Lue keskustelun säännöt.
Ketuttaa kun vauva tuhoaa kaikki tavarat ja huonekalut
20.03.2016 |
Pinnasängystä saanu kunnon lastun irti ja hampaanjälkiä paljon, ruokapöydässä myös paljon hampaanjälkiä niin että pinnoite kärsinyt, tänään kolmeen 20v vanhaan tunnearvokkaaseen kirjaan saanu kunnon palaset irti sillä välin kun kävin vessassa. Hän on nyt 1v niin en haluu ees tietää mitä tosta uhmasta tulee kun telkkarit lentää ja kirjahyllyn lasi rikotaan. Miksei toi muksu olis voinu pysyy vauva ja pikkulapsiajan mahassa?
Kommentit (115)
Selkeesti nyt ei vauvojen purulelut riitä vaan haetaan kovempaa vastusta hampaille. Kokeilkaa tilata noita purukoruja aistituotteista. Niitä on erilaisia ja eri kovuuksilla. Nauhan saa helposti irrotettua, ettei ole pakko pitää kaulassa. Meillä aistiherkkä tyttö puree vielä 5 vuotiaanakin tuota purukorua välillä, oikein jäystää sitä. Hintansa väärti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on portti rappusten edessä, mutta on puinen (lapsiportit olivat valmiina tässä asunnossa). Sitäkin pureskelee ja se tulee sillä tavalla hassusti, että alimmainen porrasaskelma jää sen eteen. Sitä alimman portaan kulmaa rouskuttelee. Betoniset portaat on meillä. Huoltomies kävi jo kertaalleen kittaamassa kolon jonka meidän pieni mies sai aikaiseksi. Ongelma ei myöskään ole se, että pureskelua tapahtuu vain minun silmän välttäessä. Vessaan poika tulee mukaan enkä suihkuunkaan mene niin, että pikkuinen jää yksin. Ja minusta ei lasta voi kytkeä kiinni ainakaan valvomatta. Mitä tahansa voi tapahtua. Leikkii meidän lapsi ihan nätistikin, mutta usein se kirja jota luetaan tai tuoli jota vasten seisoo, joutuu pienten hampaiden käsittelyyn. Pöytien reunat ja kulmat, korit, kankaat, kengät, ruokalappu, nokkamuki, lelut, verhot, lattialistat, matot... Tuntuu kuin koiranpentu olisi meillä. Eikä tämä ole minun ensimmäinen vaan neljäs joten en ihan noviisi ole pienten lasten kanssa. Tällaista kaiken pureskelua ei ole kellään muulla lapsellani ollut. Leikkikehä ei käy sekään, kun on lapseni alkanut kiipeilemään kaikkia seinämiä pitkin, joissa voi käsin roikkua. Olisi ihanaa antaa pojan esim. antaa kävellä äitini vanhaa lastentuolia edessään työntäen josta kovasti pitää. Mutta on alkanut sitäkin pureskelemaan ja sillä tuolilla on tunnearvoa niin paljon etten voi antaa sitä pienten hampaiden tuhottavaksi. Lähinnä haluaisin tietää onko tällainen kaiken pureminen normaalia.
Eikö lasten tuoliin juuri kuulu ne lasten tekemät hampaanjäljet.
Ei siihen liki 70 vuotta vanhaan antiikkituoliin eikä kyse ole pelkistä hampaanjäljistä vaan tuolista irtoaa puutikkuja ja säleitä. Tuoli on kyllä jo nostettu turvaan eikä ole tuon meidän pienenkään turvallista suuhunsa saada niitä puutikkuja. On vain kurjaa, kun lapsi muuten pitää siitä tuolista kovasti ja sitä on luvallista käyttää ja siinä istua ja poika on harjoitellut kävelemistä työntäen tuolia edessään.
Vierailija kirjoitti:
Selkeesti nyt ei vauvojen purulelut riitä vaan haetaan kovempaa vastusta hampaille. Kokeilkaa tilata noita purukoruja aistituotteista. Niitä on erilaisia ja eri kovuuksilla. Nauhan saa helposti irrotettua, ettei ole pakko pitää kaulassa. Meillä aistiherkkä tyttö puree vielä 5 vuotiaanakin tuota purukorua välillä, oikein jäystää sitä. Hintansa väärti.
