Onko minulla hyvä vaimo vaiko paska vaimo?

No jos miehen työmatkat ovat omaa aikaa, miksei sitten vaimo kauppamatkat ilman lapsia ole omaa aikaa?

Vai pitääkö naisen omaan aikaan liittää aina joku (mahdollisimman kallis) hemmottelu/luksusmomentti mukaan?

mutta ihmettelen missä on kesät talvet tiet peilijäässä?

Erona on vaan etten nalkuta ja ole vihainen AINA vaan silloin kun olen todella väsynyt ja en ole päässyt pitkään aikaan yksin mihinkään. Myös mieheni nalkuttaa minulle, varsinkin huonosti nukuttujen öitten jälkeen. Yritän pitää kodin yleisilmeeltään siistinä, laittaa ruokaa, ulkoilla, pestä pyykkiä jne, mutta jos olen oikein väsynyt annan itselleni luvan laistaa siivouksesta tai ruuanlaitosta. Vaikka olisin kuinka puhki lapset menevät kaiken edelle. Mieheni saa kyllä huilia työpäivän jälkeen jos on väsynyt, vituttaahan se mutta minkäs teet. Välillä ihan itkettää ku miettii koska saa huilata eli montako viikkoa vielä kun mummu tulee käymään. Yks tekijä joka on lisännyt jaksamista on kävelylenkkini, eli että pääsee vähäksi aikaa pois kotoa. Toinen seikka on aikuiskontaktit päiväsaikaan. Meillä on paljon ohjelmaa päivisin eli en juurikaan kaipaa aikuisseuraa iltaisin vaan omaa rauhaa, 15 minuuttiakin riittäisi.

että, suurin osa tämän päivän naisista, on patalaiskoja ihrakasa nalkuttajia.....

Olen ikäni ihmetellyt miksi se mies on arvokkaampi tiskirätin heiluttaja kuin nainen.. Miksi kotihommat ovat itsestään selvyys naiselle?

Kun mieheni on töissä ja minä olen kotona teemme molemmat töitä, olemme molemmat töissä. Lastenhoito on minun työtäni sillä välin kun mies on töissä muualla. Olen monta kertaa puhunut mieheni kanssa, että asia ei voi olla niin, että töihin lähteminen kodin ulkopuolelle tekee työn arvokkaammaksi. Tai palkka. Kun mies tulee töistä, loppuu minunkin työpäiväni. Sitten olemme kotona yhdessä lasten kanssa ja teemme hommia tasavertaisina.

Koti on yhteinen, käsittääkseni. Silloin myös sen hoito on yhteistä. Samoin lapset ovat yhteiset.

Ja olen samaa mieltä 78 kanssa. Olen satakertaa mieluummin töissä kodin ulkopuolella kuin kotona. Yhtään puuduttavampaa hommaa en tiedä. Nosta korkealle hattua kaikille kotiäideille!!

Vierailija:

Kun mies tulee töistä, loppuu minunkin työpäiväni.

Niin, ja miehelläsi alkaa työpäivä nro 2, jos tarkoitat tätä kotiäitien suosittelemaa kaavaa, eli nainen saa rentoutua ja mies aloittaa kotihommat. Kysymys: milloin miehesi työpäivä sitten päättyy? Klo 22.00?

Koti on yhteinen, käsittääkseni. Silloin myös sen hoito on yhteistä. Samoin lapset ovat yhteiset.

No eikös samalla logiikalla voida sanoa, että jos rahat on yhteisiä niin niiden tienaamisenkin pitää olla yhteistä. Se, että työssäkäyvän miehen pitäisi tehdä yhtä intensiivisesti kotitöitä kuin kotona olevan vaimon, on yhtä järjetön ajatus kuin että kotiäidin pitäisi kotona olonsa lisäksi painaa yhtä paljon ansioduunia kuin miehen.

Väitätte siis, että sillä ei ole MITÄÄN vaikutusta työnjakoon, että nainen on koko hereilläoloaikansa kotona (ja näin ollen kotitöiden " äärellä" ) ja mies ehkä 4-6 tuntia?

