Ketuttaa kun vauva tuhoaa kaikki tavarat ja huonekalut

Vierailija kirjoitti:

Myydäänköhän enää leikkikehiä? Muistan omasta lapsuudesta, että pikkusisaruksellani oli sellainen käytössä, silloin kun äiti ei kerennyt pitää silmällä (vessassa käynnin tms ahan).

Myydään, mutta ovat aika kalliita. Joku improvisoitu aitaus tai sitten esim. matkasänky onneksi ajaa saman asian.

Meillä on portti rappusten edessä, mutta on puinen (lapsiportit olivat valmiina tässä asunnossa). Sitäkin pureskelee ja se tulee sillä tavalla hassusti, että alimmainen porrasaskelma jää sen eteen. Sitä alimman portaan kulmaa rouskuttelee. Betoniset portaat on meillä. Huoltomies kävi jo kertaalleen kittaamassa kolon jonka meidän pieni mies sai aikaiseksi. Ongelma ei myöskään ole se, että pureskelua tapahtuu vain minun silmän välttäessä. Vessaan poika tulee mukaan enkä suihkuunkaan mene niin, että pikkuinen jää yksin. Ja minusta ei lasta voi kytkeä kiinni ainakaan valvomatta. Mitä tahansa voi tapahtua. Leikkii meidän lapsi ihan nätistikin, mutta usein se kirja jota luetaan tai tuoli jota vasten seisoo, joutuu pienten hampaiden käsittelyyn. Pöytien reunat ja kulmat, korit, kankaat, kengät, ruokalappu, nokkamuki, lelut, verhot, lattialistat, matot... Tuntuu kuin koiranpentu olisi meillä. Eikä tämä ole minun ensimmäinen vaan neljäs joten en ihan noviisi ole pienten lasten kanssa. Tällaista kaiken pureskelua ei ole kellään muulla lapsellani ollut. Leikkikehä ei käy sekään, kun on lapseni alkanut kiipeilemään kaikkia seinämiä pitkin, joissa voi käsin roikkua. Olisi ihanaa antaa pojan esim. antaa kävellä äitini vanhaa lastentuolia edessään työntäen josta kovasti pitää. Mutta on alkanut sitäkin pureskelemaan ja sillä tuolilla on tunnearvoa niin paljon etten voi antaa sitä pienten hampaiden tuhottavaksi. Lähinnä haluaisin tietää onko tällainen kaiken pureminen normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Kytke se kiinni siksi aikaa, kun olet esim. vessassa tai suihkussa.

Koirastako luulit minun puhuvan?

Kaikki mitä ei saa tuhota pois lapsen ulottuvilta. ”Ei”-sanaa ei tule uskomaan vielä pitkään aikaan. Meillä on vakuutus korvannut osan tavaroista, mutta tunnearvoahan ei mikään korvaa.

Onneksi sulla ei ole koiraa. Kuvittele ruopimajälkiä nahkasohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on portti rappusten edessä, mutta on puinen (lapsiportit olivat valmiina tässä asunnossa). Sitäkin pureskelee ja se tulee sillä tavalla hassusti, että alimmainen porrasaskelma jää sen eteen. Sitä alimman portaan kulmaa rouskuttelee. Betoniset portaat on meillä. Huoltomies kävi jo kertaalleen kittaamassa kolon jonka meidän pieni mies sai aikaiseksi. Ongelma ei myöskään ole se, että pureskelua tapahtuu vain minun silmän välttäessä. Vessaan poika tulee mukaan enkä suihkuunkaan mene niin, että pikkuinen jää yksin. Ja minusta ei lasta voi kytkeä kiinni ainakaan valvomatta. Mitä tahansa voi tapahtua. Leikkii meidän lapsi ihan nätistikin, mutta usein se kirja jota luetaan tai tuoli jota vasten seisoo, joutuu pienten hampaiden käsittelyyn. Pöytien reunat ja kulmat, korit, kankaat, kengät, ruokalappu, nokkamuki, lelut, verhot, lattialistat, matot... Tuntuu kuin koiranpentu olisi meillä. Eikä tämä ole minun ensimmäinen vaan neljäs joten en ihan noviisi ole pienten lasten kanssa. Tällaista kaiken pureskelua ei ole kellään muulla lapsellani ollut. Leikkikehä ei käy sekään, kun on lapseni alkanut kiipeilemään kaikkia seinämiä pitkin, joissa voi käsin roikkua. Olisi ihanaa antaa pojan esim. antaa kävellä äitini vanhaa lastentuolia edessään työntäen josta kovasti pitää. Mutta on alkanut sitäkin pureskelemaan ja sillä tuolilla on tunnearvoa niin paljon etten voi antaa sitä pienten hampaiden tuhottavaksi. Lähinnä haluaisin tietää onko tällainen kaiken pureminen normaalia.

