Verkostoituiminen
http://yle.fi/uutiset/uravalmentajan_vinkit_verkostoitumiseen__kukaan_e…
luin tämän artikkelin ja ahdistuin entisestään. Olen hyvin erakoitunut ihminen enkä millään jaksa olla tekemisissä kenenkään kanssa ellei pakko. Töissä olen ihan sosiaalinen, ujo siis en ole. Itsestäni en halua suuremmin missään kertoa mitään tai esiintyä somessa sen enempää. Onko työnsaaminen kohdallani nyt tuhoon tuomittu? Työni ovat kohta loppumassa. Vai pitääkö minun pakottaa itseni tuohon verkostoitumiseen mukaan? Ihan retorinen kysymys, sillä tietty teen sen päätöksen sen mukaan mikä minulle on tärkeintä. Löytää se työ tai tyytyä olemaan erakko. Mitä te ajattelette tästä verkostoitumisesta?
Kommentit (14)
Mäkin olen vähän erakko luonteinen, mutta olen onnistunut verkostoitumaan oikeiden tyyppien kanssa.
Verkostoituminen vaatii rahaa. Ei ole ilmaisia lounaita entisten kollegoiden kanssa tai lasten harrastuksia jossa voi verkostoitua.
Ei verkostoja ja työttömänä jo 2 vuotta, kivaa olla ujo introvertti 😞
Verkostoituminen = nuolet jonkun persettä
Hyi helvetti alkoi oksettaa kun luin ton jutun. Mulla ei ole "verkostoja" ja olen (siitäkin syystä) työelämän ulkopuolella - ilmeisesti koko loppuelämäni. Mitäpä tässä turhaan opintoja tekemään loppuun, taidan kirjautua laitokselt ulos ja jäädä kotiin makaamaan. Vähemmällä vitutuksella ja vaivalla selviää.
No olihan taas. VMP, sanon ihan suoraan.
Tottakai sinulla on verkostoja, se tarkoittaa vain ihmisiä jotka tunnet. Ne voivat olla sukulaisia, koulukavereita, entisiä työkavereita, lasten kavereiden vanhempia. Kyse on vain siitä että uskaltaa kertoa itsestään muille, pyytää ja ottaa vastaan apua. Jopa äitisi voi tuntea jonkun siinä firmassa johon haet töihin, sinun vain täytyy pystyä edes kertomaan jollekulle että olisit sinne hakemassa. Tiedän, introvertille sekin on joskus melkein liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sinulla on verkostoja, se tarkoittaa vain ihmisiä jotka tunnet. Ne voivat olla sukulaisia, koulukavereita, entisiä työkavereita, lasten kavereiden vanhempia. Kyse on vain siitä että uskaltaa kertoa itsestään muille, pyytää ja ottaa vastaan apua. Jopa äitisi voi tuntea jonkun siinä firmassa johon haet töihin, sinun vain täytyy pystyä edes kertomaan jollekulle että olisit sinne hakemassa. Tiedän, introvertille sekin on joskus melkein liikaa.
Niin, lasten kavereiden vanhempien kanssa en ole tekemisissä, suurn osa sukulaisista on työttömiä epäonnistujia, entiset työkaverit (pari kpl) ovat ainoat mutta heillä ei ole eiryistä vaikutusvaltaa. Huono on tilanteeni :( ap
Minulla on
[ ] tärkeässä asemassa olevia sukulaisia ja perhetuttuja, joiden kanssa olen tekemisissä
[ ] tärkeässä asemassa olevia ystäviä
[ ] työelämässä tavattuja kontakteja, joiden kanssa olen yhä tekemisissä
[ ] entisiä opiskelukavereita, joihin pidän yhteyttä
[ ] muita hyödyllisiä tuttuja
[x] ei mitään
Ällöttää suomalainen työelämä päivä päivältä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää suomalainen työelämä päivä päivältä enemmän.
Sama. Mua ällöttää tämä työnhakupeli, jota pelataan. Se työnhakujargon, jota opetellaan. Miksi haluan JUURI teidän firmaanne töihin.. Ja kysyjä tietää yhtä hyvin kuin vastaajakin, että ihminen on hakenut kymmeneen muuhunkin firmaan ja haluaa vain hiukan särvintä leivän päälle palkan muodossa. Ne samat kliseet, joita kukaan ei usko.
Tuostaon puhuttujo pitkään.
Tärkeintä on se, kenen kanssa verkostoidut. Laatu korvaa määrän.