surettaa lapsettomien puolesta.

Miksi itkisin? Siksikö, että sinä itkisit minun tilanteessani, kun sinun oma psyykesi ei kestäisi lapsettomuutta tai yksilapsisuutta, kun sinä et voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä mitä sinulla on? Voi pikkusieluista ihmistä, joka tulee sanomaan toiselle, että "voi miten sä jaksat tota sun elämääsi, mä en kyllä jaksaisi, jos olisin sä... mä itkisin ja vetäisin ranteet auki"... Mukavaa perhesunnuntaita itsellesi vai vietätkö kenties "omaa aikaa ilman lapsia"...? :D

Vierailija kirjoitti:

Montako niitä lapsia pitäisi sitten olla, ettet sinä ap surkuttelisi? Yksi ainoa lapsi ei varmaan riittäisi?

Minulla on "vain" yksi lapsi, koska miehen lapsikiintiö on kuulemma täynnä ja saattaa olla, että minun lapsiluku jää sitten tähän.

Ottakaa te "onnekkaat" monilapsiset äiditkin se katseenne pois sieltä omasta perseestänne ja katsokaa vähän ympärillenne ja lakatkaa pätemästä omalla lapsiluvullanne. Suurimmasta osasta teistä suurperheellisistä ei ole ollut esimerkiksi minulle mitään iloa. Ei teillä ole aikaa eikä kiinnostusta, kun te olette niin "eri tasolla" mielestänne. Mihin ihmeeseen teidän aivotkin on valahtaneet näiden vuosien aikana, kun mietiskelette ääneen muiden jalkoväliasioita ja kuvittelette sen olevan joku kahvipöytäkeskustelun aihe, että "noo, jokos ootta pannu paljaalla ja ootkos sinäkin saanu mälliä sisuksiin..." (tai sivistyneesti: No, olettekos ajatelleet perheenlisäystä, kova yritys päällä, oletko raskaana?). Kyllä katsos jokaisen naisen pitäisi älytä lisääntyä holtittomasti ja upota sinne omaan perhehelvettiinsä pois häiritsemästä ketään muita ihmisiä. Kun suurperheellinen sanoo "ystävälleen", että eikö sinunkin kannattaisi hankkia muutama lapsi, ettet olisi niin yksinäinen ja säälittävä, niin taidatte oikeasti tarkoittaa sitä, että menisit sinäkin sinne ukkosi luo nylkyttämään ja pysyisit omissa oloissasi ja jättäisit minut rauhaan, koska oikeasti mua ahdistaa se, että sulla ei ole lapsia ja että sä tarvitsisit elämääsi muita ihmisiä, tarvitsisit elämääsi vaikka minut... ja oikeasti minua ei niin hirveästi sinun seurasi kiinnosta...

jos sinulla on yksi lapsi, et ole lapseton. Miksi muuten puhut lapsestasi "vain" yksi lapsi?

Niin, en ole kärsinyt lapsettomuudesta, mutta tiedän mitä on haluta saamatta. Toki tämän yhden lapsen olen sitten lopulta saanut. Kyllä minä tiedän sen, että ei tämä yksi lapsi riitä useimmille kuin että se olisi ollut minunkaan alkuperäinen toiveeni, mutta näillä mennään. Jos joku on lapseton, niin toivottavasti hänen lähipiirinsä ei ole semmoisia perinteisiä tahdittomia suurperheellisiä, jotka eivät vaan pysty olemaan läsnä muille kuin omalle perheelleen. Itsekin siis haluaisin vielä edes toisen lapsen, nähtäväksi jää... mutta se ei ole nyt minun päätettävissäni oleva asia ja yksilapsisuudessa on omat etunsa. Toisaalta kun katson lähipiirissä olevia 3-6 lapsen äitejä, jotka lisääntyneet vuosien mittaan tasaiseen tahtiin 1-4 vuoden välein vähintään, niin kiirettä näyttää pitävän sikäli kun heistä ikinä edes kuulee mitään. Että jos suurperheellisyys on mukavaa, niin mukavaa olisi varmaan sekin, että olisi semmoiset tukijoukot, että semmoisen lauman pystyy järjissään kasvattamaan. Itselläni ei sellaisia ole ja en tiedä, kuinka monta lasta jaksaisin yksin miehen kanssa kasvattaa, koska ei minun sukulaisia eikä ystäviä/kavereitakaan kiinnosta olla osa meidän elämää kuin hyvin pinnallisesti. Asioilla on puolensa.

