Onko minulla hyvä vaimo vaiko paska vaimo?
Olen työteliäs 32-vuotias mies. Naimisissa olen, niinkuin otsikosta voi päätellä, ja meillä on kaksi lasta.
Teen melko pitkiä työpäiviä ja auttelen kotona parhaani mukaan. Siis lasten kanssa ja muutenkin.
Vaimo hoitaa lapsia kotona ja hoitaa myös enimmät kotityöt.
Usein, kun tulen kotiin, on vaimo valmiiksi pahalla tuulella. En saisi hetkeksi ensin istua ja huilata, aina olisi hommia. ja sitten kun jotain teen, ei kelpaa. Olen vain tiellä niin sanotusti. Lasten kanssa vähän sama juttu. Aina on jotain sanomista jostain pikkujutusta, että teen väärin.
No, yksi iso ongelma on seksi. Vaimo ei halua juurikaan seksiä, ja hermostuu minulle, kun haluan. Hän ei sängyssä innostu juuri mistään, eikä suostu mitään uutta kokeilemaan.
Tekis mieli lähteä tai heittää vaimo pihalle, niin paljon ottaa aivoon joskus. Mistään ei puhuta, nalkuttaa vaan ja syyttää minua kaikesta. Pärjäisin paremmin ilman häntä.
Kommentit (109)
" Arvostan nalkutustasi ja sitä, ettet pidä kotitöistä, joten palkkasin sinulle siivoojan ja varasin Pariisin matkan" ??? Enpä ihmettele, että kotiäitejä tunnutaan palstalla halveksittavan.
Vierailija:
Piti katsoa koska viestisi olet kirjoittanut, koska mieheni tietää että kulutan aikaa näillä sivuilla. Ei ollut onneksi ukkokultani tuohon aikaan koneella, ehdin jo pelästyä. Ensinnäkin, rakastan miestäni, arki vaan vie kaikki mehut. Minäkin vaadin että mies töiden jälkeen huomioi lapsia, hän saa olla möllöttää kyllä vaikka sitten tunnin päästä. Meidän ratkaisu on yhteinen viikonloppuloma esim. Pariisissa kesällä. Ja muista, että seksi sujuu vain jos on virkeä, huolehdi että vaimosi saa nukkua ja levätä, jos et pysty itse auttamaan, ehdota vaikka kotiapua! Ei vaimo ole mikään talouskone, jota AUTTELET, kaikki naiset eivät rakasta siivousta!!! Puhu siitä nalkuttamisesta, ihan rakentavasti, käytä naisten ymmärtämää tyyliä: minusta tuntuu pahalta jne... Ja muista arvostaa vaimoa!!!!
Joten vaimolla taitaa sen 24 tunnin työpäivän lomassa olevan aikaa palstailla. Ymmärrän, että elämä on raskasta. Palstailua rankempaa kotityötä ei olekaan.
Täytyyhän ap:n antaa vaimolleen mahdollisuuksia tuulettua, välikuukausia seksistä ja ostella kukkia, timanttisormuksia ja Pariisin matkoja, kun vaimolla on niin rankkaa koko 24 tuntia.
vaan se vaimo joka tuntee itsensä paskaksi ja haluaa tietää onko muilla samanlaista ja pitävätkö muutkin häntä paskana
Miksei vaimo kiittele miestään tämän tekemästä työstä ja panostuksesta kotitöihin ja lasten hoitoon? Vaimohan voisi palkita miehensä vaikkapa viikon laskettelureissulla sen sijaan, että nalkuttaa.
Meillä tuon tyyppisiin ongelmiin toisen ymmärtämisessä auttoi se, että molemmat tekivät 2,5 päivää töitä viikossa. Siinä pääsi kokemaan ne kolikon molemmat puolet, ja tiesi, että sillä toisellakin on rankkaa.
Tämä kyllä vaatisi aikamoisia muutoksia elämään - jos ei ole mahdollista, niin KESKUSTELKAA hyvät ihmiset edes. Kuunnelkaa toisianne. Jos se ei onnsitu omin avuin, hakekaa ulkopuolista apua.
