Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla hyvä vaimo vaiko paska vaimo?
19.02.2006 |
Olen työteliäs 32-vuotias mies. Naimisissa olen, niinkuin otsikosta voi päätellä, ja meillä on kaksi lasta.
Teen melko pitkiä työpäiviä ja auttelen kotona parhaani mukaan. Siis lasten kanssa ja muutenkin.
Vaimo hoitaa lapsia kotona ja hoitaa myös enimmät kotityöt.
Usein, kun tulen kotiin, on vaimo valmiiksi pahalla tuulella. En saisi hetkeksi ensin istua ja huilata, aina olisi hommia. ja sitten kun jotain teen, ei kelpaa. Olen vain tiellä niin sanotusti. Lasten kanssa vähän sama juttu. Aina on jotain sanomista jostain pikkujutusta, että teen väärin.
No, yksi iso ongelma on seksi. Vaimo ei halua juurikaan seksiä, ja hermostuu minulle, kun haluan. Hän ei sängyssä innostu juuri mistään, eikä suostu mitään uutta kokeilemaan.
Tekis mieli lähteä tai heittää vaimo pihalle, niin paljon ottaa aivoon joskus. Mistään ei puhuta, nalkuttaa vaan ja syyttää minua kaikesta. Pärjäisin paremmin ilman häntä.
Kommentit (109)
Ei vaimokaan voi ihan kaikkea mieheltä vaatia. Jos mies on päivät töissä ja illat kotona tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia että vaimo saa omaa aikaa niin missä on AP:n oma aika???
Oikeesti vaimot, kulutatte miehenne loppuun! Toivottavasti teidän miehet ei mieti samanlaisia asioista kun ap eli pitäisikö lähteä koko suhteesta. Miksi pidätte miehiänne itsestään selvinä työjuhtina??
t. oisko ollut 33.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä sitten jos koti on välillä sekaisin? Mitä sitten jos välillä on tiskit tiskaamatta? Tavatkaa lastenne kanssa muita kotiäitejä, käykää puistossa, ystävien luona kahvilla, menkää perhekahviloihin. Ja siivotkaa vasta huomenna!
Arki on juuri niin raskasta ja työlästä kun me siitä teemme!
Minä olen kotiäiti, minulla on 3 alle kouluikäistä villiä poikaa. Tänään en jaksanut siivota, olimme puistossa missä lapset touhusivat ja minä juttelin muiden aikuisten kanssa. Huomenna menemme ystäväleni lounaalle joka on myös hoitovapaalla, Pojat saavat leikkiä hänen lastensa kanssa ja minä tapaan ystääni.
Keskiviikkona siivoan. Tänään ja huomenna laitan ruuan siksi kun mies tulee kotiin ja siinä samalla siistin keittiön. Keräilen levällään olevat tavarat, tai keräillään lasten kanssa. Torstaina pojat menee anopin ja appiukon luokse. Silloin teen ruokaostoksia ja pesen pyykkiä. Ja toivon että mies tulee ajoissa kotiin niin ehtisi vaikka seksiä olla ennekun ukki tou pojat kotiin =)
Vähän iloa elämään, ne odottaa ne villakoirat sohvan alla huomiseen jos olette niin armottaoman väsyneitä ettette jaksa niitä tänään siivota. Ulkovaatteet päälle ja pihalle, siitä virkistyy!
Vierailija:
Mies bongasi lehdestä etäopiskelumahdollisuuden ja ehdotti minulle siihen lähtemistä.
Ap. kertoo ehdottaneensa vaimolleen opiskelua mahdollisuutena päästä pois kotoa, eikä vaimo ole tähän oljenkorteen suostunut. Miksi? Haluaako joku ehdoin tahdoin niin raskasta elämää, kuin mitä ap:n vaimolla tuntuu olevan - ja hyvin monella muullakin palstalla kirjoittavalla kotiäidillä? Vai lieneeko asia sittenkin niin, että on helpompi olla kotona ja valittaa, kuin tehdä asialle jotain?
Minulla on kokemusta sekä työssäolosta lasten ollessa hoidossa ja kotona olosta ja täytyy sanoa, että kyllä elämä neljän lapsen (joista yksi vaikeavammainen) kanssa kotona on huomattavasti rennompaa kuin töissä ollessa. Kun työ painoi päälle - mitä se teki suurimman osan aikaa - ja piti hakea lapset hoidosta, käydä kaupassa, tehdä ruoka, siistiä paikat, pestä pyykkiä, antaa aikaa lapsille ja puolisolle olin aivan tajuttoman poikki. Ei työ mitään lepoa ollut, eikä se mielestäni kuulu ollakaan. Sitä varten ovat vapaat ja lomat.