Entisenä lapsettomuudesta kärsivänä (meille hoidot toivat kauan kaivatun tuloksen), että ei suurin osa lapsettomista sääliä tai surkuttelua kaipaa. Tahattomasti lapseton joutuu käymään läpi kriisin, jossa joutuu hyväksymään lapsettomuutensa ja etsimään parhaat puolet siitä. Väittäisin että puolet tuskasta on myös sitä, että lapsi liitetään normaaliin elämään ja ulkopuolelta tulee viestiä että lapseton ihminen olisi jotenkin erityisen surkea ja onneton. Elämä kun itsessään on kaikilla jo rikasta, eikä lapsi kenellekkään elämän tarkoitusta tuo - jos tuo niin huonosti ovat asiat elämässä sitä ennen. Lapsen pitäisi olla elämään tavallaan lisä, joka ei välttämätöntä oman elämän onnistumiselle. En minä ainakaan ajattele esim. oman lapsen kohdalla, että hänen elämänsä tulisi eri tavalla täydemmäksi kun oman lapsen aikanaan saisi. Hänen elämähän on itsessään jo hänelle arvokas ja tärkeä sellaisenaan. Tuskin te muutkaan teette niitä lapsia lisääntymään maan päällä, joten harvalla se lisääntyminen lienee elämän suurin tarkoitus? Jos kukaan nyt ymmärtää mitä ajan takaa.

Jos lähipiirissä on lapsettomia, niin parhaiten auttaa kun tunnustaa heidän olevan arvokkaita ja tärkeitä sellaisenaan, sekä myöntää että heidän elämänsä on arvokasta ja rikasta vaikka siinä ei lapsia olekaan. Lapsettomuus ei ole kaikille sellainen asia, että se vain ratkeaa ja koko elämä tulee tulee onnelliseksi lapsen myötä. MInun henkilökohtainen onneni ei loppujen lopuksi lapsen myötä noussut, koin oman elämäni tärkeäksi ennen lastakin. Tämän kun muistaa, niin ehkäpä sitä itse kultakin löytyy hyvä asenne lapsettomia kohtaan. Mikään ei tuntunut kurjemmalta lapsettomuuden pahimmassa vaiheessa, kun toiset surkuttelivat ja lupailivat että kyllä se "onni teillekin tulee". Silloin olisi tarvinnut enemmän kommenttia: "No eihän sitä tiedä vaikka vielä tärppäisi, mutta jos ei, niin onhan elämä onneksi niin ihanaa ja arvokasta ilmankin lapsia. Vaikka toki se on suuri suru ja kriisi, jos niitä lapsia toivoo." 

Eihän ne lapset ole kellään kuin lainassa vain, ja ei kai kukaan aidosti koe että omalla elämällä on merkitys vain omiin lapsiinsa nähden. 

Kaverini totesi veljensä kolumbialaisesta adoptiolapsesta, että eivät todellakaan saaneet tasoistaan lasta. Veljensä vaimoineen ovat kuuden ällän ylioppilaita molemmat ja hyvissä ammateissa. Tuo lapsi ei varmaan edes yllä lukioon.

Luulenpa vain, että lapsesta olisi tullut onnellisempi hieman heikkotasoisemmassa suomalaisessa suvussa. Adoptiofirmat taas nostavat näitänmenestyjiä eturiviin lasten saannissa.

Minä en ikinä halua lapsia! Todellakin elän vapaaehtoisesti ilman lapsia. Ei tarvitse surkutella!

