Mitkä on teidän mielestä statussymboleita ja mitä statussymboleita omistat?

Mulla on iso kulli. Se on mun statussymbooli

Korkeakoulutus.

Laaja yleissivistys.

Mediakriittisyys.

Samanlainen ystäväpiiri.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on iso kulli. Se on mun statussymbooli

Tuntuu muuten olevan monelle miehelle. Mutta jännä juttu, ainoastaan miesporukoissa...

Vierailija kirjoitti:

Musiikillinen lahjakkuus, soitto- tai lauluharrastus. Ymmärrys klassisesta musiikista/musiikinteoriasta.

Ovatko nämä tänä päivänä niin harvinaisia? Tuntuu, että omana kouluaikana yksi sun toinen harrasti jotain musiikkia. Itse soitan selloa ja pianoa edelleen harvakseltaan (klassista nimenomaan).

Auto... Nyt ainakin. Enemmänkin ehkä miehille. Naisia kiinnostaa, jos kiinnostaa. Suurinta osaa tuskin ei, voisi vähempää kiinnostaa.

Bemarikuskit yms. " sen pitää olla bemari" :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statussymboli on minusta sellainen, jonka hankkii pääasiassa siksi, että haluaa viestiä kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Eli statuksen tähden. Näin ollen joku, joka rakastaa veneilyä, saattaa hankkia hyvän veneen, ja rahatilanteestaan riippuen sitten ehkä tinkii jostain muusta. Tai joku, joka rakastaa matkustelua, lähtee kiertämään maailmaa. Tai laukkufriikki satsaa merkkilaukkuun.

Eli ei itse tavara/asia, vaan hankintamotiivi määrittää statussymbolin.

En usko että kovinkaan monen, vaikkapa nyt kivitaloasukkaan tai premiumautokuskin motiivina hankinnoilleen on status, vaan puhdas mukavuudenhalu ja mielihyvä, jota noista "tavaroista" voi yksilö saada. Se on yleensä se ulkopuolinen, todellisista motiiveista tietämätön, joka lyö hankintojen päälle status-leiman.

kyllähän täälläkin on jo joku käynyt hekumoimassa miten joitain esineitä varmasti kovin kadehditaan, vaikuttaa kovin statushakuiselta kommentilta mielestäni. Mut joo, edustaa varmasti pientä vähemmistöä, en voi kuvitella kenenkään tuttavani suuhun sanoja. Mulla ei ole mitään statussymboliesineitä, vähitellen olen kuitenkin huomannut että osa-aikatyöni (puhtaasti oma valinta) on joissain piireissä sellainen, ja se että lapset on pitkään kotona hoidettu ja molemmat vanhemmat olleet vuorollaan kotona. Rahat ja sijoitukset ei muille näy, voin vakuuttaa että maailmassa on paljonkin ihmisiä joiden vaatimattomat kulutustottumukset ei ole rahasta, vaan eettisistä ja esteettisistä periaatteista kiinni.

Hevonen (ratsu-), purjevene, frakki, asunto Kauniaisissa, loma-asunto Barsseloonassa ja toinen Chamonixissa, au-pair tyttö, ....

Ja kyllä huomaan heti, että jos joku ajaa bemaria. :)

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statussymboli on minusta sellainen, jonka hankkii pääasiassa siksi, että haluaa viestiä kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Eli statuksen tähden. Näin ollen joku, joka rakastaa veneilyä, saattaa hankkia hyvän veneen, ja rahatilanteestaan riippuen sitten ehkä tinkii jostain muusta. Tai joku, joka rakastaa matkustelua, lähtee kiertämään maailmaa. Tai laukkufriikki satsaa merkkilaukkuun.

Eli ei itse tavara/asia, vaan hankintamotiivi määrittää statussymbolin.

Tämä!

Meillä on valkoinen kivitalo siksi että halusimme rakentaa tällaisen ja tontille oli tietyt rakennusvaatimukset. Edellinen oli vaaleanpunainen puuhuvila, vaihtelu virkistää

Pihassa on kaksi uutta autoa -  liisattuja ( sitähän ei kukaan tiedä joten luulevat että statuksen vuoksi;D)

Pihassa on myös uima-allas. Ei statuksen vuoksi vaan ihan laiskuuttaan - en jaksa lähteä joka kesäpäivä viemään lapsia meren tai järven rantaan heti töistä tultua. Lasten kaveritkin viihtyy meillä hyvin.

