Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsiperheen avioliitto ei kestä
21.03.2016 |
Lähes kaikki tietämäni perheet, joilla lapsia, niin vanhemmat ovat järjestään eronneet tai harkitsevat eroa, kun lapset alle kouluikäisiä.
Mikä suhteessa menee pieleen, miksi niin monet eroavat.
Pelottaa, että se on omakin kohtalo.
Miksi sitten suosutaan lapsen hankintaan, kun tiedossa on varmasti varsin erilainen elämä kuin muutoin. Mielestäni se in väärin lapsia kohtaan, että tavoitellaan koko ajan omaa hyvinvointia. Sama lapsi ruljanssi on edessä vaikka hankkisi uudet lapset toisen kanssa.
Onko se vain, että ei kestetä sitä perhearkea.
Kommentit (214)
Minun mielestä kaikista eniten.. erotaan ikäluokassa 40-55. Monet yrittävät elää uutta nuoruutta ja etsitään uusi kumppani, usein nuorempi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhepeti. Perhepeti. PERHEPETI!!!
Niin mitä tästä? Meillä perhepeti paransi liittoa paljon, koska tuossa molemmat lapsemme nukkuivat yöt erittäin hyvin. Esikoista nukutettiin aluksi pinnasänkyyn, mutta siellä heräili jatkuvasti.
Niin ja sitä seksiä voi harrastaa muuallakin kuin siellä sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että lapsen saaneet naiset unohtavat hoitaa parisuhdetta. Muistan kuinka iltalehti tai ilta-sanomat kirjoittivat aiheesta. Kertoivat samalla kuinka ranskalaisnaiset eivät unohda hoitaa parisuhdetta ja lapsiperheet ovat siellä onnellisempia.
unohtavat = eivät jaksa
Suomessa pikkulasten äidit tekevät pitkää työpäivää, ihan niinkuin isätkin. Vapaa-aika onkin sitten lasten kuskaamista, ruokkimista, vaatehuoltoa ja kotitöitä.
Jos nyt Ranskaan halutaan verrata, niin siellä äidin on ihan ok olla kotona tai tehdä lyhyttä työpäivää. Lisäksi kotiavun hankkiminen on sosiaalisesti hyväksyttyä.
Omat saksalaiset ja ranskalaiset ystävät ovat olleet järkyttyneitä siitä että teen 8 tunnin työpäivää vaikka minulla on lapsia. Eivät mitenkään ymmärrä sitä kuinka lasten äiti voi jaksaa sellaista. Oma tilanne on jo helpottunut kovasti siitä pikkulapsiajasta, mutta silti nämä ystävät ovat sitä mieltä että tilanteeni on liian raskas.
Surullinen totuus on, että kaikkeen ei voimat riitä jos kaikki pitää tehdä itse ja yksin. AV:n supermammat tietysti jaksaa, mutta tämmöiset tavalliset tallaajat eivät.
Omassakin parisuhteessa pikkulapsiaika oli todella raskasta. Olisimme varmaan päätyneet eroon, ellemme olisi päättäneet että teemme kaikkemme saadaksemme elämäämme mukavia asioita ja rennompaa meininkiä. Löysättiin, ja sillä suhde pelastui.
Nyt huomaan jopa rakastuneeni mieheeni uudelleen :)
Niin, siihen parisuhteen hoitamiseen tarvitaan se mieskin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuten olen kirjoittanut useat kerrat aikaisemminkin, niin mahdollisesti jälkikasvua harkitseville miehille pitäisi kertoa että pahimmillaan:
- raskausaikana naisesta tulee ihan täysi hirviö hormooniensa kanssa
- vauva-aikana miehen rooli on hieman koiran alapuolella
- seksiä ei kannata miettiä raskauden alusta lapsen 3-vuotissynttäreihin.
- vapaa-aikaa ei ole, ja varsinkaan poikein saunailtoihin ei saa missään tapauksessa osallistua.
Jos ja kun mies on valmis noihin ylläoleviin asioihin, niin hän on valmis isäksi.