Auttoiko teillä jo vauvaiässä (en osaa pikkuistani vielä taaperoksi kutsua 😊) nuo aistituotteiden purulelut? Siis paremmin kuin tavalliset vauvan lelut. Me on annettu pojalle kaikenlaista puisista keittiövälineistä ja kuksista muoviastioihin ja -kansiin. On myös imetyskorun helmiä pureskellut. Kaikissa laatikoissa ja kaapeissa joihin pääsee on tavaroita, joita saa pureskella ja joista ei pitäisi mitään irrota. Olen itsekin erityisherkkä, mutta ei olisi tullut mieleeni, että vauvalla voisi pureskelemisella ilmetä tuo herkkyys. Kiitos sinulle, kun kerroit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeesti nyt ei vauvojen purulelut riitä vaan haetaan kovempaa vastusta hampaille. Kokeilkaa tilata noita purukoruja aistituotteista. Niitä on erilaisia ja eri kovuuksilla. Nauhan saa helposti irrotettua, ettei ole pakko pitää kaulassa. Meillä aistiherkkä tyttö puree vielä 5 vuotiaanakin tuota purukorua välillä, oikein jäystää sitä. Hintansa väärti.
Auttoiko teillä jo vauvaiässä (en osaa pikkuistani vielä taaperoksi kutsua 😊) nuo aistituotteiden purulelut? Siis paremmin kuin tavalliset vauvan lelut. Me on annettu pojalle kaikenlaista puisista keittiövälineistä ja kuksista muoviastioihin ja -kansiin. On myös imetyskorun helmiä pureskellut. Kaikissa laatikoissa ja kaapeissa joihin pääsee on tavaroita, joita saa pureskella ja joista ei pitäisi mitään irrota. Olen itsekin erityisherkkä, mutta ei olisi tullut mieleeni, että vauvalla voisi pureskelemisella ilmetä tuo herkkyys. Kiitos sinulle, kun kerroit.
Tilasimme purukorun, kun lapsi oli 2-vuotias ja huomasimme heti, että olisi voinut tilata jo aiemminkin. Niitä on monenlaisia ja hyvä puoli on se, ettei niistä irtoa palasia edes aikuisen puremisella. Ei siis tarvitse pelätä tikkuja tai muita irtoavia osia.
Vauvana ihan paras purulelu on sophie kirahvi, se isompi, jonka päätä ja koipia lapsi puri antaumuksella. Mikään muu vauvojen purulelu ei oikein riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeesti nyt ei vauvojen purulelut riitä vaan haetaan kovempaa vastusta hampaille. Kokeilkaa tilata noita purukoruja aistituotteista. Niitä on erilaisia ja eri kovuuksilla. Nauhan saa helposti irrotettua, ettei ole pakko pitää kaulassa. Meillä aistiherkkä tyttö puree vielä 5 vuotiaanakin tuota purukorua välillä, oikein jäystää sitä. Hintansa väärti.
Auttoiko teillä jo vauvaiässä (en osaa pikkuistani vielä taaperoksi kutsua 😊) nuo aistituotteiden purulelut? Siis paremmin kuin tavalliset vauvan lelut. Me on annettu pojalle kaikenlaista puisista keittiövälineistä ja kuksista muoviastioihin ja -kansiin. On myös imetyskorun helmiä pureskellut. Kaikissa laatikoissa ja kaapeissa joihin pääsee on tavaroita, joita saa pureskella ja joista ei pitäisi mitään irrota. Olen itsekin erityisherkkä, mutta ei olisi tullut mieleeni, että vauvalla voisi pureskelemisella ilmetä tuo herkkyys. Kiitos sinulle, kun kerroit.
Tilasimme purukorun, kun lapsi oli 2-vuotias ja huomasimme heti, että olisi voinut tilata jo aiemminkin. Niitä on monenlaisia ja hyvä puoli on se, ettei niistä irtoa palasia edes aikuisen puremisella. Ei siis tarvitse pelätä tikkuja tai muita irtoavia osia.
