Lue keskustelun säännöt.
kannattaako vauva hommata jo opiskelujen aikana?
23.03.2016 |
Ennen valmistumista. Sitten valmistumisen jälkeen voisi olla helpompi saada vakituinen paikka, kun olisi jo päiväkoti-ikäinen lapsi ja tekisi selväks ettei toista ole tulossa. Mitä mieltä olette?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ja ei kannata. Tässä plussat ja miinukset omasta näkökulmasta:
+ opinnoista on helpompi jäädä pois kuin työelämästä (ei tarvita sijaisia)
- toisaalta joillain aloilla poissa saa olla vain vuoden verran, jolloin haave esim. pidemmästä perhevapaasta saa jäädä
- koulun penkille palatessa voi olla vähän tyhmä olo perhevapaan jälkeen
- lapsen sairastelu lisää poissaoloja myöhemmin, jos siis sairastelua on
+ toisaalta äitinä on todennäköisesti tehokkaampi opiskelija myöhemmin (näin sanovat melkein kaikki perheellisistä opiskelijoista - ilmeisesti perheelliset osaavat paremmin organisoida ja kantaa vastuuta tekemisistään tms.)
+ todennäköisesti nuorempana on vähemmän ongelmia raskaudessa ja synnytyksessä, ja valvominen pitäisi jaksaa paremmin
- tämä on kuitenkin yksilöllistä, eikä sitä voi arvata ennakkoon
+ "kilpailuetu" työelämässä vastavalmistuneisiin lapsettomiin verrattuna :)
- toisaalta työtilanne on nyt muutenkin surkea, joten lasten saaminen valmistumisen jälkeen voisi olla hyvä "varasuunnitelma"
+ esim. yliopisto-opinnot joustavat niin, että opintoja voi jatkaa perhevapaallakin
- käytännössä tuohon sisältyy vaikka mitä ongelmia, kuten mahdollinen koliikki, vauvan rahtaaminen luennoille (onnistuu vain aivan pienen kanssa), tukiverkoston puuttuminen (ei hoitajaa luentojen ajaksi), runsas lukeminen ja kirjoittaminen..?
+ talous ei paljoa hetkahda suuntaan tai toiseen, jos on tottunut vähään - parhaimmillaan voi saada enemmän tukia kuin aiemmin, mm. lapsilisä ja yleinen asumistuki (jälkimmäinen riippuu puolison tuloista)
- toisaalta ei tarvitse haaveilla mistään tonnin yhdistelmävaunuista, jos sellaiset aivan välttämättä haluaisi
Mikään noista ei pätenyt minuun. Tein lapsen opiskelijana ja olin silti käynyt opintojen ohessa töissä. Meillä oli tonnin Emmaljungat ja taloudellindn tilanne ok. Olin vuoden äitiyslomalla, jonka jälkeen lapsi oli noin 2pv viikossa perhepäivähoitajalla. Opiskelu onnistui oikein mainiosti lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin se lapsien oleminenkin voi estää palkkauksen. Hyvällä lykyllä se pikkupiltti on jatkuvalla syötöllä kipeä ja äiti sitten myös poissa töistä. Eikä se yksi lapsi takaa ettei muita tule.
Mutta mielestäni jokanen tehköön lapset silloin kuin haluaa, kunhan niihin on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe miten tuo toimisi, kun ei se päiväkoti-ikäinen lapsi todista ettei vauvoja ole tulossa.
Totta. Eiköhän vauvojen tulemattomuuden varmista vain naisen tarpeeksi korkea ikä (tai hedelmättömyys, mutta sitä nyt tuskin mahdolliselle työnantajalle kerrotaan lääkärintodistuksen kanssa). Jos saa ensimmäisen 21-vuotiaana, voi vielä 36-vuotiaana saada hyvinkin toisen tai vaikkapa viidennen lapsen.
