Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla hyvä vaimo vaiko paska vaimo?
19.02.2006 |
Olen työteliäs 32-vuotias mies. Naimisissa olen, niinkuin otsikosta voi päätellä, ja meillä on kaksi lasta.
Teen melko pitkiä työpäiviä ja auttelen kotona parhaani mukaan. Siis lasten kanssa ja muutenkin.
Vaimo hoitaa lapsia kotona ja hoitaa myös enimmät kotityöt.
Usein, kun tulen kotiin, on vaimo valmiiksi pahalla tuulella. En saisi hetkeksi ensin istua ja huilata, aina olisi hommia. ja sitten kun jotain teen, ei kelpaa. Olen vain tiellä niin sanotusti. Lasten kanssa vähän sama juttu. Aina on jotain sanomista jostain pikkujutusta, että teen väärin.
No, yksi iso ongelma on seksi. Vaimo ei halua juurikaan seksiä, ja hermostuu minulle, kun haluan. Hän ei sängyssä innostu juuri mistään, eikä suostu mitään uutta kokeilemaan.
Tekis mieli lähteä tai heittää vaimo pihalle, niin paljon ottaa aivoon joskus. Mistään ei puhuta, nalkuttaa vaan ja syyttää minua kaikesta. Pärjäisin paremmin ilman häntä.
Kommentit (109)
" Parhaansa mukaan" kumoaa " auttelemisen" vähättelevän muodon.
Vierailija:
Mulla pistää pahasti silmään se " auttelen" . Ap itse käyttää siinä sellaista diminutiivimuotoa, josta ei millään tavalla käy ilmi että hän tekee täysipainoisesti ja ns. kybällä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimo olisi huomaavaisesti ostanut miehelleen jonkin lahjan odottelemaan, kun mies tulee kotiin raskaan työpäivän jälkeen, voisi mieskin herätä ja ostaa joskus sen kukkakimpun. Eikä nyt auta vedota siihen, että koti on siisti, lapset hoidettu ja ruoka valmiina, koska mieskin voi vedota siihen, että päivätyö on tehtynä.
Meilläkin mies tuo rahaa taloon ja tekee pitkiä päiviä, minä sitten teen kaikki kotityöt kun kerran olen kotona siivoamiset sun muut mutta kyllä pieni hegähdys tauko on välillä paikallaan minullekin, olen täällä neljän seinän sisällä, kaksi kertaa käyn ulkona lasten kanssa niin on ihan mukava saada muitakin aikuiskontakteja kuin mies ja leikkipihan muut kotirouvat.
Ja saapa lapsien isäkin toimia lasten kanssa kahdestaan se on sitä lapsen ja isän laatuaikaa.
Mua ainakin väsyttää hirveästi tehdä yksin kotihommia. Mies ei näe jos kahvia ym. pöydälle on mennyt,ei saa aina omia likaisia vaatteita pyykkikoppaan. Mua suorastaan ärsyttää ukon jälkiä kerätä,on niin kun yksi lapsi talossa. Ei koskaan leiki lapsien kanssa, tai osallistuu tosi harvoin kotihommiin. Ei koskaan yöllä herää muksuja katsomaan,viikonloppuna nukkuu klo 12 asti. Milloin mä saan nukkua viikonloppuna,en milloinkaan. Jos hän lupaa katsoa niin siirtyy itse olohuoneen puolelle sohvalle nukkumaan ja näin katsoo lapsia tai saan tunnin herättää yöunilta kun on luvannut katsoa ja aina vaan sanoo odota mä kohta nousen.Kello tikitää koko ajan.Sitten totaalisesti hermostun ja siitä perheriita alkaa....
välillä tuntuu että yksin on helpompi elää. Mies ei tahdo tajuta että on yhteinen koti ja yhteiset lapset.Puhuttu on ja aina yrittää panostaa.No sinä päivänä on apuna kun ollaan juteltu asioista mutta seuraavana päivänä sama vanha taas jatkuu...
Siinä missä palkka työssäkäynnistä?
Miksi niistä kotitöistä pitäisi erikseen vielä lahjoa?