Ja meillä on samanlainen systeemi kuin 67 (?), siis se että kahvitellaan yhdessä kun mies tulee töistä valmiiseen roukapöytään (minulle kunnia asia). Meillä mies on työreissuilla 1-2päivää viikosta jolloin hoidat lapset yksin ja luonnollisesti ne illat kun mies on kotona ovat mun jumppa jne. aikaa. Illat sitten vietetään yhteistä laatuaikaa kun lapset on nukkumassa joko telkkarin edessä maaten tai jossain muissa puuhissa.



Kotona on tosiaan henkisesti raskasta niinkuin varmasti töissäkin. Mutta äidin on oltava äiti aina ja äiti ei voi jäädä sairaslomalle vaikka olisi kuinka paljon kuumetta. Äiti ei saa olla poissa työpaikalta viikonloppua.



Kotona olo on ihanaa ja kullanarvoista aikaa. Erityisesti se on sitä lapsille joiden ei tarvitse olla päiväkodin hulinassa vaan saavat nauttia omasta kodista omien vanhempien kanssa.



Joskus tämä vaan on rankkaa niinkuin mikä tahansa asia josta tarvitsee välillä vapaata ;)

kuin tämän ketjun numero 78.



Olen nyt töissä ja taidanpä lähteä hakemaan kahvikupin ja käymään pissalla - ihanaa!!!

Totta helkkarissa on järkevää hoitaa loput kodin pikku askareet, mm. siivous ja pyykinpesu yhdessä iltaisin ja viikonloppuisin. Ainakin meillä on toiminut, ja toimii edelleen nyt kun molemmat vanhemmat on töissä.

Väitätte siis, että sillä ei ole MITÄÄN vaikutusta työnjakoon, että nainen on koko hereilläoloaikansa kotona (ja näin ollen kotitöiden " äärellä" ) ja mies ehkä 4-6 tuntia?

Voi sillä olla, mutta sillä ei AUTOMAATTISESTI pidä olla.

Kirjoitin käsittääkseni, että silloin teemme hommia yhdessä. Silloin alkaa myös minulla työvuoro 2, jos siten asiaa haluat kutsua. Tietenkin teen päivällä sen verran kotihommiakin miten kerkiän, mutta välillä kuuden alle koululaisen ja 6 kouluikäisen kanssa sitä tekemistä jää illoiksikin.. Meillä on molemmilla menoja, työn, harrastuksen puitteissa iltoinakin ja lasten harrastuksien kuskaamiseenkin menee aikaa. Harrastamme myös itse lasten kanssa. (Minä vanhimman tytön ja koen ihan senkin omaksi ajaksi) Meillä tekee se joka jaksaa parhaiten. Välillä minä, välillä mies. Riitaa emme ole saaneet aikaiseksi ja asioista on puhuttu paljon. Ja monesti olemme ihmetelleet kuinka (ei ole provoilua)muutaman lapsen kanssa voikin olla juuri näin hankalaa, kuin tämä ketju on osoittanut= sekä miehelle, että naiselle. Silloin kun on tarpeeksi paljon hommaa ei kerkiä valittamaan:)

Ja täytyy sanoa, että minulle ainakin on joskus ollut se kaupassa käyntikin ihan silkkaa lomaa. Samoin mieheni on sanonut, että on ihanaa ajaa rauhassa työreissulta kotiin. Lasten harrastuksiin vieminenkin on ihan mukavaa, kun voi silloin jutella juuri sen lapsen kanssa kaikesta.

Ja niin-minulla on aivan ihana mies, joka kyllä silloin tällöin tuo minulle kukkia, suklaata-ihan vain siksi, että rakastaa minua. Ei palkitakseen minua.

Kyllähän se niin on, että täytyy miehelläkin priorisoida ja arvottaa perhe uudestaan. Tilanteemme oli muutama vuosi sama kuin ap:llä. Meillä tilannetta helpotti kummasti puhuminen ja uusien tuulien hakeminen " kodin ulkopuolelta" . Lainausmerkkeihin laitoin tuon siksi, että todellisuudessa en ole hakenut mitään kodin ulkopuolelta vaan se uusi aikuisten maailma tulee minulle lankoja pitkin kotiin. Mies bongasi lehdestä etäopiskelumahdollisuuden ja ehdotti minulle siihen lähtemistä. Kesken jääneet korkeakouluopinnot vaivasivat kovasti mieltä. Vieroitettuani kuopuksen aloin etäopiskelemaan ja kummasti mielikin lähti kohenemaan.