N33

Perheelliset on monesti kateellisia lapsettomille :) miksi muuten sinäkin Ap mietit niin paljon lapsettomia ihmisiä? Ettet vaan olis vähän kateellinen ;)

Miksi pienten lasten vanhemmat erovat niin usein, kun ne lapset ovat kuitenkin kaikille unelmien ja onnen täyttymys? Miksi on niin paljon masentuneita äitejä ja kamalia perhetragedioita? Eivätkö lapset kuitenkin tuo suurimman onnen ja rakkauden perheeseen ja sitoo vanhemmat vahvemmin yhteen? Miksi lapsiperheet ovat tyytymättömiä ja ahdistuneita taloudellisesta tilastaan, vaikka raha ei todellakaan tee onnelliseksi vaan ne lapset ja yhteinen aika perheen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni harmittaa, kun olen ns. kilttimies, enkä siksi vielä 30-kymppiseksi mennessä ole onnistunut löytämään itselleni yhtään tyttöystävää (olen siis neitsyt). Mahdollisuudet ovat aika pienet, että löytäisin ajoissa jonkun jonka kanssa pariutua ja saada myöhemmin lapsia.

Haistapa sinä "kilttimies" jo raatokukkanen.

Sinulla on jopa yli 20 vuotta aikaa löytää kumppani ja saada biologisia lapsia, ikäiselläsi "kilttinaisella" taas on vain reilu 5v aikaa löytää mies jonka kanssa perustaa perhe. Tulee biologia vastaan ja lastensaantimahdollisuudet menee, toisin kuin miehillä.

Ja ihan vinkkinä, mahdollisuutesi löytää puoliso laskevat joka kerta kun jauhat noista kiltti- ja jännämiehistä. Kuvottavaa.

Terveisin: ujo ikisinkku neitsyt n32v.

Seuranhaku naisena on onneksi hyvin helppoa. Seuraavilla ohjeilla onnistut varmasti:

1) mene baariin

2) ole nainen

3) valitse paras ehdokas

Viidessä vuodessa ehtii käymään läpi monta sataa miestä, joten hyvin on aikaa.

Mitä sinä muiden puolesta suret? Kuulostaa vain siltä että tunnet ylemmyyttä koska sinulla on lapsia ja siitä ylemmyydestä huonoa omatuntoa, jonka sitten naamioit "suruksi", että et tuntisi itseäsi ihan paskaksi ihmiseksi. Ei muiden lapsettomuus kuulu sinulle tai sinun lapsesi ole lapsettomilta pois. 

Ihan kun minä hoikkana BMI19 saarnaisin täällä että suren kaikkien läskien puolesta. Eivät tiedä mitä menettävät hukkuessaan niihin läskeihin. Johan täällä läskit nousisivat kapinaan että anna meidän olla ja elää. 

Saman sanon lapsettomana sinulle; anna minun olla ja elää niin kuin haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät voi sille mitään etteivät saa lapsia, se on niin surullista, kun vuosien ajan toivot ja odotat ja sitten ikinä et saa sitä omaa pientä palleroa. Vaikea edes kuvitella sitä lapsettoman tuskaa. Olen onnekas kun sain lapsia, todella onnellinen. Ihanat rakkaat lapset!

Minua taas surettavat lapsesi, joilla on selvästi idiootti äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni harmittaa, kun olen ns. kilttimies, enkä siksi vielä 30-kymppiseksi mennessä ole onnistunut löytämään itselleni yhtään tyttöystävää (olen siis neitsyt). Mahdollisuudet ovat aika pienet, että löytäisin ajoissa jonkun jonka kanssa pariutua ja saada myöhemmin lapsia.

Haistapa sinä "kilttimies" jo raatokukkanen.

Sinulla on jopa yli 20 vuotta aikaa löytää kumppani ja saada biologisia lapsia, ikäiselläsi "kilttinaisella" taas on vain reilu 5v aikaa löytää mies jonka kanssa perustaa perhe. Tulee biologia vastaan ja lastensaantimahdollisuudet menee, toisin kuin miehillä.

Ja ihan vinkkinä, mahdollisuutesi löytää puoliso laskevat joka kerta kun jauhat noista kiltti- ja jännämiehistä. Kuvottavaa.

Terveisin: ujo ikisinkku neitsyt n32v.

Seuranhaku naisena on onneksi hyvin helppoa. Seuraavilla ohjeilla onnistut varmasti:

1) mene baariin

2) ole nainen

3) valitse paras ehdokas

Viidessä vuodessa ehtii käymään läpi monta sataa miestä, joten hyvin on aikaa.