Jostain syystä työnantajat kuitenkin kiitelleet asiasta ja puhuneet suoraan, kuinka hyvä työnantajan kannalta on, että lapset on tehty opintojen aikana. T. 2 lasta ja maisteri tehty 28-vuotiaana
Lapsen hankkiminen opiskeluaikana kannattaa vain, jos pystyt samalla kuitenkin hankkimaan työkokemusta ja suhteita eri työpaikkoihin. Ilman työkokemusta ja suhteita et pääse välttämättä ikinä töihin alallesi (pois lukien työvoimapulan alat).
Onkohan tuo "lapseton kolmekymppinen ei saa mistään töitä" -myytti edes millään tasolla totta? Joskus nimittäin olen asiasta naispuolisten ystävieni ja tuttavieni kanssa puhunut, eikä kukaan ollut ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa duunipaikka olisi jäänyt saamatta lapsettomuuden takia.
Olisi kiva nähdä aiheesta ihan luotettavaa tutkittua tietoa, sillä nyt väite tuntuu olevan vain nuorena lapsen saaneiden ase lapsettomia vastaan. Kuten sanottu, lapset eivät ole todiste siitä, etteikö lisää olisi tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä mitään suositusta missään nimessä anna lapsen "hommaamisesta" opiskeluaikana, kerron vain miten meillä meni.
Sain esikoisen 20-vuotiaana amk-opiskelijana. Puoliso oli tuolloin 26v ja töissä, joten elimme palkkatuloilla + niillä Kelan minimietuuksilla mitä nyt opiskelija saa (opintoraha + minimiäpraha, joka myöhemmin muuttui kotihoidon tueksi, asumislisää ei tullut koska oli omistusasunto). Puoliso piti puolet vanhempainvapaasta jolloin minä opiskelin (koska tämä on ansiosidonnainen). Lisäksi säästimme tuloista joten puoliso oli vielä toisenkin pätkän kotona jolloin olin täyspäiväisesti opinnoissa. Muutoin tein minkä ehdin: kävin kursseja hitaaseen tahtiin (koska läsnäolopakko, hoitajien löytyessä), tein opinnäytetyön ja aina silloin jonkun harjoittelun jos se sattui onnistumaan. Lapsi oli kotihoidossa 3.5-vuotiaaksi saakka niin että minä opiskelin koko ajan, valmistuin lopulta kun hän oli 4.5v. Opintoihin meni yhteensä 6v (tavoiteaika 4.5v), joskin tein kahta tutkintoa päällekäin (joista toisen jätin viime metreillä pois ja siirryin töihin, ei näitä hoitsupätevyyksiä tarvitse turhaan olla näin montaa...).
Heti kun olin valmistumassa sain juuri niitä töitä joita halusinkin ilman kummempia hakuja, sillä olin osoittautunut pidetyksi ja hyväksi rekryksi harjoitteluissa.
Meillä meni kaikki siis tosi hyvin. Minulla onkin ollut puoliso joka on elättänyt meidät ja lisäksi hän on vielä panostanut paljon perheeseen. Nyt odotamme toista lasta syntyväksi. Puoliso alkoi vuorostaan opiskelemaan uutta alaa, itsellänikin haaveissa jossain kohti :)
T. Opiskelijavanhemmat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe miten tuo toimisi, kun ei se päiväkoti-ikäinen lapsi todista ettei vauvoja ole tulossa.
Totta. Eiköhän vauvojen tulemattomuuden varmista vain naisen tarpeeksi korkea ikä (tai hedelmättömyys, mutta sitä nyt tuskin mahdolliselle työnantajalle kerrotaan lääkärintodistuksen kanssa). Jos saa ensimmäisen 21-vuotiaana, voi vielä 36-vuotiaana saada hyvinkin toisen tai vaikkapa viidennen lapsen.
