Naapurin akka kävi antamassa vähän noottia!
Nyt oon itkeskelly koko aamun. Tossa aamulla 7 jälkeen alkoi tuo 3-vuotias kiusaamaan tuota taaperoikäistä. Vein tän 3-vuotiaan nurkkaan ja tämmösestä aamuherätyksestä tuohtuneena tuli korotettua omaakin ääntä. Ja myös 3-vuotias alkoi huutaa. Hurja uhmataistelu. Tässä meni varmaan 10 minuuttia, kun sain tän isomman tottelemaan. Siitä sit hetki niin ovikello soi.
Ei menty aukaisemaan, kun niin aikaista. Kohta koputus kävi terassin puolelta. Siellä oli naapurin rouva valituksineen. Alkoi valittaa, ettei tämmöisestä tule mitään, kun ei saa nukkua ja hän on kuunnellut useamman vuoden ajan, että tämmöinen peli ei vetele, että nyt eilen illalla 9 aikaan oli meteli ja nyt aamulla meteli¿Että hän sattumoisin on sosiaalialan työntekijä, että hän on kuunnellut, että jos tämä peli jatkuu hänen on otettava yhteyttä sosiaaliviranomaisiin¿Että tommonen aiheuttaa lapsille turvattomuutta.. Ihan tuli semmoinen olo kuin olisin joku huumeäiti!
En osannut kun myönnellä ja vaimeasti puolustella¿
Nyt itkettää. Tuntuu, etten voi asua tässä enää. Miksi kaiken pitää olla niin hirmu vaikeaa¿
En minä pidä itseäni noin huonona äitinä. Myönnetään, olen luonteeltani huutaja ja ainut paikka missä huudan on täällä kodin sisällä. Ja huudan yleensä silloin, kun en saa noita muksuja kuriin tai kun alkaa tuntumaan erityisen vaikealta ja kun väsyn...
Lapseni olen pyrkinyt kuitenkin kasvattamaan hyvin. Elän heidän ehdoillaan. Elämämme on aivan normaalia aamupuuroineen, päiväunineen, ulkoiluineen, en edes fyysisesti kurita lapsiani, en edes nipistä, pyrin pitämään kodin aina tiptop-kunnossa, pesen heidän hampaat joka päivä, annan d-tipat, leikin, syötän, kylvetän, halin, pusuttelen ja usein saadaan erimielisyydetkin nätisti sovittua..
Mutta monesti kun väsyn ja sit tulee se äänen korotus... Ja yksi syy miksi väsyn on se, ettei mulla ole muita apumiehiä kuin mieheni. Kaikki tuttavat ja sukulaiset, mummit ja anopit asuvat yli 200 km päässä. Ja silti pääosin jaksan hyvin. Rakastan lapsiani, rakastan tätä omaa elämääni, minä rakastan olla kotiäiti, rakastan miestäni. Mutta kun väsyn, ni sit huudan¿Ja nyt itkettää!
Ja muutenkin kotiäitejä syyllistetään ja aliarvioidaan¿ Joka päivä yritän vain jaksaa ja olla hyvä äiti ja vielä parempi äiti¿ Neuvolassa olen saanut kiitosta ja sukulaisilta olen saanut kiitosta. Lapset ovat yleensä kilttejä ja tyytyväisiä. Nyt vaan tuo kolmevuotias uhmaa ja en meinaa löytää hyvää tapaa saada häntä hiljaiseksi¿
Ja pahemmaksi tämän asian tekee se, että mä välitän siitä mitä muut minusta ajattelee. Nyt tuntuu, etten uskalla edes puhua täällä kotona¿ En kehtaa mennä tohon ulos..Tunnen itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, olen pilannut lapseni, olen oikea idioottien idiootti...Itkettää! :(
Kommentit (51)
Ei tietty koske huutavia vauvoja ja pieniä lapsia, mutta aikuiset ei saa huutaa yöllä.
Muuten saat huutaa jos on tarve.