Matkustamme paljon - kyllä, mutta toisaalta emme ostele mitään merkkituotteita eikä meillä ole muita kalliita harrastuksia.

Aitoa taidetta seinillä - mun köyhä duunariäitini rakasti taidetta niin paljon että käytti talvitakkirahansa mielummin taiteeseen kuin uuteen takkiin. Eli estetiikan eikä statuksen vuoksi.

En usko että meillä on mitään ihan vaan statuksen vuoksi, tarkoitushan on tosiaan päästä brassailemaan muille niillä statussymboleilla. Siihen ei ole tarvetta.

OT/ Onko uima-allas vaikea pitää Suomen oloissa? Meillä on toisessa kotimaassamme suunnilleen samassa ilmastossa kyllä poreallas/hot tub terassilla, mutta se täytetään ja tyhjennetään käytön mukaan. Tyhjennättekö te altaan talveksi vai lämmitättekö?

Ei tyhjennetä kuin 1/3 vedestä jäätymisen takia. Vapusta lokakuun loppuun on "uimakausi" vaikkei lämmitetä, ollaan kyllä mietitty käyttämättömän ilpin kytkemistä altaaseen. Toisaalta 30m3 lämmittäminen tulee aika kalliiksi.

Onhan siinä siivoamista joka viikko, aina ei jaksa/viitsi vetää pressua päälle ja puista tulee roskaa. Mutta kunnon imuri, kunnollinen pintasiivilä, seinämien harjaus sillointällöin ja tymäkät aineet pitää siistinä.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikillinen lahjakkuus, soitto- tai lauluharrastus. Ymmärrys klassisesta musiikista/musiikinteoriasta.

Ovatko nämä tänä päivänä niin harvinaisia? Tuntuu, että omana kouluaikana yksi sun toinen harrasti jotain musiikkia. Itse soitan selloa ja pianoa edelleen harvakseltaan (klassista nimenomaan).

Taas riippuu niin piireistä. Ja vaikka kouluaikana moni olisi harrastanut, on monien asioiden merkitys statussymboleina erilainen myös eri ikäisinä. Helposti sulle musiikki-ihmisenä musiikkitaidot vaikuttaa merkityksettömiltä itsestäänselvyyksiltä, mutta ei ne todellakaan sitä laajemmin ole.

Ihmisten pitäisi myös oppia arvostamaan niitä itsensä saavuttamia erityistaitoja tai -asemia ja näkemään omat lahjakkuutensa ja taitonsa koko yhteiskunnan ei vain oman viitekehyksensä näkökulmasta.

T. Sama sosiologiopiskelija

Se, ettei tarvitse rannekelloa.

Vaimo voi olla kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä monella vääristynyt ja oudon negatiivinenkin kuva statuksesta ja statusymboleista. Ei statussymbolit ole vaan lainalla ostettuja merkkituotteita tai rikkaan yläluokan luksustavaroita.

Ensinnäkin status on ihmisen asema yhteisössä. Yhteisöjä on erilaisia pienistä harrastepiireistä koko yhteiskuntaan. Ihmisillä on myös erilaisia rooleja ja statuksia eri yhteisöissä. Joku voi olla korkeastatuksinen harrastuspiirissään, mutta matalastatuksinen työyhteisössään.

Toiseksi staussymbolit ovat vaan esineitä/asioita, jotka ilmaisevat ihmisen asemaa (eli statusta) ko. yhteisössä. Statusta voi symboloida myös ulkonäkö, perhesuhteet, puhetapa, käytös yms. Statussymboleiden ei välttämättä tarvitse ilmaista sitä ylintä asemaa yhteisössä, vaan esineiden arvo satusymboleina etenee portaittain.

Kukaan yhteisöissä tai yhteiskunnassa elävä ihminen ei voi irtautua statuksesta tai statusymboleista. Itseasiassa jo puhe "en välitä statussymboleista, vaan ihmisten puheista/teoista" on hyvin statussymbolista puhetta. Vaatii jo nimittäin erittäin hyvää sosiaalista asemaa olla välittämättä (tai väittää olevansa välittämättä) muiden sosiaalisesta asemasta. Se on myös kuplassa elämistä.

Eri yhteisöissä on erilaisia statussymboleita. Teinien keskuudessa jotkin merkkivaatteet on statusymboleita. Opiskelijoiden kesken esimerkiksi applen läppäri tai asunto kaupungin keskustassa ovat statusymboleita. Videopeliharrastajilla iso videopelikokelma on statussymboli. Työväenluokkaisissa piireissä esimerkiksi iso televiso tai uusi auto voivat olla statussymboleita. Kaupunkilaishipstereille kallis fiksipyörä voi olla statusymboli. Yhteiskunnallisesti taas korkeinta statusta symboloi juuri nuo veneet, kalliit autot ja isot talot.