Jostain syystä työnantajat kuitenkin kiitelleet asiasta ja puhuneet suoraan, kuinka hyvä työnantajan kannalta on, että lapset on tehty opintojen aikana. T. 2 lasta ja maisteri tehty 28-vuotiaana
Niin? Et tainnut tajuta pointtiani. Kysymys oli siis siitä, että miten sinä 28-vuotiaana kahden lapsen äitinä todistat sen, ette saa kolmatta lasta vaikka juurikin 36-vuotiaana? Teetkö 110% varmuudella abortin, jos tuletkin vielä raskaaksi? Ps: Minkä alan töissä olet, jos työhaastattelussa tulee esiin ja kiitellään lapsista? Oletko itse ottanut asian puheeksi ja jos, niin miten? Lukeeko CV:ssäsi, että "kaksi lasta ja kolmatta ei tule"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystäväni sai 2 lasta putkeen opi tohen alussa. Olivat miehensä kanssa opiskelukavereita ja aluksi kävivät luennoilla vuoronperään ja tekivät ryhmätyöt yhdessä. Sitten ystäväni joutui olemaan enemmän kotona toisen raskauden pahoinvointien aikana ja lisäksi miehen kanssa päättivät hän on kesän kotina lasten kanssa ja mues meni kesätöihin.
Mies valmistui aikataulussa, ystävä 2 v myöhemmin ja mies sitten jätti perheen kun tajusi kaikki palkka menee perheelle.
Ystävälläni on 2 alakoululaista lasta, töitä todella vähän, ei turvaverkkoja ja mm kesäksi ei voi hakea töitä kun ei ole lapsille hoitopaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo "lapseton kolmekymppinen ei saa mistään töitä" -myytti edes millään tasolla totta? Joskus nimittäin olen asiasta naispuolisten ystävieni ja tuttavieni kanssa puhunut, eikä kukaan ollut ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa duunipaikka olisi jäänyt saamatta lapsettomuuden takia.
Olisi kiva nähdä aiheesta ihan luotettavaa tutkittua tietoa, sillä nyt väite tuntuu olevan vain nuorena lapsen saaneiden ase lapsettomia vastaan. Kuten sanottu, lapset eivät ole todiste siitä, etteikö lisää olisi tulossa.
No tää on tavallaan ihan turha kiistelyn aihe. Vaikka sulla olisi kolmelymppisenä kymmenen lasta, ei se takaa ettet saisi niitä vielä lisää. Toisaalta jos olet kolmekymppinen lapseton ei sekään takaa, ettet yhtäkkiä päätäkin alkaa suurperheen äidikdi jäädä 15 vuodeksi perhevapaille. Eli siis kumpikin tilanne on yhtä hyvä/huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni sai 2 lasta putkeen opi tohen alussa. Olivat miehensä kanssa opiskelukavereita ja aluksi kävivät luennoilla vuoronperään ja tekivät ryhmätyöt yhdessä. Sitten ystäväni joutui olemaan enemmän kotona toisen raskauden pahoinvointien aikana ja lisäksi miehen kanssa päättivät hän on kesän kotina lasten kanssa ja mues meni kesätöihin.
Mies valmistui aikataulussa, ystävä 2 v myöhemmin ja mies sitten jätti perheen kun tajusi kaikki palkka menee perheelle.
Ystävälläni on 2 alakoululaista lasta, töitä todella vähän, ei turvaverkkoja ja mm kesäksi ei voi hakea töitä kun ei ole lapsille hoitopaikkaa.
No ikävää, mutta esim. Miehen jättäminen ja tukiverkon puute ei johdu varmaan mitenkään siitä, että lapset on saatu opiskeluaikoina. Vaikka saisi lapset nelikymppisenä niin mies voi silti jättää ja tukiverkko olla olematon (ehkä itseasiassa suuremmallakin todennäköisyydellä, kun lasten isovanhemmat alkaa olla jo iäkkäitä). Ja toisaalta se että töitä on vähän kertoo alasta ja/tai osaamisesta. Alakouluikäisten lasten äiti voisi päivittää osaamistaan tai opiskella työllistävälle alalle.