Minä kyllä korotan ääneni ja siis HUUDAN jos lapsi ei muuten lotkauta korvaansa sanomisilleni. Minunkin huutamiseni on sitä, että sanon " Nyt loppuu justiin tuo touhu tai laitan sinut jäähylle!!!" . Ei kiroilua, ei haukkumista. Vai asian esittämistä NIIN kovalla äänellä, että lapsi sen todella ottaa onkeensa. Enkä todellakaan pidä itseäni huonona äitinä tämän takia, en todellakaan!!!
Te jotkut kai luulette, että jos äiti joskus huutaa, niin hän huutaa aina. No ei huuda. Muutoin juttelemme normaalisti ja elämme normaalia elämää. Leikin, luen, hoidan. Rakastan ja sanon sen monta kertaa päivässä lapsellae. Pussaan ja halaan, pidän sylissä. Lapsi ei todellakaan ole turvaton tai arka. On iloinen, onnellinen, rakastava ja rohkea 2,5v. poika. Juuri äskettäin sain lapsen hoitopaikasta ihanaa palautetta, hoitajalta melkein pääsi itku kun kehui poikaani ja totesi loppuun, että olet kyllä hyvin äitiytesi hoitanut, lapsesta oikein huokuu luottamus ja elämänilo.
Vierailija:
Minä kyllä korotan ääneni ja siis HUUDAN jos lapsi ei muuten lotkauta korvaansa sanomisilleni. Minunkin huutamiseni on sitä, että sanon " Nyt loppuu justiin tuo touhu tai laitan sinut jäähylle!!!" . Ei kiroilua, ei haukkumista. Vai asian esittämistä NIIN kovalla äänellä, että lapsi sen todella ottaa onkeensa. Enkä todellakaan pidä itseäni huonona äitinä tämän takia, en todellakaan!!!Te jotkut kai luulette, että jos äiti joskus huutaa, niin hän huutaa aina. No ei huuda. Muutoin juttelemme normaalisti ja elämme normaalia elämää. Leikin, luen, hoidan. Rakastan ja sanon sen monta kertaa päivässä lapsellae. Pussaan ja halaan, pidän sylissä. Lapsi ei todellakaan ole turvaton tai arka. On iloinen, onnellinen, rakastava ja rohkea 2,5v. poika. Juuri äskettäin sain lapsen hoitopaikasta ihanaa palautetta, hoitajalta melkein pääsi itku kun kehui poikaani ja totesi loppuun, että olet kyllä hyvin äitiytesi hoitanut, lapsesta oikein huokuu luottamus ja elämänilo.
naapurin asiassa oli kyllä perääkin. Sinä olet aikuinen eikä lapsille saa huutaa. Sinun täytyy työstää tuota huutamisasiaa. Et voi laittaa huutamistasi sen piikkiin että olet huutaja. Paitsi että huutaminen on vahingollista lapsillesi, niin niin kauan kuin ette asu omakotitalossa, se on vahingollista myös naapureille. Voisitko mennä juttelemaan huutamisestasi jollekin asiantuntijalle?
Vierailija:
naapurin asiassa oli kyllä perääkin. Sinä olet aikuinen eikä lapsille saa huutaa. Sinun täytyy työstää tuota huutamisasiaa. Et voi laittaa huutamistasi sen piikkiin että olet huutaja. Paitsi että huutaminen on vahingollista lapsillesi, niin niin kauan kuin ette asu omakotitalossa, se on vahingollista myös naapureille. Voisitko mennä juttelemaan huutamisestasi jollekin asiantuntijalle?
Ei me mitään hiiriä olla.
Samat eukot jotka väittää et lapsille ei saa KOSKAAN huutaa varmaan hysssyttelee lapsiaankin koko ajan. Lapsetkin HUUTAA ja ne saakin kuulua ja näkyä välillä. Niin miksei aikuisetkin?
Olette taatusti sitä mieltä että tottakai lapselle saa huutaa, jos se ei muuten tottele, myös päiväkodissa, siis päiväkodin työntekijät? Mitäs eroa siinä on? Kyllähän aikuiselta joskus saa pinna palaa ja sääliksi käy sellaisia lapsia, joille ei koskaan huudeta.
On sulla ja mielipiteet!
Jos mulla olisi tuollaset asenteet, hakeutuisin hoitoon!
Eihän niitä edes kuultaisi siinä hälinässä muuten.