Aikaisemminhan meilläkin oli tämä tuttu tarina, minä hoidin kaiken ja kun olin mukulat hoitanut päivällä ja väsyneenä saanut heidät illalla nukkumaan mies odotti sohvalla " muna pystyssä" minua vielä hoitelemaan hänetkin. Mutta meidän tapauksessa puhuminen auttoi ja kun mies alkoi minun liittolaisekseni ja otti kodista iltaisin osavastuun alkoi minunkin mieliala kääntymään yhteiseen aikaan ja seksi sujui taas ihan niinkuin " ennen vanhaan" . Jos mieheltä kysyisi on uhraus pieni verrattuna siihen mitä sillä saa: paremman parisuhteen ja enemmän seksiä :o)



Kukaan ei voi kokoajan olla ottamassa pitää myös välilä antaa.

Käytännössä kotona oleva tekee enemmän kotitöitä, mutta kyse on vastuusta. Jos mies ei tiedä missä lasten sukat on tai mitä he syövät iltapalaksi, niin varmasti palaa naiselta pinna.

Mulla meni hermo, kun mies koko ajan kyseli mitä nyt tehdään tai ei tehnyt asiaa loppuun, laittoi pyykit koneeseen ja jopa koneen päälle, mutta jätti ripustamisen minulle. Komensi lapset siivoamaan ja nukkumaan, mutta jäi itse katsomaan telkkaa ja jätti vahtimisen ja iltasadun lukemisen minulle.

Eivät (ainakaan kaikki) kotiäidit vaadi mahdottomia, he haluavat vain osallistuvan isän, eivätkä vierailevaa tähteä. Tässä tapauksessa laatu korvaa määrän. Se mikä tehdään, tehdään loppuun asti ja huolella. Kun kysytään lapsilta mitä kuuluu, niin kuunnellaan myös vastaus, kysytään jatkokysymys jne.

Istukaa alas ja käykää epäkohdat läpi. Kumpikin kertoo mitä toivoo suhteelta. Älkää syyttäkö, sanokaa vain että minusta tuntuu pahalta se kun...

Luin myös näitä Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -kirjoja ja yllättävää kyllä, sain sieltä muutamia käyttökelpoisia ajatuksia.

Vierailija:

Ei mies olekaan KODIN osastopäällikkö, toimitusjohtaja tai sihteeri koska hän ei siellä päiviään täysipainoisesti vietä. Vaimo sen sijaan viettää. Hänen kuuluu tehdä kotihommia täysipainoisesti ja ns. kybällä. Miehen rooli kotitöissä on ns. osa-aikatyöläinen, sillä hän on suuren osan hereilläoloajastaan ansiotyössä maksaakseen perheen elämisen.

Joten tuo " auttelen" on ihan kelpaava termi tähän tapaukseen. Sama jos vaimo haluaisi vaikkapa vähän lisää rahaa ja menisi osa-aikatöihin, silloinhan hän " auttelisi" miestä perheen elatuksessa, ei tekisi sitä täysipainoisesti ja kybällä. Tässäkin tapauksessa, koska vaimon rooli työelämässä on auttelija, kotihommissa hänen kuuluisi olla se joka tekee suurimman osan. Ja koska mies on työssäkäynnissä ns. päätekijä, voi hän kotitöissä olla auttelija.

?

Olen ihan puhki kun mies tulee töistä ja nakkaan lastenhoitovastuun sille heti, kun ovesta astuu sisään. Koko päivän olen passannut ja leikkinyt lasten kanssa, pessyt pyykkiä ja tiskokoneen hoitanut ja laskut maksanut netissä jne...En jaksa samaa rumbaa niiden nukkumaanmenoon asti, joten mies saa luvan hoitaa lapsia, jonka tekeekin mielellään vaikka onkin myös itse väsynyt töistä ja stressistä.



Minä ainakin nalkutan miehelle kun huomaan, että se kokoajan yrittää lukea hesaria vaikka vauva kitisee sen sylissä, tai mies ei tee automaattisesti iltapuuroa vaan toteaa vain:taitaa olla puuroan aika.