Hahhahhahahhahahhhhhhaaaaa! Pahimmillaan, mutta haluan silti kertoa oman siivuni:
- raskausaikana naisesta tulee ihan täysi hirviö hormooniensa kanssa
Kyllä. Raskauden alussa olin kiukkuinen kuin ampiainen. Olin vihainen systeemille. Kävelin postittamaan pakettia, ja tilinumeroni oli unohtunut kotiin enkä tietenkään muista sitä ulkoa. Menin oman pankkini sivukonttoriin, jossa he ilmoittivat etten saa tietojani koska oikea pankkini on siellä 30km päässä - ja tää pankki oli postin vieressä, josta tilinumeroani kävin henkkareineni kysymässä. Suutuin ja sain aikamoisen raivarin, ja olin jo purkamassa asiakkuuttani pankin kanssa. Sain vastaavia raivareita, mutta ne pureutuivat ihan oikeisiin paikkoihin eli olin vihainen ihan aiheesta. Karsin kavereistani ne joiden kanssa olin aiemmin ollut tekemisissä hampaat irvessä ja sain kerran ihan mittavan raivarin miehelleni - kunnes älysin miettiä, ettei tämä ole enää normaalia ja tein testin. Tajuttuani, että se on positiivinen ja ailahtelut johtuvat siitä, rauhotuin. Sen jälkeen olin enää paljon jyrkempi, mutta se on tuonut mukanaan paljon hyvää: kaikki ne rahaa pummaavat valittaja- mielensäpahoittajakaverit eivät enää soittele, jäljelle on jäänyt juuri ne joiden pitää ja miehen kanssa menee hyvin. Mä en ole aikoihin elänyt näin tasaista ja hyvää elämää kuin kuukautisten kanssa elin kun raskauden ensimmäiset viikot olivat ohi. Kaikki ne kolmen viikon sykleissä tulevat masennuskaudet ovat poissa kaikkine kiukutteluineen.
- vauva-aikana miehen rooli on hieman koiran alapuolella
Ei muuten ole. Mies on perheen toinen osapuoli, joka saa luvan osallistua lapsen hoitoon siinä määrin missä kykenee. Lisäksi toivon, että joskus saamme yhteistä aikaa, ja se joskus on useammin kuin vartti iltauutisten jälkeen kun vauva kerrankin nukahtaa.
- seksiä ei kannata miettiä raskauden alusta lapsen 3-vuotissynttäreihin.
Paskat. Haluaisin seksiä kaiken aikaa ja tuskin kuiva kausi jatkuu hirveän pitkään jälkivuotojen päättymisen jälkeen. Jos jatkuu, hankin liukkaria.
- vapaa-aikaa ei ole, ja varsinkaan poikein saunailtoihin ei saa missään tapauksessa osallistua.
Saa ja pitää osallistua, mutta se edellyttää sitä, että mäkin saan liikkua kotoa lapsen syntymän jälkeen myös ilman lasta.
Isä joutuu tekemään kotitöitä, vaikka hänellä kotona äiti teki kaiken mahdollisen. Isän mielestä hänen töitään ovat renkaiden vaihdattaminen huoltoasemalla kaksi kertaa vuodessa ja auton tankkaaminen.
Vaatteet puhdistuvat hänen mielestään pesukoneen nappia painamalla. (Ikisuosikkini.)
Vaimo ei enää palvo häntä tauotta, vaan kiinnittää huomiota avuttomiin lapsiin.
Miehen työkaveri näyttää aivan ihanalta, kun odottava tai hiljattain vauvan saanut vaimo on liian kipeä tai väsynyt seksiin.
Mies pettää.
Perhe on jälleen hajonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Nainen-sitten-vasta-aiti/
Juuri näin! Nainen, sitten vasta äiti.
Mutta tämähän sotii sitä periaatetta vastaan, että lapsen pitäisi olla aina etusijalla ;)
Mies ei useinkaan kanna lapsista samalla tavalla vastuuta kuin nainen. Nainen stressaantuu ja väsyy, mikä aiheuttaa raivoamista ja katkeruutta miestä kohtaan. Miehen mielestä naisesta on tullut inhottava ämmä, jota pitää vältellä. Yleensä nainen kyllästyy sohvalla älypuhelintaan räpläävään mieheensä, joka ei auta lasten kanssa, anna huomiota vaimolleen tai jota ei pahimmassa tapauksessa edes näy paljon kotona. En nyt haluaisi syyllistää miehiä kaikesta, mutta olen nähnyt tämän saman kaavan toistuvan tuttavapiirissäni uudestaan ja uudestaan. Itse en tiedä haluanko lapsia, tuo skenaario on niin todennäköinen, enkä halua olla puhkikulunut yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jakseta hoitaa niitä pentuja vaan erotaan ja hankitaan viikko-viikko huoltajuus. Näin saadaan omaa aikaa ja voidaan höpötellä uuden puolison kanssa vapaat viikot. Omalla viikko vuorollakin laitetaan kakarat mummolaan. T.sivusta seurannut
Suhteet, joissa mies saa ylläpidettyä jännämieheytensä kestävät. Jos miehestä tulee liian kiltti nainen jättää tai pettää ja mies jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän melko laajasta tuttavapiiristä vain yksi lapsipariskunta on avioeronnut 22 vuoden aikana, mutta heidän kohdallaan ero oli todellakin ennustettavissa jo hääpäivänä, morsiamen sukukin tappeli hääjuhlassa jo illansuussa. Mies oli sellainen puhumaton, totinen ja sohvalla makaava pökkelö, kiltti mutta huonoa isä- ja aviomiesmatskua noin henkisesti, ja nainen ahdistunut olento. Mukula tehtiin, ja sitten tulikin pian ero.
