Lue keskustelun säännöt.
Lakialoite: Jatkossa koulukiusaaja ensisijainen koulunvaihtaja
18.03.2016 |
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031821290062_uu.shtml
Tulee tuolla eduskunnassa sentään joskus järkeviäkin lakialoitteita. Tämä on paras lakialoite pitkään aikaan! Kannatan ehdottomasti!
Juuri niin sen pitääkin olla, että koulukiusaaja vaihtaa koulua eikä kiusattu. Vielä kun tuo lakialoite mahdollistaisi kiusaajaporukoiden hajottamisen siten, että jokainen porukasta eri kouluun niin aina vain parempi juttu.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän mitään lakia ole tälläkään hetkellä, joka sanoisi toisin. Ihan vapaaehtoisuuteenhan se on perustunut, jos kiusattu lähtee toiseen kouluun.
Miten tuollainen sitten toteutettaisiin? Kiusaamistilanteet eivät useinkaan ole yksiselitteisesti todennettavissa. Harvoin kiusaaminen on alakoulun jälkeen mitään pipojen heittelyä, se on esim. täyttä huomioimatta jättämistä kaveriporukoissa.
Pystyyn kuollut ajatus, koska rikosta ei voida määritellä ja rangaistuksen (koulunvaihto) toteutus väkipakolla lähes mahdotonta.
Miksei koulun vaihtamisen pakottaminen toimisi? Toimiihan se ulkomaillakin. Käytännössä kiusaaja erotetaan koulusta x ja koska on oppivelvollisuus, hänet sijoitetaan kouluun x.
Missä maassa? Yksityiskouluista voi tietysti erottaa vaikka tupakanpoltosta tai väärän värisistä vaatteistakin, mutta meillä on kunnallinen peruskoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lakialoite!
Meidän luokalla oli ala-asteella poika, jota kiusasi suuren poikajoukon (sekä meidän luokalta että rinnakkaisluokilta) lisäksi myös opettajamme!
Poikaa syytettiin kiusaamisesta, vaikka hän oli mitä harmittomin oppilas. Lievä ADHD-tapaus ehkä eikä hyvä kouluaineissa. Hän saattoi joskus innostua kiusoittelemaan jotain koulutoveria, mm. minua, mutta se ei ollut ilkeää. Meidän luokallamme oli kiusaajiakin. Sen vain erottaa, milloin toinen on kiusaa pahalla tahdolla. Tälle pojalle olivat tyypillisiä selkeät, kotona opetetut reilun pelin säännöt, ja muistan hänen ehdottaneen mm. kiistan päälle kättelemistä (tapa, josta kiusaajat alun perin saivat syyn kiusata).
Pelkään tuollaisten silmätikkujen joutuvan väärien todistusten ja rangaistustoimenpiteiden kohteeksi. Sen takia kiusaajien erottaminen kiusatuista pitäisi olla tarkasti toteutettu.
Hyvä puheenvuoro! Erityislapset joutuvat herkästi silmätikuiksi, myös opettajien taholta. Näin kävi myös minun lapselleni (ADHD- ja asperger-piirteinen). Uudessa koulussa opettaja ei salli lastani, eikä muitakaan lapsia, kiusattavan. Puuttuu myös siihen, jos oma lapseni on hölmöillyt, niin kuin kuuluukin.
On se nyt ihme sentään, jos joku luulee, että kiusaaminen on jotenkin yksiselitteistä.
Joo, lyöminen tai potkiminen on, mutta monesti se on seurausta pidemmistä ketjuista. Esim. tilanne, jossa leikillään tuupitaan -> joku kyllästyy ja pahoittaa mielensä -> porukka alkaa haukkua tätä -> jossain kohtaa menee hermo ja tämä joku käy kimppuun. Ryhmädynamiikka on niin monimutkainen asia, että kiusaajan ja kiusatun nimeäminen voi olla ihan mahdotonta.
Ongelma on hyvin harvoin joku tietty yksilö, vaan se, että ryhmässä on huono henki (syystä tai toisesta), eikä se mihinkään ratkea siirtämällä yhtään ketään minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän mitään lakia ole tälläkään hetkellä, joka sanoisi toisin. Ihan vapaaehtoisuuteenhan se on perustunut, jos kiusattu lähtee toiseen kouluun.
