Lue keskustelun säännöt.
Naapurin akka kävi antamassa vähän noottia!
19.02.2006 |
Nyt oon itkeskelly koko aamun. Tossa aamulla 7 jälkeen alkoi tuo 3-vuotias kiusaamaan tuota taaperoikäistä. Vein tän 3-vuotiaan nurkkaan ja tämmösestä aamuherätyksestä tuohtuneena tuli korotettua omaakin ääntä. Ja myös 3-vuotias alkoi huutaa. Hurja uhmataistelu. Tässä meni varmaan 10 minuuttia, kun sain tän isomman tottelemaan. Siitä sit hetki niin ovikello soi.
Ei menty aukaisemaan, kun niin aikaista. Kohta koputus kävi terassin puolelta. Siellä oli naapurin rouva valituksineen. Alkoi valittaa, ettei tämmöisestä tule mitään, kun ei saa nukkua ja hän on kuunnellut useamman vuoden ajan, että tämmöinen peli ei vetele, että nyt eilen illalla 9 aikaan oli meteli ja nyt aamulla meteli¿Että hän sattumoisin on sosiaalialan työntekijä, että hän on kuunnellut, että jos tämä peli jatkuu hänen on otettava yhteyttä sosiaaliviranomaisiin¿Että tommonen aiheuttaa lapsille turvattomuutta.. Ihan tuli semmoinen olo kuin olisin joku huumeäiti!
En osannut kun myönnellä ja vaimeasti puolustella¿
Nyt itkettää. Tuntuu, etten voi asua tässä enää. Miksi kaiken pitää olla niin hirmu vaikeaa¿
En minä pidä itseäni noin huonona äitinä. Myönnetään, olen luonteeltani huutaja ja ainut paikka missä huudan on täällä kodin sisällä. Ja huudan yleensä silloin, kun en saa noita muksuja kuriin tai kun alkaa tuntumaan erityisen vaikealta ja kun väsyn...
Lapseni olen pyrkinyt kuitenkin kasvattamaan hyvin. Elän heidän ehdoillaan. Elämämme on aivan normaalia aamupuuroineen, päiväunineen, ulkoiluineen, en edes fyysisesti kurita lapsiani, en edes nipistä, pyrin pitämään kodin aina tiptop-kunnossa, pesen heidän hampaat joka päivä, annan d-tipat, leikin, syötän, kylvetän, halin, pusuttelen ja usein saadaan erimielisyydetkin nätisti sovittua..
Mutta monesti kun väsyn ja sit tulee se äänen korotus... Ja yksi syy miksi väsyn on se, ettei mulla ole muita apumiehiä kuin mieheni. Kaikki tuttavat ja sukulaiset, mummit ja anopit asuvat yli 200 km päässä. Ja silti pääosin jaksan hyvin. Rakastan lapsiani, rakastan tätä omaa elämääni, minä rakastan olla kotiäiti, rakastan miestäni. Mutta kun väsyn, ni sit huudan¿Ja nyt itkettää!
Ja muutenkin kotiäitejä syyllistetään ja aliarvioidaan¿ Joka päivä yritän vain jaksaa ja olla hyvä äiti ja vielä parempi äiti¿ Neuvolassa olen saanut kiitosta ja sukulaisilta olen saanut kiitosta. Lapset ovat yleensä kilttejä ja tyytyväisiä. Nyt vaan tuo kolmevuotias uhmaa ja en meinaa löytää hyvää tapaa saada häntä hiljaiseksi¿
Ja pahemmaksi tämän asian tekee se, että mä välitän siitä mitä muut minusta ajattelee. Nyt tuntuu, etten uskalla edes puhua täällä kotona¿ En kehtaa mennä tohon ulos..Tunnen itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, olen pilannut lapseni, olen oikea idioottien idiootti...Itkettää! :(
Kommentit (51)
Enhän mä muuten tässä voi asua enää! Tai ulos mennä! Mieluusti ymmärrän tätä naapurin naista, jos oli niin, että unettomuutta tai jotain, mutta mun hirvittää ajatus että, jos tämä täti vaan omaksi ilokseen kaikkea " rumaa" minusta ajatellut, nautiskellut ja levitellyt!
