jos saisitte palata päiväksi menneisyyteen

Mä palaisin sihen hetkeen ku sanottiin toisilemme ekan kerran "rakastan sua".

Silloin kun painoin 75 kg :/

Johonkin niistä päivistä, kun äitini oli vielä elossa.

Voisin piipahtaa jonkun suuren musiikkiteoksen kantaesityksessä. Vaikkapa kokemassa näin pääsiäisen kunniaksi ensimmäisen Parsifalin.

Palaisin siihen hetkeen, kun eksän kanssa harrastettiin eläimellistä seksiä baari-illan päätteeksi.

Hääpäivään tai jommankumman lapsen syntymään. Tai pääsykoepäivään (mutta silloin haluaisin sen 0,4p enemmän!)

varmaan ensimmäisen lapseni syntymäpäivään.

Ehkäpä siihen marraskuiseen iltaan palaisin joka jäi äitini viimeiseksi ja läksi täältä pois yksin. Olen kipunoinut tuon asian kanssa aika paljon, mutta koin että minua tarvittiin tuolloin 2,5v ja 4v lasteni luona enkä tainnut oikein tajua että äiti kuolisi sinä yönä, ehkäpä hoitajien olisi ollut hyvä siitä minulle mainita..että elintoiminnot vaikuttavat jo heikoilta tms...no, olin hänen vierellään kuitenkin kys iltapäivän ja illan, sain hänet havahdutettua pariksi sekunniksi tähän maailmaan kertoakseni että rakastan, äiti vastasi että "niin minäkin sin" ja ääni/tajunta painui takaisin "sinne jonnekin".

Lapsuuden kesälomaan kun koko perhe oli vielä kasassa... Tai vaikka johonkin (lapsuuden) jouluaattoon.

Lapsuuteen, aikaan, jolloin olin 10-vuotias. Se on muistoissani parasta, vaikka sen jälkern on tapahtunut paljon hyvää. Silti silloin olin vielä optimistinen ja iloinen. Iloisuus loppui murrosiässä eikä ole palannut. Mikään ei ole sitä palauttanut.

Palaisin hyvin varhaiseen lapsuuteeni ja sanoisin äidilleni, että hänen todella täytyy erota siitä hullusta miehestä.

Ehkä johonkin niistä päivistä lapsuuden ja teini-ikäisyyden rajamailla kun vietin lomaa maalaistalossa, jossa oli hevosia ja poneja joilla sai ratsastaa ja joita hoitaa kuin omiaan ja loppuaika pelattiin korttia tai tehtiin muuta mukavaa kavereitten kanssa.

Menisin takaisin viime-exäni luo viettämään viellä yhden päivän lisää yhdessä.

Haluaisin palata joko lapsuuden jouluaattoihin, tai alkuaikoihin kun olin tavannut nykyisen aviomieheni tai siihen päivään kun sain ensimmäisen lapseni. En niihin mielettömiin kipuihin, mutta siihen hetkeen kun lapsi oli syntynyt ja minut parsittu kokoon ja pääsin katsomaan lasta. Se hetki oli mieletön. Lapsi oli aivan käsittämätän onni. Että minä olin saanut hänet aikaiseksi. En koskaan uskonut,että minusta olisi siihen.

Joku random viikonloppu 16-vuotiaana kavereiden kanssa. Ei huolen häivää. :)

Kesään 2009. Meidän perhe oli vielä onnellinen.

Kesään 2005, kun ex- mies rakensi meille taloa ja olimme niin rakastuneita, että vietimme kaiken ajan yhdessä. Ihan mikä tahansa päivä käy, ne oli kaikki hyviä.

Niin kauheeta kun vain voi olla mutta päivään jolloin ex jätti. Toimisin eri tavalla, vaikka lopputulos olisi sama kuin nyt, mutta minulla olisi levollisempi olo lasten vuoksi.

En halua palata menneisyyteen.

aikaan kun olin lasteni isän kanssa vielä yhdessä ja kaikki oli hyvin... ;(