Vauvana ihan paras purulelu on sophie kirahvi, se isompi, jonka päätä ja koipia lapsi puri antaumuksella. Mikään muu vauvojen purulelu ei oikein riittänyt.
Voisitko kertoa miten muuten teidän lapsella aistiyliherkkyys vauvana ilmeni? Kun minä vähän epäilen meidän pojalla sitä. Oli todella itkuinen pienempänä, ei pitänyt kylpemisestä ja pelkää suihkua ja sen ääntä ja sähkövatkaimen ja hiustenkuivaajan ääntä. Nukkuu ja nukahtaa huonosti. Ei suostu syömään yhtään karkeampaa ruokaa (tai hyvin vaikeaa se on). Tässä esimerkkejä sekä se pureskelu. Miten teillä aistiyliherkkyys todettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeesti nyt ei vauvojen purulelut riitä vaan haetaan kovempaa vastusta hampaille. Kokeilkaa tilata noita purukoruja aistituotteista. Niitä on erilaisia ja eri kovuuksilla. Nauhan saa helposti irrotettua, ettei ole pakko pitää kaulassa. Meillä aistiherkkä tyttö puree vielä 5 vuotiaanakin tuota purukorua välillä, oikein jäystää sitä. Hintansa väärti.
Auttoiko teillä jo vauvaiässä (en osaa pikkuistani vielä taaperoksi kutsua 😊) nuo aistituotteiden purulelut? Siis paremmin kuin tavalliset vauvan lelut. Me on annettu pojalle kaikenlaista puisista keittiövälineistä ja kuksista muoviastioihin ja -kansiin. On myös imetyskorun helmiä pureskellut. Kaikissa laatikoissa ja kaapeissa joihin pääsee on tavaroita, joita saa pureskella ja joista ei pitäisi mitään irrota. Olen itsekin erityisherkkä, mutta ei olisi tullut mieleeni, että vauvalla voisi pureskelemisella ilmetä tuo herkkyys. Kiitos sinulle, kun kerroit.
Tilasimme purukorun, kun lapsi oli 2-vuotias ja huomasimme heti, että olisi voinut tilata jo aiemminkin. Niitä on monenlaisia ja hyvä puoli on se, ettei niistä irtoa palasia edes aikuisen puremisella. Ei siis tarvitse pelätä tikkuja tai muita irtoavia osia.
Vauvana ihan paras purulelu on sophie kirahvi, se isompi, jonka päätä ja koipia lapsi puri antaumuksella. Mikään muu vauvojen purulelu ei oikein riittänyt.
Voisitko kertoa miten muuten teidän lapsella aistiyliherkkyys vauvana ilmeni? Kun minä vähän epäilen meidän pojalla sitä. Oli todella itkuinen pienempänä, ei pitänyt kylpemisestä ja pelkää suihkua ja sen ääntä ja sähkövatkaimen ja hiustenkuivaajan ääntä. Nukkuu ja nukahtaa huonosti. Ei suostu syömään yhtään karkeampaa ruokaa (tai hyvin vaikeaa se on). Tässä esimerkkejä sekä se pureskelu. Miten teillä aistiyliherkkyys todettiin?
Lapsi pelkäsi jo pienestä vauvasta asti kylpemistä (tottui kyllä ajan myötä), mutta piti lämpimästä pehmeästä suihkusta. Pelkäsi kaikkia kovia ääniä, suorastaan vihasi kantoreppua tai kapaloa ja valikoi jo hyvin pienestä pitäen vaatteet värin ja materiaalin perusteella (huusi niin kauan että löytyi mieluisat), pelkäsi kynsien ja hiusten leikkuuta, söi vain sileitä ruokia, ei kävellyt nurmikolla avojaloin ja muutenkin vältteli käsien sottaamista esim.ruokaan... nukahtaminen oli monta vuotta erittäin haastavaa kaikista kokeiluista ja neuvoista huolimatta. Rakastaa yhä rutiineja. Itse huomasimme yliherkkyyden jo pienestä vauvasta lähtien, mutta pari vuotiaana saimme neuvolan kautta ajan puheterapeutille karkeiden ruokien haasteiden vuoksi. Lapsi siis oksensi, jos ruoassa oli yhtään pienen pientä murustakaan. Oli myös ristiriitaisuutta siinä, että lapsi rakasti vauhtia ja kiipeilyä, mutta oli äärimmäisen kipuherkkä. Nyt onneksi moni piirre on alkanut helpottaa, vaikka herkkyys tuleekin esiin välillä.