Ostatteko te miehillenne lahjoja, koska nämä hoitavat palkkatyönsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mulla pistää pahasti silmään se " auttelen" . Ap itse käyttää siinä sellaista diminutiivimuotoa, josta ei millään tavalla käy ilmi että hän tekee täysipainoisesti ja ns. kybällä, kuten varmaan toivottavasti töitään, vaan " auttelee" . Mä en ottais toimitusjohtajaa, enkä osastopäällikköä, enkä edes sihteeriä, joka " auttelee parhaansa mukaan" .
Ei mies olekaan KODIN osastopäällikkö, toimitusjohtaja tai sihteeri koska hän ei siellä päiviään täysipainoisesti vietä. Vaimo sen sijaan viettää. Hänen kuuluu tehdä kotihommia täysipainoisesti ja ns. kybällä. Miehen rooli kotitöissä on ns. osa-aikatyöläinen, sillä hän on suuren osan hereilläoloajastaan ansiotyössä maksaakseen perheen elämisen.
Joten tuo " auttelen" on ihan kelpaava termi tähän tapaukseen. Sama jos vaimo haluaisi vaikkapa vähän lisää rahaa ja menisi osa-aikatöihin, silloinhan hän " auttelisi" miestä perheen elatuksessa, ei tekisi sitä täysipainoisesti ja kybällä. Tässäkin tapauksessa, koska vaimon rooli työelämässä on auttelija, kotihommissa hänen kuuluisi olla se joka tekee suurimman osan. Ja koska mies on työssäkäynnissä ns. päätekijä, voi hän kotitöissä olla auttelija.
Vai miksi hitossa miehen pitää olla se joka tekee eniten SEKÄ ansiotyössä ETTÄ kotitöissä? Eikö minkäänlainen järkevät työnjako tule kysymykseen nykyajan kotirouville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siinä missä palkka työssäkäynnistä?Miksi niistä kotitöistä pitäisi erikseen vielä lahjoa?
Ostatteko te miehillenne lahjoja, koska nämä hoitavat palkkatyönsä?
Ja sikälis meni pieleen, että mä (nainen) olen ollut itse enimmän aikaa töissä kodin ulkopuolella, mieheni oli yhteensä vuoden vanhempain- ja hoitovapaalla. Mut kesällä tulee toinen lapsi, ja silloin on mun vuoro jäädä kotiin, aah!
[/quote]
Vai miksi hitossa miehen pitää olla se joka tekee eniten SEKÄ ansiotyössä ETTÄ kotitöissä? Eikö minkäänlainen järkevät työnjako tule kysymykseen nykyajan kotirouville?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miehen täytyy se aika keskittyä lapsiinsa ja vaimon omaa aikaa on matka kauppaan ja takaisin.Vierailija:
Silloin sun työsi on työpaikalla (ja työmatkat aamuin illoin sitä ns. omaa aikaa), vaimon työ on lasten hoitamista kotona silloin kun sä olet töissä ja muut kotityöt pitää tehdä yhdessä.KOTIÄIDIN OMAA AIKAA (aikaa itsekseen, poissa lasten luota) ON VIIKOTTAINEN RUOKAOSTOKSILLA KÄYMINEN! Kuinkahan moni tämän viestiketjun miehistä tajuaa sen tai saatikka suostuisi moiseen?? Jos ei kerran työmatkoista osaa nauttia - voisinpa vannoa että suurin osa useita vuosia kotona olleista äideistä töihin palattuaan nauttii juuri esim työmatkoista. Ottakaas miehet mallia siitä ja levätkää kun teillä on siihen työmatkoilla mahdollisuus!
olen ollut molempien lasten kanssa kotona ensin äitiyslomalla, sitten vanhempainlomalla ja vielä hoitovapaalla. Ja sitten olen ollut töissä, lasten välillä ja jälkeen. Työni on vaativaa asiantuntijahommaa, harva perheenisä tekee vaativampaa.
