Miten paljon 9-10v pitäisi osata näitä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Mä tarvitsisin vähän vertailuapua. Mä en voi sille mitään että pari lapsen kaveria on alkanut ottaa tosissaan päähän. En tiedä olenko mä liian vaativa omiani kohtaan vai ovatko nämä kaks tenavaa jotenkin ei-todellakaan-mitään-vaadita -perheestä kotoisin.

Tilanne on siis se, että meillä käy lapsen kavereita kylässä aina joskus. Meidän poika on opetettu siihen että sisälle tullessa laitetaan kengät kenkätelineeseen ja vaatteet naulakkoon. Nämä mukelot nakkelevat vaatteensa ja kenkänsä aina pitkin lattioita eikä välttämättä edes pikkueteiseen vaan saatetaan tullessa syöksyä sisälle kengät jalassa ja potkia kengät olohuoneen ovelle ja heittää takki keittön ovelle tai sitten ne riisutaan vasta pojan huoneeseen. Ihan se ja sama kuinka märkiä tai rapaisia ne ovat niin voi heittää vaikka sänkyyn.

Kaikkia leluja levitetään pitkin taloa eikä aikomustakaan kerätä pois. Meillä on pieni vauva ja olen sanonut monta kertaa että esim legoja EI tuoda pois pojan huoneesta, koska ne voivat tippua lattialle ja vauva voi nielaista ne. Minun käskyäni ei oteta kuuleviin korviinikaan vaan legoja vedetään olohuoneen matalalle pöydälle, keittiön tuoleille jne josta minä saan jatkuvasti kerätä niitä. Toinen pojista syö jatkuvasti karkkia, siis oikeasti joka kerta sillä on karkkipussi mukana kun tulee meille suoraan koulusta. Karkkeja ja karkkipapereita löytyy jatkuvasti lattioilta, josta mä taas poimin niitä pois vauvan näpeistä. Meillä on karkkipäivä kerran viikossa.

Käytös on muutoinkin sellaista hälläväliä-hommaa. Huudetaan, hypitään sohvilla, kiljutaan ja juostaan ja hakataan ovia vaikka olisin 20 sekuntia aikaisemmin sanonut että olkaa vähän hiljempaa, vauva nukkuu päikkäreitä. Meillä ei tarvitse olla hiljaa kun vauva nukkuu mutta ei sentään tarvitse juosta piiloon samaan makuuhuoneeseen ja kiljua täysillä ja paukautta ovea mennessään.

Sitten kun leikkivät vaikka piilosta niin meillä on muutama paikka mihin olen sanonut ettei saa mennä: Meidän makuuhuone, jossa myös vauva nukkuu sekä iso vaatehuone/varastohuone, jossa on paljon särkyvää tavaraa. Näissä huoneissa rampataan ja juostaan ja hypitään esim meidän sängyllä tai vedetään vaatehuoneessa tavaroita alas hyllystä "kun teki mieli katsoa mitä siellä on".

Meidän poika sanoo vähän väliä kavereilleen "Hei, ei sinne saa mennä" tai "Ota kengät pois, ei kengillä saa mennä". Samoin minä sanon, välillä oikein tiukastikin, mutta mikään ei tunnu auttavan.

Olenko minä siis natsi ja inhottava kun en anna lasten olla lapsia vai onko näiden lasten kotikasvatuksessa oikeasti jotain pielessä? Enkä kertonut tätä siksi että minun lastani tarvitsisi kehua vaan kysyn ihan vakavissani että vaadinko omilta lapsiltani liikaa?

Lisään vielä sen verran että meillä on muitakin lapsia kuin tämä 9v mutta ongelma on vain hänen kavereidensa kanssa. Muut eivät ole vielä koulussa ja pienin on vauva, joten kavereita ei vielä käy kylässä.

Miksi sa hyvaksyt moisen kaytoksen? Kun tulevat sisalle ja heittelevat tacit hujan hajan kay hakemassa lapsen eteiseen ja vaikkapa kadesta kiinni pitaen sanot etta "korjaa tavarasi paikoilleen". JA tuijotat vieressa etta nain tapahtuu.

Sanot silmiin katsoen etta Legoja ei tuoda pois huoneesta, jos tuovat niin otat kadesta kiinnni, viet eteiseen ja annat takin kateen ja pyydat poistumaan koska rikkovat kaskya.

Sina laitat rajat ja pidan kiinni etta niita noudatetaan.

Ei ole normaalia. Pistä kovempi kuri niin että sun käskyt menee perille. Teillä ollaan teidän säännöillä.

Kertoisin myös heille "meidän säännöt". Mutta en olisi ehkä niin tarkka missä kengät ja takit ovat. Käyttäytymisen kanssa eri asia.

No ei todellakaan ole normaalia. Kyllähän noi on ihan perusasioita joiden olettaisi hoituvan jo päiväkoti-ikäisillä

Meillä on 10-vuotias poika, eikä hän eikä kaverinsa toimi tuolla lailla.

