surettaa lapsettomien puolesta.

Adoptoimaan siis ajoissa, niin ei tarvitse surra.

Voisitko jotenkin tukea lapsettomia? Moni voisi mielellään vaikka lähteä sinun ja perheesi kanssa johonkin ns. koko perheen tapahtumaan minne ilman lapsia voi olla vähän kiusallista mennä.

Suremisen ja säälimisen sijaan voisi kokeilla sitä, että tarjoaisit mahdollisuuden osallistua jottei se lapseton joudu aina seuraamaan sivulta teidän perheellisten elämää.

Minä en yhtään sääli. Lisää murhetta ne lapset vain tuovat.

Vierailija kirjoitti:

Adoptoimaan siis ajoissa, niin ei tarvitse surra.

Miksi miinukset? Eikö se adoptiolapsi olekaan yhtä rakas kuin itse tehty?

Älytöntä, että nuo typerät adoptiofirmat rahastaa VALTAVASTI ja silti lapsi ei ole taattu.

Kaverini miehineen oli vuosia (yli 10 vuotta) jonossa ja yli kymppitonni paloi. Sitten tuli ikä vastaan. Palvelu muutenkin oli töykeää ja ylimielistä.

Aikaa kului niin paljon, että laaja terveystarkastuskin oli tehtävä kolmesti sinä aikana. He olivat kaikin puolin kelpo pari lapselle, jota eivät koskaan saaneet. Rahakkaat vakityöt, iso asunto, hyvä terveys.

Pois mokomat adoptionvälittäjät siitä välistä rahastamasta ja vapaa adoptio-oikeus suoraan kohdemaasta. Ainoabrajoitus olisi, että rikosrekisteri olisi kunnossa samaan tapaan kuin lastentarhan työntekijöillä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko jotenkin tukea lapsettomia? Moni voisi mielellään vaikka lähteä sinun ja perheesi kanssa johonkin ns. koko perheen tapahtumaan minne ilman lapsia voi olla vähän kiusallista mennä.

Suremisen ja säälimisen sijaan voisi kokeilla sitä, että tarjoaisit mahdollisuuden osallistua jottei se lapseton joudu aina seuraamaan sivulta teidän perheellisten elämää.

Munasolujen luovutus on harkinnassa.

Itseäni harmittaa, kun olen ns. kilttimies, enkä siksi vielä 30-kymppiseksi mennessä ole onnistunut löytämään itselleni yhtään tyttöystävää (olen siis neitsyt). Mahdollisuudet ovat aika pienet, että löytäisin ajoissa jonkun jonka kanssa pariutua ja saada myöhemmin lapsia.

Juttelin yhdestä adoptiolapsen saaneesta perheestä. Se lapsi oli adhd eikä superälykäs, ja vanhemmilla meni aivan hermo. Esim roikuttivat pää alaspäin ja uhkasivat pudottaa jo pikkurikkeistäkin. Sitten kohta ne vanhemmat vielä erosi riitaisasti. Turvaa oli nootakin vuoskaudet syynätä, ku huono oli kuitenkin perhe.

Hyväksyin lapsettomuuden jo nuorena, kun huomasin, ettei lyhyt, ruma ja pienituloinen tule kelpaamaan ikinä nykynaisille.

On siinä valtava kuilu, kun adoptoiviksi kelpaa vain hyvin toimeentuleva täydellinen aviopari ja heille sitten tulee jostain kaukaa erityislapsi, joka ei yleensä ole mitään älykkään ihmisen geenejä perinyt.

Kaveripariskunta esim ovat lakimiehiä ja älykkäitä. Heille tuli 1-vuotias. Sille on alustavasti tehty arvio nyt 3-vuotiaana, että on luultavasti adhd eikä kovin älykäs. Eipä kyllä taso vastaa sitä, millainen olisi heille biolapsena voinut syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoimaan siis ajoissa, niin ei tarvitse surra.

Miksi miinukset? Eikö se adoptiolapsi olekaan yhtä rakas kuin itse tehty?

Ei kaikille adoptio tai esim. Sijoituslapset ole ratkaisu eikä vaihtoehto, eikä tarvitse ollakaan. Itsellekin on aina lässytetty noista adoptiosta ja sijoituslapsista kun oltiin lapsettomia, mutta meillä kyse oli siitä, että toivomme sen "koko prosessin", raskauden, synnytyksen, oman lapsen. Ei kaikista ole vanhemmiksi toisen, vieraan ihmisen synnyttämille lapsille, eikä adoptio tai sijaisvanhemmuus todellakaan aina ole mitenkään auvoisaa tai ongelmatonta, siinä on voinut lapsellekin kertyä monenlaista raskasta kokemusta, siihen vaaditaan omanlaista persoonaa silloin vanhemmuudenkin kannalta. Se on helppo ajatella että no lapsi kuin lapsi, samahan se mikä lapsi se on, kunhan se lapsettomuus loppuu, mutta jokainen kokee asiat eri tavalla, itse olisin mieluummin jäänyt kokonaan ilman lapsia, mikäli hoidot ei olisi onnistuneet, ja ei sekään olisi huonoa elämää ollut, erilaista toki kuin lasten kanssa.