Jos todellinen luonne on semmoinen häijy niin todella ikävä istua ja porista meidän kotona kaikki 4-vuoden aikana meillä huudetut huudot. Nolottaa ihteäni hirveästi, että naapurit kuulleet meidän elämän huutoja...Ruotia niitä sitten semmoisen kanssa, joka ei ymmärrä vaikka selittäs mitä..
Vaan enpä mä viiti enää ääntäni korottaa tai ainakin yritän hillitä itseäni, tuli mitä tuli... Yritän pitää mölyt mahassa. Katotaan onnistunko... ja miten tuo esikoinen siihen reakoi...toivottavasti keksin toisen tavan saada ISON uhman kuriin... pienet uhmat saatu kuriin kieltämällä...
Vierailija:
Ei ole vanhemmalla kaikki hyvin, jos tarvitsee lapsen tasolle taantua. Toki joskus mitta voi täyttyä, ei se vielä maailmanloppu ole. Jos tuo oli vain sellainen tilanne, niin murhe pois. Kutsuisin itse naapurin tädin kahville ja juteltaisiin ihan rauhallisesti ja syyttelemättä. Kertoisin oman puolen asiasta ja yrittäisin ymmärtää naapurin tädin puolen asiasta. Voihan olla, että hänelläkin on vaihdevuodet ja vaikka unettomuutta. Kyllä meteli naapurin puolelta on usein ärsyttävää, luonnollista sekin. Jos täti oli pidätellyt asiaa sisällään jo liian kauan ja nyt tuli purkauduttua tilanteeseen nähden vähän liian voimallisesti.Ei sulta lapsia tuon takia pois oteta. Tietysti itse voit vähän miettiä, onko huutaminen se malli, minkä lapsillesi haluat opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen rivitalon päätyä taikka omakotitaloa! Tai sitten jotain tosi suurta kerrostaloa jossa riittää ääniä joka lähtöön. Mä olen kans sellanen että korotan ääntäni kun tilanne menee ihan mahottomaksi. Ja lapseni on sellainen että huutaa ja kiljuu ihan silleen kuin lasta pahoinpideltäis tai jotain. Siis huutaa vaan ja potkii ovia ja mitä nyt eteen sattuu. En käy käsiksi lapseen yms.
Onneksi me asutaan sellasessa paikassa ettei naapureista tarvitse välittää :) Lapsi saa kiukutella just niin paljon ku huvittaa. Jos alottaa huutamisen niin siinähän huutaa. Usein huuto loppuukin lyhyeen kun en siihen kiinnitä mitään huomiota.
En lukenut ihan kaikkien vastauksia, mutta tässä oma mielipide:
Helppo sanoa, että huutaminen kuuluu normaaliin lapsiperheeseen..Ja ihan varmasti jokaisella tulee korotettua ääntä joskus..Mutta meillä alakerrassa asuu nainen, joka huutaa lapselleen joka ikinen päivä! Ja se mikä siitä tekee hirveää on se, että kirosanat kuuluu jokaiseen lauseeseen..(lause alka V' ttu-sanalla ja päättyy s**tanaan) " Huvittaa" kun pihalla nainen saattaa hiljentää ääntään ja kutsua poikaa kiltisti sisään ja kohta kuuluu selvästi kuinka nainen karjuu kiroillen lapselle..Minun mielestä se EI ole normaalia. Voi vaan kuvitella mitä tuostakin lapsesta kasvaa.
Muutaman kerran minäkin olen ajatellut mennä naapurin ovelle sanomaan pari valittua sanaa. Tai ottaa sossuun yhteyttä ja ilmoittaa mahdollisesta väkivallasta (pari kertaa olen miettinyt onko kuullut mahdollisen lyönnin ääniä vai ei..voi olla että nainen on sysännyt jotain tavaroita päin seiniä tai sitten se on ollut se lapsi..en tiedä). Mutta käsittääkseni pelkän huudonkin perusteella voi ottaa viranomaisiin yhteyttä? Korjatkaa jos olen väärässä.