Miten tuollainen sitten toteutettaisiin? Kiusaamistilanteet eivät useinkaan ole yksiselitteisesti todennettavissa. Harvoin kiusaaminen on alakoulun jälkeen mitään pipojen heittelyä, se on esim. täyttä huomioimatta jättämistä kaveriporukoissa.
Pystyyn kuollut ajatus, koska rikosta ei voida määritellä ja rangaistuksen (koulunvaihto) toteutus väkipakolla lähes mahdotonta.
Kuten työpaikkakiusaaminenkin? Todentaa pystyy kyllä jos on tahtoa.
Mutta ei sellaista lakia ole aikuisillekaan, että pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Itse asiassa laissa ei ole edes käsitettä työpaikkakiusaaminen.
Elovaara ei ole juristi eikä nyt käyttänyt juristin apuakaan ilmeisesti ajatustensa kanssa.
Työpaikkakiusaamisesta tulisi mielestäni saada aina välittömät potkut. Eihän silloin tarvitse työpaikkaa vaihtaa, jos potkut tulee. En nyt kuitenkaan sen enempää ota kantaa työpaikkakiusaamiseen tässä ketjussa, koska se ei ole tämän ketjun aihe.
Vierailija kirjoitti:
On se nyt ihme sentään, jos joku luulee, että kiusaaminen on jotenkin yksiselitteistä.
Joo, lyöminen tai potkiminen on, mutta monesti se on seurausta pidemmistä ketjuista. Esim. tilanne, jossa leikillään tuupitaan -> joku kyllästyy ja pahoittaa mielensä -> porukka alkaa haukkua tätä -> jossain kohtaa menee hermo ja tämä joku käy kimppuun. Ryhmädynamiikka on niin monimutkainen asia, että kiusaajan ja kiusatun nimeäminen voi olla ihan mahdotonta.
Ongelma on hyvin harvoin joku tietty yksilö, vaan se, että ryhmässä on huono henki (syystä tai toisesta), eikä se mihinkään ratkea siirtämällä yhtään ketään minnekään.
Juuri näin. Opettajille vastuuta ja koulutusta ryhmädynamiikasta. 6. luokan leirikoulu ei luokkahenkeä pelasta. Työtä sen eteen täytyy tehdä jatkuvasti ja kiusaamiseen puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kouluaikoina kamala kantelija, aina juoksin opettajalle kertomaan, jos joku teki jotain vähänkään tyhmää. Ja sitten ihmettelin ja koin olevani kiusattu, kun minua ei haluttu enää mukaan leikkeihin.
Näinköhän?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin samasta tuossa pari viikkoa sitten.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2500494/huono_asia_etta_hairikon_ja_koul…
Jostakin syystä johtuen palstalla tuntu olevan sympatiaa koulukiusaajia kohtaan. Miksi en ole yhtään yllättynyt?
Minä puolestani olen ajatellut, että palstalla on paljon entisiä/nykyisiä kiusattuja. Niin hallitsemattomia tunnekuohuja on tämän asian tiimoilta. Tuntuu, että kiusaajalle annettaisiin vaikka hirttotuomio, jos av-raati päättäisi.
Oikeassa elämässä ihmiset näkevät asian monivivahteisemmin eivätkä suoralta kädeltä demonisoi kiusaajia. Ymmärtävät, että elämä on ihmisten välistä vuorovaikutusta ja valitettavasti saa tällaisia muotoja yhteisöissä -- niin aikuisillakin kuin etenkin vielä tunne-elämältään kehittymättömillä lapsilla ja nuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se nyt ihme sentään, jos joku luulee, että kiusaaminen on jotenkin yksiselitteistä.
Joo, lyöminen tai potkiminen on, mutta monesti se on seurausta pidemmistä ketjuista. Esim. tilanne, jossa leikillään tuupitaan -> joku kyllästyy ja pahoittaa mielensä -> porukka alkaa haukkua tätä -> jossain kohtaa menee hermo ja tämä joku käy kimppuun. Ryhmädynamiikka on niin monimutkainen asia, että kiusaajan ja kiusatun nimeäminen voi olla ihan mahdotonta.
Ongelma on hyvin harvoin joku tietty yksilö, vaan se, että ryhmässä on huono henki (syystä tai toisesta), eikä se mihinkään ratkea siirtämällä yhtään ketään minnekään.