Adoptio prosessina on lisäksi pitkä, kallis, ja erittäin tarkoin kontrolloitu, ei ole kuten jenkeissä, että tuosta vaan voit adoptoida.

Minua ällöttää, kun ne adoptoitavat ovat yleensä väärän .teon kautta alkunsa saaneita ja siis perineet geenit väärintekijöiltä. Siis esim raiskaajan lapsi, insestin tekijän lapsi, katuhuoran ja huoranbostajan lapsi. Hyi, millaiset geenit.

Vähemmistö on ihan tavallisia köyhän perheen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni harmittaa, kun olen ns. kilttimies, enkä siksi vielä 30-kymppiseksi mennessä ole onnistunut löytämään itselleni yhtään tyttöystävää (olen siis neitsyt). Mahdollisuudet ovat aika pienet, että löytäisin ajoissa jonkun jonka kanssa pariutua ja saada myöhemmin lapsia.

Haistapa sinä "kilttimies" jo raatokukkanen.

Sinulla on jopa yli 20 vuotta aikaa löytää kumppani ja saada biologisia lapsia, ikäiselläsi "kilttinaisella" taas on vain reilu 5v aikaa löytää mies jonka kanssa perustaa perhe. Tulee biologia vastaan ja lastensaantimahdollisuudet menee, toisin kuin miehillä.

Ja ihan vinkkinä, mahdollisuutesi löytää puoliso laskevat joka kerta kun jauhat noista kiltti- ja jännämiehistä. Kuvottavaa.

Terveisin: ujo ikisinkku neitsyt n32v.

Turhaan suret, ei nimittäin mitkään "pallerot" paljon kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoimaan siis ajoissa, niin ei tarvitse surra.

Miksi miinukset? Eikö se adoptiolapsi olekaan yhtä rakas kuin itse tehty?

Karmeaa sanoa näin, mutta ellemme saa biologisesti omaa lasta, mieluummin olemme loppuun saakka lapsettomia ja törsäämme kaiken vaikkapa matkaillen ja nauttien kuin adoptoimme vieraiden ihmistn lapsen. Ei kaikille adoptointi ole vaihtoehto.

Lapset on todellakin rikkaus. En osaisi kuvitella elämää ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni harmittaa, kun olen ns. kilttimies, enkä siksi vielä 30-kymppiseksi mennessä ole onnistunut löytämään itselleni yhtään tyttöystävää (olen siis neitsyt). Mahdollisuudet ovat aika pienet, että löytäisin ajoissa jonkun jonka kanssa pariutua ja saada myöhemmin lapsia.

Haistapa sinä "kilttimies" jo raatokukkanen.

Sinulla on jopa yli 20 vuotta aikaa löytää kumppani ja saada biologisia lapsia, ikäiselläsi "kilttinaisella" taas on vain reilu 5v aikaa löytää mies jonka kanssa perustaa perhe. Tulee biologia vastaan ja lastensaantimahdollisuudet menee, toisin kuin miehillä.

Ja ihan vinkkinä, mahdollisuutesi löytää puoliso laskevat joka kerta kun jauhat noista kiltti- ja jännämiehistä. Kuvottavaa.

Terveisin: ujo ikisinkku neitsyt n32v.

Miehilläkin sperman laatu heikkenee vanhemmiten, ja sitä paitsi kuka haluaa olla vanhuksena teini-ikäisen isä? Itseään olennaisesti nuoremman puolison löytäminen on myös hankalaa/ongelmallista vielä paljon suuremmassa määrin kuin suurin piirtein samanikäisen. Eli ei 50-kymppinen mies ihan noin vaan pariudu ja hanki lapsia lisääntymisikäisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoimaan siis ajoissa, niin ei tarvitse surra.

Miksi miinukset? Eikö se adoptiolapsi olekaan yhtä rakas kuin itse tehty?

Ei kaikille adoptio tai esim. Sijoituslapset ole ratkaisu eikä vaihtoehto, eikä tarvitse ollakaan. Itsellekin on aina lässytetty noista adoptiosta ja sijoituslapsista kun oltiin lapsettomia, mutta meillä kyse oli siitä, että toivomme sen "koko prosessin", raskauden, synnytyksen, oman lapsen. Ei kaikista ole vanhemmiksi toisen, vieraan ihmisen synnyttämille lapsille, eikä adoptio tai sijaisvanhemmuus todellakaan aina ole mitenkään auvoisaa tai ongelmatonta, siinä on voinut lapsellekin kertyä monenlaista raskasta kokemusta, siihen vaaditaan omanlaista persoonaa silloin vanhemmuudenkin kannalta. Se on helppo ajatella että no lapsi kuin lapsi, samahan se mikä lapsi se on, kunhan se lapsettomuus loppuu, mutta jokainen kokee asiat eri tavalla, itse olisin mieluummin jäänyt kokonaan ilman lapsia, mikäli hoidot ei olisi onnistuneet, ja ei sekään olisi huonoa elämää ollut, erilaista toki kuin lasten kanssa.

