Lue keskustelun säännöt.
7-vuotiaalla mielenterveysongelmia?
19.02.2006 |
Tyttäreni on aina ollut mitä ihanin ja tasapainoisin lapsi, mutta viime aikoina ilman mitään selvää syytä hän on ruvennut valittamaan mahakipua ennen kuin pitäisi lähteä jonnekin, on itkuinen, maha sekaisin, väsyttää, valittaa palan tunnetta kurkussa, ravaa pissalla, pelkää sydänkohtausta ja on hermona terveydestään: " Onko ihan normaalia, että ulkoilun jälkeen posket on näin punaiset ja tarkkarajaiset?" , " Oliko sulla, äiti, pienenä myös koko ajan pissahätä?" ..
Tytär itkee kummallista oloa ja sitä kun ei tiedä mikä vaivaa. Itsekin olen ihan neuvoton ja suruissani! Soitin lääkärille, mutta aika saatiin vasta parin viikon päähän. Mitä ihmettä tämä voisi olla?????
Kommentit (27)
Kyselin myös aina äidiltä, että onko joku asia ok ja onko hänellä ollut niin. Ja minulle oli todella tärkeää, että äiti vakuutti, että myös hänellä on ollut joskus samanlainen olo.
Onko tyttäresi elämässä tai lähipiirissä tapahtunut jotain isompaa? Joku joutunut sairaalaan tai menehtynyt? Onko joku puhunut hänelle tuollaisista asioista?
En sinänsä ota kantaa tyttäresi tapaukseen. Hyvä, että olet varannut ajan lääkärille.
Ja jos lääkäri toteaa, että kaikki ok eikä mitään esim. jatkotutkimuksia tarvita niin muista kuitenkin kuunnella tytärtäsi. Älä lyttää hänen pelkojaan ja tunteitaan sillä, että joku ulkopuolinen (vaikkakin lääkäri) on sanonut kaiken olevan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita ei ole paljon, koska kaikki asuu niin kaukana. Paljon vietetään aikaa ihan perheen kesken. Itse teen yötöitä ja mieheni on tällä hetkellä kotona lapsen kanssa.
Mieleeni tuli kammottavana se, että onko tyttöäni jotenkin ahdisteltu seksuaalisesti tms, mutta tyttö olisi kyllä kertonut. Kysyin kaikkea mahdollista, mutta tytär vain sanoo ettei itsekään tiedä mikä vaivaa. Vai voiko aikuinen pelotella ja psyykata lasta jotenkin niin kamalilla tavoilla, että lapsi pystyy valehtelemaan ettei mitään ole tapahtunut?
Olen naimisissa miehen kanssa, joka ei ole lapseni isä. En kyllä koskaan ole huomannut mitään poikkeavaa. Lapsikin selvästi luottaa isäpuoleensa ja pitää tästä. Olen todella hyvä huomaamaan asioita ja intuitioni on vahva - olen varma, että olisin kyllä huomannut jotain epäilyttävää.
Miten tuon ikäisen lapsen mielenterveysongelmia hoidetaan? Voisiko kyseessä olla esim. paniikkihäiriö, koska nämä " kummalliset olot" tulevat yllättäen, ja oireet kuvaavat mielestäni hyvin juuri paniikkikohtausta.
En missään nimessä syyttele miestäsi mutta jos noin selkeä muutos on tytössä tapahtunut en myöskään pitäisi mitään mahdottomana.
Ja kyllä, aikuiset pystyy psyykaamaan lapsia tarvittaessa/halutessaa niin etteivät he puhu asiasta kenellekään.
Veisit tytön vaikka yksityislääkärille niin saisitte apua ehkä nopeammin.
ja pelkosi moninkertaistaa tyttösi pahan olon! Lopeta hössötys ja rauhoitat tyttösi sanomalla, että kaikki on ok ja kaikenlaiset tunteet ovat ihan ok ja normaaleja.
