Avautuminen ystävän muuttumisesta lapsen saamisen jälkeen.

Ystävälläni on reilun vuoden ikäinen lapsi. Aina kun näemme, on lapsi mukana ja ystäväni haluaa yleensä tavata paikassa, jossa on leikkipaikka -> suurin osa ajasta pitäisi viettää leikkien lapsen kanssa. Enää ei onnistu, että lapsi olisi rauhallisesti esimerkiksi rattaissa, kun me vaihtaisimme kuulumisemme, vaan lapsi juoksee pitkin poikin ja suurin osa ajasta menee siihen, että viihdytämme ja kaitsemme lasta. Aina kun kyselen ystäväni kuulumisia, saan kuulla lapsen kuulumisia. Entinen ystäväni, jolla oli omia haaveita mm. harrastusten ja yliopisto-opiskelun muodossa, on kadonnut ja nykyisin ystäväni suurin haave tuntuu olevan se, että hän saisi olla mahdollisemman kauan kotona lapsen kanssa ja ostella söpöjä lastenvaatteita.

Lisäksi hänellä on haaveissa saada lisää lapsia, ilmeisesti useampi... Tämän yhden lapsen kasvettua isommaksi tilanne voisi vielä muuttua, mutta onko siitä mitän toiveita, jos lapsia tulee useampi? Pitäisikö vain hyväksyä, että olen menettänyt ystäväni, enkä välttämättä enää koskaan tule saamaan häntä takaisin? Tietenkin ymmärrän, että lapsi on hänelle tärkeä, mutta rajansa kaikella.