Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti hyvä isä EI ravaa harrastuksissa perhe-elämän kustannuksella!
23.03.2016 |
Jos täällä joku väsähtänyt pikkulasten äiti kertoo, että mies ei tee kotona oikein mitään, ravaa harrastuksissa ja tekee iltakaudet töitä, mutta on hyvä isä silloin harvoin kun suvaitsee olla kotona, niin kehoitetaan että älä eroa. Sanotaan, että yh:na olisit vielä väsyneempi ja lapsilta "hyvä isä" poissa. En ymmärrä tätä yhtään. Kuinka voi olla yksinhuoltajuutta parempi, että nainen jää katkeroitumaan liittoon vain, jottei olisi yksin ja että lapsilla olisi se poissaoleva isä? Kuinka voi olla edes niin hyvä isä, jos on usein pois ja ravaa harrasteissa lasten kanssa olemisen sijaan? Tämäkö on tasa-arvoa? Hirveä älämölö olisi kuitenkin jos äiti toimisi samoin. Naurettavaa sanoa miehistä, että he ovat hyviä isiä vain suvaitsemalla olemaan silloin tällöin kotona ja silloin leikkimään hetken lasten kanssa!
Kommentit (22)
Jos joku väsähtänyt perheenäiti kertoo täällä jotain, se on varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisen parisuhteen ongelmista. Tiedetään vain se toinen puoli ja sitäkö pitäisi surkutella?! Perheenäiti saattaa kotona lyödä miestään ja huutaa tälle, mutta siitä hän ei kerro, eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman tällaisen isän tiedän lähipiiristäni ja heidän perheiden (pieniä) lapsia yhdistää se, että ovat hyvin kiinni äideissään ja jäädessään isän kanssa itkevät äidin perään.
Meillä on just tämmöinen isä. Ja väsyneenä perheenäitinä en lyö tms. vaan annan miehen mennä koska en jaksa tapella miehen kanssa. En myöskään eroa, koska miehestä ei ole mitään haittaa, eihän häntä juurikaan edes näy. Lapsi tosin ikävöi isää välillä ja kohtelee isää palvovasti silloin kun hän on läsnä. Kun ei eroa ei tarvitse miettiä isän tapaamisia, uusia puolisoita tai muita vastaavia asioita.
Kannattaisi tehdä ne lapset perhekeskeisten miesten kanssa ja mielellään yksissä tuumin. En oikeasti ymmärrä naisia, jotka tekevät lapset miesten kanssa, joille perhe ei ole ykksössijalla vaan korkeintaan kolmannella työn ja harrastusten jälkeen.
Minä jaksoin tällaista elämää monta vuotta. Mies sins menoissaan ja minä kotona. Sitten alkoi masennus kolkutella. Mikään ei tuntunut enää miltään. Oli pakko tehdä päätös erosta. Olen ollut aivan eri ihminen eron jälkeen. Lapset ovat myös onnellisempia. Kaikista miehistä ei ole perhe-elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että pariskunta on jopa keskustellut tilanteesta ennen lapsen hankkimista. Jos on sovittu, että mies vähentää harrastamista, niin miehen mielestä se on käytännössä vähentämistä kuudesta viikkokerrasta viiteen. Tai että sunnuntaisin golffaa vaan kolme tuntia eikä viittä tuntia. Tai että yrittää tulla ainakin kerran viikossa töistä ennen kuutta, kun aiemmin tuli aina seitsemältä. Ja vaimolla on ollut aivan eri käsitys siitä mitä sovittiin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tehdä ne lapset perhekeskeisten miesten kanssa ja mielellään yksissä tuumin. En oikeasti ymmärrä naisia, jotka tekevät lapset miesten kanssa, joille perhe ei ole ykksössijalla vaan korkeintaan kolmannella työn ja harrastusten jälkeen.
Tämän neuvon noudattaminen tarkoittaisi, että naisen olisi hyväksyttävä erittäin suuri mahdollisuus jäädä ilman lasta. Monelle naiselle lapsen saaminen on kuitenkin tärkeämpää kuin hyvän isän varmistaminen omalle lapselleen. Tästä on paljon esimerkkejä tässä ketjussa.
