Tuleva äiti miettii, olenko liian jyrkkä "äitiyden" periaatteissa?

Mulla on samat olleet ja kaikissa joustin. Esimerkiksi olin niin rakastunut lapseen, että halusin jakaa kuvia facessa, tosin salaryhmässä kavereille ja sukulaisille.

Toi merkkivaate-juttu..

Entä, jos todella tykkäät jostain vaatteita, mutta se sattuu olemaan merkkivaate?

Kyllä sä tulet haluamaan vertaistukea muilta äideiltä. Ne vinkit ovat parhaimmat.

Jos aikoo hankkia useamman kuin yhden lapsen niin kannattaa satsata laatuun lastentarvikkeissa, leluissa ja miksei vaatteissakin. 

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ota kantaa mutta leluttomuus ei ole hyvä asia. Lelut ja kirjat kehittävät vauvaa. Purulelu on myös hyvä olla kun hampaita tulee. Mutta ehkä huomaat tämän itsekin kun et jaksakaan viihdyttää lasta omalla naamalla kaiken aikaa. Kun vauva on pirteä, on mielestäni julmaa antaa vauvan katsella sitterissä seiniä tai telkkaria pitempiä aikoja. Tosin en ole varma tarkoititko ettet osta kalliita merkkileluja vai leluja ollenkaan, mutta sanoin silti.

Tietenkin hankin lapselle leluja, mutta koska suurin osa etenkin vauvanleluista on sellaisia, ettei niitä käytetä sen tietyn ikäkauden jälkeen, en aio tuhlata niihin rahaa. Toki hankin ehjät, kestävät ja myrkyttömät lelut, mutta en aio ostaa mitään vain sen takia, että se on kallis merkki tai ostettu merkkiliikkeestä.

Ajattelin hankkia paljon leluja käytettynä ja ostaa mahdollisimman vähän uutena juuri tällaista lyhytikäistä vauvakampetta. ap

Osa vauvaleluista on sellaisia (laadukkaat) jotka menee meidän 2,5v vieläkin. 

Joo, järkeviä periaatteita. En ole koskaan ymmärtänyt kalliiden merkkivaatteiden ostamista, varsinkin kun vauva kasvaa kuitenkin niin nopeasti pois niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Toi merkkivaate-juttu..

Entä, jos todella tykkäät jostain vaatteita, mutta se sattuu olemaan merkkivaate?

Jos tykkäämisen syy on hyvä laatu ja ominaisuudet, silloin tietenkin voin tuotteen ostaa. Jos taas tykkään vaatteesta siksi, että se miellyttää minua ja on minun silmääni kaunis, mutta samanlaatuisia löytyy halvemmalla, en tietenkään aio ostaa sitä kalliimpaa.

Ei lapsi ole minun mieltymystenkohteiden jatke tai esittelynukke. Mielummin säästän ne merkkivaatteista säästyvät rahat siihen, että tarjoan lapselle muuten hyvän elämän ja elämyksiä, jotka ilahduttavat myös lasta, eivätkä vain minua. ap

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan osta mitään merkkiä statuksen vuoksi. Vaan ominaisuuksien vuoksi. Jotkut merkit ovat laadukkaita ja on hankalampi löytää yhtä hyviä halpoja vaatteita. Varsinkin jos nyt ulkoiluvaatteista puhutaan ja niiden kestävyydestä, vesipilariarvosta jne. 

Miksi ne merkkivaatteet ovat sitten ok kun lapsi kasvaa? Isompi lapsi tarvii statuksen pönkitystä? Jos kerran merkkivaatteet merkitsevät sinulle lähinnä statusta.

Vaikka haluaisin ja toivoisin muuta, totuus on, että alakoulusta lähtien lapset pyrkivät lajittelemaan ympäristöään ja muodostamaan ryhmiä. Tällaisessa koulukulttuurissa joskus pelkästään se, ettei sulla ole jotain tietynmerkkistä reppua tai pipoa, voi olla syy jättää leikistä pois. En tietenkään aio vuorata lastani merkkivaatteilla, mutta kuulostelen jos kouluikäisenä lapsen kaveripiirissä alkaa tulla esille jotain, mikä kaikilla näyttää olevan ja mitä lapsi haluaa itselleenkin tunteakseen kuuluvansa ryhmään, niin sellainen tuote hänelle sitten voidaan hankkia. ap

Minä oikeasti kiinnostaisi tietää, onko joku äiti/isä saanut orjallisesti noudatettua kaikkia ennen lapsen syntymää laatimiaan periaatteita ja sääntöjä?

Ehkä vielä ensimmäisen kohdalla tiettyyn ikään asti se on mahdollista, mutta siinä kohtaa kun kuvioihin tulee toinen ja kolmas, niin...

Minä...MINUA

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi syntyy, olen päättänyt noudattaa seuraavia periaatteita:

-En osta lapselle kalliita merkkivaatteita, vaunuja tai leluja niin kauan, kun lapsi ei ymmärrä, mihin vaatteisiin hänet puetaan. Sitten kun hänellä alkaa olla esim. lempiväri niin kiinnitän merkkiin ja väriin humiota vasta sitten.

