Olen ollut yöpäidassa ja pyjaman housuissa nyt 4 päivää ja

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 33.No ei minusta mikään saamattomuus ja laiskuus mikään tavoiteltava asia ole elämässä.Se että mennään siitä mistä aita on matalin.Ja jos ap:lle tuo yöpaidassa hilluminen päiväkaupalla ei tuota häpeän tunnetta niin miksi hän kyselee asiaa täällä.Kaippa hän haluaa saada varmistuksen et ei oo ainoo.Mutta hän epäilee et onko tää sittenkään kovin normaalia.En väitä että itse aina jaksaisin olla mutta energiset ihmiset on kauniita, vahvoja.

Ihminen, jolle yöpaita vääränä vuorokaudenaikana on kuvottavan epänormaalia, on varmaan todellakin saamaton ja laiska, jos sellaisessa kulkee :)

Itse riisuin eilen yöpaitani klo 17.30 ahkeran ja työteliään työpäivän päätteeksi ja puin päälleni juoksutrikoot ja juoksin 60 minuuttia. Kotimatkalla kävin kaupassa. Kotiin palattuani kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaan yöpaidan. Olen ylpeä eilisen päivän saavutuksistani. 

En pysty hillumaan pyjamassa, joka on mulla vain toppi ja alushousut, mutta kotivaatteissa (tunika ja legginsit) olen ollut sisällä jo monta päivää. 

🐽 vähän vielä hiljaisuudesta, sen tyrmäävästä energialatauksesta :) (kuin retriittiä)

Erämaa on kaunis.

Ei näy mitään.

Ei kuulu mitään.

Ja kuitenkin hiljaisuudesta säteilee jotain.

Se, mikä tekee erämaan kauniiksi, on sinne jonnekin kätketty kaivo.

* terv. Pikku prinssi

Vierailija kirjoitti:

Ällöttävää kun sitten hikoilette siihen pyjamaan ulkona rampatessanne ja sitten  pyöritte omassa liassanne vuorokauden ympäri. Ei ainakaan kannata ihmetellä, jos ei ole miestä.

No jos on se mieskin?

Sitten vasta pitäiskin ihmetellä : D

Vierailija kirjoitti:

Yöpaituli päällä leijailevasta av-mammasta en saa millään kuvaa energiasta vaikka miten yritän mutta toki ajatustyötä on varmaan tehty paljon.Ja vaatiihan se monen lihaksen yhteistyötä että saa yöppärin pois ja päivävaatteet päälle.

Jatka toki kuvittelulihastesi harjoittamista! Seuraava harjoituksesi voisi olla Nike Crosstrain Superactive Flyknit 7.68 -kenkiin ja kenkien pistaasinsävyyn sopivaan tekniseen asuun päästä varpaisiin sonnustautunut supersexy mamma, joka ei oikeasti ole omin jaloin laahustanut bussipysäkkiä kauemmaksi sitten koulun pakollisten jumppatuntien. Juu tiedän, ei voi olla mahdollista! Ihminen on sitä miksi hän pukeutuu, senhän me kaikki tiedämme :)  

YLLÄRIPYLLÄRI: minulla on monta pyjamaa! Kun olen päivän "hikoillut" yhdessä, vaihdan äkkiä puhtaaseen. Tai hengaan nakuna jonkun aikaa siinä välillä.

Töihin pitää pukeutua, ulos mennessä pitää pukeutua. Tukka pitää harjata, naama pestä ja hampaat. Plääh. Kun olen kotona, teen mitä lystään. JEP! En edes pese hampaita. Otan vaan juustonpalan, se katkaisee happohyökkäyksen. En petaa sänkyä, en tee lämmintä ruokaa, en tee mitään järkevää ja olen mukavat vaatteet yllä.

Ahdistukaa, oi "pakko tehdä" orjat.