Jos epäilet aistiyliherkkyyttä, niin lue Tahatonta tohellusta -kirja. Saa kirjastostakin. Siinä on hyvin ymmärrettävästi kuvailtu kaikki yli/aliherkkyyksien ilmenemismuodot. Aistiherkkyydet ovat hyvin yleisiä ja usein lapset kasvavat itsestään niistä ajan myötä ohi. Mutta jos normaali arki tuntuu pidemmän päälle haastavalta yliherkkyyksien vuoksi, niin silloin kannattaa pyytää tai jopa vaatia tutkimuksia neuvolan kautta.
Unohtui mainita, että lapsi pureskeli melkein neljä vuotiaaksi asti leluja ja vaatteita. Ruokaa ei sitten kuitenkaan pureskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeesti nyt ei vauvojen purulelut riitä vaan haetaan kovempaa vastusta hampaille. Kokeilkaa tilata noita purukoruja aistituotteista. Niitä on erilaisia ja eri kovuuksilla. Nauhan saa helposti irrotettua, ettei ole pakko pitää kaulassa. Meillä aistiherkkä tyttö puree vielä 5 vuotiaanakin tuota purukorua välillä, oikein jäystää sitä. Hintansa väärti.
Auttoiko teillä jo vauvaiässä (en osaa pikkuistani vielä taaperoksi kutsua 😊) nuo aistituotteiden purulelut? Siis paremmin kuin tavalliset vauvan lelut. Me on annettu pojalle kaikenlaista puisista keittiövälineistä ja kuksista muoviastioihin ja -kansiin. On myös imetyskorun helmiä pureskellut. Kaikissa laatikoissa ja kaapeissa joihin pääsee on tavaroita, joita saa pureskella ja joista ei pitäisi mitään irrota. Olen itsekin erityisherkkä, mutta ei olisi tullut mieleeni, että vauvalla voisi pureskelemisella ilmetä tuo herkkyys. Kiitos sinulle, kun kerroit.
Tilasimme purukorun, kun lapsi oli 2-vuotias ja huomasimme heti, että olisi voinut tilata jo aiemminkin. Niitä on monenlaisia ja hyvä puoli on se, ettei niistä irtoa palasia edes aikuisen puremisella. Ei siis tarvitse pelätä tikkuja tai muita irtoavia osia.
Vauvana ihan paras purulelu on sophie kirahvi, se isompi, jonka päätä ja koipia lapsi puri antaumuksella. Mikään muu vauvojen purulelu ei oikein riittänyt.
Voisitko kertoa miten muuten teidän lapsella aistiyliherkkyys vauvana ilmeni? Kun minä vähän epäilen meidän pojalla sitä. Oli todella itkuinen pienempänä, ei pitänyt kylpemisestä ja pelkää suihkua ja sen ääntä ja sähkövatkaimen ja hiustenkuivaajan ääntä. Nukkuu ja nukahtaa huonosti. Ei suostu syömään yhtään karkeampaa ruokaa (tai hyvin vaikeaa se on). Tässä esimerkkejä sekä se pureskelu. Miten teillä aistiyliherkkyys todettiin?