Naiset päättävät viime kädessä lisääntymisestä. Kunnes naiset oppivat arvostamaan elämässä muitakin asioita kuin vanhemmuutta, vanhemmuuteen sopimattomat miehet jatkavat lapsien hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, oikeasti hyvä isähän on sellainen joka hassaa joka ikisen työn ulkopuolella olevan lasten & naisen eteen ja maksaa mukisematta leijonanosan kaikesta.
Minä olen tällainen mies, lähes romahtamispisteessä ja pian kaikki on yhdentekevää miten tulee käymään. Heti jos yrittää ottaa puheeksi ongelmat, rouva joko ylenkatsoo "höps" tai aloittaa sellaisen mellakan "sä et välitä mistään" - käytännössä siis maksan ajallani ja rahallani suht säädyllisen (ja jäisen) ilmapiirin kotiimme.
Erohan tässä tulee, minun aloittestani. Kun vaan olisi tiennyt nuorempana kaiken tämän, väliin olisi jäänyt "parisuhde" yms kuviot.
Minulla on tuollainen mies. Keskittyy työhönsä ja harrastuksiinsa. Lapsia hän ei koskaan halunnut, mutta vahingon sattuessa en halunnut aborttia. Kun olin väsynyt vauva-aikana, oli meille itsestäänselvää, että koska mies ei ole valmis vähentämään omaa elämäänsä, maksaa hän hoitajan ja siivoojan. Asioiden ei ole pakko olla vaikeita tai mustavalkoisia.
Naurettavaa on toki sanoa hyväksi isäksi miestä, joka ei oikeasti osallistu arkeen. Siksi yleensä välttelen koko kysymystä, koska mieheni on niin loistava niin monessa asiassa, mutta isänä hän on hyvin keskinkertainen, jos sitäkään.
Jos lapset on yhdessä tehty, ajatuksena hoitaa perhe 50-50, on miehen tehtävä osansa. Ensimmäisenä en eroa kuitenkaan miettisi, koska usein paljon poissaoleva isäkin on kuitenkin parempi kuin ero. Oman jaksamisen kustannuksella se ei kuitenkaan saisi mennä, joten parisuhdeterapia olisi mielestäni ensimmäinen askel, jos keskustelu ei kotona suju. Jos ero on ainoa oikea ratkaisu, se on sitten ainoa oikea ratkaisu.
ja kuten nro 7 kertoo, ei puolisoiden sopimukset aina ole samanlaisia molemmilta puolilta. Oma mieheni ei ymmärrä vihjailua laisinkaan, vaan hänelle on ihan suoraan sanottava ja linjat on tehtävä selväksi. Se, ettei oleta vaan varmistaa on osoittautunut meidän parisuhteessamme ainakin todella tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tehdä ne lapset perhekeskeisten miesten kanssa ja mielellään yksissä tuumin. En oikeasti ymmärrä naisia, jotka tekevät lapset miesten kanssa, joille perhe ei ole ykksössijalla vaan korkeintaan kolmannella työn ja harrastusten jälkeen.
Tämän neuvon noudattaminen tarkoittaisi, että naisen olisi hyväksyttävä erittäin suuri mahdollisuus jäädä ilman lasta. Monelle naiselle lapsen saaminen on kuitenkin tärkeämpää kuin hyvän isän varmistaminen omalle lapselleen. Tästä on paljon esimerkkejä tässä ketjussa.
Naiset päättävät viime kädessä lisääntymisestä. Kunnes naiset oppivat arvostamaan elämässä muitakin asioita kuin vanhemmuutta, vanhemmuuteen sopimattomat miehet jatkavat lapsien hankkimista.
Mikä hätä niitä lapsia on tehdä? Hyvin usein nämä ei sopivan miehen kanssa lapsen tehneet naiset ovat hätiköineet ja painaneet päälle asiaa jo kovin nuorinakin. Itse tein lapsen vasta varttuneempana, kun oikeasti löysin hyvän isän, jolle perhe on elämässä ykkönen.
No tämän palstan mukaan on ihan se ja sama mitä mies tekee, koska ei se kuintenkaan riitä AV-raadille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tehdä ne lapset perhekeskeisten miesten kanssa ja mielellään yksissä tuumin. En oikeasti ymmärrä naisia, jotka tekevät lapset miesten kanssa, joille perhe ei ole ykksössijalla vaan korkeintaan kolmannella työn ja harrastusten jälkeen.