Tässä oma tarina. Valmistuin AMK insinööriksi. Tein suoraan kaksi lasta, ikäeroa 2,5vuotta. Äippäraha ihan kohtuullinen, koska opiskelujen aikana tein aika paljon töitä. Kun nuorempi oli 1,5-vuotta lähdin opiskelemaan maisterivaihetta. Itsellä opiskelut sujuivat hyvin ja huomasin että 28-vuotias kahden lapsen äiti otettiin enemmän tosissaan. Ja parikin hyvää työtarjousta kiitos professorien sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Millä luulet opiskelevasi, kun vauva itkee vieressä. Siihen, että ensiksi opiskellaan, tehdään töitä ja sitten vasta perhe, on syynsä.
Vauvathan nukkuu suurimman osan vuorokaudesta!
Niin jossain romanttisissa elokuvissa :D Vauvat ei varmaan koskaan sairastakaan? Eikä äidit esim. masennu tai isä ulkoista itseään perheestä?
Mutta lapset sairastelee myös silloin, kun äiti on uraputkessa ja olisi tärkeitä tapaamisia. Äidit masentuu myös silloin, kun opiskelut on jo takana. Isät ulkoistaa itsensä perheestä myös em. Tilanteissa... Että opiskelu ei liity/vaikuta tilanteeseen mitenkään. Minä ainakin koin, että gradun kirjoittaminen vauvan kanssa oli helppoa: kun lapsi sairastui, ei tarvinnut etsiä hoitajia ja peruutella menoja. Kun itse väsyin niin nukuttiin pitkään ja kirjoitin vasta illalla. Ei olisi onnistunut sama jos olisin ollut työssäkäyvä. Toisen lapsen sain ollessani jo työelämässä ja perhe elämän sovittaminen siihen oli paljon vaikeampaa ja stressaavampaa.
Kun itse väsyit niin nukuit vauvan kanssa pitkään 😊
Tiedoksi sinulle ja vauvaa suunnitteleville, kun aikuista väsyttää ja niin vauva saattaa olla hyvin pirteä. Meillä vauva nukkui vasta noin 2-vuotiaana kokonaisia öitä, mikä tarkoitti sitä että itse herkistyin yöheräämisille niin paljon että uudelleen nukahtaminen oli vaikeaa koska tiesi vauvan heräävän taas 2-3 h kuluttua. Kiitos miehen selvisin tuosta ajasta järjissäni. Opiskeluun tai mihinkään järjen käyttöön energia ei olisi riittänyt.
Vauvan temperamenttia ja unirytmiä ei kukaan pysty ennustamaan, siksi kannattaa rauhoittaa se vauva-aika vauvalle eikä projekteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo "lapseton kolmekymppinen ei saa mistään töitä" -myytti edes millään tasolla totta? Joskus nimittäin olen asiasta naispuolisten ystävieni ja tuttavieni kanssa puhunut, eikä kukaan ollut ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa duunipaikka olisi jäänyt saamatta lapsettomuuden takia.
Olisi kiva nähdä aiheesta ihan luotettavaa tutkittua tietoa, sillä nyt väite tuntuu olevan vain nuorena lapsen saaneiden ase lapsettomia vastaan. Kuten sanottu, lapset eivät ole todiste siitä, etteikö lisää olisi tulossa.
No tää on tavallaan ihan turha kiistelyn aihe. Vaikka sulla olisi kolmelymppisenä kymmenen lasta, ei se takaa ettet saisi niitä vielä lisää. Toisaalta jos olet kolmekymppinen lapseton ei sekään takaa, ettet yhtäkkiä päätäkin alkaa suurperheen äidikdi jäädä 15 vuodeksi perhevapaille. Eli siis kumpikin tilanne on yhtä hyvä/huono.