Toisaalta jokin statussymboli voi jossain viiteryhmässä symboloida korkeaa asemaa ja toisessa taas aivan päinvastaista (esim. katumaasturi). Jotkin statussymbolit ovat merkityksellisiä tietyissä viiteryhmissä, mutta arvottomia toisissa. (Esim. koiranäyttelyharrastajien palkintoruusukkeet ilmaisevat korkeaa statusta noissa piireissä, mutta yhteiskunnallista asemaa ilmaistessa ne ovat mitättömiä)

Yleensä erityisesti yhteiskunnallista asemaa ilmaisevat satusymbolit ovat niitä asioita, joita niiden haltijat pitävät itsestäänselvyyksinä. Esim. avioliitto, kaksi autoa, kaksi lasta, lemmikkoira ja oma asunto kuulostavat asioilta, jotka ovat korkeastikoulutetulle nelikymppiselle työssäkäyville helposti saavutettavia "itsestäänselvyyksiä", mutta jos niitä tarkastelee yhteiskunnan heikko-osaisimpien (esim. yksinäisen, työttömän, kouluttamattoman ja mielenterveysongelmien johdosta sairaseläkkeellä olevan) ihmisten näkökulmasta, ne näyttävätkin erittäin korkea-arvoisilta statussymboleilta.

t. Sosiologiopiskelija

Palstalaisten käsitys statussymboleista mukailee ymmärrettävästi työväenluokkaista käsitystä, sillä suurin osa täällä on työväenluokkaisia tai ainakin tausta on työväenluokkainen. Vastaukset luonnollisesti kuvastavat tätä.

Itse kaupunkilaisena ylemmän keskiluokan edustajana kehuskelen luonnollisesti saavutuksillani, pyöräilyllä jne. ja pidän esim. autolla kehuskelua nolona. Kehuskelen mielelläni sillä, etten tarvitse tai omista autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä monella vääristynyt ja oudon negatiivinenkin kuva statuksesta ja statusymboleista. Ei statussymbolit ole vaan lainalla ostettuja merkkituotteita tai rikkaan yläluokan luksustavaroita.

Ensinnäkin status on ihmisen asema yhteisössä. Yhteisöjä on erilaisia pienistä harrastepiireistä koko yhteiskuntaan. Ihmisillä on myös erilaisia rooleja ja statuksia eri yhteisöissä. Joku voi olla korkeastatuksinen harrastuspiirissään, mutta matalastatuksinen työyhteisössään.

Toiseksi staussymbolit ovat vaan esineitä/asioita, jotka ilmaisevat ihmisen asemaa (eli statusta) ko. yhteisössä. Statusta voi symboloida myös ulkonäkö, perhesuhteet, puhetapa, käytös yms. Statussymboleiden ei välttämättä tarvitse ilmaista sitä ylintä asemaa yhteisössä, vaan esineiden arvo satusymboleina etenee portaittain.

Kukaan yhteisöissä tai yhteiskunnassa elävä ihminen ei voi irtautua statuksesta tai statusymboleista. Itseasiassa jo puhe "en välitä statussymboleista, vaan ihmisten puheista/teoista" on hyvin statussymbolista puhetta. Vaatii jo nimittäin erittäin hyvää sosiaalista asemaa olla välittämättä (tai väittää olevansa välittämättä) muiden sosiaalisesta asemasta. Se on myös kuplassa elämistä.

Eri yhteisöissä on erilaisia statussymboleita. Teinien keskuudessa jotkin merkkivaatteet on statusymboleita. Opiskelijoiden kesken esimerkiksi applen läppäri tai asunto kaupungin keskustassa ovat statusymboleita. Videopeliharrastajilla iso videopelikokelma on statussymboli. Työväenluokkaisissa piireissä esimerkiksi iso televiso tai uusi auto voivat olla statussymboleita. Kaupunkilaishipstereille kallis fiksipyörä voi olla statusymboli. Yhteiskunnallisesti taas korkeinta statusta symboloi juuri nuo veneet, kalliit autot ja isot talot.

