Seksi on perusoikeus

Koska seksi on perustarve ja tuon tarpeen tyydyttämättä jääminen tekee ihmisestä sairaan ja onnettoman, niin voidaan ihmisoikeuksien hengessä sanoa, että seksi on ihmisen perusoikeus ja jokaisen tulisi saada seksiä. Se, että joltain ihmisiltä on tämä perusoikeus evätty on merkki sairaasta yhteiskunnasta. Seksuaalinen liberalismi, jossa pienellä joukolla ihmisistä on suuri määrä seksikumppaneita ja suurella joukolla vain vähän tai ei ollenkaan, on sairas yhteiskunta. Vastaavalla tavalla kuin yhteiskunta, jossa pienellä joukolla ihmisiä on suurin osa varallisuudesta ja suurin osa elää pienituloisena tai köyhyydessä. Kun 60-luvulla tapahtui seksuaalinen vapautuminen ja irtosuhteisiin ja vapaaseen rakkauteen alettiin suhtautua myönteisemmin, niin seuraus ei ollutkaan seksuaalinen sosialismi, jossa kaikki saisi osansa, vaan tapahtui yhä suurempaa eriarvoistumista, jossa pieni joukko elostelijoita korjaa potin. Vapaus valita on tietenkin hieno arvo sekin, mutta jos laitetaan vaakakuppiin pienen joukon ihmisiä vapaus vastaan suuren joukon ihmisiä perustarpeiden tyydyttämisen oikeus, niin voidaan pohtia kumpi painaa enemmän. En osaa sanoa mikä olisi paras ratkaisu ongelmaan, mutta ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti sen korjaamista.