Tämän neuvon noudattaminen tarkoittaisi, että naisen olisi hyväksyttävä erittäin suuri mahdollisuus jäädä ilman lasta. Monelle naiselle lapsen saaminen on kuitenkin tärkeämpää kuin hyvän isän varmistaminen omalle lapselleen. Tästä on paljon esimerkkejä tässä ketjussa.
Naiset päättävät viime kädessä lisääntymisestä. Kunnes naiset oppivat arvostamaan elämässä muitakin asioita kuin vanhemmuutta, vanhemmuuteen sopimattomat miehet jatkavat lapsien hankkimista.
Mikä hätä niitä lapsia on tehdä? Hyvin usein nämä ei sopivan miehen kanssa lapsen tehneet naiset ovat hätiköineet ja painaneet päälle asiaa jo kovin nuorinakin. Itse tein lapsen vasta varttuneempana, kun oikeasti löysin hyvän isän, jolle perhe on elämässä ykkönen.
Jaa-a. Pelko hedelmällisyyden heikkemisestä iän myötä? Tyttöjen kasvattaminen suosimaan tunteellista ajattelua ja intutitiota harkinnan sijaan? Sisäistetty ajatus lapsesta hyvän parisuhteen täydellistäjänä ja naiseuden kruununa? Tieto siitä, että yksinhuoltajaksi joutuminen on turvaverkkojen Suomessa täysin hyväksyttävä riski?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tehdä ne lapset perhekeskeisten miesten kanssa ja mielellään yksissä tuumin. En oikeasti ymmärrä naisia, jotka tekevät lapset miesten kanssa, joille perhe ei ole ykksössijalla vaan korkeintaan kolmannella työn ja harrastusten jälkeen.
Tämän neuvon noudattaminen tarkoittaisi, että naisen olisi hyväksyttävä erittäin suuri mahdollisuus jäädä ilman lasta. Monelle naiselle lapsen saaminen on kuitenkin tärkeämpää kuin hyvän isän varmistaminen omalle lapselleen. Tästä on paljon esimerkkejä tässä ketjussa.
Naiset päättävät viime kädessä lisääntymisestä. Kunnes naiset oppivat arvostamaan elämässä muitakin asioita kuin vanhemmuutta, vanhemmuuteen sopimattomat miehet jatkavat lapsien hankkimista.
Mikä hätä niitä lapsia on tehdä? Hyvin usein nämä ei sopivan miehen kanssa lapsen tehneet naiset ovat hätiköineet ja painaneet päälle asiaa jo kovin nuorinakin. Itse tein lapsen vasta varttuneempana, kun oikeasti löysin hyvän isän, jolle perhe on elämässä ykkönen.
Moni lapsettomuusongelma olisi jäänyt kokematta, jos ei odotettaisi niin pitkälle. Minä olen jäävi sanomaan, koska lapsia ei pitänyt koskaan tehdä ja sain kuitenkin kaksi ihanaa lasta. Myös minä olen sitä mieltä, että lapsen paras olisi kaksi perhekeskeistä vanhempaa. Elämä kuitenkaan ei aina mene niin. Monille naisille äidiksi tuleminen ja äitiys on itseisarvo. Se on osaksi biologiaa ja osaksi ympäristön painetta. Sitä paitsi, minulle äitiys on ollut elämäni paras ja palkitsevin asia, vaikka en sitä olisi ikinä osannut arvata. Elämässä harvoin mikään on täysin mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tehdä ne lapset perhekeskeisten miesten kanssa ja mielellään yksissä tuumin. En oikeasti ymmärrä naisia, jotka tekevät lapset miesten kanssa, joille perhe ei ole ykksössijalla vaan korkeintaan kolmannella työn ja harrastusten jälkeen.
Tämän neuvon noudattaminen tarkoittaisi, että naisen olisi hyväksyttävä erittäin suuri mahdollisuus jäädä ilman lasta. Monelle naiselle lapsen saaminen on kuitenkin tärkeämpää kuin hyvän isän varmistaminen omalle lapselleen. Tästä on paljon esimerkkejä tässä ketjussa.