Lapsi pelkäsi jo pienestä vauvasta asti kylpemistä (tottui kyllä ajan myötä), mutta piti lämpimästä pehmeästä suihkusta. Pelkäsi kaikkia kovia ääniä, suorastaan vihasi kantoreppua tai kapaloa ja valikoi jo hyvin pienestä pitäen vaatteet värin ja materiaalin perusteella (huusi niin kauan että löytyi mieluisat), pelkäsi kynsien ja hiusten leikkuuta, söi vain sileitä ruokia, ei kävellyt nurmikolla avojaloin ja muutenkin vältteli käsien sottaamista esim.ruokaan... nukahtaminen oli monta vuotta erittäin haastavaa kaikista kokeiluista ja neuvoista huolimatta. Rakastaa yhä rutiineja. Itse huomasimme yliherkkyyden jo pienestä vauvasta lähtien, mutta pari vuotiaana saimme neuvolan kautta ajan puheterapeutille karkeiden ruokien haasteiden vuoksi. Lapsi siis oksensi, jos ruoassa oli yhtään pienen pientä murustakaan. Oli myös ristiriitaisuutta siinä, että lapsi rakasti vauhtia ja kiipeilyä, mutta oli äärimmäisen kipuherkkä. Nyt onneksi moni piirre on alkanut helpottaa, vaikka herkkyys tuleekin esiin välillä.
Jos epäilet aistiyliherkkyyttä, niin lue Tahatonta tohellusta -kirja. Saa kirjastostakin. Siinä on hyvin ymmärrettävästi kuvailtu kaikki yli/aliherkkyyksien ilmenemismuodot. Aistiherkkyydet ovat hyvin yleisiä ja usein lapset kasvavat itsestään niistä ajan myötä ohi. Mutta jos normaali arki tuntuu pidemmän päälle haastavalta yliherkkyyksien vuoksi, niin silloin kannattaa pyytää tai jopa vaatia tutkimuksia neuvolan kautta.
Kiitos 😊 Kovasti kuulostaa samanlaiselta kuin tällä meidän pojalla. On ollut todella haastava ja osin raskas tämä vauvavuosi em. asioiden takia.
Minä sivelin arat pinnat, joita en halunnut lapsen pureskella, tabascolla.
Pari kertaa kokeili, mutta antoi sitten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttävää, että moni joko ohjeistaa tai tykkää ohjeesta riistää lapselta vapaus. Tämä on kielletty jopa rikoslaissa eikä kuulu vanhemman kasvatusoikeuden piiriin. Tietysti turvallisuuden nimissä saa ja pitää rajata alue, jossa lapsi voi touhuta vapaasti, mutta lasta ei saa järjestelmällisesti köyttää kiinni! Turvavyöt liikenteessä ovat eri asia ja niistä on turha saivarrella seuraavaksi.
Lisäksi sanan ei palvojille tiedoksi, että sana ei tarkoita kieltä vasta hahmottavalle mitään. Toki oppii reagoimaan älähdykseen tietyllä tavalla, mutta kieltosana on vaikeasti hahmotettava ja muutaman kymmenen sanan sanavaraston omaavan pienen listaan se ei (yleensä) pääse vaikea hahmotettavuuden takia. Sanahan kääntää merkityksen päin vastaiseksi, mikä on jo kielellisesti vaativa juttu.Lapsi ymmärtää suoria ohjeita paremmin esim. lopeta ja pois ovat monikäyttöisiä ohjeita. "Lopeta (heti) pureminen ja tule pois sieltä!" -nuhtelu on selvä ohje kimeän: "Ei ei ei!" -huudon sijaan. Jälkimmäinen saa lapsen vain hämilleen.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää, että moni joko ohjeistaa tai tykkää ohjeesta riistää lapselta vapaus. Tämä on kielletty jopa rikoslaissa eikä kuulu vanhemman kasvatusoikeuden piiriin. Tietysti turvallisuuden nimissä saa ja pitää rajata alue, jossa lapsi voi touhuta vapaasti, mutta lasta ei saa järjestelmällisesti köyttää kiinni! Turvavyöt liikenteessä ovat eri asia ja niistä on turha saivarrella seuraavaksi.