Toisaalta jokin statussymboli voi jossain viiteryhmässä symboloida korkeaa asemaa ja toisessa taas aivan päinvastaista (esim. katumaasturi). Jotkin statussymbolit ovat merkityksellisiä tietyissä viiteryhmissä, mutta arvottomia toisissa. (Esim. koiranäyttelyharrastajien palkintoruusukkeet ilmaisevat korkeaa statusta noissa piireissä, mutta yhteiskunnallista asemaa ilmaistessa ne ovat mitättömiä)

Yleensä erityisesti yhteiskunnallista asemaa ilmaisevat satusymbolit ovat niitä asioita, joita niiden haltijat pitävät itsestäänselvyyksinä. Esim. avioliitto, kaksi autoa, kaksi lasta, lemmikkoira ja oma asunto kuulostavat asioilta, jotka ovat korkeastikoulutetulle nelikymppiselle työssäkäyville helposti saavutettavia "itsestäänselvyyksiä", mutta jos niitä tarkastelee yhteiskunnan heikko-osaisimpien (esim. yksinäisen, työttömän, kouluttamattoman ja mielenterveysongelmien johdosta sairaseläkkeellä olevan) ihmisten näkökulmasta, ne näyttävätkin erittäin korkea-arvoisilta statussymboleilta.

t. Sosiologiopiskelija

Palstalaisten käsitys statussymboleista mukailee ymmärrettävästi työväenluokkaista käsitystä, sillä suurin osa täällä on työväenluokkaisia tai ainakin tausta on työväenluokkainen. Vastaukset luonnollisesti kuvastavat tätä.

Itse kaupunkilaisena ylemmän keskiluokan edustajana kehuskelen luonnollisesti saavutuksillani, pyöräilyllä jne. ja pidän esim. autolla kehuskelua nolona. Kehuskelen mielelläni sillä, etten tarvitse tai omista autoa.

Se että pidät autolla kehuskelua nolona on merkki nimenomaan kaupunkilaisuudesta, ei keskiluokkaisuudesta. Ihan samaa ylempää keskiluokkaa elää kaupunkien keskustojen ulkopuolellakin ja kyllä niissä piireissä nimenomaan uusi ja hieno auto on arvostettu statussymboli, eikä vain työväenluokan juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä monella vääristynyt ja oudon negatiivinenkin kuva statuksesta ja statusymboleista. Ei statussymbolit ole vaan lainalla ostettuja merkkituotteita tai rikkaan yläluokan luksustavaroita.

Ensinnäkin status on ihmisen asema yhteisössä. Yhteisöjä on erilaisia pienistä harrastepiireistä koko yhteiskuntaan. Ihmisillä on myös erilaisia rooleja ja statuksia eri yhteisöissä. Joku voi olla korkeastatuksinen harrastuspiirissään, mutta matalastatuksinen työyhteisössään.

Toiseksi staussymbolit ovat vaan esineitä/asioita, jotka ilmaisevat ihmisen asemaa (eli statusta) ko. yhteisössä. Statusta voi symboloida myös ulkonäkö, perhesuhteet, puhetapa, käytös yms. Statussymboleiden ei välttämättä tarvitse ilmaista sitä ylintä asemaa yhteisössä, vaan esineiden arvo satusymboleina etenee portaittain.

Kukaan yhteisöissä tai yhteiskunnassa elävä ihminen ei voi irtautua statuksesta tai statusymboleista. Itseasiassa jo puhe "en välitä statussymboleista, vaan ihmisten puheista/teoista" on hyvin statussymbolista puhetta. Vaatii jo nimittäin erittäin hyvää sosiaalista asemaa olla välittämättä (tai väittää olevansa välittämättä) muiden sosiaalisesta asemasta. Se on myös kuplassa elämistä.

Eri yhteisöissä on erilaisia statussymboleita. Teinien keskuudessa jotkin merkkivaatteet on statusymboleita. Opiskelijoiden kesken esimerkiksi applen läppäri tai asunto kaupungin keskustassa ovat statusymboleita. Videopeliharrastajilla iso videopelikokelma on statussymboli. Työväenluokkaisissa piireissä esimerkiksi iso televiso tai uusi auto voivat olla statussymboleita. Kaupunkilaishipstereille kallis fiksipyörä voi olla statusymboli. Yhteiskunnallisesti taas korkeinta statusta symboloi juuri nuo veneet, kalliit autot ja isot talot.