- Imetän lastani tasan niin kauan kuin haluan ja kasvatusoppeja en ota vastaan keneltäkään, joka ei suostu aktiivisesti olemaan mukana lapsen kasvatuksessa. Eli jos joku neuvoo minua tai miestäni, miten kasvattaa lastani, hän saa luvan tulla meille säännöllisesti vahtimaan ja huolehtimaan lapsesta ja osallistumaan lapsen kasvatukseen. Jos siihen ei riitä mielenkiintoa, voi muutkin kasvatukseen liittyvät mielipiteet pitää itsellään.

- Lapseni identiteetti on hänen oma yksityisasia. En aio mainita hänestä sanaakaan sosiaalisessa mediassa tai ladata kuvia nettiin, vaikka sukulaiset vaatisivat. Raskaudestakaan en ole tehnyt päivityksiä. Lähimmäisille olen kertonut kasvotusten.

Muuten ihan hyvä, mutta hyvät hoitovinkit kannattaa pistää korvan taakse ja kokeilla, vaikka se olisikin anoppi tai käly, joilta vinkki tulee. Esimerkiksi meillä anoppi tiesi, millä esikoisen  järkyttävät vatsavaivat loppuivat saman tien ja olen siitä loppuikäni iloinen. Vinkki toimi ennaltaehkäisten nuorempiin lapsiin ja tusinaan tuttuun vekaraan, joten takana on tieto eikä arvaus :D

Mitä omasta mielipiteestä poikkeaviin kasvatusneuvoihin tulee, vähiten ne ainakin itseäni ärsyttävät sellaisen ihmisen suusta, joka nimenomaan EI osallistu aktiivisesti meidän arkeemme. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos ollaan eri linjoilla vaikkapa isovanhempien kanssa, jotka haluaisivat hoitaa lasta usein. Jos mummo on sitä mieltä, että nelikuisen vauvan olisi hyvä saada appelsiinimehua ja aikuisen suussa muussattua pullaa, et todennäköisesti halua, että hän säännöllisesti huolehtii lapsestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi syntyy, olen päättänyt noudattaa seuraavia periaatteita:

-En osta lapselle kalliita merkkivaatteita, vaunuja tai leluja niin kauan, kun lapsi ei ymmärrä, mihin vaatteisiin hänet puetaan. Sitten kun hänellä alkaa olla esim. lempiväri niin kiinnitän merkkiin ja väriin humiota vasta sitten.

- Imetän lastani tasan niin kauan kuin haluan ja kasvatusoppeja en ota vastaan keneltäkään, joka ei suostu aktiivisesti olemaan mukana lapsen kasvatuksessa. Eli jos joku neuvoo minua tai miestäni, miten kasvattaa lastani, hän saa luvan tulla meille säännöllisesti vahtimaan ja huolehtimaan lapsesta ja osallistumaan lapsen kasvatukseen. Jos siihen ei riitä mielenkiintoa, voi muutkin kasvatukseen liittyvät mielipiteet pitää itsellään.

- Lapseni identiteetti on hänen oma yksityisasia. En aio mainita hänestä sanaakaan sosiaalisessa mediassa tai ladata kuvia nettiin, vaikka sukulaiset vaatisivat. Raskaudestakaan en ole tehnyt päivityksiä. Lähimmäisille olen kertonut kasvotusten.

Muuten ihan hyvä, mutta hyvät hoitovinkit kannattaa pistää korvan taakse ja kokeilla, vaikka se olisikin anoppi tai käly, joilta vinkki tulee. Esimerkiksi meillä anoppi tiesi, millä esikoisen  järkyttävät vatsavaivat loppuivat saman tien ja olen siitä loppuikäni iloinen. Vinkki toimi ennaltaehkäisten nuorempiin lapsiin ja tusinaan tuttuun vekaraan, joten takana on tieto eikä arvaus :D

Kerrohan tässäkin tuo vinkki! :)

Meillä toimi maitohappobakteerit, röyhtäytys ja mahallaan olo. :) Onko jokin noista?

Mä luin joskus osuvan "runon" vanhemmuudesta, pitää niin paikkansa:

Kun minulla ei ollut vielä yhtään lasta minulla oli monta hyvää kasvatusmetodia, nyt minulla on kuusi lasta eikä yhtään mielipidettä kasvatuksesta.

Ap, ei kannata sitten käydä lapsen kanssa neuvolassa, jos kuvittelet olevasi noin kaikkitietävä ilman ensimmäistäkään lasta.

Oikeasti, tyhmäkö olet?

Ei lapsenkasvatus nyt ihan yksinkertaista ole, on sairauksia, on kasvatuspedagogisia asioita... Kasvatustieteestä voi lukea jopa tohtoriksi asti, ja sinusta sinä maallikkona tiedät kaikesta kaiken, etkä vastaanota minkäänlaisia neuvoja. Ei hyvää päivää...

Totta kai jokainen joutuu itse arvioimaan saamiensa neuvojen soveltuvuuden. Mutta että ei laisinkaan edes harkitsisi muiden vinkkejä.