Tällä naisella on vain yksi lapsi, joten lasten kinastelusta ei ole kyse. Ja joskus ne huudot on niinkin mitättömistä asioista kuin kurahaalarien likaantumisesta (tiedän, äänet kuuluu tosi selvästi meille!); poika oli mennyt kurailmalla ulos ja tietysti oli liannut kurahaalarit ja nainen huutaa ja kiroilee sellaisesta..En ymmärrä...Tuntuu että naiselle kelpaa mikä tahansa syy, että voi huutaa pojalleen.
Eli, jos ap:n tapaus on vastaava, en yhtään ihmettele että naapuri tulee sanomaan jotakin. Ei lapsen tarvitse kuulla joka päivä huutoa (kannattaa ehkä miettiä mikä on kasvatuksessa vikana, jos lapset ei tottele muuten).
Miettikääpä nyt tuota ap:n tilannetta ihan vakavissanne. 3-vuotias kiusaa taaperoa, eikä usko kun sanotaan nätisti. Olisiko ap:n vain pitänyt kiltisti odottaa, että jotain tapahtuu? Isompi satuttaa taaperoa, koska kukaan ei kiellä (ts. hän ei kuule sitä hiljaista kieltoa).
Eikö tuossa tapauksessa saa teidän mielestänne korottaa ääntä ja saada lasta aisoihin? Juuri siitähän tuossa oli kyse; ap oli korottanut ääntään, kun kiltit kiellot eivät menneet perille.
Ja kyllä, aikuisetkin huutavat toisilleen. Tähän tilanteeseen tosielämästä sopivin esimerkki, johon voi verrata on rikollinen ja poliisi. Miten kuvittelette poliisin saavan rikollisen aisoihin? Oikeasti? Kiltisti keskustelemalla? Ei taitaisi toimia! Kyllä ne poliisit huutavat sille rikolliselle ja kovaa. Ja hädän tullen käyttävät jopa väkivaltaa. Eli lapselle tuota voi soveltaa niin, että aikuisten huutaminen on lapselle se äänen korottaminen ja väkivalta on sitä kun huudetaan sen kerran niin voimakkaalla äänellä, että menee lapselle kerrasta jakeluun; ' hei, äitihän taitaa olla ihan tosissaan. parempi totella'
En sano, että pitäisin lasta rikollisena, mutta tässä tapauksessa lapsi teki jotain " rikollista" (kiusasi taaperoa), eikä halunnut kuunnella hänelle annettuja kieltoja.
Selvät säännöt ja auktoriteetti uhmaikäiselle on sallittua. Jatkuva huutaminen, kiroileminen ja konkreettinen väkivalta ei.
meillä auttaa 5 vuotiaan kanssa se että kuiskaan pojalle. Silloin hänen on pakko hiljentyä koska muuten ei kuule minua. MUTTA toisinaan jos se huuto alkaa heti kun kotiin päästään ja itse on työpäivän jälkeen kuolemanväsynyt niin saattaa itselläkin palaa pinna.
Silloin huudan että nyt ihan oikeasti äiti EI JAKSA tuota huutoa, äiti on väsynyt. Että nyt lopetat HETI. Ja yleensä lopettaakin. Kun ymmärtää ettei äidille kannata nyt ryppyillä. Ja sitten tulee anteeksipyyntö. :)
Tätä voidaan kutsua myös elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatteles itsekin: huutamisen kuunteleminen voi olla todella ahdistavaa. Ei naapurin täti tiedä, mitä siellä tapahtuu ja että riepotteletko lapsia samalla kun huudat. Aggresiivinen huutaminen on kamala kokemus sen kuuntelijalle. Kyllä siinä ahdistuu sekä lapsi että naapurin täti.