Naiset päättävät viime kädessä lisääntymisestä. Kunnes naiset oppivat arvostamaan elämässä muitakin asioita kuin vanhemmuutta, vanhemmuuteen sopimattomat miehet jatkavat lapsien hankkimista.
Mikä hätä niitä lapsia on tehdä? Hyvin usein nämä ei sopivan miehen kanssa lapsen tehneet naiset ovat hätiköineet ja painaneet päälle asiaa jo kovin nuorinakin. Itse tein lapsen vasta varttuneempana, kun oikeasti löysin hyvän isän, jolle perhe on elämässä ykkönen.
Moni lapsettomuusongelma olisi jäänyt kokematta, jos ei odotettaisi niin pitkälle. Minä olen jäävi sanomaan, koska lapsia ei pitänyt koskaan tehdä ja sain kuitenkin kaksi ihanaa lasta. Myös minä olen sitä mieltä, että lapsen paras olisi kaksi perhekeskeistä vanhempaa. Elämä kuitenkaan ei aina mene niin. Monille naisille äidiksi tuleminen ja äitiys on itseisarvo. Se on osaksi biologiaa ja osaksi ympäristön painetta. Sitä paitsi, minulle äitiys on ollut elämäni paras ja palkitsevin asia, vaikka en sitä olisi ikinä osannut arvata. Elämässä harvoin mikään on täysin mustavalkoista.
Et näe ääripäiltä tilannetta ilmeisesti. Se, että ei suin päin hätiköi lasta tekemään ensimmäisen vastaan tulevan kanssa ei tarkoita sitä, että pitäisi odottaa siihen asti, että hedelmällisyys on mennyt. Monesti kuitenkin näkee näitä naisia, jotka kiirehtivät tekemään lasta epäselvässä alkavassa suhteessa miehen ollessa sitä jopa vastaan. Ei mikään ihme, jos liitto ei sitten pysy.
Vastaus nro 15:sta (lainaaminen ei jostain syystä toimi)
Mikä on mielestäsi ääripää? Sekö, että odottaa 30-vuotiaaksi, jossa vaiheessa useiden hedelmällisyyslääkäreiden mukaan hedelmällisyys alkaa laskea ja lastensaanti vaikeutuu? Varttuneempana mielestäni tarkoittaa yli 30-vuotiasta.
Ainoa, jonka olen nähnyt kiirehtivän lastentekoon on 32-vuotias tuttuni, jolla on PCOS. Puolen vuoden suhteen jälkeen tuli raskaaksi. Ja rehellisesti, jos lapsen halusi, niin ei tippaakaan liian aikaisin. Se on jokaisen oman moraalin varassa sitten, miten asian kokee.
Enkä ole koskaan tavannut yhtään pariskuntaa omaa suhdettani lukuunottamatta, jossa nainen teki lapsen miehen halusta huolimatta. Ja omassa tilanteessanikaan asia ei ollut mitenkään mitattuna yksinkertainen.
Ne parisuhteet, joissa mies ei huolehdi omaa osaansa ovat oman tuttavapiirini kokemuksen mukaan juuri niitä, joissa on oltu jo naimisissa jonkun aikaa ja sitten tehty lapsia molempien halusta. Sitten on mies huomannut asian olevan rankempaa kuin luulivat. Niin huomaavat naisetkin, heillä vain ei ole samaa sosiaalisesti hyväksyttyä mallia, jossa he voivat jättää lapset puolisolle ja keskittyä omiin hommiinsa.
Sinun tuttavapiirissäsi asia voi olla eri tavalla.
HEL-NYC kirjoitti:
.
Ne parisuhteet, joissa mies ei huolehdi omaa osaansa ovat oman tuttavapiirini kokemuksen mukaan juuri niitä, joissa on oltu jo naimisissa jonkun aikaa ja sitten tehty lapsia molempien halusta. Sitten on mies huomannut asian olevan rankempaa kuin luulivat. Niin huomaavat naisetkin, heillä vain ei ole samaa sosiaalisesti hyväksyttyä mallia, jossa he voivat jättää lapset puolisolle ja keskittyä omiin hommiinsa.
Sinun tuttavapiirissäsi asia voi olla eri tavalla.