Työssä käyminen ON " omaa aikaa" kotona oloon verrattuna. Työssä ollessa nauttii siitä, että tekee jotain älyllistä, mistä tulee näkyviä tuloksia, on tekemisissä aikuisten kanssa, voi luottaa että vessaan pääsee, saa yleensä lounaan, kukaan ei roiku lahkeessa ja huuda jne. Siis nauttii, jos ymmärtää sitä arvostaa, ap ilmeisesti ei ymmärrä. Kun töistä tulee kotiin, niin totta kai alkaa heti olla lasten kanssa, hyvänen aika olenhan ollut heistä erossa koko päivän, ja kohtahan he jo menevät nukkumaankin! Ja siinä samalla alkaa toki kotitöiden hoitaminen, eiväthän ne itsestään hoidu. En minä ole koskaan töistä tultuani ehtinyt jäädä lepäilemään, itse asiassa se ei ole tullut mieleenikään. Miksi miehellä pitäisi olla sellainen vaihtoehto? Siksikö, että vaimo sattuu olemaan kotona? Ei kai vaimo sentään siksi ole kotona, että mies saisi laiskotella?
Myöskin mieheni ottaa lapset syliin heti kotiovella (tai tarhan pihassa), ja vaatteet vaihdettuaan alkaa hoitaa yhteisiä töitä sekä lapsia - olin sitten kotona tai töissä. Tämä on ollut meillä alusta asti ihan selvää.
Olettaisin, että näillä joiden mielestä kotiäidin tulisi hoitaa kaikki kotityöt, on ollut melko helpot lapset (vaikka he eivät sitä ehkä itse ymmärräkään). Hyvä niin, onnea heille, mutta ei kannata liikaa yleistää omaa elämäänsä. Vaativissa lapsissa + kodissa riittää totisesti hommaa molemmille aikuisille. Jos kotona on helppoa, ehtii päivän aikana tehdä kotitöitä enemmän, ja illat ovat leppoisampia kaikille. Useimmat äidit ovat varmasti sillä lailla ahkeria, että eivät tahallaan jätä kaikkia hommia miehelle. Moni mies vain tuntuu kokevan aika pienetkin hommat " kaikkina hommina" . Ettäkö pitäisi töiden jälkeen tyhjentää tiskikone JA ripustaa pyykit JA vielä vahtia lapsia?! Pientä rajaa?? Viis siitä, että päivän mittaan tiskikone ja pyykkikone ovat jo pyörineet kertaalleen, on valmistettu ruokia, käyty kaupassa, siivottu, ulkoiltu JA ne lapset ovat olleet koko ajan tietty olemassa. Jos se tuntuu sinusta työltä illalla, niin se oli kuule vaimolle työtä päivälläkin. Jos se tuntuu ihan huvittelulta ja oleilulta, niin miksi et sitten osallistu siihen riemumielin vaan haluat " huilata" ?
(Ja viis siitä, että edellä kuvatun miehen kotityöurakan aikana äiti on viettänyt laatuaikaa puuronkeiton, silityksen ja vaippojen parissa. Onhan hän myös käynyt puolen tunnin kävelyllä, laiska p****...)
Siihen vielä, että pärjäisit paremmin ilman vaimoasi - tarkoititko, että hoitaisit lapsesi yksin mennen tullen paremmin kuin vaimosi kanssa yhdessä? vai ajatteletko, että lapset ovat vaimosi vastuualue, ja sinä voisit oikeastaan häipyä koko kuvioista, jos huvittaa, kun se on käynyt vähän vaivalloiseksikin. Rehellisesti kiteyttäisin, että kuulostat itse aika paskalta mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se, että hän joutuu tekemään parhaansa kotona ja töissä.
Vierailija:
En minä ole koskaan töistä tultuani ehtinyt jäädä lepäilemään, itse asiassa se ei ole tullut mieleenikään. Miksi miehellä pitäisi olla sellainen vaihtoehto?
Olen samaa mieltä kanssasi - viimeinen lause on paras!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas sitä kotiäidin logiikkaa, jota on hyvin vaikea ymmärtää.