Yksittäinen, kahden suunnilleen tasavahvan henkilön riita ei omasta mielestäni, eikä aina muuten edes yleisenkään käsityksen mukaan ole yleensä kiusaamista.
Kiusaaminen taas on pitkäaikaista, jatkuvaa, tarkoituksellista toisen nöyryyttämistä, alistamista tai pahan olon aiheuttamista toiselle henkilölle. Aivan eri asia kuin yksittäinen riita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se nyt ihme sentään, jos joku luulee, että kiusaaminen on jotenkin yksiselitteistä.
Joo, lyöminen tai potkiminen on, mutta monesti se on seurausta pidemmistä ketjuista. Esim. tilanne, jossa leikillään tuupitaan -> joku kyllästyy ja pahoittaa mielensä -> porukka alkaa haukkua tätä -> jossain kohtaa menee hermo ja tämä joku käy kimppuun. Ryhmädynamiikka on niin monimutkainen asia, että kiusaajan ja kiusatun nimeäminen voi olla ihan mahdotonta.
Ongelma on hyvin harvoin joku tietty yksilö, vaan se, että ryhmässä on huono henki (syystä tai toisesta), eikä se mihinkään ratkea siirtämällä yhtään ketään minnekään.
Yksittäinen, kahden suunnilleen tasavahvan henkilön riita ei omasta mielestäni, eikä aina muuten edes yleisenkään käsityksen mukaan ole yleensä kiusaamista.
Kiusaaminen taas on pitkäaikaista, jatkuvaa, tarkoituksellista toisen nöyryyttämistä, alistamista tai pahan olon aiheuttamista toiselle henkilölle. Aivan eri asia kuin yksittäinen riita.
Toki, mutta ne yksittäiset riidatkin voivat usein toistaa samaa kaavaa, jolloin joku voi saada kiusaajan leiman. Esim se, joka aina ärsytettynä puolustaa itseään nyrkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatulle nappikamera. Taltioituu kiusaamistilanteet ja voidaan sitten tarkastella aikuisten toimesta mitä tapahtui, koska, kuka kiusasi. Ja se kiusaajakakara sieltä koulusta vaikka helvettiin kunhan lopettaa kiusaamisen. Oikeastaan näille kiusaajille voisi perustaa oman koulun jossa saisivat röykyttää toisiaan ja nauttia toistensa kiusaamisesta.
Populistinen aloite, kuten persuilta yleensäkin. Etsitään yksinkertaisia ratkaisuja ja kuvitellaan, että ne toimivat. Maailma ei ole mustavalkoinen. Mihin vedetään raja? Petri haukkui Liisaa 25 kertaa, erotetaanko? Entä Maija, joka ei haukkunut, mutta nauroi mukana? Enta Jaan, joka kolmella kerralla komppasi Petriä? Entä Ville, jota selvästi hymyilytti ja Liisa huomasi sen? Entä ne 18 muuta, joista kukaan ei puolustanut Liisaa, vaikka näkivät tapahtuneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kouluaikoina kamala kantelija, aina juoksin opettajalle kertomaan, jos joku teki jotain vähänkään tyhmää. Ja sitten ihmettelin ja koin olevani kiusattu, kun minua ei haluttu enää mukaan leikkeihin.
Näinköhän?
Poikani luokalla oli ns. itkupilli, joka ihan kaikesta pienestä (ei syötetty juuri hänelle palloa) juoksi opettajan helmoihin. Tietysti tästä seurasi, että muut pojat rupesivat vieroksumaan häntä ja lopulta syrjimään. Tulihan siinä sitten kovempiakin otteita puolin ja toisin.
Eli ei tämä aivan niin mene, että kenen tahansa ikävää ja ei-ikätasoista kiukuttelua pitäisi muiden katsella ymmärtäväisinä ja empaattisina. Se lapsijoukko välillä kasvattaa omalla tavallaan ja aikuisten ei aina pidä puuttua, vaikka jonkun ylisuojellun mameron äiti kiusaamisesta syyttäisi.