Tosiasia varmaankin on, ettei kukaan _halua_ elää onnettomana (mitä ilmeisesti olette nyt molemmat). Jos teillä on ennen lapsia ollut hyvä suhde, niin varmasti se voi olla sitä uudelleen, jos olette valmiita puhumaan ja tekemään töitä asian eteen.
Toivotan onnea ja jaksamista teille!
jos vaimo menee töihin, harrastamaan tai lähdetään yhdessä Pariisiin? Pulloahan vauva ei huoli.
No, ei auta kuin ajatella että tää on ohimenevä vaihe, koitetaan kestää.
Työpaikka on vaihelua kotihommille. Et kertonut lasten ikää, etkä oman työsi luonnetta.
Meillä miestä ei saisi kirveelläkään vanhempainlomalle tai hoitovapaalle. Se tulisi hulluksi kotona. Itsekin haluan heti töihin kun vanhempainloma päättyy, mutta käytännön pakosta joudun jatkamaan hoitovapaalla ainakin puolivuotta. Äideille vaan kasataan paljon enemmän odotuksia kuin isille. Kerrotaan että kotihoito on ainoa oikea ja pitää lukea, leikkiä ja tarjota oikeanlaista ravitsevaa kotiruokaa. Pitää kasvattaa oikein, olla esimerkkinä. Jumpata ja olla kaunis. Pitää koti siistinä ja pukea lapset kauniisti.jne. jne.
Itse muistelen monesti lämmöllä opiskeluaikaa, jolloin ei periaatteessa lomia tunnettu, vaan töitä paiskittiin aina kun vapaata liikeni. Ja se vasta oli mukavaa vaihtelua opiskelulle. Ei siinä mitään kummempia lomia kaivannut. Vuosikausia vierähti ilman ' lomaa' ja kivaa oli.
Kyllä se kotiäitikin vaan tarvitsee vaihtelua, sanokoot täällä jeesustelijat mitä tahansa.
Meillä oli just tollasta, olin ihan väsynyt ja äkäinen koko ajan, eikä seksi kiinnostanu yhtään.
Monet keskustelut ja riidat asiasta käyty läpi ja päädyttiin lopulta oikeen toimivaan ratkasuun. Mies hoitaa iltapalan lapsille ja nukuttamisen, lisäksi yhtenä päivänä viikossa häipyy lasten kanssa n. kolmeksi tunniksi johonkin, jotta saan siivottua ja hetken omaa aikaa.
Muutenkin viihdyttää lapsia sillä aikaa kun siivoan pitkin viikkoa, koska siivoamaan meijän ukkoa ei saa. Ja jälki ei usein kelpaa minulle, joten parempi siis hoitaa ite.
Vai mitä sen pitäisi olla? Ehkäpä ap:n vaimo voisi vaihtelun vuoksi todellakin mennä töihin? Sehän on pelkkää lepoa kotona makaamiseen verrattuna.
Itse olen nainen, joka nauttii töissäolosta ja koen kotiäitinä olon todella raskaana. Töissä on ruokatunnit, kahvitunnit, vapaapäivät ja lomapäivät sitten tästä saa vielä palkkaa. Töissä näkee toisia aikuisia, voi keskustella muustakin kuin lapsista, on pikkujoulua ja virkistyspäivää...Sitten naisia, jotka haluavat olla työelämässä eivätkä kotiäiteinä, syytetään itsekkäiksi.
Keskustelkaa vaimosi kanssa siitä, onko koti hänelle oikea työpaikka, vai kaipaisiko hän välillä töihin. Mieheni ei arvostanut kotiäitinä oloa, ennenkuin minä lähdin töihin. Nyt hän on joutunut lapsen sairaana ollessa olemaan koti-isä ja on sanonut sen olevan älyttömän raskasta ja tylsää.
Alkuperäinen kirjoittaa, että hän tekee hommia siitä asti kun hän tulee töistä kotiin, eikö se sitä tarkoita, kun ei saa huilata.
Ap. myös kirjoittaa, että vaimolla on vapaus viettää omaa aikaa ja että mies huomioi vaimoaan.