Miettikääpä tämän palstan äitien tapaa puhua miehistään. Harva se päivä on avaus " tekis mieli tappaa tuo ukko" " että toi äijä on kusipää" " mun mies on laiska paska"
Ja tällaisille vuodatuksille löytyy kasapäin ymmärtäjiä, harvoinpa vastaus on että osta miehellesi kello tai ulkomaanmatka, kyllä se arki siitä lähtee sujumaan.
Jos naiset haluvat olla tasa-arvoisia, on ymmärrettävä se että heihin voi kohdistaa sanallista kritiikkiä samoin kuin miehiinkin, ja se on kyettävä ottamaan vastaan.
He ovat kaiken arvostelun ulkopuolella, vika on aina ja iankaikkisesti miehessä.
Sinulla on hyvä vaimo, joskin ehkä hieman väsynyt rutiineiden kyllästyttämiin päiviin. Keksikää ratkaisu jossa saatte yhdessä ilman lapsia tehdä jotain kivaa (uusi harrastus kenties, hoitaja vaikka MLL:stä).
Tsemppiä vaimollesi - tunnistan hänestä paljon piirteitä itsestäni. Mutta minulle loistaa jo valo tunnelin päässä sillä palaan töihin syksyllä (3 vuoden kotonaolon ja 2 lapsen jälkeen) ;)
Kevättä rinnassa - sekin auttaa jaksamaan!
Me joskus suhteen alussa sovittiin että se joka on kotona tekee kotitöitä enempi kuin se joka on koulussa tai töissä.
Mutta tottakai tilanteet muuttuu ja niihin pitää sillon saada joustavuutta! Vaihtakaa joko hommia, siivotkaa vaikka yhdessä viikonloppuna jollonka ei tartte kaikkea tehdä yksin viikolla. Sano suoraan (ei loukaten); Minä teen nyt tämän ja niinkuin minä sen osaan -sinä teet sen ehkä paremmin tai nopeammin, mutta nyt minä teen sen ja sinä pidät taukoa.
Mää oon ollu kotona esikoisen odotusajalta saakka ja siitä on nytten 2,5 vuotta. Piiitkä aika.. :) Siihen sisältyy monta vessassa käyntiä jollonka lapsi kiljuu nielurisat välkkyen vieressä tai jos on väsyny olo niin oven takana. Mies on saanu pissata omassa rauhassa ja siitä olen kateellinen! -Ei kun ihan oikeesti.
Nautin tästä että saan olla kotona. Mutta rajansa nyt on kaikella..
Se että siivoon, hoidan vaipat molemmilta pennuilta, autan niitten kiukuttelussa, käydään pihalla (pukemiset, riisumiset tehtävä ja autettava kaatunu huutava lapsi ylös hangesta miljoonannen kerran), teen ruoan, KÄYN VÄLILLÄ NETISSÄ ja sitten pitäis pyykätä, imuroida, hoitaa tiskit ja antaa seksiä miehelle joka on ollu töissä (ilman lasten huutoa) ja tulee kotiin, vaihtaa parit vaipat, huokasee jos pyydän keittään kahvia ja häiritten herran tietokonepeliä...
Musta kotityöt ei oo se kaikista rankin homma; en siivoa joka päivä kädet verillä, mutta olen välillä kateellinen sille että mies saa pissata omassa rauhassa vaikka 10 minuuttia!
Sillon kun mies tulee ja päivä on menny reisille; Puuro ei maistu 3 minuutissa lapselle ja sitä on joka paikassa -paitsi mahassa, kahvi loppuu, ruoka palaa ja viivästyy, vaatteet on joko märkinä tai likasena, päätä särkee, jälat on kipeenä, lapset kuumeessa.. Niin kun mies tulee ja moikkaa väärällä äänen sävyllä niin se on IHAN L-I-I-K-A-A!
Mutta siihen on lääkkeenä se että minä lähden joko päiväunille, ulos lenkille tai kahville. Tai sitten siihen auttaa se että mies naurattaa hetken lapsia ja minä istun sohvalle itkeen ankeutta ja mies tulee viereen kyhjöttään ja haliin.