Heillä on muuten ihan samanlainen jäähy käytössä kuin meillä kotona, kiva kun on yhtenäiset kasvatusnäkökulmat!
t. se joka sekä huutaa että rakastaa...
Vierailija:
Olette taatusti sitä mieltä että tottakai lapselle saa huutaa, jos se ei muuten tottele, myös päiväkodissa, siis päiväkodin työntekijät? Mitäs eroa siinä on? Kyllähän aikuiselta joskus saa pinna palaa ja sääliksi käy sellaisia lapsia, joille ei koskaan huudeta.
Terveisin SEN naapurin akan ukko.
T:Toinen, jolla tukiverkko on harvanlainen
Eihän siellä muuten mitään järjestystä saisi pidettyä. Jos lapset huutavat ja juoksevat ympäriinsä, niin ei siinä mikään hiirimäinen hyssyttely kuuluu mihinkään. En siis tarkoita mitään raivoisaa rääkymistä ja kiroilua vaan äänen korottamista, mistä tässä ilmeisesti alun perinkin oli kyse.
Ei ole vanhemmalla kaikki hyvin, jos tarvitsee lapsen tasolle taantua. Toki joskus mitta voi täyttyä, ei se vielä maailmanloppu ole. Jos tuo oli vain sellainen tilanne, niin murhe pois. Kutsuisin itse naapurin tädin kahville ja juteltaisiin ihan rauhallisesti ja syyttelemättä. Kertoisin oman puolen asiasta ja yrittäisin ymmärtää naapurin tädin puolen asiasta. Voihan olla, että hänelläkin on vaihdevuodet ja vaikka unettomuutta. Kyllä meteli naapurin puolelta on usein ärsyttävää, luonnollista sekin. Jos täti oli pidätellyt asiaa sisällään jo liian kauan ja nyt tuli purkauduttua tilanteeseen nähden vähän liian voimallisesti.
Ei sulta lapsia tuon takia pois oteta. Tietysti itse voit vähän miettiä, onko huutaminen se malli, minkä lapsillesi haluat opettaa.
Aika lapsellista ajatella, että jos lapset saa kerrostalossa huutaa koska vaan, niin saa kai sitten aikuisetkin.
Vierailija:
Ei me mitään hiiriä olla.Samat eukot jotka väittää et lapsille ei saa KOSKAAN huutaa varmaan hysssyttelee lapsiaankin koko ajan. Lapsetkin HUUTAA ja ne saakin kuulua ja näkyä välillä. Niin miksei aikuisetkin?
Tai lähinnä on eroa siinä mitä siihen huutamiseen sisällyttää. Kaverini yläkerran äitikin " vain huutaa lapselleen" , mutta se on ihan kamalaa " vittuperkele saatanan äpärää" monta kertaa päivässä ja lapsi kirkuu ja huutaa tahdissa.
Kun te olette sitä mieltä, että lapselle saa huutaa, niin saako lapsi huutaa teille jos te suututatte häntä? Entä saako vielä oma äitinne huutaa teille jos häntä suututtaa sinun tapasi toimia?
No joopa joo. Aikuisen ja lapsen välillä on eroa, ja aikuinen on vastuussa lapsesta ja sen takia oikeutettu lasta jossain määrin kurittamaan. Musta se vaan on naurettavaa kun moni äiti kirkuu päivät pitkät kurkku suorana lapsilleen ja ihmettelee kun ne ei tottele. Katsokaas kaikkeen tottuu. Kannattaa jättä se huutaminen ihan oikeisiin tositilanteisiin, jolloin lapsi on saatava tottelemaan. Muuten voitte vaan syyttää itseänne jos elämänne on yhtä möykkää, mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
PS. Kun joku sanoi, että eihän se lapsi kuule oman huutamisensa yli jos ei sille huuda kovempaa, meillä ainakin toimii parhaiten se, että kun lapsi huutaa ja karjuu, niin sille alkaa juttelemaan tai sitten alkaa itsekseen laulelemaan sen verran hiljaisella äänellä, että lapsen on pakko hiljentää omaa volyymiaan kuullakseen asian. Ja jos lapsi on niin raivoissaan, että huutaa vaan, niin senhän me kaikki tiedämme, ettei siihen päälle huutaminen auta yhtään mitään.
varmaan se naapurin eukko tuli ihan tarkastamaan, etten kurita lastani fyysisesti?