Miksi täällä sitten haukutaan ap. kun tämä ei tee mitään, ei anna vaimolleen omaa aikaa eikä edes huomioi vaimoaan?
Eli sen homma oli hoitaa lasta, mun homma oli käydä ansiotyössä. Kun mä tulin töistä, oli meitä kaksi hoitamassa lasta, ja tekemässä niitä kotitöitä.
Jos olette sopineet että vaimo hoitaa lasten lisäksi myös kodin, ruokaostokset, ruokahuollon, koiran ja isoäidin niin ok ja pulinat pois eukolta. Jos taas olette sopineet että se hoitaa lapsia kotona, ettei niitä tarvi laittaa pieninä kodin ulkopuolelle hoitoon, niin silloin ei sun auta vaan vähän autella kotitöissä. Silloin sun työsi on työpaikalla (ja työmatkat aamuin illoin sitä ns. omaa aikaa), vaimon työ on lasten hoitamista kotona silloin kun sä olet töissä ja muut kotityöt pitää tehdä yhdessä.
niin ooppa ehdottelematta muutaman viikon niin kyllä jo kiukutellaan et onko hän niin kamala ettei haluta... ja jos taas ehdottelet kiukutellaan siitäkin... vaikka muuten hellyyttä olisi...
Miehen täytyy se aika keskittyä lapsiinsa ja vaimon omaa aikaa on matka kauppaan ja takaisin.
Vierailija:
Silloin sun työsi on työpaikalla (ja työmatkat aamuin illoin sitä ns. omaa aikaa), vaimon työ on lasten hoitamista kotona silloin kun sä olet töissä ja muut kotityöt pitää tehdä yhdessä.
Jos naiset tekevät jotain parhaansa mukaan, tarkoittaako se sitä, että nämä naiset tekevät jotain sinne päin? Eli jos äiti hoitaa lapsensa parhaansa mukaan, hän todellisuudessa katsoo vain vähän lapsen perään, eikä tee muuta?
Ja jos vaimo tekee kotityöt parhaansa mukaan, hän vain vähän hutaisee sinne päin?
Vai mitä tarkoittavat nuo viestit joissa sanotaan, ettei miehen työpanos (parhaansa mukaan tekeminen) ole riittävää?
Vierailija:
niin silloin ei sun auta vaan vähän autella kotitöissä
Vierailija:
Jos naiset tekevät jotain parhaansa mukaan, tarkoittaako se sitä, että nämä naiset tekevät jotain sinne päin? Eli jos äiti hoitaa lapsensa parhaansa mukaan, hän todellisuudessa katsoo vain vähän lapsen perään, eikä tee muuta?
Jos kotiäiti sanoo hoitavansa lapsensa parhaansa mukaan, hän istuu oikeasti palstalla päivät. Siitä he tietävät, ettei ap:nkaan " parhaan mukaan" tekeminen oikeasti ole mitään kunnon kotitöiden tekemistä vaan pelkkää lusmuamista. Siis sitä " vähän auttelua" , jota he täällä viljelevät.
Ja miksi kyseisen " ammatti" kunnan arvostus on pohjalukemissa.
Nyt ymmärrän. Ajatusmaailma on kuin 15-vuotiaan, jos kotona ei ole kivaa niin miehen pitää ostaa timantteja ja matkoja ja turkkeja, netissä surffaus on raskasta kotityötä ja miehen omaa aikaa on työssäkäynti + siihen kuluvat matkat.
Tällaisia " kodin hengettäriä" .
Mulla pistää pahasti silmään se " auttelen" . Ap itse käyttää siinä sellaista diminutiivimuotoa, josta ei millään tavalla käy ilmi että hän tekee täysipainoisesti ja ns. kybällä, kuten varmaan toivottavasti töitään, vaan " auttelee" . Mä en ottais toimitusjohtajaa, enkä osastopäällikköä, enkä edes sihteeriä, joka " auttelee parhaansa mukaan" . Mä voisin ottaa yläasteikäisen taksvärkintekijän " auttelemaan" . samoin mä haluan, että mun mies (ja mä myös) teen täydellä ajatuksella ja sydämellä myös niitä kotihommia, ei niin, että toinen tekee, ja toinen auttelee parhaansa mukaan. Sen aika oli joskus teininä lapsuudenkodissa, ei enää omassa perheessä aikuisena.
