Haittaako teitä jos mies on suunnilleen saman kokoinen kuin te?

Oletko Vladimir Putin?

Ei haittaa, jos on kuitenkin hieman vankempaa tekoa.

Ei, jos on muuten ihana mies.

Miksi haittaisi?

No AV-mammojen kohdalla saman kokoinen mies tarkoittaa jo vähintäänkin kaksimetristä kehonrakentajaa, joten tuskin monella on raja noin korkealla.

Ei, pienempiäkin olen tapaillut.

Ei. Se on ihan mahtavaa. Elämäni rakkaus on aikalailla samankokoinen kanssani. Hän on täydellinen.

Haittaa koska olen aika lyhyt.

Haittaa. Mun miehen täytyy olla ainakin 20cm pidempi kuin minä niin voin rauhassa käyttää korkokenkiä ja tuntea oloni pieneksi.

Milellään vähän isompi kuin itse. Ihan kuin lasta halaisi jos on kovin pienikokoinen mies

Preferoin suurempikokoista kuin itse, mutta jos on pienikokoinen ja luonteelta jne sopiva niin hyvin kelpaa.

Ei haittaa. Tykkään siroista ja androgyyneistä miehistä muutenkin. Itsetuntoni ja kokemukseni omasta viehättävyydestä rakentuvat muulle kuin sille että vieressä pitää olla tyyppi joka saa mut näyttämään pienemmältä.

Toivoisin, että mies on mua pidempi ja painavampi. Samankokoinen käy, jos on muuten superihana. Hieman pidemmän kanssa voi käyttää korkkareita ja näyttää kuvissa paremmalta. Aika pinnallisia ja pieniä syitähän noi on, jos kokonaisuutta ajattelee.

Todellakin haittaa. Itse olen 172, enkä huolis miestä joka esim.175. Ikinä!! Oma mieheni 183. Miehen mittainen mies eikä mikään poju. Sorry.

Nämä ovat kyllä hassuja, joiden naiseus on kiinni siitä, että he tuntevat itsensä tarpeeksi pieniksi miehen rinnalla. Mulla itsetunto riittää mainiosti samankin kokoisen tai jopa pienemmän miehen kanssa seurusteluun. Ei se pituus tai paino ole mikään kriteeri seurustelulle. Tällä hetkellä minulla on pitkäaikainen kumppani, joka on melko samankokoinen kooltaan kuin minä. Melko lyhyitä ollaan molemmat. Painokin on samaa luokkaa.

Ei haittaa, eikä pienempikään mies haittaa. En usko, että kumppanin koolla on vaikutusta siihen, millainen parisuhde on. En tarvitse itseäni isompaa miestä turvamieheksi tai takaamaan omaa naisellisuuden kokemustani; koen turvaa ja naisellisuutta ihan ilman minkäänlaista miestä.

En tiedä, olisi se ainakin vähän outoa, sillä olen tosi lyhyt ja hentorakenteinen. En ole ainakaan koskaan siis pistänyt merkille ketään itseni kokoista miestä, vaikka varmaan niitäkin jonkun verran on.  Toivon kuitenkin ettei se nousisi kynnyskysymykseksi, mutta tosiaan vaikea kuvitella tosimaailmassa moista tilannetta.

166cm ja 50kg mies tuskin olis kovin herkku näky. Ei kelpais.

Joo haittaa. Ihan siksi että tulen tällöin itsetietoiseksi omasta kropastani. Ei auta että tiedän hyvin tämän olevan naurettavaa ja huonon itsetunnon ja länsimaisen kauneusihanteen tulos.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat kyllä hassuja, joiden naiseus on kiinni siitä, että he tuntevat itsensä tarpeeksi pieniksi miehen rinnalla. Mulla itsetunto riittää mainiosti samankin kokoisen tai jopa pienemmän miehen kanssa seurusteluun. Ei se pituus tai paino ole mikään kriteeri seurustelulle. Tällä hetkellä minulla on pitkäaikainen kumppani, joka on melko samankokoinen kooltaan kuin minä. Melko lyhyitä ollaan molemmat. Painokin on samaa luokkaa.

Luit ajatukseni! Liian usein olen miettinyt samaa miksi jotkut naiset kokevat näin. Mut kiva nähdä et on muitakin joille "koko" ei ole se tärkein.