Ihan sama kokemus on mullakin, lapsi oli kovasti toivottu ja yritetty, mutta sitten raskauden puolivälissä isää alkoi ahdistaa. Lapsen synnyttyä alkoi jokapäiväinen salilla käynti, muut menot ja tarve rentoutua omalla huoneessa yömyöhään pleikkarilla pelaten, siten että arkipäivisin ei edes kertaakaan ehdi nähdä lasta. Ja jos asiasta huomauttaa niin mies suuttuu todella paljon.
"Moni lapsettomuusongelma olisi jäänyt kokematta, jos ei odotettaisi niin pitkälle."
Tuossahan se juuri sanottiin: naisten mielestä lapsettomuuden riski on suurempi ongelma ja uhka kuin se, että lapset joutuvat kasvamaan ilman hyvää isää. Ei tämän asian selittämiseen muuta tarvita. Jos monet naiset ajattelisivat päinvastoin (eli lapsia hankitaan, jos ja vain jos potentiaalinen isä on hyvin perhekeskeinen), aloituksessa kuvattu tilanne olisi paljon harvinaisempi. Ei se kokonaan poistuisi mutta vähenisi varmasti.
Vierailija kirjoitti:
"Moni lapsettomuusongelma olisi jäänyt kokematta, jos ei odotettaisi niin pitkälle."
Tuossahan se juuri sanottiin: naisten mielestä lapsettomuuden riski on suurempi ongelma ja uhka kuin se, että lapset joutuvat kasvamaan ilman hyvää isää. Ei tämän asian selittämiseen muuta tarvita. Jos monet naiset ajattelisivat päinvastoin (eli lapsia hankitaan, jos ja vain jos potentiaalinen isä on hyvin perhekeskeinen), aloituksessa kuvattu tilanne olisi paljon harvinaisempi. Ei se kokonaan poistuisi mutta vähenisi varmasti.
En usko, että vähenisi ainakaan radikaalisti. Yleensä naiset odottavat uran ja talouden kannalta parasta hetkeä tehdä lapset. Monestikaan ei näy päällepäin kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei. Ei edes pitkän yhteisasumisen tuloksena. Minun miehestänikin kuoriutui aika mukiinmenevä isä siihen verrattuna, mitä odotin.
Kuten sanottu, itse en tiedä kuin yhden naisen, joka on lapsen tehnyt (miehen halusta toki myös) nopeasti uudessa suhteessa. Kai sellaisiakin on, ainahan heistä kuulee, mutta itse en tunne kuin tuon yhden.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Moni lapsettomuusongelma olisi jäänyt kokematta, jos ei odotettaisi niin pitkälle."
Tuossahan se juuri sanottiin: naisten mielestä lapsettomuuden riski on suurempi ongelma ja uhka kuin se, että lapset joutuvat kasvamaan ilman hyvää isää. Ei tämän asian selittämiseen muuta tarvita. Jos monet naiset ajattelisivat päinvastoin (eli lapsia hankitaan, jos ja vain jos potentiaalinen isä on hyvin perhekeskeinen), aloituksessa kuvattu tilanne olisi paljon harvinaisempi. Ei se kokonaan poistuisi mutta vähenisi varmasti.
En usko, että vähenisi ainakaan radikaalisti. Yleensä naiset odottavat uran ja talouden kannalta parasta hetkeä tehdä lapset. Monestikaan ei näy päällepäin kenestä tulee hyvä isä ja kenestä ei. Ei edes pitkän yhteisasumisen tuloksena. Minun miehestänikin kuoriutui aika mukiinmenevä isä siihen verrattuna, mitä odotin.
Kuten sanottu, itse en tiedä kuin yhden naisen, joka on lapsen tehnyt (miehen halusta toki myös) nopeasti uudessa suhteessa. Kai sellaisiakin on, ainahan heistä kuulee, mutta itse en tunne kuin tuon yhden.
Minä tunnen monia naisia, jotka ovat itse päättäneet hakkia lapsen. Miehelle on ehkä kerrottu, jos on, että ehkäisy lopetetaan. Ja suhde ei muutenkaan ole ollut edes vakaa. Nuo naiset ovat kovin katkeria kun mies ei sitten jäänytkään perheenisäksi vaan häipyi omille teilleen.
Amen!