Lisäksi sanan ei palvojille tiedoksi, että sana ei tarkoita kieltä vasta hahmottavalle mitään. Toki oppii reagoimaan älähdykseen tietyllä tavalla, mutta kieltosana on vaikeasti hahmotettava ja muutaman kymmenen sanan sanavaraston omaavan pienen listaan se ei (yleensä) pääse vaikea hahmotettavuuden takia. Sanahan kääntää merkityksen päin vastaiseksi, mikä on jo kielellisesti vaativa juttu.Lapsi ymmärtää suoria ohjeita paremmin esim. lopeta ja pois ovat monikäyttöisiä ohjeita. "Lopeta (heti) pureminen ja tule pois sieltä!" -nuhtelu on selvä ohje kimeän: "Ei ei ei!" -huudon sijaan. Jälkimmäinen saa lapsen vain hämilleen.
Mitäs varten niitä lasten kiinniköyttämisvälineitä sitten myydään jos kerran niiden käyttö "ei kuulu vanhemman kasvatusoikeuden piiriin"? Jopa pottatuolissa on vyöt. Taitaa olla ihan sinun omaa pöyristymistäsi tuo, että lasta ei saisi köyttää kiinni muualla kuin auton turvaistuimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pientä lasta ei jätetä yksin tekemään tuhojaan ja mahdollisesti vahingoittamaan samalla itseään.
On vissiin vieras ajatus joillekin, että omaa lasta joutuu vahtimaan, tietyssä iässä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää, että moni joko ohjeistaa tai tykkää ohjeesta riistää lapselta vapaus. Tämä on kielletty jopa rikoslaissa eikä kuulu vanhemman kasvatusoikeuden piiriin. Tietysti turvallisuuden nimissä saa ja pitää rajata alue, jossa lapsi voi touhuta vapaasti, mutta lasta ei saa järjestelmällisesti köyttää kiinni! Turvavyöt liikenteessä ovat eri asia ja niistä on turha saivarrella seuraavaksi.
Lisäksi sanan ei palvojille tiedoksi, että sana ei tarkoita kieltä vasta hahmottavalle mitään. Toki oppii reagoimaan älähdykseen tietyllä tavalla, mutta kieltosana on vaikeasti hahmotettava ja muutaman kymmenen sanan sanavaraston omaavan pienen listaan se ei (yleensä) pääse vaikea hahmotettavuuden takia. Sanahan kääntää merkityksen päin vastaiseksi, mikä on jo kielellisesti vaativa juttu.Lapsi ymmärtää suoria ohjeita paremmin esim. lopeta ja pois ovat monikäyttöisiä ohjeita. "Lopeta (heti) pureminen ja tule pois sieltä!" -nuhtelu on selvä ohje kimeän: "Ei ei ei!" -huudon sijaan. Jälkimmäinen saa lapsen vain hämilleen.
Olen samaa mieltä sitomisesta ja lapsen kahlitsemisesta. Oikeastaan ihan järkytyin niistä kommenteista. Mutta ei-sanasta olen eri mieltä. Meillä ei kyllä kimeästi eikä huutaen lapsille sanota mitään. Ja ei-sanaan yhdistetään yleensä muitakin sanoja. Käytetään myös mainitsemiasi lausahduksia. Meillä ei myöskään vanhempien takapuolet ole tuoliin liimatut, joten kun lasta kielletään tekemästä jotain niin useinkin mennään lapsen luokse eikä vain huudella. Miten se ei-sana eroaa ymmärrettävyydessä esim. lopeta-sanan kanssa? Tuo meidän 11 kuukauden ikäinen lopettaa kielletyn tekemisensä sanon kummin vain. Ja osaa itse sanoa sen ei-sanan. Ja monesti sanookin sen yleensä siinä yhteydessä missä on kuullut sen sanottavan. Helpompi ei-sana on minusta lapsen oppia kuin lopeta. Ehkä on kuitenkin mielipideasioita nämä. Ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo eikä ole kenenkään asia arvostella toisen tapaa kasvattaa omia lapsiaan. Jokainen vanhempi on kuitenkin lapsensa paras asiantuntija ja lapset ovat kaikki erilaisia ja omia yksilöitään. Mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Minusta näiden keskustelujen anti on siinä, että joltain saman asian kokeneelta voi saada itseä auttavia keinoja tai tietoa. Asiattomista ohjeista tai sellaisista joita ei koe omakseen, ei minusta tarvitse välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pientä lasta ei jätetä yksin tekemään tuhojaan ja mahdollisesti vahingoittamaan samalla itseään.