Vierailija:
Jos naiset tekevät jotain parhaansa mukaan, tarkoittaako se sitä, että nämä naiset tekevät jotain sinne päin? Eli jos äiti hoitaa lapsensa parhaansa mukaan, hän todellisuudessa katsoo vain vähän lapsen perään, eikä tee muuta?
Ja jos vaimo tekee kotityöt parhaansa mukaan, hän vain vähän hutaisee sinne päin?
Vai mitä tarkoittavat nuo viestit joissa sanotaan, ettei miehen työpanos (parhaansa mukaan tekeminen) ole riittävää?Vierailija:
niin silloin ei sun auta vaan vähän autella kotitöissä
Vierailija:
Pistä vaimo töihin niin ehkä hän herää todellisuuteen ja tajuaa, kuinka paljon sitä jaksaa työpäivän päälle miettiä syntyjä syviä.Mukavuudenhaluiset kotirouvat ovat vihoviimeistä sakkia. Ovat mielestään töissä 24 h vuorokaudessa, vaikka todellisuudessa saavat luoda päivän aikataulut aivan oman mielensä mukaan. Ulos ei ole pakko mennä, ruokaa ei ole pakko laittaa kun valmistakin saa, siivouksen voi jättää ukolle, netissä voi surffata tuntikausia (ja uskotella että se on rankkaa työtä)...
Vaihtakaa osia, sinä jäät kotiin ja vaimo menee töihin. Muista sitten vielä vaatia että vaimosi työnsä lisäksi hemmottelee sinua, ostelee lahjoja, lähettää sinut tuulettumaan säännöllisin väliajoin ja huolehtii jaksamisestasi, sillä hänhän on töissä vaan lepäämässä, eikö?
Mä kun olin töissä, niin kun tulin kotiin, niin jaksoin paljon enemmän tehdä kotonakin kaikkea ja nauttia lapsista. En ollut väsynyt. Mies oli kotona lasten kanssa ja ruoka oli valmiina kun tulin töistä ja sitten mies lähti pitämään omaa aikaa (=auton laitto). Eli meillä ainakin kun oli tämä ehdottomasi vahdinvaihto, niin kyllä mä jaksoin ottaa vastuun lapsista heti kun töistä tulin ja jaksoin antaa miehelle sitä omaa aikaa mitä kaipasi.
Nyt mä olen vuorostani jo kolmen lapsen kanssa kotona ja mies töissä. Mä en kyllä useinkaan voi enää lähteä heti kun mies tulee, koska miehellä on nyt niin rankat työajat. Joten mä ymmärrän sen ja annan miehen syömisen jälkeen nukkua 1-2 tuntia tirsoja ja sitten tehdään yhdessä kaikenlaista tai sitten ehkä mä lähden vaikka kirpparille ilman lapsia huokaisemaan tunniksi. Se riittää mulle, koska mun mieheni on niin ihana mies ja isi, että huomioi mua ja lapsia niin paljon koko ajan, että musta ei tule tuommoista nalkuttavaa kotiäitiä =)
Mutta jos mun mies nalkuttas siitä, että JOUTUU olemaan omien lastensa kanssa kun tulee töistä. Ja siitä, että vaimo haluaa hetkeks lähtee YKSIN ovesta ulos, niin kyllä mäkin nalkuttaisin.
Mut kuten sanottu, mun ei tartte. Koska mun mies tosiaan tietää mitä on olla lasten kanssa kotona, et se ei todellakaan ole mitään löhöömistä, vaan jatkuvaa tekemistä.
Sun pitää kuitenkin muistaa, että vaikka teet pitkiä päiviä töissä, vaimosi työ on 24h/vrk ilman lomia tai vapaa-päiviä. Yritä anataa kiitosta hänen tekemästään työstä ja yllätä välillä kukilla tai pikku lahjalla.