Oon käynyt 15v baareissa ja ikinä en ole sieltä seuraa saanut. Ne kilttimiehetkin tuppaavat tykkäämään kauniista, hoikista ja nuorista naisista. Ei niille tavisnaiset kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyin lapsettomuuden jo nuorena, kun huomasin, ettei lyhyt, ruma ja pienituloinen tule kelpaamaan ikinä nykynaisille.

Ehkä se on se luonne mikä ratkaisee... ;)

Työkaverini, 4 lapsen äiti, on sitä mieltä, että lapsettomille pitäisi maksaa pienempää palkkaa kuin lasten vanhemmille, vaikka lapsilisät on olemassa. On myös kuulemma kauhean väärin, että lapsettomien on helppo tehdä ulkomaanmatkoja eikä suurperhe voi lähteä oikeastaan koskaan mihinkään, kun se tulee niin kauhean kalliiksi. Pitäisi kuulemma myös olla ilmainen lastenhoito viikoksi , että edes vanhemmat voisivat matkustaa kahdestaan ulkomaille. On kuulemma myös epäreilua, että lapsettoman ei tarvitse koskaan murehtia poissaoloja työpaikalta lapsen sairastumisen takia. Suurperheelle kuulemma pitäisi maksaa tukea suuremman auton hankinnan takia. Lapsttomat ihmiset kuulemma pitäisi velvoittaa hoitamaan toisten lapsia maksutta, koska heidän elämänsä on liian helppoa ja stressitöntä. Lapsettomien pitäisi kuulemma määrätä tekemään yövuorot töissä. Lapsettomat eivät kuulemma ymmärrä elämästä yhtään mitään! Vasta lapsia saadessaan kuulemma kuitenkin elämällä on tarkoitus.

Hänen kuullensa lapseton ei voi oikeastaan puhua yhtään mistään, varsinkaan mistään positiivisesta. Hänen mielestään lapsettomat eivät ansaitse yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pienten lasten vanhemmat erovat niin usein, kun ne lapset ovat kuitenkin kaikille unelmien ja onnen täyttymys? Miksi on niin paljon masentuneita äitejä ja kamalia perhetragedioita? Eivätkö lapset kuitenkin tuo suurimman onnen ja rakkauden perheeseen ja sitoo vanhemmat vahvemmin yhteen? Miksi lapsiperheet ovat tyytymättömiä ja ahdistuneita taloudellisesta tilastaan, vaikka raha ei todellakaan tee onnelliseksi vaan ne lapset ja yhteinen aika perheen kanssa?

Itselläni ei ole asiasta kokemusta, mutta voisin kuvitella että isot lainat niskassa, molempien vanhempien raataessa töissä, ennen pitkää tulee riitaa lastenhoidosta, vapaa-ajanvietosta ja rahankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyin lapsettomuuden jo nuorena, kun huomasin, ettei lyhyt, ruma ja pienituloinen tule kelpaamaan ikinä nykynaisille.

oli Tom cruisekin yhteen aikaan ruma, lyhyt ja köyhä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi itkisin? Siksikö, että sinä itkisit minun tilanteessani, kun sinun oma psyykesi ei kestäisi lapsettomuutta tai yksilapsisuutta, kun sinä et voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä mitä sinulla on? Voi pikkusieluista ihmistä, joka tulee sanomaan toiselle, että "voi miten sä jaksat tota sun elämääsi, mä en kyllä jaksaisi, jos olisin sä... mä itkisin ja vetäisin ranteet auki"... Mukavaa perhesunnuntaita itsellesi vai vietätkö kenties "omaa aikaa ilman lapsia"...? :D

Onko sulla jäänyt aamulääkkeet ottamatta vai mistä noin kauhee viha ja katkeruus? Rauhoitu nyt hyvä ihminen... T:lapseton

Minua niin säälittää pienten lasten väsyneet, masentuneet ja lössähtäneet äidit, joilla ei ole mitään omaa elämää. Eikä oikeastaan vapautta eikä varaa tehdä yhtään mitään.

Velat ne vasta säälittäviä onkin, jotenkin sellaisia katkeria, vittuuntuneita raukkoja.

Lapsettomuus on todellista tuskaa. Pahimpia on päivät kun muut iloitsevat vauva uutisista.