Seksiä saa kun muistaa ihailla mun ihania levinneitä muotoja, kulahtaneita hiuksia, suukottelee ja hellii. Eikä saa mennä sanoon että siitä on jo viikko tai kolme kun viimeksi oltiin niin; ja sillonkin oli vaan kerran! Se on ihan sama kuin mää sanoisin miehelle että sulla on liian pieni, et kestä tarpeeksi kauan ja SE on käyristyny ihan väärään suuntaan muutenkin! Minä, minä, minä -mitä jos oltais vaan me? SINÄ ja MINÄ? ..Eikä niitä " normaalisti pariskunta harrastaa seksiä 2,6 kertaa viikossa" ??
MEILLÄ ainakin parasta seksiä on kun siihen ei toinen painosta ja hellitään ja hoidetaan kunnolla esileikit ja välitetään enempi.
Mutta miten vaan: Voi tohon kiukutteluun aina mennä mukaan ja erota!
väitän, että työmatkat (50 minuuttia aamuin illoin, sisältää aina joko lapsen viemisen tai lapsen hakemisen tarhasta, tosi harvoin molempia) on mun omaa aikaa. Luen lehtiä, juon kahvit, haen kiskalta jonkun Glorian tai ristikkolehden ja RENTOUDUN. Silloin, kun puoliso oli kotona lapsen kanssa, sillä e ollut vastaavaa omaa aikaa, ja luulenpa että se kaipasi sitä, erityisesti kesäisin kun oli tapanansa taittaa 20 km työmatkansa mennen tullen fillarilla.
77, eiköhän tuo kauppareissu ollut vastine kotiäideille, jotka silmät kirkkaina väittivät että miehen TYÖMATKAT ovat omaa aikaa
Vai pitääkö naisen omaan aikaan liittää aina joku (mahdollisimman kallis) hemmottelu/luksusmomentti mukaan?
että aidosti kysyvät neuvoa. Voin kuvitella, että tässä samassa tilanteessa on hyvin paljon perheitä. Kotiäidin homma on oikeasti joskus sellaista, että hermot menee. Kukaan ei jaksa aina aamusta iltaan pestä pyykkiä, tiskia, pyllyä, leperrellä lapselle, laittaa ruokaa jne. Jokainen voi kokeilla vaikkapa vuoden, joka ei usko:) Kotona oleminen on puuduttavaa, jos päivät vain valuvat. Tulee sellainen olo, että ei saa mitään aikaan, minusta ei ole mihinkä' än ja vähän masentaa kaikki. Olen itse huomannut, että koska heti kun mies tuli ennen töistä olisin mielelläni kaatanut hänen niskaansa kaiken ja odotin, että ottais nyt vauvan. Kehitimme sitten sellaisen jutun joka on toiminut tosi hyvin. Eli kun mies tulee kotiin keitämme kahvit, istumme molemmat pöytään ja lapset ovat tottuneet, että nyt äidillä ja isällä on kahvirauha. Juttelemme päivän kuulumisia tai luemme lehteä, miten vain. Tärkeintä on, että molemmat saavat nollattua päivän. Illan hommat tehdään sitten yhdessä. Monta kertaa nainen kokee, että mieskin on vain yksi koko ajan vaativa lapsi joukossa ja häntä alkaa ärsyttää jokainen lähestyminen. Oman ajan antaminen ja pikkuhuomioiminen esim. tuo kahvileivät kotiin, kukkiakin ja ennenkaikkea sanoo, että olen onnellinen, että jaksat olla täällä kotona. Olen iloinen kun jaksoiyt pukea lapset ulos jne. Itsestäänselvistä tuntuviltakin jutuista, mutta kotiäidin hommasta ei kukaan koskaan (tai harvoin) anna palautetta ja mieti miltä itsestäsi tuntuisi, että tekisit töitä päivästä toiseen ja kukaan ei sanallakaan kommentoisi tekemiäsi tai sanoisi/puhuisi päivän aikana sinulle mitään. Tälläisistä niin pienistä jutuista se vain on kiinni. Onnea matkaan!!