On vissiin vieras ajatus joillekin, että omaa lasta joutuu vahtimaan, tietyssä iässä koko ajan.
Ei todellakaan pidä jättää yksin ja valvomatta. Jo muutamassa sekunnissa ehtii liikkumaan ja kiipeilemään oppinut satuttamaan itsensä. Tai tuhoamaan paikkoja. Mutta eihän lasta esim. potan turvavöillä kiinnitettynäkään saa valvomatta jättää tai muihinkaan vöihin köytettynä, jotka vyöt ja valjaat on tarkoitettu lapsen turvallisuuden suojaksi. Ne on tarkoitettu aina valvonnan alaisena käytettäväksi eikä lasta saisi yksin jättää, kun on sidottuna johonkin kiinni. Pahimmassa tapauksessa kuristuu vöihin tai valjaisiin. Aivan eri asiastahan puhutaan, kun turvavyöllä kiinnitetään pottaan tai turvaistuimeen ja aikuinen tätä valvoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pientä lasta ei jätetä yksin tekemään tuhojaan ja mahdollisesti vahingoittamaan samalla itseään.
On vissiin vieras ajatus joillekin, että omaa lasta joutuu vahtimaan, tietyssä iässä koko ajan.
Ei todellakaan pidä jättää yksin ja valvomatta. Jo muutamassa sekunnissa ehtii liikkumaan ja kiipeilemään oppinut satuttamaan itsensä. Tai tuhoamaan paikkoja. Mutta eihän lasta esim. potan turvavöillä kiinnitettynäkään saa valvomatta jättää tai muihinkaan vöihin köytettynä, jotka vyöt ja valjaat on tarkoitettu lapsen turvallisuuden suojaksi. Ne on tarkoitettu aina valvonnan alaisena käytettäväksi eikä lasta saisi yksin jättää, kun on sidottuna johonkin kiinni. Pahimmassa tapauksessa kuristuu vöihin tai valjaisiin. Aivan eri asiastahan puhutaan, kun turvavyöllä kiinnitetään pottaan tai turvaistuimeen ja aikuinen tätä valvoo.
Valvomatta jättäminen on esim. sitä, että poistuu kotoa ja jättää lapsen sinne. Sen sijaan se ei ole sitä, että on vaikka toisessa huoneessa. Esim. valjaiden ja aitausten idea on siinä, että voi mennä vaikka sinne toiseen huoneeseen ilman, että pitää pelätä katastrofeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pientä lasta ei jätetä yksin tekemään tuhojaan ja mahdollisesti vahingoittamaan samalla itseään.
On vissiin vieras ajatus joillekin, että omaa lasta joutuu vahtimaan, tietyssä iässä koko ajan.
Ei todellakaan pidä jättää yksin ja valvomatta. Jo muutamassa sekunnissa ehtii liikkumaan ja kiipeilemään oppinut satuttamaan itsensä. Tai tuhoamaan paikkoja. Mutta eihän lasta esim. potan turvavöillä kiinnitettynäkään saa valvomatta jättää tai muihinkaan vöihin köytettynä, jotka vyöt ja valjaat on tarkoitettu lapsen turvallisuuden suojaksi. Ne on tarkoitettu aina valvonnan alaisena käytettäväksi eikä lasta saisi yksin jättää, kun on sidottuna johonkin kiinni. Pahimmassa tapauksessa kuristuu vöihin tai valjaisiin. Aivan eri asiastahan puhutaan, kun turvavyöllä kiinnitetään pottaan tai turvaistuimeen ja aikuinen tätä valvoo.
Valvomatta jättäminen on esim. sitä, että poistuu kotoa ja jättää lapsen sinne. Sen sijaan se ei ole sitä, että on vaikka toisessa huoneessa. Esim. valjaiden ja aitausten idea on siinä, että voi mennä vaikka sinne toiseen huoneeseen ilman, että pitää pelätä katastrofeja.
