paljon vaikeampi ja rankempi selättää kuin sinulla oli. Sä pystyit selättämään omat syysi ja nyt kuvittelet ja luulet, että ne pelot ovat vain yhtä vahvoja ystävälläsi kuin sinulla oli ja suoraan sanottuna haukut "ystävääsi".

Tämä olisi kaikkien hyvä muistaa.

Tuo voi olla joidenkin kohdalla totta, mutta on myös ihmisiä jotka eivät oikeasti vain viitsi. Odotetaan että joku muu (=se haaveiden mies) hoitaa koko homman, ilman että itse tarvitsisi nähdä mitään vaivaa. 

Minun kaverillani auttoi se, että lakkasin käymästä ulkona hänen kanssaan. Olin itse kyllästynyt ulkona käymiseen jo aikaa sitten, ainoa syy oli se, että ajattelin ettei kaverini löydä ikinä ketään jos hän vain istuu kotona. Mutta sitten kun tajusin että ravintoloissakin hän vain istuu nurkassa minun kanssani, lopetin.

Vuosien tarkkailun tuloksena voin kertoa, että kyllä aina välillä miehet tulivat häneen tutustumaan. Mutta häntä ei koskaan juuri sillä hetkellä kiinnostanut. Ja sitten aina sain huomata, että hän silmäilee jotain sellaista herrashenkilöä, johon suoraan sanottuna kaverin rahkeet eivät vain riittäneet.

Kun lopetin kaverin kanssa ulkonakäynnin, hän yllättäen pyllättäen opettelikin löytämään seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverillani auttoi se, että lakkasin käymästä ulkona hänen kanssaan. Olin itse kyllästynyt ulkona käymiseen jo aikaa sitten, ainoa syy oli se, että ajattelin ettei kaverini löydä ikinä ketään jos hän vain istuu kotona. Mutta sitten kun tajusin että ravintoloissakin hän vain istuu nurkassa minun kanssani, lopetin.

Vuosien tarkkailun tuloksena voin kertoa, että kyllä aina välillä miehet tulivat häneen tutustumaan. Mutta häntä ei koskaan juuri sillä hetkellä kiinnostanut. Ja sitten aina sain huomata, että hän silmäilee jotain sellaista herrashenkilöä, johon suoraan sanottuna kaverin rahkeet eivät vain riittäneet.

Kun lopetin kaverin kanssa ulkonakäynnin, hän yllättäen pyllättäen opettelikin löytämään seuraa.

Olet erikoislaatuinen ihminen kun persoonasi on jakautunut ja pirstaloitunut noihin itsellesi tuntemattomiin miehiin ja voit varmuudella tietää mihin kaverisi rahkeet riittivät ja mihin ei.