Toisaalta jokin statussymboli voi jossain viiteryhmässä symboloida korkeaa asemaa ja toisessa taas aivan päinvastaista (esim. katumaasturi). Jotkin statussymbolit ovat merkityksellisiä tietyissä viiteryhmissä, mutta arvottomia toisissa. (Esim. koiranäyttelyharrastajien palkintoruusukkeet ilmaisevat korkeaa statusta noissa piireissä, mutta yhteiskunnallista asemaa ilmaistessa ne ovat mitättömiä)

Yleensä erityisesti yhteiskunnallista asemaa ilmaisevat satusymbolit ovat niitä asioita, joita niiden haltijat pitävät itsestäänselvyyksinä. Esim. avioliitto, kaksi autoa, kaksi lasta, lemmikkoira ja oma asunto kuulostavat asioilta, jotka ovat korkeastikoulutetulle nelikymppiselle työssäkäyville helposti saavutettavia "itsestäänselvyyksiä", mutta jos niitä tarkastelee yhteiskunnan heikko-osaisimpien (esim. yksinäisen, työttömän, kouluttamattoman ja mielenterveysongelmien johdosta sairaseläkkeellä olevan) ihmisten näkökulmasta, ne näyttävätkin erittäin korkea-arvoisilta statussymboleilta.

t. Sosiologiopiskelija

Palstalaisten käsitys statussymboleista mukailee ymmärrettävästi työväenluokkaista käsitystä, sillä suurin osa täällä on työväenluokkaisia tai ainakin tausta on työväenluokkainen. Vastaukset luonnollisesti kuvastavat tätä.

Itse kaupunkilaisena ylemmän keskiluokan edustajana kehuskelen luonnollisesti saavutuksillani, pyöräilyllä jne. ja pidän esim. autolla kehuskelua nolona. Kehuskelen mielelläni sillä, etten tarvitse tai omista autoa.

Se että pidät autolla kehuskelua nolona on merkki nimenomaan kaupunkilaisuudesta, ei keskiluokkaisuudesta. Ihan samaa ylempää keskiluokkaa elää kaupunkien keskustojen ulkopuolellakin ja kyllä niissä piireissä nimenomaan uusi ja hieno auto on arvostettu statussymboli, eikä vain työväenluokan juttu.

Ei, se ei ole vain työväenluokan statussymboli. Kyllä hienoilla autoilla brassaillaan rikkaissakin piireissä. Kellä on uusi Ferrari ja kellä Bugatti. Yhtä nololta se tuntuu näin sivusta katsottuna.

Minusta statussymboli on joko käyttäjän tai katsojan silmässä ja päässä. On jotenkin ikävää, jos hankkii itse laadukkaan ja itselleen mieleisen tuotteen, ja joku toinen ajattelee sen olevan hankittu statussymboliksi. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän hankin laadukasta, eettistä, pitkäikäistä ja täten myös kallista, ja sitä vähemmän haluan ostaa kertakäyttökulutustavaraa tai huonoa laatua siksi kun se on halpaa. Kertakäyttökulttuuri/halpistavaraihmiset tai muuten vain erilaisen maailmankuvan omaavat ihmiset mieltävät laadukkaat tuotteet "statussymboleiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en omista mitään mutta mieheni omistaa vaikkas ja mitä:

-mersu

-vaimo kotirouvana

-kolme lasta

-iso okt

-

-vene

vaimo ja

t. kotirouva

Ootko mun naapurissa asuvan putkimiehen vaimo?

En :D mutta mahtavaa hei jos putkimiehenä on saavuttanut saman!

t. kotirouva

Minä olen putkimiehen (yrittäjän) vaimo ja ukolla keikkaa pukkaa sitä myöten myös rahaa ostella kaikenlaista. Paitsi en ole kotona vaan käyn töissä.

Vierailija kirjoitti:

Golf clubi jäsenyys

Kirjoitustaito!

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä monella vääristynyt ja oudon negatiivinenkin kuva statuksesta ja statusymboleista. Ei statussymbolit ole vaan lainalla ostettuja merkkituotteita tai rikkaan yläluokan luksustavaroita.

Ensinnäkin status on ihmisen asema yhteisössä. Yhteisöjä on erilaisia pienistä harrastepiireistä koko yhteiskuntaan. Ihmisillä on myös erilaisia rooleja ja statuksia eri yhteisöissä. Joku voi olla korkeastatuksinen harrastuspiirissään, mutta matalastatuksinen työyhteisössään.

Toiseksi staussymbolit ovat vaan esineitä/asioita, jotka ilmaisevat ihmisen asemaa (eli statusta) ko. yhteisössä. Statusta voi symboloida myös ulkonäkö, perhesuhteet, puhetapa, käytös yms. Statussymboleiden ei välttämättä tarvitse ilmaista sitä ylintä asemaa yhteisössä, vaan esineiden arvo satusymboleina etenee portaittain.