Ei se lapsi tosiaan kuole tai pilalle mene jos joskus vahingossa menee hermo, mutta tapa se ei saa olla ja itselle sitä ei saa puolustella. Täytyy ymmärtää että tekee väärin kun huutaa lapselle. Ei äitiys ole mikään tekosyy käyttäytyä kuin metsäneläin. Entä jos naapurin täti huutaisi lapsillesi yhtä kovaa kuin sinä? Ahdistaisiko? Tekisikö mieli suojella lapsia?
Juuri siltä voi naapuristasi tuntua. Ajattele, sinä ahdistuit, kun hän huusi sinulle. Silti huudat itse lapsillesi ja ihmiset vielä puolustelevat sellaista. Ei ja ei.
Olen kertonut tilanteen kulusta tuolla aikaisemmin.. ja minkälaisia ääniä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten kun niitä lapsia on useampi ja isompi kiusaa pienempää niin että tulee vaaratilanne niin pakkohan siinä on huutaa.
että printtaat tämän keskustelun ja pudotat sen hänen postilaatikosta alas. Sais vähän ajateltavaa!
Sano sille että jos teidän meteli häiritsee niin muuttakoon ite pois. Isännöitsijä vaan naurais sille päin naamaa jos se valittais. Teillä ei ole mitään hätää. =)
Mun vanhempien yläkerrassa asuu somaliperhe. Heidän seinänaapurissa asu rasistinen mies ja se alkoi valittamaan. Keksi kokoajan tekosyitä ja yrittivät saada ne somalit muuttamaan pois. Isännöitsijä sanoi että somalit ei ole tehnyt mitään väärää ja loppujen lopuksi tämä rasisti muutti ite pois. HAH HAH HAA JES JES JES siitäs sai!!! = DD
Toivottavasti sunkin naapuri muuttaa pois jos se jatkaa häiriköintiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten on vahingollista huutamista ja mikä sallittua äänen korottamista, sen varmasti jokainen vanhempi tajuaa, siinä kohtaa, kun äänijänteet paukkuvat ja suusta tulee painokelvotonta tekstiä.
Itse olen luonnostani kova ääninen. Siis keskustelen normaalistikin kovalla äänellä, niin että kuuluu. Kaikki kolme lastani ovat tottuneet siihen, että ääni on kova ja kantaa pitkälle. Siis vaikka en edes " huuda" . Tempperamenttini on myös osa persoonaani. En ala sitä omilta lapsiltani peittelemään, eikä heidänkään sitä tarvitse tehdä. Räiskyvästä luonteestani ja kovasta äänestäni huolimatta olen onnistunut kasvattamaan kolme lasta, joita ei koskaan ole fyysisesti kuritettu, joille ei ole yhtään " v*ttu s**tanaa huudettu (vaikka huudettu onkin) ihan hyvin. Lapset ovat reippaita koululaisia, joiden koulumenestyskin on keskitasoa parempaa. Kaikilla on kauniit käytöstavat, tempperamenttia ja kova ääni. Näin siis kumoan meidän perheen osalta arkajalkateorian.
Ei kai kenenkään mielestä huutaminen ole ihanteellinen keino saada lapsi aisoihin, mutta eipä se kyllä lasta traumatisoikaan, jos jonkun kerran huutaa. Jokainen kai koittaa pitää huudot minimissä ja kasvattaa pääasiassa muilla keinoin.
Itse huudan vaaratilanteissa, kun esikoinen meinaa tehdä jotain pahaa pikkusiskolleen. Tyyliin " X, EI!!!" . Meillä se toimii hyvin: lapsi pysäyttää tekemisensä huudon takia ja varmaan jatkaisi tajuttuaan mitä tapahtui, mutta voitan itselleni aikaa ja voin hakea vauvan tai isomman lapsen pois tilanteesta.
Ap, kurja tilanne sinulla - me tultiin kerran muista syistä huonosti toimeen naapurin kanssa, ja se oli tosi ikävää. Kotiintullessa aina etukäteen jännitti, että törmääköhän taas naapuriin, kun siitä tuli aina niin huonolle tuulelle. Kannatan ideaa kutsua naapuri kahville ja jutella asiasta. Jos vaikka pääsisitte taas normaaleihin väleihin, se olisi kaikille kivempaa. Tsemppiä.