AMMATTIKORKEAKOULUSTA HUUMAANTUNUT ystävä
Hei. Mulla on ystävä joka on ihan huumaantunut " akateemisista" opinnoistaan AMKissa. Siis ihan tosissaan leveilee " että minä olen tuolla AMKIssa . Aargh! Miten tuon hänelle sen asian ilmi ettei tuossa ole hääppöisiä kehumisia? En oo kade sillä olen loppusuoralla yliopistossa itse ja yhdessä ollessamme tuo käytös vaivaannuttaa muitten läsnäollessa? Ja miten akateemisina amkilaista pidetään täällä?
Kommentit (23)
Mun läheinen sortuu samaan, hehkuttaa AMK:n akateemisuutta ja muutenkin puhua pälpättää opintojensa hienoudesta. Itse olen yliopistossa enkä tee siitä numeroa. Veikkaan että toi on jonkin sortin kompentointia ja pätemistä, sillä sitä tapahtuu ennen kaikkea mun seurassa.
Mutta hei, ovatpahan ylpeitä opinnoistaan ja sietääkin olla! Onhan se kuitenkin korkeakoulututkinto.
Ystäväsi vaikuttaa lapselta, jolle pitää kehua, että taas tuli hyvä kakka
Mun kaveri kehuu kaikille jotka viitsii kuunnella että hänpä opiskelee amkissa! Hienoa, että sivistää itseään, mutta on tosiaan avoimessa amkissa. Samahan se on mennä avoimeen yliopistoon ja huudella pitkin kylää että minäpä oon lääkiksessä. Ensin pitää päästä sinne amkiin, toki saavutuksistaan saa olla ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri kehuu kaikille jotka viitsii kuunnella että hänpä opiskelee amkissa! Hienoa, että sivistää itseään, mutta on tosiaan avoimessa amkissa. Samahan se on mennä avoimeen yliopistoon ja huudella pitkin kylää että minäpä oon lääkiksessä. Ensin pitää päästä sinne amkiin, toki saavutuksistaan saa olla ylpeä.
Avoimessa on tismalleen samat opinnot ja vaatimukset yliopistossa joten ei ole mitään muuta eroa kuin toiset sisällä millä ei ole mitään lisäarvoa ammatin suhteen . Avoimessa joutuu maksamaan vain eri systeemillä.
Hei ap.
Et varmasti ole kade, mutta taidat kuitenkin haluta pitää itseäsi "oikean yliopiston opiskelijana" parempana kuin sitä amk-kaveriasi. Muuten sulla olisi varaa antaa kaverisi olla tyytyväinen omii nsaavutuksiinsa ja valintoihinsa - ne varmasti ovat hänelle parhaat, kun kerran on niihin tyytyväinen, joten hyvä homma. Ei voida kuin toivoa, että olet itse yhtä tyytyväinen omiisi.
Itsekorostuksesi on on ymmärrettävää, mutta tosiasia on, että eipä sun oma tutkinto juuri kummoisempi tule olemaan. Siis täältä katsoen, kun minä olen tohtori ja dosentti. OIKEASTI TÄLLÄ ASIALLA EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ. Ihminen voi onnistua amiksessa, amkissa, yliopistossa - tai epäonnistua naissä kaikissa. Onnistuminen ja menestyminen ei ole suhteessa koulutuksen insituutioon vaan siihen, oppiiiko sen, mikä omia tavoitteita edistää.
Asun Keski-Euroopassa ja täällä AMK on arvostettu opinahjo ja ammattikoulun määrätyt linjat myös, varsinkin tekniset. Olen iloinen tästä ilmapiiristä täällä. Suomen "vain akateemisuus on jotain" ajattelu on tosi ylimielistä. No ehkä teidän siellä kannattaa ilkkua muiden pyrkimyksille? Hmm.
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja täällä AMK on arvostettu opinahjo ja ammattikoulun määrätyt linjat myös, varsinkin tekniset. Olen iloinen tästä ilmapiiristä täällä. Suomen "vain akateemisuus on jotain" ajattelu on tosi ylimielistä. No ehkä teidän siellä kannattaa ilkkua muiden pyrkimyksille? Hmm.
Suomalaiset ovat varmasti tittelinkipeintä kansaa koko maailmassa. Omassa laajassa tuttavapiirissä on vaikka kuin monta tusinamaisteria höpöhöpöaloilta, jotka työskentelevät sihteereinä tai avustajina jollakin ihan naurettavalla palkalla(koulutukseen nähden siis.) Mutta ovat tyytyväisiä koska ovat akateemisia ja titteli on joku "johdon assistentti" :D
Miksi maksaa palkkaa kun voi antaa hyvän tittelin?
What, siis eihän ammattiopintoja kutsuta akateemisiksi opinnoiksi, vaikka olisikin korkeakoulututkinnosta kyse? Eikö akateeminen tutkinto tarkoita nimenomaan yliopistotutkintoja?