Kysele neuvolasta. Kyllä se varmaan 2-vuotiaana vielä normaalin piikkiin menee, mutta ehkä isompana ei – en tiedä! Isommalla lapsella voi olla oire esim. ADHD:sta.

Vaahtoutuvaa hammastahnat saavat ikenet kutiamaan. Meille jyrsimine loppui saman tien kun vaihdettiin Elmexiin.

Mä otan taaperon mukaan vessaan. Ei kovin mukavaa, mutta en uskalla jättää yksinkään. Tyhjentää siellä sitten allaskaappia.

Kun lapsi alkaa kiinnostua piirretyistä, niin niillä saa helposti hetkeksi uskomattoman lumouksen aikaan.

Kahleet?

Meidän supernero puri neljän vuoden ajalta vauva-lehtiä säleeksi.

Annoin tehdä sen, mutta en antanut syödä sitä tulostesilppua vaan otin pois suusta.

Myös dvd-levy saivat kyytiä, mutta ei haittaa.

Ei rahalla ole niin väliä. Vain elämällä on väliä ja tunteilla.

Arvosta ap tunnetiloja, joita vauva aiheuttaa.

Rakasta sitä hetkeä kun vauva pistää paskaksi jotain täysin turhaa. Se on oikeasti turhaa, mutta vauvasi teko ei ole turhaa. Se on ihanaa elämää.

T: kuolatut dvd-levyt

Meillä ei ollut mitään puremisongelmia ikinä vaikka olikin hyvin vilkas lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut mitään puremisongelmia ikinä vaikka olikin hyvin vilkas lapsi.

Sama täällä. Ainut mitä mun lapsi teki jatkuvasti, niin levitteli eteisen tason alahyllyltä kaikki lehdet pitkin poikin, kuten kaikki lelunsakin. Ei nämä mua haitannut. Nopeasti ne oli siivottu takaisin. 

Onneksi ei ollut tuollaista puremisongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaahtoutuvaa hammastahnat saavat ikenet kutiamaan. Meille jyrsimine loppui saman tien kun vaihdettiin Elmexiin.

Meillä Elmex on ollut käytössä siitä asti kun hampaat puhkesivat ja alettiin niitä harjata. Jotenkin ajattelen, että pureminen pelkästään ikenien kutisemisesta johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Sano EI. Toista EI.

Hitto tästähän se sitten kiikastikin, kun olen aina huutanu "OH, YES!!" ja halinu ja pusutellu heti perään. -ap

Saatko nukuttua liian vähän ja hoidat lapsen yksin, vai mikä vituttaa?

Oikein ja oikein, lisää profilointia? -ap

Menkat?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mitä ei saa tuhota pois lapsen ulottuvilta. ”Ei”-sanaa ei tule uskomaan vielä pitkään aikaan. Meillä on vakuutus korvannut osan tavaroista, mutta tunnearvoahan ei mikään korvaa.