Nyt minulla on päivät pitkät aikaa tehdä samat asiat, lukuunottamatta ansiotyötä. Mielenterveyttäni ja aikuisen kaipuutani hoidan aikuissuhteilla, vapaaehtoistyöllä ja järjestötoiminnalla ja silti minulla jää hirvittävästi aikaa vain olla. Esimerkiksi palstailla, joka lienee tyhjänpäiväisintä tekemistä mitä voi kotiäiti keksiä =)
Minä ehdotan ap:lle vakavaa keskustelua puolison kanssa. Molempien kannattaisi tuoda esiin toiveensa elämästä ja toimia sen mukaan. Jos vaimo ei tunnu jaksavan kotona oloa, silloin ap:n pitäisi kehottaa häntä etsimään toimiva vaihtoehto, joko työpaikka tai opiskelu. Ap:n ei sitä kannata hänen puolestaan tehdä, koska vaimon täytyy itse olla valmis päättämään mitä haluaa tehdä ja mitä tulee tekemään. Muuten hän on muutaman vuoden kuluttua taas katkera, koska ei ole itse saanut määrätä elämänsä suuntaa.
Niin, aivan, lomilla.
Eipä ole tullut mieleeni, että kun työpäivän jälkeen laitan ruokaa tai siivoilen paikkoja, että voi hitsi kun minä nyt teen kovasti töitä. Kyllä se on vapaa-aikaa, johon kuuluu välttämättömänä osana normaali arjen pyöritys eli myös ne kotityöt.
Onneksi nämä valittajakotiäidit ovat kotona, eivät he ansiotyön ja perhe-elämän yhdistelmästä selviäisikään.
Aina kun nainen sanoo jotain,on se nalkutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset muuten ihan oikesti arvostelevat miehen tapaa hoitaa asioita ja siinä tekevät itselleen karhunpalveluksen. Hyvin pian mies vetäytyy taka-alalle jos häntäpidetään huonon apurin asemassa. Ettekö aikuiset ihmiset osaa antaa tilaa toiselle ja hoitaa asioita sovussa? Perhe on yhteisyritys, kaikilla on omat roolinsa.
On helvetin vaikea tehdä tyydyttävästi asioita jos vaatijana on täydellisyyteen pyrkivä naisihminen.
Sulla ap on ihan hyvä vaimo,mutta urautunut ja tosi väsynyt. Kotona olevalla kaikki hyvä ja vapaus kulminoituu poissaolevaan eli sinuun. Tehkää joku radikaalimuutos, että molempien silmät avautuvat.
Ja niille,jotka eivät kotiäitien antaisi edes olla netissä: haistakaa paska!
Meillä hoidetaan kotia tasavertaisesti,ostellaan lahjoja ja rakastetaan, vaikkei olekaan sitä aikuisten aikaa kuin lapsen nukkuessa.
Kyllä tuo tutulta kuulostaa, mulla sama kokoonpano perheessä mutta olemme jo viisikymppisiä ja lapset aikuisia.
Nyt tilanne osittain helpottunut mutta seksi ei vaan useinmiten syty, keksii aina muuta.
Ehkä ottaisin ja lähtisin menee, ei helppo mutta ajattele myös itseäsi!
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä. Pahenee tuosta ja sitten kadut myöhemmin kun olet pilannut elämäsi tuollaisien kanssa.
kuuluvat arkipäivisin 95 % kaikki peruskotityöt (siivous, ruoanlaitto, pyykkäys, kaupassakäynti, tiskaus). MIes leikkaa ruohon/luo lumen, korjaa autot, lämmittää saunan ja talon jne. Kyllä hänelle jää siltikin omakotitalossa asuessa paljon työtä. Lisäksi mies osallistuu lasten kanssa leikkimiseen iltaisin.
En oikein koskaan nalkuta miehelleni, ja antaisin hänen mielihyvin istua hetken töistä tullessaan, jota hän ei kyllä monesti edes tee. Itse olen kokenut työn ja kodin yhdistämisen erittäin raskaaksi, ja koen että minulla on paljon helpompaa olla vain kotona. Minulla on vielä vaativa istumatyö, joka ei ole millään lailla fyysisesti rasittava, mutta kyllä olin väsynyt työpäivien jälkeen. Nyt vain kotonaollessani, olen kuin uusi ihminen, elämä on helppoa.
Emme ole koskaan riidelleet kotitöistä, vaikka olemme olleet yhdessä jo 8 vuotta. Joskus huomautan, että lasten kanssa voisi enemmän puuhata, mutta siitäkään ei ole riidelty. Ihmettelen miten tuollaisista asioista voi riidellä?