Jos nyt miettii, että sä rekryisit:
Maija, 26v, vastavalmistunut. Aviomies ja omistusasuntokin löytyy.
Laura, 29v, vastavalmistunut. Samalla tavalla miehet ja kämpät, lisäksi 6v ja 4v lapset.
Kumpi alkaa vielä lisääntyä suuremmalla todennäköisyydellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä oma tarina. Valmistuin AMK insinööriksi. Tein suoraan kaksi lasta, ikäeroa 2,5vuotta. Äippäraha ihan kohtuullinen, koska opiskelujen aikana tein aika paljon töitä. Kun nuorempi oli 1,5-vuotta lähdin opiskelemaan maisterivaihetta. Itsellä opiskelut sujuivat hyvin ja huomasin että 28-vuotias kahden lapsen äiti otettiin enemmän tosissaan. Ja parikin hyvää työtarjousta kiitos professorien sain.
Maisterivaihetta? Lähdit lukemaan DI:ksi vai hait lukemaan eri alaa maisteriksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo "lapseton kolmekymppinen ei saa mistään töitä" -myytti edes millään tasolla totta? Joskus nimittäin olen asiasta naispuolisten ystävieni ja tuttavieni kanssa puhunut, eikä kukaan ollut ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa duunipaikka olisi jäänyt saamatta lapsettomuuden takia.
Olisi kiva nähdä aiheesta ihan luotettavaa tutkittua tietoa, sillä nyt väite tuntuu olevan vain nuorena lapsen saaneiden ase lapsettomia vastaan. Kuten sanottu, lapset eivät ole todiste siitä, etteikö lisää olisi tulossa.
No tää on tavallaan ihan turha kiistelyn aihe. Vaikka sulla olisi kolmelymppisenä kymmenen lasta, ei se takaa ettet saisi niitä vielä lisää. Toisaalta jos olet kolmekymppinen lapseton ei sekään takaa, ettet yhtäkkiä päätäkin alkaa suurperheen äidikdi jäädä 15 vuodeksi perhevapaille. Eli siis kumpikin tilanne on yhtä hyvä/huono.
Jos nyt miettii, että sä rekryisit:
Maija, 26v, vastavalmistunut. Aviomies ja omistusasuntokin löytyy.
Laura, 29v, vastavalmistunut. Samalla tavalla miehet ja kämpät, lisäksi 6v ja 4v lapset.
Kumpi alkaa vielä lisääntyä suuremmalla todennäköisyydellä?
Sain vakinaisen työsuhteen 33 v. tuossa vaiheessa ei lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankkiminen opiskeluaikana kannattaa vain, jos pystyt samalla kuitenkin hankkimaan työkokemusta ja suhteita eri työpaikkoihin. Ilman työkokemusta ja suhteita et pääse välttämättä ikinä töihin alallesi (pois lukien työvoimapulan alat).
Ei ole mitään takeita siitä, että saa työkokemusta, vaikka olisi lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo "lapseton kolmekymppinen ei saa mistään töitä" -myytti edes millään tasolla totta? Joskus nimittäin olen asiasta naispuolisten ystävieni ja tuttavieni kanssa puhunut, eikä kukaan ollut ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa duunipaikka olisi jäänyt saamatta lapsettomuuden takia.
Olisi kiva nähdä aiheesta ihan luotettavaa tutkittua tietoa, sillä nyt väite tuntuu olevan vain nuorena lapsen saaneiden ase lapsettomia vastaan. Kuten sanottu, lapset eivät ole todiste siitä, etteikö lisää olisi tulossa.
No tää on tavallaan ihan turha kiistelyn aihe. Vaikka sulla olisi kolmelymppisenä kymmenen lasta, ei se takaa ettet saisi niitä vielä lisää. Toisaalta jos olet kolmekymppinen lapseton ei sekään takaa, ettet yhtäkkiä päätäkin alkaa suurperheen äidikdi jäädä 15 vuodeksi perhevapaille. Eli siis kumpikin tilanne on yhtä hyvä/huono.