Kyllä meillä tuo vajaan vuoden ikäinen ei-sanan jo ymmärtää ja lopettaa tekemisensä, kun kielletään. Jää välillä "väittelemäänkin" kanssani, kun jotain kiellän tekemästä. Kuten eilen sohvapöydän kulman pureskelemisesta. Ei purrut, kun kielsin, mutta katsoi minua ja esitti vastalauseita. Siinä sitten tovi vierähti, mutta kun toistuvasti kielsin lähti poika touhuamaan muuta. Se on sitten eri asia kuinka hyvin tuon ikäinen muistaa mikä on kiellettyä ja se kuinka monta kertaa joutuu kieltämään. Mutta ei sitä Ei-sanaa opi, jos sitä ei kuule sanottavan. Tämän ikäisten kanssa juurikin alkaa päivittäin tulla tilanteita joissa vauvan mieliteko on ristiriidassa sen kanssa mitä vanhempi katsoo parhaaksi. Ja silloin on aloitettava rajojen veto. Meillä onkin hyvin suuri osa tavaroista siirretty pois lapsen ulottuvilta, mutta isoja huonekaluja on vähän hankala nostaa lapsen hampaiden alta pois. Ja kun asunto ei ole oma, niin ei ole kovin mukavaa, kun vauva hampaillaan tuhoaa kiinteitä kalusteita.

Vierailija kirjoitti:

Mä otan taaperon mukaan vessaan. Ei kovin mukavaa, mutta en uskalla jättää yksinkään. Tyhjentää siellä sitten allaskaappia.

Valjaat on keksitty, millä taaperon saa halutessaan köytettyä joko vessan oven ulkopuolelle ääniyhteyden päähän tai vessan sisälle esim. vesiputkeen näköyhteyden päähän.

Esim. https://www.pikkupiia.fi/pikku-piia-nylon-turvavaljas

Käyttäjä14 kirjoitti:

Sano EI. Toista EI.

Ei, ei sana on ihan turha. Lapsi pois tilanteesta, pöytä ei ole syötävää ja anna purulelu.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tuo ei, ei, ei ja vanhemman perse ei nouse penkistä.

Ziisus. Kun toi on 5-vuotias se syö teidän kirjahyllyn ja kaikki kirjat :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä on portti rappusten edessä, mutta on puinen (lapsiportit olivat valmiina tässä asunnossa). Sitäkin pureskelee ja se tulee sillä tavalla hassusti, että alimmainen porrasaskelma jää sen eteen. Sitä alimman portaan kulmaa rouskuttelee. Betoniset portaat on meillä. Huoltomies kävi jo kertaalleen kittaamassa kolon jonka meidän pieni mies sai aikaiseksi. Ongelma ei myöskään ole se, että pureskelua tapahtuu vain minun silmän välttäessä. Vessaan poika tulee mukaan enkä suihkuunkaan mene niin, että pikkuinen jää yksin. Ja minusta ei lasta voi kytkeä kiinni ainakaan valvomatta. Mitä tahansa voi tapahtua. Leikkii meidän lapsi ihan nätistikin, mutta usein se kirja jota luetaan tai tuoli jota vasten seisoo, joutuu pienten hampaiden käsittelyyn. Pöytien reunat ja kulmat, korit, kankaat, kengät, ruokalappu, nokkamuki, lelut, verhot, lattialistat, matot... Tuntuu kuin koiranpentu olisi meillä. Eikä tämä ole minun ensimmäinen vaan neljäs joten en ihan noviisi ole pienten lasten kanssa. Tällaista kaiken pureskelua ei ole kellään muulla lapsellani ollut. Leikkikehä ei käy sekään, kun on lapseni alkanut kiipeilemään kaikkia seinämiä pitkin, joissa voi käsin roikkua. Olisi ihanaa antaa pojan esim. antaa kävellä äitini vanhaa lastentuolia edessään työntäen josta kovasti pitää. Mutta on alkanut sitäkin pureskelemaan ja sillä tuolilla on tunnearvoa niin paljon etten voi antaa sitä pienten hampaiden tuhottavaksi. Lähinnä haluaisin tietää onko tällainen kaiken pureminen normaalia.

Eikö lasten tuoliin juuri kuulu ne lasten tekemät hampaanjäljet.