Itsekin olen ylpeä AMK-tutkinnosta, sillä olinhan sentään niiden kymmenen prosentin joukossa, jotka hakijoista valittiin ja pärjäsin opinnoissani hyvin. Mutta Suomessahan niin isolla osalla ihmisistä on korkeakoulututkinto, ettei siinä mitään kehuskeltavaa kyllä ole :D
Olen muuten huomannut, ettei yliopistotaustaisilla ole usein realistista käsitystä siitä, miten vaativaa AMK-opiskelu voi olla. Ammattikorkeaa pidetään jonain toisen asteen oppilaitosta vastaavana paikkana... Vaativuus on nähdäkseni vastaava saman tasoisissa korkeakoulututkinnoissa (AMK vs. kandi, YAMK vs. maisteri) mutta opiskelumetodit ja tavoitteet eroaa toisistaan.
Tosin, mulla nyt on kokemusta vain yhden ammattikorkeakoulun yhdestä linjasta. Voihan se jossain olla ihan erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja täällä AMK on arvostettu opinahjo ja ammattikoulun määrätyt linjat myös, varsinkin tekniset. Olen iloinen tästä ilmapiiristä täällä. Suomen "vain akateemisuus on jotain" ajattelu on tosi ylimielistä. No ehkä teidän siellä kannattaa ilkkua muiden pyrkimyksille? Hmm.
Suomalaiset ovat varmasti tittelinkipeintä kansaa koko maailmassa. Omassa laajassa tuttavapiirissä on vaikka kuin monta tusinamaisteria höpöhöpöaloilta, jotka työskentelevät sihteereinä tai avustajina jollakin ihan naurettavalla palkalla(koulutukseen nähden siis.) Mutta ovat tyytyväisiä koska ovat akateemisia ja titteli on joku "johdon assistentti" :D
Miksi maksaa palkkaa kun voi antaa hyvän tittelin?
Muistaakseni tuo tittelinkipeys lähti oikein voimalla liikkeelle merten takaa, kun jokainen secretary halusi yhtäkkiä olla personal assistant ja lapion varressakin haluttiin olla managereita. Saksalaisten tittelinkipeys on aivan omaa luokkaansa, vaikkei Herr Doktor Doktor Schmidt sitä myöntäisikään. Suomalaiset ovat ihan kohtuullisia näihin verrattuna, vaikka onhan noita hulluja esimerkkejä olemassa meilläkin. Hulluimmasta päästä kyllä AMK-tutkinnot, etunenässä surullisen kuuluisa oikeustradenomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja täällä AMK on arvostettu opinahjo ja ammattikoulun määrätyt linjat myös, varsinkin tekniset. Olen iloinen tästä ilmapiiristä täällä. Suomen "vain akateemisuus on jotain" ajattelu on tosi ylimielistä. No ehkä teidän siellä kannattaa ilkkua muiden pyrkimyksille? Hmm.
Suomalaiset ovat varmasti tittelinkipeintä kansaa koko maailmassa. Omassa laajassa tuttavapiirissä on vaikka kuin monta tusinamaisteria höpöhöpöaloilta, jotka työskentelevät sihteereinä tai avustajina jollakin ihan naurettavalla palkalla(koulutukseen nähden siis.) Mutta ovat tyytyväisiä koska ovat akateemisia ja titteli on joku "johdon assistentti" :D
Miksi maksaa palkkaa kun voi antaa hyvän tittelin?
Muistaakseni tuo tittelinkipeys lähti oikein voimalla liikkeelle merten takaa, kun jokainen secretary halusi yhtäkkiä olla personal assistant ja lapion varressakin haluttiin olla managereita. Saksalaisten tittelinkipeys on aivan omaa luokkaansa, vaikkei Herr Doktor Doktor Schmidt sitä myöntäisikään. Suomalaiset ovat ihan kohtuullisia näihin verrattuna, vaikka onhan noita hulluja esimerkkejä olemassa meilläkin. Hulluimmasta päästä kyllä AMK-tutkinnot, etunenässä surullisen kuuluisa oikeustradenomi.
Kaverin mies on sveitsiläinen ja työnsä kautta paljon kontaktissa mm. saksankieliseen maihin. Hän kertoi, että kerran hänellä oli työkuviota Sveitsissä asuvan miehen kanssa joka on tuplatohtori ja joka käytti myös molempia tittelissään. Eli oli siis "Dr. Dr. Sukunimi". Halusi siis erottua heistä joilla on "vain" yksi tohtorintutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka puhuvat akateemisuudesta ja ovat jotain kuppaisia tusinamaistereita tusinaduunissa, vituttavat ja säälittävät. Itsehän olen raudanluja DI ja en ymmärrä yhtään mitä tämä akatemisuus nyt minun elämässäni tarkoittaa. Onko se jotain syötävää vai saako sillä lisää palkkaa?
Eipä ole ensimmäinen kerta, kun DI ei tajua asiaa oman putkikoulutuksensa ulkopuolelta. Ohis.