Jos syövät meillä vaikka välipalaa, niin jäljet on korjattu pois - vähän auttavasti, mutta kuitenkin. Aina ei muistu mieleen, että astiat voi laittaa suoraan astianpesukoneeseen, mutta tiskipöydälle ne päätyvät. Muistaa myös aika hyvin vuorollaan tyhjentää astianpesukoneen.

Kengät ja reput ja takit jää joskus vähän hujan hajan, mutta ne ovat aina kodinhoitohuoneessa, takit naulassa jotenkuten, hanskat ja pipot pöydillä jne. Mutta ei siis kukaan lompsi sisään kengät jalassa.

Leikit pysyvät joko pojan huoneessa, viimeisen vuoden aikana leikkiminen vähentynyt ja enemmän pelaavat, mutta sekin homma pysyy hallinnassa yläkerran olohuoneessa, joka on siihen tarkoitukseen varattu. Sääntönä on, että tekevät läksyt ensin ja sekin yleensä hoituu.

Koiranulkoilutus (sillä lapsella, joka tulee ekana kotiin on velvollisuus viedä koira ulos) menee välillä kirjaimellisesti osastolle "juosten kustu", mutta vie kuitenkin ja jopa auttavasti kuivaa tassut kurakeleillä.

Pistäisin hieman stoppia kaverikyläilylle tai ainakin niin, että yksi kaveri kerrallaan kylään jos kerran menee tuollaiseksi hulinaksi.

Selitin ehkä vähän huonosti. Siis olen kyllä sanonut niistä legoista ja muista asioista tiukasti ja aina kun nään että tehdään väärin niin sanon niin monesti ja niin tiukasti että menee perille. Ei ole edes tarvinut kädestä viedä. (Enkä ehkä uskaltaisikaan käydä kiinni vieraaseen lapseen kun ei ikinä tiedä vanhempien reaktioita.) Mutta ongelma on se, että en voi muiden omien lapsien ja/tai esim ruoanlaiton kans vahtia näitä muksuja koko ajan vieressä. Sanon esim legoista ja vahdin että menee perille ja vieras poika menee legojen kans takaisin meidän pojan huoneeseen. Sitten mä meen jatkamaan perunoiden kuorimista ja alle minuutin päästä sama poika voi tulla parin legokourallisen kans juosten huoneesta ja huutaa tullessaan täysillä vaikka "Hei vitsi nyt mä löysin siistejä legoukkoja, tuu säkin tänne rakentamaan" ja juoksee kippaamaan legoläjän olohuoneen pöydälle. Mä pesen rapaiset kädet kesken perunankuorimisen ja meen taas sanomaan ja vaikka viiden minuutin päästä taas uudelleen jostain samasta tai eri asiasta jne. Ja vaikka oon kuinka selittänyt MIKSI legoja ei saa tuoda niin aivan kun tää poika ei kuuntelis/kuulis/ymmärtäis mitään. Siitä mulle niin natsi olo tuleekin kun koko ajan oon sanomassa jostain asiasta. Mutta minkäs teet jos koko ajan tehdään samoja asioita uudelleen ja uudelleen.

Joku ehdotti että takki päälle ja kotiin. Meillä se ei onnistu kun lapset kulkevat taksikyydillä kouluun. Homma menee niin että kaveri(t) jää koulutaksista suoraan meille ja sen/niiden isä tai äiti hakee myöhemmin. Pojat ovat hyviä kavereita keskenään enkä haluaisi kieltää käymistä kokonaan. Välillä olen harventanut käyntejä ja odottanut vähän että jos viisastuisivat mutta ei ole vielä ainakaan auttanut yhtään.

Takeista yms en oo viitsinyt edes sanoa, ne nostan itse naulakkoon koska sen tarttee tehdä vain kerran vierailun aikana. ;-)

Näitä ongelmapoikia on kaks mutta toinen ehdottomasti pahempi. Sillä lievemmällä tapauksella uskon että johtuu ihan kotikasvatuksesta. Meidän poika sanoi kun kävi siellä leikkimässä että siellä tehdään varmaan jotain remonttia kun kaikki paikat oli huiskis haiskis.... Kysyin kerran paaaaljon myöhemmin, että oliko remontti valmis ja vastaus oli: Ei varmaan kun kaikki tavarat oli vieläkin sekaisin pitkin lattioita... 

Olen miettinyt myös että voisiko tää villimpi ja ongelmaisempi poika olla joku ADHD tms?

Meillä on ihan samanlaista tuon ikäistenlkanssa. Välillä tuntuu, että tulen hulluksi.

En tiedä, en jaksanut lukea kun kappalejaot oli huonot.

Itse olin juuri leirillä, jossa n 20 kpl eka-tokaluokkalaisia, ja kyllä hyvin osasivat laittaa takit ja vielä ulkohousutkin naulakkoihin. Kyllä on ihan kasvatuksesta/viitsimisestä kiinni, laittaako 9v poika tavaransa naulakkoon. Itse tekisin ehkä niin, että jos ei sisällä käyttäydytä kunnolla vaan riehutaan, niin pistäisin pojat ulos leikkimään riehuntaleikkejä. 9-vuotiaiden luulisi pärjäävän siellä itsestäänkin, jolloin itse voit pysyä sisällä laittamassa ruokaa / vahtimassa vauvaa tms.