Meillä kun vauva syntyi, mies sai häädön ulos makuuhuoneesta, minkä hän tajusi oikein hyvin. Vauva opetettiin omaan sänkyyn n. 4 kk iässä, kun hänelle muodostui päivärytmi, samoin seuraavat lapset. Seksiä ei tarvitse harrastaa pimeässä peiton alla lauantaisin eikä yhdessä nukkuminen ole mikään pakko. Nytkin nukutaan ihan eri huoneissa miehen työvuorojen vuoksi, mutta seksiä meillä on - itse asiassa aika harvoin sängyssä.
Yhteiset mielenkiinnon kohteet on hyvästä, ja että ei ryyppää, ei hakkaa toista, on uskollinen ja osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, puhuu, pussaa ja halaa ja kunnioittaa (myös kielenkäytössä) - ja osataan keskustella keskenään muustakin kuin tiskivuoroista - eikä unohdeta vitsailua ja naurua. Niillä pääsee parisuhteessa pitkälle ja hoitaa sitä. (Eronneella parilla toteutui vain ei ryyppää ja ei hakkaa.) Jokaisessa yhdessä pysyneessä tuttavapiirimme lapsiperheessä on joku yhteinen tekemisen meininki ja keskinäistä huumorintajua.
nim. 18 vuotta naimisissa
Juu meidänkin laajasta ystäväpiiristä ei ollut kukaan eronnut, suurimmalla osalla pitkät suhteet/liitot ja lapsia. Kunnes sitten yhtäkkiä yksi pari erosi, ja sitten toinen, kolmas. Pian alkoi puolitutuilta tulla erouutisia, ystävien ystävät erosivat jne. Oli pettämistä, oli terapioita. Nyt useammat ovat eronneet kuin ovat yhdessä ja kaikilla ei ole edes neljääkymppiä mittarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että lapsen saaneet naiset unohtavat hoitaa parisuhdetta. Muistan kuinka iltalehti tai ilta-sanomat kirjoittivat aiheesta. Kertoivat samalla kuinka ranskalaisnaiset eivät unohda hoitaa parisuhdetta ja lapsiperheet ovat siellä onnellisempia.
Ja lapsia on ranskalaisilla vähemmän ja yhteiskunta järjestää lastenhoitoa jotta vanhemmat pääsee jonnekin kahdestaan rentoutumaan. Suomessa sem ämmän pitäis tajuta pitää turpansa kiinni jotta isä saa jatkaa poikien iltoja.
Vierailija kirjoitti:
Kuten olen kirjoittanut useat kerrat aikaisemminkin, niin mahdollisesti jälkikasvua harkitseville miehille pitäisi kertoa että pahimmillaan:
- raskausaikana naisesta tulee ihan täysi hirviö hormooniensa kanssa
- vauva-aikana miehen rooli on hieman koiran alapuolella
- seksiä ei kannata miettiä raskauden alusta lapsen 3-vuotissynttäreihin.
- vapaa-aikaa ei ole, ja varsinkaan poikein saunailtoihin ei saa missään tapauksessa osallistua.
Jos ja kun mies on valmis noihin ylläoleviin asioihin, niin hän on valmis isäksi.
Ja naisen vastine:
Raskausaikana et saa mitään tukea mieheltäsi.
Vauvan synnyttyä miehesi taantuu ameeba-asteelle eli on toinen lapsesi eikä ymmärrä yhtään mitä isän rooliin kuuluu. Ei osaa eikä tee eikä halua tehdä sitäkään kotona mitä ennen.
Mököttää kun olet niin vauvassa kiinni vaikka se on ainoa konsti pitää vauva hiljaisena.
Menee sohvalle nukkumaan ja valittaa kun sinä kerrankin saat hetken nukkua kun nyt olisit voinut suikkarin antaa kun vauva nukkuu. Ei ymmärrä että uni on perustarve ilman sitä ei ole mitään. Ei edes sitä seksiä.