Pahennat tilannetta pelollasi, epäilylläsi ja lääkäriin kiikuttamisella. Tyttäresi vain opettelee tunnistamaan omia tunteitaan. Älä hössötä!
hyvä kun varasit lekurin ja tarkkaile tilannetta. Yritä jutella tyttösi kanssa asiasta. Jotain outoa on tuossa minustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma rauhallinen esikoiseni alkoi riitelemään, rähjäämään ja jopa lyömään pikkusisaruksiaan.
Kouluun meneminen jännitti armottomasti, vaikka poika osasi jo kirjoittaa, lukea ja puhua kahta kieltäkin. Ed. vuoden hän oli samaisessa koulussa eskariryhmässä, joten koulukin oli ihan tuttu ja oppilaat siellä. Koko kesä ennen koulun alkamista oli ihan kamalaa. Koulu kuitenkin alkoi hienosti ja 3. luokkalaisella menee mukavasti.
Panosta nyt tyttäreesi kovasti, vietä paljon aikaa hänen kanssaan ja puhu omista kokemuksistasi hänen iässään - siis jos ne ovat positiivisia pääviritteeltään. Kerro, että on ihan ok jännittää ja kaikkia meitä jännittää.
Jos haluat, niin voit toki käydä vaikka neuvolassa juttelemassa tyttäresi kanssa myös.
Ihan normaalia pienen tytön vilkasta ajatuksenjuoksua. Peru se lääkäri!
Turhaa ajan ja resurssien haaskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen mukanaan tuomaan kehitysvaiheeseen. Tyttäresi on kasvamassa koululaiseksi ja samalla siirtyy pois pienen taaperon maailmasta. Jotkut reagoivat muuttumalla vähäksi aikaa tosi vauvamaiseksi, mutta varsinkin kilteille tytöille tämä epävarmuus ja oudot vatsakivut tms. ovat tosi yleinen " oire" . Anna lapselle aikaa ja älä missään nimessä panikoi ja hössötä liikaa. Sano, että kaikki on hyvin ja että tytöllä ei ole mitään hätää. Osoita se myös käytökselläsi. Menee siis ajan kanssa ohi.
Hän on luonteeltaan pohdiskeleva, ja huolestuu joskus vakavasti eri syistä. Hän on myös herkkä, hienotunteinen ja fiksu.
Yksi huolestumisen aihe oli se, että uskaltaako hän toivoa syntymäpäivälahjaksi erästä hirviöukkelia, vaikka meillä niitä ei kotiin hankita. Tämä vaivasi häntä niin voimakkaasti, että valitteli sitten usein vatsakipuja ja oksetusta.
Aikaisemmin syksyllä oltiin käyty läpi vastaavalla tavalla DuelMasters-asiaa, ja joulun aikaan koko jännitys sitten laukesi, kun hän sai niitä joululahjaksi kansioineen päivineen.
Tästä viisastuneena sanoin jo aika varhaisessa vaiheessa pojalle, että hän voi vallan mainiosti toivoa synttärilahjaksi näitä ukkeleita, ettei aina tarvitse olla niin järkevä (tämä oli myös itselleni tärkeä rajanveto, tai siis sen poisto:) Synttärilahjatoiveiden kanssa voi hullutellakin!
Nyt olen alkanut nähdä, että osansa tästä pojan jännitysmahakivusta ja muusta oireilusta aiheuttaa minun ja mieheni varsin tiukat kasvatusperiaatteet. Tämä on paljon sanottu, mutta tärkeä muutoskohta meidän perheessä.
Minulla varsinkaan ei meinaa riittää kärsivällisyyttä ja malttia pysähtyä todella kuuntelemaan lasten asioita. Herkempi tapaus, kuten poikamme, huomaa tämän ja yrittää toimia " oikein" , mutta voi sitten itse huonosti. Rämäpäisempi lapsi, kuten tyttäremme, antaa mennä täysillä eikä säästele aikuisia sitten ollenkaan.