Jos nyt miettii, että sä rekryisit:
Maija, 26v, vastavalmistunut. Aviomies ja omistusasuntokin löytyy.
Laura, 29v, vastavalmistunut. Samalla tavalla miehet ja kämpät, lisäksi 6v ja 4v lapset.
Kumpi alkaa vielä lisääntyä suuremmalla todennäköisyydellä?
Ihan mahdoton sanoa kumpi. Todennäköisesti Mija ainakin lisääntyy jossain vaiheessa, Lauran lapset voi sairastella mutta toisalta Lauralla on mieskin olemassa. Kunnioittaisin Lauran organisointikykyä ja pitkäjänteisyyttä, jos on vastavalmistunut tuon ikäisten äiti - on siis tod. Näk. Ollut koko äitiysaikansa myös opiskelija. Laura myös tod. Näk. Olisi lastensa takia työpaikasta riippuvaisempi, sitoutunut eikä ehkä päättäisi yhtäkkiä muuttaa Kiinaan. Veikkaan, että palkkaisin Lauran näillä tiedoilla.
Hoitoalalla ainakin tuntuu että nuoret, lapsettomat naiset ovat kuumaa kamaa kun vakituisia valitaan. Itse kuvittelin olevani vahvoilla kun valmistuessani lapset olivat jo kouluikäisiä. Opiskelukavereista vain ne lapsettomat ovat saaneet vakitöitä, itse teen pätkää toisen perään. Katkerako? Kyllä. Enkä mielestäni ole mitenkään huono työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo "lapseton kolmekymppinen ei saa mistään töitä" -myytti edes millään tasolla totta? Joskus nimittäin olen asiasta naispuolisten ystävieni ja tuttavieni kanssa puhunut, eikä kukaan ollut ikinä törmännyt tilanteeseen, jossa duunipaikka olisi jäänyt saamatta lapsettomuuden takia.
Olisi kiva nähdä aiheesta ihan luotettavaa tutkittua tietoa, sillä nyt väite tuntuu olevan vain nuorena lapsen saaneiden ase lapsettomia vastaan. Kuten sanottu, lapset eivät ole todiste siitä, etteikö lisää olisi tulossa.
No tää on tavallaan ihan turha kiistelyn aihe. Vaikka sulla olisi kolmelymppisenä kymmenen lasta, ei se takaa ettet saisi niitä vielä lisää. Toisaalta jos olet kolmekymppinen lapseton ei sekään takaa, ettet yhtäkkiä päätäkin alkaa suurperheen äidikdi jäädä 15 vuodeksi perhevapaille. Eli siis kumpikin tilanne on yhtä hyvä/huono.
Jos nyt miettii, että sä rekryisit:
Maija, 26v, vastavalmistunut. Aviomies ja omistusasuntokin löytyy.
Laura, 29v, vastavalmistunut. Samalla tavalla miehet ja kämpät, lisäksi 6v ja 4v lapset.
Kumpi alkaa vielä lisääntyä suuremmalla todennäköisyydellä?
Maija tekee todennäköisesti jossain vaiheessa lapsen tai useampiakin. Laurakin saattaa tehdä vielä lisää lapsia tai sitten ei. Ei noilla tiedoilla voi sanoa mitään siitä, kumpi todennäköisemmin lisääntyy, kun molempien elämäntilanteet on periatteessa lisääntymiselle otolliset.
Totta. Eiköhän vauvojen tulemattomuuden varmista vain naisen tarpeeksi korkea ikä (tai hedelmättömyys, mutta sitä nyt tuskin mahdolliselle työnantajalle kerrotaan lääkärintodistuksen kanssa). Jos saa ensimmäisen 21-vuotiaana, voi vielä 36-vuotiaana saada hyvinkin toisen tai vaikkapa viidennen lapsen.