Kukaan yhteisöissä tai yhteiskunnassa elävä ihminen ei voi irtautua statuksesta tai statusymboleista. Itseasiassa jo puhe "en välitä statussymboleista, vaan ihmisten puheista/teoista" on hyvin statussymbolista puhetta. Vaatii jo nimittäin erittäin hyvää sosiaalista asemaa olla välittämättä (tai väittää olevansa välittämättä) muiden sosiaalisesta asemasta. Se on myös kuplassa elämistä.

Eri yhteisöissä on erilaisia statussymboleita. Teinien keskuudessa jotkin merkkivaatteet on statusymboleita. Opiskelijoiden kesken esimerkiksi applen läppäri tai asunto kaupungin keskustassa ovat statusymboleita. Videopeliharrastajilla iso videopelikokelma on statussymboli. Työväenluokkaisissa piireissä esimerkiksi iso televiso tai uusi auto voivat olla statussymboleita. Kaupunkilaishipstereille kallis fiksipyörä voi olla statusymboli. Yhteiskunnallisesti taas korkeinta statusta symboloi juuri nuo veneet, kalliit autot ja isot talot.

Toisaalta jokin statussymboli voi jossain viiteryhmässä symboloida korkeaa asemaa ja toisessa taas aivan päinvastaista (esim. katumaasturi). Jotkin statussymbolit ovat merkityksellisiä tietyissä viiteryhmissä, mutta arvottomia toisissa. (Esim. koiranäyttelyharrastajien palkintoruusukkeet ilmaisevat korkeaa statusta noissa piireissä, mutta yhteiskunnallista asemaa ilmaistessa ne ovat mitättömiä)

Yleensä erityisesti yhteiskunnallista asemaa ilmaisevat satusymbolit ovat niitä asioita, joita niiden haltijat pitävät itsestäänselvyyksinä. Esim. avioliitto, kaksi autoa, kaksi lasta, lemmikkoira ja oma asunto kuulostavat asioilta, jotka ovat korkeastikoulutetulle nelikymppiselle työssäkäyville helposti saavutettavia "itsestäänselvyyksiä", mutta jos niitä tarkastelee yhteiskunnan heikko-osaisimpien (esim. yksinäisen, työttömän, kouluttamattoman ja mielenterveysongelmien johdosta sairaseläkkeellä olevan) ihmisten näkökulmasta, ne näyttävätkin erittäin korkea-arvoisilta statussymboleilta.

t. Sosiologiopiskelija

Palstalaisten käsitys statussymboleista mukailee ymmärrettävästi työväenluokkaista käsitystä, sillä suurin osa täällä on työväenluokkaisia tai ainakin tausta on työväenluokkainen. Vastaukset luonnollisesti kuvastavat tätä.

Itse kaupunkilaisena ylemmän keskiluokan edustajana kehuskelen luonnollisesti saavutuksillani, pyöräilyllä jne. ja pidän esim. autolla kehuskelua nolona. Kehuskelen mielelläni sillä, etten tarvitse tai omista autoa.

Se että pidät autolla kehuskelua nolona on merkki nimenomaan kaupunkilaisuudesta, ei keskiluokkaisuudesta. Ihan samaa ylempää keskiluokkaa elää kaupunkien keskustojen ulkopuolellakin ja kyllä niissä piireissä nimenomaan uusi ja hieno auto on arvostettu statussymboli, eikä vain työväenluokan juttu.

Ei, se ei ole vain työväenluokan statussymboli. Kyllä hienoilla autoilla brassaillaan rikkaissakin piireissä. Kellä on uusi Ferrari ja kellä Bugatti. Yhtä nololta se tuntuu näin sivusta katsottuna.

Huomioikaa, että nämä Ferrarilla ajelevat heput ovat lähes aina uusrikkaita. Monet ponnistavat köyhistä oloista ja kuvastuu myös heidän makuunsa. Ns. vanha raha ei autoilla pröystäile, sillä se osoittaa huonoa, työväenluokkaista makua ja hyvä maku on yksi eliitin tunnusmerkeistä.

Mulla on Super Nintendo. Se on tärkein statussymbolini. Ja Nokia Lumian vanha malli löytyy myös. Sitä katselevat cityhipsterit kateellisina. Ja Adidaksen vanhat lenkkarit.