Valjaiden ajatus on se, että niillä talutetaan lasta tai kiinnitetään syöttötuoliin, ei se, että lapsen voi kytkeä valjaista johonkin ja lähteä muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pientä lasta ei jätetä yksin tekemään tuhojaan ja mahdollisesti vahingoittamaan samalla itseään.
On vissiin vieras ajatus joillekin, että omaa lasta joutuu vahtimaan, tietyssä iässä koko ajan.
Ei todellakaan pidä jättää yksin ja valvomatta. Jo muutamassa sekunnissa ehtii liikkumaan ja kiipeilemään oppinut satuttamaan itsensä. Tai tuhoamaan paikkoja. Mutta eihän lasta esim. potan turvavöillä kiinnitettynäkään saa valvomatta jättää tai muihinkaan vöihin köytettynä, jotka vyöt ja valjaat on tarkoitettu lapsen turvallisuuden suojaksi. Ne on tarkoitettu aina valvonnan alaisena käytettäväksi eikä lasta saisi yksin jättää, kun on sidottuna johonkin kiinni. Pahimmassa tapauksessa kuristuu vöihin tai valjaisiin. Aivan eri asiastahan puhutaan, kun turvavyöllä kiinnitetään pottaan tai turvaistuimeen ja aikuinen tätä valvoo.
Valvomatta jättäminen on esim. sitä, että poistuu kotoa ja jättää lapsen sinne. Sen sijaan se ei ole sitä, että on vaikka toisessa huoneessa. Esim. valjaiden ja aitausten idea on siinä, että voi mennä vaikka sinne toiseen huoneeseen ilman, että pitää pelätä katastrofeja.
Valjaiden ajatus on se, että niillä talutetaan lasta tai kiinnitetään syöttötuoliin, ei se, että lapsen voi kytkeä valjaista johonkin ja lähteä muualle.
Syöttötuoliin tai muuhun kiinnittämisen idea on se, että ei tarvitse olla koko ajan lapsen vieressä, vaan voi poistua hiukan kauemmaksi. Jos on jatkuvasti lapsen vieressä, niin kiinnittäminen on turhaa.
En tarjoa sulle yhtään kehityseshdotusta, koskaa a) et vaikuta tyhmältä ja b) paskat on jo housuissa. Tarjoan sulle siis vain sarkastisia jaksuhaleja (koska jaksuhalit on ällöjä, mutta toivon oikeesti että pysyt järjissäs) ja ymmärrystä, koska been there done that.
Vauva ajassa on miljoona kaksisataa hajottavaa tekijää. Ei auta lässyttely ei sitten yhtään. Saa ottaa päähän ja viimeistään 17 vuoden jälkee helpottaa!
Ja hernee nenään vetelijöille MIKÄÄN ap:n tekstissä ei viittaa siihen, että hän ei rakastais lastaan tai nauttisi hyvistä hetkistä. Joskus on sallittua ihan vaan ketuttaa.
Luojalle kiitos ei ole tuollaisia ongelmia eikä tule. Kotikin on täydellisen puhdas ja siisti.
Terv. vela
Uusavuttomuus näemmä saavuttanut jonkin uuden huipun...
Kaapin oviin saa muutamalla eurolla lapsilukot kaupasta. Kirjahylly siirrettiin meidän makkariin tuon vaiheen ajaksi ja ovi kiinni. 1-vuotiaan ei kuulu päästä kiipeämään keittiön pöydälle(!!!) Kaikki vaarallinen pikkukama ja särkyvä tavara pois lapsen ulottuvilta pysyvästi.
Siis ei hyvää päivää. Ihan oikeastiko te vietätte päivät OMASSA KODISSANNE juoksemalla 1-vuotiaan perässä ja nappimalla siltä DVD-levyjä, nappiparistoja ja aikakauslehtisilppua kitusista??? No kai se on miten tahtoo aikansa viettää..
PS
Ilmainen vinkki. Kesällä laitettiin meidän takaovelta alkaen nurmikolle aidattu leikkitila. Taapero sai taaperrella siinä vapaasti ilman, että kokoajan joku on noukkimassa milloin ojasta tai auton alta. Voi sitä onnea.