Ammattikorkeakouluopinnoista saa ja pitää olla ylpeä. Ihan liikaa sitä ihmiset vähättelee. Taso on huima. Voidaan koska vaan rinnastaa yliopiston tasoon. Ainoa ero on läsnäolopakot, joilla oikeasti ohjataan ihmisiä valmistumaan ajallaan.
Hyvä AMK!
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeakouluopinnoista saa ja pitää olla ylpeä. Ihan liikaa sitä ihmiset vähättelee. Taso on huima. Voidaan koska vaan rinnastaa yliopiston tasoon. Ainoa ero on läsnäolopakot, joilla oikeasti ohjataan ihmisiä valmistumaan ajallaan.
Hyvä AMK!
Ainoa ero. Khihihi. X)
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen sortuu samaan, hehkuttaa AMK:n akateemisuutta ja muutenkin puhua pälpättää opintojensa hienoudesta. Itse olen yliopistossa enkä tee siitä numeroa. Veikkaan että toi on jonkin sortin kompentointia ja pätemistä, sillä sitä tapahtuu ennen kaikkea mun seurassa.
Mutta hei, ovatpahan ylpeitä opinnoistaan ja sietääkin olla! Onhan se kuitenkin korkeakoulututkinto.
Ammattikorkakoulututkinto ei ole korkeakoulututkinto vaan ammattikorkeakoulututkinto.
Itse pakko myöntää, että arvostan enemmän vaikka jotain insinööriä tai röntgenhoitajaa kuin jotain savenvalannan maisteria. Yliopistossa on nii paljon liibalaaba aloja.
Vierailija kirjoitti:
What, siis eihän ammattiopintoja kutsuta akateemisiksi opinnoiksi, vaikka olisikin korkeakoulututkinnosta kyse? Eikö akateeminen tutkinto tarkoita nimenomaan yliopistotutkintoja?
Itsekin olen ylpeä AMK-tutkinnosta, sillä olinhan sentään niiden kymmenen prosentin joukossa, jotka hakijoista valittiin ja pärjäsin opinnoissani hyvin. Mutta Suomessahan niin isolla osalla ihmisistä on korkeakoulututkinto, ettei siinä mitään kehuskeltavaa kyllä ole :D
Olen muuten huomannut, ettei yliopistotaustaisilla ole usein realistista käsitystä siitä, miten vaativaa AMK-opiskelu voi olla. Ammattikorkeaa pidetään jonain toisen asteen oppilaitosta vastaavana paikkana... Vaativuus on nähdäkseni vastaava saman tasoisissa korkeakoulututkinnoissa (AMK vs. kandi, YAMK vs. maisteri) mutta opiskelumetodit ja tavoitteet eroaa toisistaan.
Tosin, mulla nyt on kokemusta vain yhden ammattikorkeakoulun yhdestä linjasta. Voihan se jossain olla ihan erilaista.
Ja amkkilaisilla ei käsitystä yliopiston vaativuudesta. Itse sekä amkistä että yliopistosta valmistuneena, pakko sanoa ettei amk vastannut lähellekään kanditutkintoa.
Hmm... mulla on FM-tutkinto aika kovalta alalta ja myös tutkijatausta. AMK-opettajat ovat pitäneet maisterin papereita melko isona juttuna. Nyt muuten yllättäen virtaus on yliopistosta AMK:iin päin, hoitoalalla opiskelee ja valmistuu aiemmalta koulutukseltaan insinöörejä, maistereita, kandeja ja jopa tohtoreita. 15 vuotta sitten tätä ei olisi uskonut.
Olen opiskellut sekä yliopistossa (humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aineita) että AMK:issa (hoitoalan tutkinto), ja on mielestäni typerää rinnastaa näitä koulutuksia. Tavoitteet eivät ole samat: yliopistossa opetellaan ajattelemaan (jos ei siis muuten osaa), kun taas amkissa ei ole tarkoitus oppia soveltamaan tai kyseenalaistamaan, asiat pitää vaan oppia sellaisena kuin ne ylhäältä päin annetaan. Esim. hoitoalalla tämä on suurelta osin aivan perusteltua, mutta tuntuuhan tällainen lammasmainen hauki-on-kala-hauki-on-kala-opiskelu joskus aika typerältä. Mutta ei luovuudelle eikä itsenäiselle ajattelulle ole paljon tilaakaan amk-insinöörin tai vaikkapa fysioterapeutin työssä. Tai ainakin kyseinen toiminta on hyvin suuresti tilannekohtaista ja konkretian tasolla. Suurten linjojen ajattelua ei amk-pohjalta oleteta syntyvän.
Ihmiset, jotka puhuvat akateemisuudesta ja ovat jotain kuppaisia tusinamaistereita tusinaduunissa, vituttavat ja säälittävät. Itsehän olen raudanluja DI ja en ymmärrä yhtään mitä tämä akatemisuus nyt minun elämässäni tarkoittaa. Onko se jotain syötävää vai saako sillä lisää palkkaa?