Eiköhän tämä jää kuolleeksi kirjaimeksi, joka on teoriassa olemassa, mutta jota ei käytännössä voi soveltaa, koska tähän kuitenkin laitetaan kiusaajalle, hänen vanhemmilleen ja kaikille mahdollisille siskonkumminkaimoille valitusmahdollisuus, jolloin lopullisen päätöksen saaminen kestää iäisyyden ja koko asiasta ei ole mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kouluaikoina kamala kantelija, aina juoksin opettajalle kertomaan, jos joku teki jotain vähänkään tyhmää. Ja sitten ihmettelin ja koin olevani kiusattu, kun minua ei haluttu enää mukaan leikkeihin.
Näinköhän?
Poikani luokalla oli ns. itkupilli, joka ihan kaikesta pienestä (ei syötetty juuri hänelle palloa) juoksi opettajan helmoihin. Tietysti tästä seurasi, että muut pojat rupesivat vieroksumaan häntä ja lopulta syrjimään. Tulihan siinä sitten kovempiakin otteita puolin ja toisin.
Eli ei tämä aivan niin mene, että kenen tahansa ikävää ja ei-ikätasoista kiukuttelua pitäisi muiden katsella ymmärtäväisinä ja empaattisina. Se lapsijoukko välillä kasvattaa omalla tavallaan ja aikuisten ei aina pidä puuttua, vaikka jonkun ylisuojellun mameron äiti kiusaamisesta syyttäisi.
Eli itkupilliä alettiin kiusata. Oliko se sinusta oikein vain olisiko asia kenties pitänyt ratkaista aikuisten toimesta? Lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja ovat siinä hyvin eri tasoilla. Ei se että joku on itkupilli tai muuten herkkä tai erilainen, oikeuta kiusaamaan. Eikä ne äiditkään mitään yli-ihmisiä ole, jotka saisivat lapsen perusluonnetta muutettua.
Minut ja kaverini leimattiin koulussa kiusaajiksi, koska viihdyimme tiettyjen lasten kanssa. Meillä oli ihan omanlaiset jutut, emmekä varsinaisesti halunneet muita mukaan vaikkapa juttelemaan välitunneilla. Yhteisiin peleihin ja leikkeihin kaikki toki otettiin mukaan ja tunneilla tehtiin ryhmätöitä ihan kenen vaan kanssa. Jos nyt joku välitunnilla tuli juttelemaan tai ruokalassa viereen, ei häädetty pois, mutta ei aktiivisesti pyydetty mukaankaan. Emme olleet ilkeitä, haukkuneet tms. ja itse jopa monesti menin väliin, kun näin jotain kohdeltavan huonosti.
Vaikea sanoa, onko se sitten kiusaamista, että tulenpalavasti haluaisi olla tiettyjen henkilöiden ystävä, mutta kemiat eivät vaan tue syvempää kaveruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kouluaikoina kamala kantelija, aina juoksin opettajalle kertomaan, jos joku teki jotain vähänkään tyhmää. Ja sitten ihmettelin ja koin olevani kiusattu, kun minua ei haluttu enää mukaan leikkeihin.
Näinköhän?
Poikani luokalla oli ns. itkupilli, joka ihan kaikesta pienestä (ei syötetty juuri hänelle palloa) juoksi opettajan helmoihin. Tietysti tästä seurasi, että muut pojat rupesivat vieroksumaan häntä ja lopulta syrjimään. Tulihan siinä sitten kovempiakin otteita puolin ja toisin.
Eli ei tämä aivan niin mene, että kenen tahansa ikävää ja ei-ikätasoista kiukuttelua pitäisi muiden katsella ymmärtäväisinä ja empaattisina. Se lapsijoukko välillä kasvattaa omalla tavallaan ja aikuisten ei aina pidä puuttua, vaikka jonkun ylisuojellun mameron äiti kiusaamisesta syyttäisi.
Eli itkupilliä alettiin kiusata. Oliko se sinusta oikein vain olisiko asia kenties pitänyt ratkaista aikuisten toimesta? Lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja ovat siinä hyvin eri tasoilla. Ei se että joku on itkupilli tai muuten herkkä tai erilainen, oikeuta kiusaamaan. Eikä ne äiditkään mitään yli-ihmisiä ole, jotka saisivat lapsen perusluonnetta muutettua.