Valittaa muuttuneesta vartalostasi kun eihän sen missään pitäisi näkyä että on lapsen tehnyt. On itse plösö ja luulee olevansa kovakin saalis.
Mutta älä ole parisuhteessa äläkä tee lapsia ennenkuin olet oikeasti aikuinen. Moni mies ei ole sitä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä suosittele lasten tekemistä muutenkaan yhtään kenellekään mihinkään elämäntilanteeseen. Enemmän se ottaa kuin antaa.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että lapsen saaneet naiset unohtavat hoitaa parisuhdetta. Muistan kuinka iltalehti tai ilta-sanomat kirjoittivat aiheesta. Kertoivat samalla kuinka ranskalaisnaiset eivät unohda hoitaa parisuhdetta ja lapsiperheet ovat siellä onnellisempia.
Aha. Ai se on NAISEN vastuulla hoitaa sekä koti, lapset että myös parisuhdetta. Mitä mies hoitaa?
Ei meillä ainakaan ole erottu. Kaksi lasta ja rakkaus kukoistaa :) T. mies 27
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan ole erottu. Kaksi lasta ja rakkaus kukoistaa :) T. mies 27
Nussin vaimoas :)
T. mies 42
Vierailija kirjoitti:
Mies ei useinkaan kanna lapsista samalla tavalla vastuuta kuin nainen. Nainen stressaantuu ja väsyy, mikä aiheuttaa raivoamista ja katkeruutta miestä kohtaan. Miehen mielestä naisesta on tullut inhottava ämmä, jota pitää vältellä. Yleensä nainen kyllästyy sohvalla älypuhelintaan räpläävään mieheensä, joka ei auta lasten kanssa, anna huomiota vaimolleen tai jota ei pahimmassa tapauksessa edes näy paljon kotona. En nyt haluaisi syyllistää miehiä kaikesta, mutta olen nähnyt tämän saman kaavan toistuvan tuttavapiirissäni uudestaan ja uudestaan. Itse en tiedä haluanko lapsia, tuo skenaario on niin todennäköinen, enkä halua olla puhkikulunut yksinhuoltaja.
Minä olin yh pikkulapsiaikana ja se oli mielestäni kevyempää kuin katsella kotona jotain vapaamatkustaja-aikuista. Yh on yksin vastuussa ja tilanne on selkeä, ei ole katkeruutta ja epäreilua tunnetta, että tekisi enemmän kuin mies.
Uusi mieheni on myös eronnut lasten ollessa pieniä, vaimo jätti. Kun olen kysellyt syitä, niin on muodostunut kokonaiskuva, että mies oli aina töissä ja vapaa-ajallaan rakensi pihasaunan. Vaimo olisi ilmeisesti halunnut - ymmärrettävästi - että mies olisi tehnyt oikeita kotihommia eikä paennut nikkaroimaan työmaalleen. Olisin varmasti itse eronnut myös siinä tilanteessa.
Ollaan päätetty tämän uuden miehen kanssa, että ei hankita uusia lapsia, molemmilla on jo omansa ja parisuhde vaan huononisi tästä, jos alettaisiin pyörittää uutta vauva-arkea. Se on niin haastava elämänvaihe, että voi todellakin pilata muuten hyvän suhteen.
Me olimme jo ollet pitkään yhdessä ennen lasta. Ja molemmilla oli realistinen kuva lapsiperhe-elämästä. Ja olimme puhuneet lapsen hoidosta, ajankäytöstä yms jo ennen raskautta. Molemmat oli valmiita muuttamaan elämää siten, että siihen mahtuu myös lapsi. Molemmat ollaan saatu tehdä omiakin juttuja ja vietämme myös paljon aikaa perheenä.
Se on kummallista, että siitä huolimatta että ranskalaisäidit näyttävät netin mukaan minimoivan lapselleen antamansa huolenpidon ja hoivan, on ranskalaismiehillä melko usein siinä parisuhteen rinnalla myös rakastajatar. Joku tässä yhtälössä mättää...vai meneekö se niin, että sitä mallia siirtää elämässä eteenpäin minkä on itse saanut. Jos ei ole saanut muodostaa turvallista ja lämmintä kiintymyssuhdetta omiin vanhempiinsa, ei osaa muodostaa sitä myöskään puolisoonsa tai omaan lapseensa. Ei osata olla lapsen kanssa, vastata lapsen tarpeisiin, eikä osata olla puolison kanssa. Ei se nyt ihan ihanteelliselta kuulosta.