Adoptio prosessina on lisäksi pitkä, kallis, ja erittäin tarkoin kontrolloitu, ei ole kuten jenkeissä, että tuosta vaan voit adoptoida.

Olet niitä harvoja ihmisiä, jotka myöntävät edes nimettömänä, että silkan itsekkyyden perusteella he haluavat sen lapsen tehdä. Sitähän se on kaikille, eikä siinä mitään vikaa ole, mutta jatkuva valehteleminen epäitsekkäistä motiiveista on tympäisevää. Olet virkistävä poikkeus.

Montako niitä lapsia pitäisi sitten olla, ettet sinä ap surkuttelisi? Yksi ainoa lapsi ei varmaan riittäisi?

Minulla on "vain" yksi lapsi, koska miehen lapsikiintiö on kuulemma täynnä ja saattaa olla, että minun lapsiluku jää sitten tähän.

Ottakaa te "onnekkaat" monilapsiset äiditkin se katseenne pois sieltä omasta perseestänne ja katsokaa vähän ympärillenne ja lakatkaa pätemästä omalla lapsiluvullanne. Suurimmasta osasta teistä suurperheellisistä ei ole ollut esimerkiksi minulle mitään iloa. Ei teillä ole aikaa eikä kiinnostusta, kun te olette niin "eri tasolla" mielestänne. Mihin ihmeeseen teidän aivotkin on valahtaneet näiden vuosien aikana, kun mietiskelette ääneen muiden jalkoväliasioita ja kuvittelette sen olevan joku kahvipöytäkeskustelun aihe, että "noo, jokos ootta pannu paljaalla ja ootkos sinäkin saanu mälliä sisuksiin..." (tai sivistyneesti: No, olettekos ajatelleet perheenlisäystä, kova yritys päällä, oletko raskaana?). Kyllä katsos jokaisen naisen pitäisi älytä lisääntyä holtittomasti ja upota sinne omaan perhehelvettiinsä pois häiritsemästä ketään muita ihmisiä. Kun suurperheellinen sanoo "ystävälleen", että eikö sinunkin kannattaisi hankkia muutama lapsi, ettet olisi niin yksinäinen ja säälittävä, niin taidatte oikeasti tarkoittaa sitä, että menisit sinäkin sinne ukkosi luo nylkyttämään ja pysyisit omissa oloissasi ja jättäisit minut rauhaan, koska oikeasti mua ahdistaa se, että sulla ei ole lapsia ja että sä tarvitsisit elämääsi muita ihmisiä, tarvitsisit elämääsi vaikka minut... ja oikeasti minua ei niin hirveästi sinun seurasi kiinnosta...

Vierailija kirjoitti:

Montako niitä lapsia pitäisi sitten olla, ettet sinä ap surkuttelisi? Yksi ainoa lapsi ei varmaan riittäisi?

Minulla on "vain" yksi lapsi, koska miehen lapsikiintiö on kuulemma täynnä ja saattaa olla, että minun lapsiluku jää sitten tähän.

Ottakaa te "onnekkaat" monilapsiset äiditkin se katseenne pois sieltä omasta perseestänne ja katsokaa vähän ympärillenne ja lakatkaa pätemästä omalla lapsiluvullanne. Suurimmasta osasta teistä suurperheellisistä ei ole ollut esimerkiksi minulle mitään iloa. Ei teillä ole aikaa eikä kiinnostusta, kun te olette niin "eri tasolla" mielestänne. Mihin ihmeeseen teidän aivotkin on valahtaneet näiden vuosien aikana, kun mietiskelette ääneen muiden jalkoväliasioita ja kuvittelette sen olevan joku kahvipöytäkeskustelun aihe, että "noo, jokos ootta pannu paljaalla ja ootkos sinäkin saanu mälliä sisuksiin..." (tai sivistyneesti: No, olettekos ajatelleet perheenlisäystä, kova yritys päällä, oletko raskaana?). Kyllä katsos jokaisen naisen pitäisi älytä lisääntyä holtittomasti ja upota sinne omaan perhehelvettiinsä pois häiritsemästä ketään muita ihmisiä. Kun suurperheellinen sanoo "ystävälleen", että eikö sinunkin kannattaisi hankkia muutama lapsi, ettet olisi niin yksinäinen ja säälittävä, niin taidatte oikeasti tarkoittaa sitä, että menisit sinäkin sinne ukkosi luo nylkyttämään ja pysyisit omissa oloissasi ja jättäisit minut rauhaan, koska oikeasti mua ahdistaa se, että sulla ei ole lapsia ja että sä tarvitsisit elämääsi muita ihmisiä, tarvitsisit elämääsi vaikka minut... ja oikeasti minua ei niin hirveästi sinun seurasi kiinnosta...

itke vaan, se helpottaa!