Ei oikeuta kiusaamaan, mutta onko muiden pakko roikottaa yhtä rasittavaa tyyppiä mukana kaikessa, jos aina tuntuu, että tämä vaan pilaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kouluaikoina kamala kantelija, aina juoksin opettajalle kertomaan, jos joku teki jotain vähänkään tyhmää. Ja sitten ihmettelin ja koin olevani kiusattu, kun minua ei haluttu enää mukaan leikkeihin.
Näinköhän?
Poikani luokalla oli ns. itkupilli, joka ihan kaikesta pienestä (ei syötetty juuri hänelle palloa) juoksi opettajan helmoihin. Tietysti tästä seurasi, että muut pojat rupesivat vieroksumaan häntä ja lopulta syrjimään. Tulihan siinä sitten kovempiakin otteita puolin ja toisin.
Eli ei tämä aivan niin mene, että kenen tahansa ikävää ja ei-ikätasoista kiukuttelua pitäisi muiden katsella ymmärtäväisinä ja empaattisina. Se lapsijoukko välillä kasvattaa omalla tavallaan ja aikuisten ei aina pidä puuttua, vaikka jonkun ylisuojellun mameron äiti kiusaamisesta syyttäisi.
Eli itkupilliä alettiin kiusata. Oliko se sinusta oikein vain olisiko asia kenties pitänyt ratkaista aikuisten toimesta? Lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja ovat siinä hyvin eri tasoilla. Ei se että joku on itkupilli tai muuten herkkä tai erilainen, oikeuta kiusaamaan. Eikä ne äiditkään mitään yli-ihmisiä ole, jotka saisivat lapsen perusluonnetta muutettua.
Itkupilli pilasi useinkin muiden leikit sotkeentumalla ja vaatimalla erityiskohtelua. Sen jälkeen oli kaakattamassa kanteluitaan, kun ei hyväksytty enää mukaan.
Nimenomaan opettajan puuttuminen pakottamalla muut hyväksymään tämän "kiusatun" käytöksen, tilanne tulehtui. Eivät lapset vielä osaa (eikä minusta tarvitsekaan) ymmärtää jonkun hankaluutta ja vieläpä sietää ja jopa hyväksyä se.
Jotkut nyt itse kerjäävät asetelman kiusaamisesta, on se niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan koulun riesaksi sitten. Nämä kiusaajat sitten kiertävät koulusta toiseen kuka minnekin eikä kiusaaminen lopu ikinä.
No minkäs pirun näille tekee? Kaikista nyt ei vaan ole elämään ihmisiksi osana yhteiskuntaa ja noudattamaan sen sääntöjä, mutta ei näille nappiakaan voi otsaan laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä jää kuolleeksi kirjaimeksi, joka on teoriassa olemassa, mutta jota ei käytännössä voi soveltaa, koska tähän kuitenkin laitetaan kiusaajalle, hänen vanhemmilleen ja kaikille mahdollisille siskonkumminkaimoille valitusmahdollisuus, jolloin lopullisen päätöksen saaminen kestää iäisyyden ja koko asiasta ei ole mitään hyötyä.
Niin.. olisi aivan liian mielivaltaista, että koulu organisaationa voisi päättää noin radikaalista lapsen elämään vaikuttavasta asiasta. Eli käräjien kautta menisi ja sen jälkeen hoviin. Päätös olisi valmis siinä vaiheessa, kun kiusaaja päättää peruskoulun.
Oikeusturvaa ei kuitenkaan voisi heikentää. Nämä jotka huutavat pikapäätöksiä, niin olisitteko valmiit siihen, että saisitte välittömät potkut työpaikalta, kun joku vain keksii syyttää kiusaamisesta ja esimies on samaa mieltä.
Ja miten se vastaanottava koulu sitten? Jos yhdessä koulussa on useitakin ongelmatapauksia, niin mikä koulu ne kaikki sitten haluaa omalle kontolleen naapuripitäjässä? Eli ei toteuttamiskelpoinen juttu.
Mitä lienee Elovaara tavoitellut kuin irtopisteitä poliittisella kentällä. Saihan tämäkin aloitus tyhmiltä mammoilta ties sata peukutusta.
Kirjoitin samasta tuossa pari viikkoa sitten.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2500494/huono_asia_etta_hairikon_ja_koul…
Jostakin syystä johtuen palstalla tuntu olevan sympatiaa koulukiusaajia kohtaan. Miksi en ole yhtään yllättynyt?