Huusin ja otin niitä piirrettyjä kirjahyllystä yksitellen pois ja esikko huusi kuin syötävä. Sitten uskoi, että tosissaan ne lähtee kaikki, jos ei lopeta.. kääntyi nurkkaan ja oli hiljaa...
Poika vaan päästelee tosi karmivia ääniä silloin kun ei saa tahtoansa läpi. Jospa tämä ääni oli yksinäiselle naapurille liikaa.. Jotenkin vilkuili mun esikkoa, kun juttelin siellä takaovella sen kanssa. Esikko tuli kans kahtomaan naapurin emäntää mun yöpuvun helmoihin. Vai kuvittelenko vaan?
Toinen " kuin sikaa tapettas" -huutoja esikko päästelee silloin kun hiuksia pestään, vaikka itse juttelisinkin rauhallisesti tai korottaisin ääntäni. Eikä nykyään mene pisaaraakaan vettä silmiin ja silti huutaa. Oiskohan nyt kyse sit tästä?
Jos on, niin mua INHOTTAA, että mun elämää seurataan ja kuunnellaan! Mä haluan olla rauhassa kotona, en kenenkään vaklailukohde! INHOTTAA jos naapurit ajattelee minusta, että tuossa se hullurääkkääjä menee..
Ja miten ihmeessä te saatte pestyä lastenne hiukset niin, ettei huuto ala? Olen tehnyt kaikkeni ja en saa pestyä " hiljaisesti" ! Antakaa please vinkkejä. En nyt uskalla ees pestä esikon hiuksia enää, kun naapuri voi suuttua!
ap
Mikseivät aikuiset sitten huuda toisilleen, jos se on kerran niin fiksu tapa eikä yhtään ikävää? Entä jos pomo työpaikalla huutaa pää punaisena, kun teet virheen? Miltä tuntuu?
Lapsestasi ei tunnu yhtään paremmalta, kun hänelle huudetaan. Lapsen voi laittaa jäähylle, kunnes kuuntelee puheääntä. On toiminut meillä aina. Henkistä väkivaltaa ei ole pakko harjoittaa.
Huudetaanko teille? Kuka huutaa? Mies? Pomo? Ystävät? Oma äiti? Miksi lapsen tulisi sopeutua mihin tahansa kohteluun vain siksi, että äitiä sattuu huudattamaan. " Olen luonteeltani huutaja" No kas kummaa kun et kuitenkaan huuda aikuisille. Vain lapselle, jolla ei ole mahdollisuutta puolustaa itseään. Häntä siis kohdellaan noin omassa kodissaan. Kolmevuotias ei osaa vielä ennustaa kaikkien tekojensa seurauksia. Hän etsii rajojaan. Hänelle kotion siis paikka, jossa huuto saattaa alkaa milloin hyvänsä. Aika pelottava paikka. Ei ihme, että oireilee vahvemmin.
Miksi kostaa lapselle se, ettei itsellä ole auktoriteettiä? Totta kai lapset ottavat joskus päähän, mutta sinä olet aikuinen, et kolmevuotias. Sinulla ei ole mitään syytä käyttäytyä huonosti.
Kun lapsesi seuraavan kerran korottaa ääntään, mietipä kaksi kertaa, keneltä hän on sen oppinut. Eikö kukaan nähnyt sitä supernannyn jaksoa, jossa oli aiheena huutaminen lapselle? Se aiheuttaa lapsessa pelokkuutta, turvattomuutta ja jatkuttuaan tarpeeksi pitkään, uhmaa. Lapsi alkaa reagoida epäreiluun kohteluunsa ja keinotkin on valmiina, kun ne on opittu äidiltä.
Meidänkin lapset huusi kuin niitä tapettaisiin tossa iässä kun niiden hiuksia pestiin. Joskus ne oli kuitenkin pestävä. Ja isompina eivät enä huuda.
Olet hieman vääristellyt faktoja täälä, anteeksi vain.
Terveisin SE naapurin akka!