Ratkaisu olisi varmaan se, että saisin olla kotoa pois edes vähän aikaa päivittäin. Mies tulee vasta 18-19 töistä ja en välttämättä JAKSA lähteä mihinkään varsinkaan kun ei minulla ole täällä kavereita joiden lkuo mennä ja shoppailusta en pidä, kun kaupoissa on iin meluisaakin ja koko päivän olen ollut lasten melussa.



huoh. vikaa on meissä molemmissa, enemmän ehkä minussa, mutta en tällä hetkellä JAKSA MITÄÄN.



Anna vaimollesi armoa, hän on niin kovin väsynyt.

Vuosien mittaan se vaan läskistyy lisää ja sinä olet syypää siihenkin. Kiva tulla kotiin kun vastassa on kiukkuinen vanha akka! Mieti sitten mistä on tullut " noita-akka" -tarinat...

hyvä vaimo

Hetken aikaa jo luulin et ite kirjotin tän. Meillä on just tollanen tilanne tosin ollaa oltu yhessä vasta 4vuotta. Erotakko?

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 10:50"]

Hetken aikaa jo luulin et ite kirjotin tän. Meillä on just tollanen tilanne tosin ollaa oltu yhessä vasta 4vuotta. Erotakko?

[/quote]

No jos vaikka antaisit vaimolle omaa aikaa. Vastaus aloitukseen: hyvä vaimo.

jos joku koko ajan pärmättäisi selän takana:Taasko olet ripustanut pyykit ruttuisina! Miten sulla voi kestää tiskaaminen noin kauan! Etkö sä nyt osaa pukea sitä lasta, ei paitaa laiteta sukkahousujen alle! ym. ym.



Miehen tekemisiä täytyy myös arvostaa. Itse ummistan silmäni sille miten hommat tehdään, kunhan ne tehdään! Eipä saa mies ainakaan tekosyytä sanoa että tee itse, kun minä en kuitenkaan osaa.

Kotiäidin elämä on puuduttavaa. Jokainen sippaa, jos asuu työpaikallaan 24/7, ihan vaikka aviopuoliso kävisi siellä hiukan auttelemassa.



Itse koin rankaksi sen, kun lapsilta ei saanut edes omaa rauhaa wc-istuntoa varten. Lapset ovat olleet kovin äiti-keskeisiä ja isi ei kelvanut millään. Vaativiin asiantuntijatehtäviin oli oikein lokoisa palata.



Ap, miettikää yhdessä arkielämänne mielekkyys uusiksi. Kartoittakaa mitä haluatte. Vaimollasi saattaa olla mielipiteen päivityksen paikka. Kerran lukkoonlyödyn kotiäitiyden voi vaihtaa kokeilumielessä vaikkapa osapäivätyöhön.

Kuulosti ihan meidän perhe-elämältä jokin aika sitten. Nyt on onneksi asiat muuttuneet. Kävimme yhdessä parisuhdeneuvonnassa pari kertaa, joka ei auttanut juurikaan itsessään, mutta se että kävimme avasi klikkejä. Aloimme keskustella asioista oikeasti. Olimme lähes avioeron partaalla ennenkuin tajusimme tilanteemme.



Minä olin lasten kanssa päivät, mies raskaassa työssä ja paineissa. Minä motkotin ja mies möksötti. Ei hyvä.

Pitkien keskustelujen jälkeen tajusimme, että rakastamme toisiamme ja ettemme halua erota. Tajusimme myös sen, että olemme samassa veneessä ja meidän on puhallettava yhteen hiileen kun on raskasta pienten lasten ja työn kanssa eikä alkaa syyttää toisiamme väsymyksestä.

Tämä oli hyvin ratkaisevaa.



Sen jälkeen alkoivat muutkin asiat sujua pikkuhiljaa kuten seksielämä, jossa mies oli ollut aktiivinen ja minä täysin frigidi. Nyt jopa minä teen aloitteen. Nyt seksi on ihanaa kun ei hampaankolossa ole toista kohtaan mitään ikävää.



Eipä siihen muuta voi sanoa kuin että täytyy etsiä siitä toisesta ne asiat joihin alunperin rakastui. En usko, että vaihtamalla paranee. Vain harvassa tapauksessa. Tsemppiä!