Jotkut otti tosi nokkiinsa kun yhdistettiin yöpaita ja laiskuus (plösö).Mut se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.Eikö muuten ois helpompi teidänlaisten tilata ruoka kotiin? Ei tarttis kävellä ruokakauppaan? Mun mielestä yöpaidan vastakohta on normaalivaatetus eikä silti tarvitse koettaa olla supersexy.jännä miten se mopo keuliiiiiiii.........

Kyllä minä ainakin olen laiska ja ihan ylpeä siitä. Tarkennuksena: olen laiska vapaa-ajallani :) Laiskuus ei taas ole "plösöyden" synonyymi. Voi, tulikohan nyt liian vaikea sana..

Get a job.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut otti tosi nokkiinsa kun yhdistettiin yöpaita ja laiskuus (plösö).Mut se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.Eikö muuten ois helpompi teidänlaisten tilata ruoka kotiin? Ei tarttis kävellä ruokakauppaan? Mun mielestä yöpaidan vastakohta on normaalivaatetus eikä silti tarvitse koettaa olla supersexy.jännä miten se mopo keuliiiiiiii.........

Ei kalahtanut ainakaan täällä. Vietän joskus kolmekin päivää pukeutumatta ja käymättä suihkussa, ainoastaan alushousut vaihdan. Kun on hyvä döksä, edes kainalot ei hikoile eikä haise. En ole plösö, lenkille mennessä vedän vain ulkoiluvaatteet yökkärin päälle. Kauppaankaan ei tarvitse kävellä, ajan autolla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihanaa että kotona voi olla ennenkaikkea mukavasti, välittämättä pätkääkään miltä näyttää. Vastapainoa ulkomaailmalle siis kai. Ap

Voe tokkiisa! Miehes muuttaa pijan vähemmän haesevan sänkyyn, nyt pistä töpinäks ja laettaavu kunnolla!

Vierailija kirjoitti:

Jotkut otti tosi nokkiinsa kun yhdistettiin yöpaita ja laiskuus (plösö).Mut se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.Eikö muuten ois helpompi teidänlaisten tilata ruoka kotiin? Ei tarttis kävellä ruokakauppaan? Mun mielestä yöpaidan vastakohta on normaalivaatetus eikä silti tarvitse koettaa olla supersexy.jännä miten se mopo keuliiiiiiii.........

Mutta kun se ei ole laiskuutta jos ihminen sallii itsensä relata vaikkapa jos on masentunut, mutta on vapaata töistä. Miksei siitä saisi kilahtaa, jos joku syyttää silloin laiskaksi?

No se laiskuus ei auta masennukseen.Tai jos jollain auttaa, hyvä niin.Mutta jonkinlainen tekeminen (jos ei tosiaan muuta jaksa kuin arkirutiinit, yöpaidan vaihto päivävaatteisiin jne.) pitää ihmisen edes jonkinlaisessa ojennuksessa/vireessä.Tietysti jos ei kärsi siitä masentuneesta olosta vaan haluaa hautautua sinne mahd.syvälle masennuksen syövyreihin niin saahan niin tehdä.Mutta liike on lääke.

Vierailija kirjoitti:

No se laiskuus ei auta masennukseen.Tai jos jollain auttaa, hyvä niin.Mutta jonkinlainen tekeminen (jos ei tosiaan muuta jaksa kuin arkirutiinit, yöpaidan vaihto päivävaatteisiin jne.) pitää ihmisen edes jonkinlaisessa ojennuksessa/vireessä.Tietysti jos ei kärsi siitä masentuneesta olosta vaan haluaa hautautua sinne mahd.syvälle masennuksen syövyreihin niin saahan niin tehdä.Mutta liike on lääke.

Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Jos masennus tuleekin jostain mikä tapahtunut aikuisena asia onkin varmaan noin, mutta jos se johtuu lapsuudesta ja olet aiemmin koko elämäsi torjunut tunteitasi tekemällä niin joskus ne tunteet vain täytyy ottaa vastaan eikä peitellä touhulla, koska se touhuhan ei niitä masennuksen SYITÄ ratkaise. Ja jos ne syyt ovat lapsuudesta niistä ei välttämättä ole perillä itsekään, että mitä ne ovat.

Varmaan haisee jo persaukselle ne pyjamapantsit. Suihkussa ei käydä ja samoissa vaatteissa haistaan päivätolkulla... Hyi vittu mitä ihmisiä. Enpä ihmettele, kun kaupungillakin joutuu usein kohtamaan hajupommeja ja oksettavia paskanhajun ja hien löyhähdyksiä lehahtaa ohi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan haisee jo persaukselle ne pyjamapantsit. Suihkussa ei käydä ja samoissa vaatteissa haistaan päivätolkulla... Hyi vittu mitä ihmisiä. Enpä ihmettele, kun kaupungillakin joutuu usein kohtamaan hajupommeja ja oksettavia paskanhajun ja hien löyhähdyksiä lehahtaa ohi.

Lueppa vajukki ketju ennen kuin kirjoittelet tänne omista fantasioistasi.

Olen samaa mieltä periaatteessa kuin 54 mut eihän sekään ole mustavalkoista etteikö niitä vaikeita asioita ja tunteita voisi käydä läpi SAMALLA kun jatkaa arkirutiineja.Tuskin kukaan jaksaa niitä asioita vaan käydä läpi 24 h.Pieninä paloinahan niitä asioita voi ottaa vastaan (toiv.terapian avulla) ja silti hoitaa niitä arkirutiineja.Pitää huolta esim.hygieniasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä periaatteessa kuin 54 mut eihän sekään ole mustavalkoista etteikö niitä vaikeita asioita ja tunteita voisi käydä läpi SAMALLA kun jatkaa arkirutiineja.Tuskin kukaan jaksaa niitä asioita vaan käydä läpi 24 h.Pieninä paloinahan niitä asioita voi ottaa vastaan (toiv.terapian avulla) ja silti hoitaa niitä arkirutiineja.Pitää huolta esim.hygieniasta.

Entäs kun ne aiheuttavat vain pahemman olon se tekeminen? Juuri kirjoitin, että jos se tekeminen on ollut niiden masennuksen syiden peittelyä niin siinä läpikäymisessä tulee vaihe, ettet vittu varmasti halua jatkaa tekemistä, joka edelleen ylläpitää masennuksen syiden takana olevia tunteita.

Minä ainakin koen, että olen koko elämäni ajan vaatinut itseltäni ihan liikaa koska minut opetettiin siihen lapsuuskodissani. Enkä silti ole saanut mitään minua miellyttävää sillä aikaiseksi, koska lie olen toteuttanut muiden haluamia tai minulle oikeaksi katsomia asioita. Joten vitun sama jos se sinun nenääsi, silmiäsi tai korviasi häiritsee, että mä en tee enää MITÄÄN. Koita nyt elää sen kanssa tai muuta Suomesta, mutta minä olen täällä.

Kyllä mä ainakin vietän vapaapäiväni missä sattuu vaatteissa, jos ei ole mihinkään menoa, siis muuta kuin kaupassakäyntiä tai lasten viemistä/noutoa.

Saatan hyvinkin ahkerasti harrastaa netissä tai tehdä vaikka työjuttuja, jos huvittaa. Ja jopa kotitöitäkin, jos on pakko.

Minun kotiasuni on verkkarit ja toppi, alla ei mitään. Ei siis rintsikoita eikä pikkuhousuja. Jos on pakko käydä kaupassa, vetäisen vaan toppatakin siihen päälle.

Jos teen etäpäiviä, voin olla monta päivää tässä asussa. Miksi ihmeessä laittaisin kotona sukkahousut jalkaan, hameen, puseron ja jakun? En todellakaan.