Eskarin loppumiseen, vanhan päiväkodin jättämiseen ja koulun alkamiseen pojalla liittyy monia odotuksia, mutta myös pelkoja. Hän on jo kauan kysynyt, milloin hän saa kulkea yksin kotiin eskarista, milloin saa käydä yksin kirjastossa tms. Toisaalta hän saattaa valvoa sängyssään yöhön asti ja tulee sitten itkien kertomaan meille olohuoneeseen, ettei ehkä osaisikaan säilyttää avainta eikä siksi saa unta.
Pienen lapsen maailma kasvaa, ja se taitaa tehdä myös kipeää, sananmukaisesti!
Tämä saattoi nyt mennä vähän aiheen vierestä, mutta tällaisia ajatuksia minulla nousi mieleeni tästä ap:n kirjoituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidä huolta, että tutkitaan kilpirauhasarvot!
Naperot imee sieltä vaikka mitä itteensä, varsinkin kun ei välttämätta tiedä mitä asiat oikeesti tarkottaa. Tulee helposti uutisista ja sarjoista vääriä " kuvia" asioista.
Ite olin pentuna just tollanen pelkääjä. Eli jos telkassa oli esim. uutisissa jostain epidemiasta tai yleistyneestä sairaudesta, tarkkailin itteänä ja muita perheenjäseniä ihan vauhkona seuraavan viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä jättäisi 7 v. tyttöä yksin vieraan miehen kanssa missään tapauksessa.
ihan tavallinen virtsatientulehdus? Jos etenee pidemmälle aiheuttaa myös vatsakipuja ja jatkuva pissalla käynti selvä merkki ainakin! Juoko myös paljon? Kyseessä vois siis olla sekä oikeasti fyysinen vaiva että psyykkistä reagointia johonkin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteyttä terveydenhoitajaan. Hän voisi otattaa sokeri- ja virtsanäytteet vaikka heti ensi viikolla!
Minulla on taipumus reagoida asioihin joskus tosi voimakkaasti. Olen kuitenkin yrittänyt puhua tytön kanssa maltillisesti ja panikoimatta. Mennään varmuuden vuoksi vielä käymään siellä lääkärissä.
Miehelle en ole kammottavista ajatuksistani puhunut, vaan tilanteesta yleensä, että mikäköhän on nyt hullusti. Mies on ottanut rauhallisesti ja ehdotti, että voisi itsekin tulla mukaan lääkäriin. Neuvolaankin olen soittanut ja siellä olisi tarkoitus jutella vähän pidempään. Mies on mielellään lupautunut sinnekin keskustelemaan. Tuntuu, että mieskin on ihmeissään.
Ehkä kyse tosiaan on vain jostain aika normaalista jutusta, kuten koulun jännittämisestä, muutosta yms. Viime kuukausina lapseni on kasvanut paljon henkisesti ja oppinut kaikenlaista, joten kasvukriisiä taitaa olla. Lapsi kuitenkin haluaa vielä lisääntyneestä vastuusta ja vapaudesta huolimatta olla joskus " äitin vauva" .
Katsotaan miten homma etenee..
Vierailija:
...Mies on ottanut rauhallisesti ja ehdotti, että voisi itsekin tulla mukaan lääkäriin. Neuvolaankin olen soittanut ja siellä olisi tarkoitus jutella vähän pidempään. Mies on mielellään lupautunut sinnekin keskustelemaan...Ihanaa, että sun miehes on noin kiinnostunut tulemaan mukaan jokikiseen keskusteluun, vaikka ei ole edes isä, hieno homma. Joutuuko muuten ottamaan vielä palkattomana kaikki noi käynnit? Meidän mies ei lähtisi mukaan vaikka on isä just tuon takia.
Joskus on muuten helpompi puhua, kun vanhemmat ei ole kuulolla.
Itsekin varoin lapsena etten vaan huolestuta äitiä tai saa aikaan pahaa mieltä..
Olen nro 24.
Älä missään nimessä hyppää suinpäin johtopäätöksiin. Vaikka kehoitinkin sinua ottaaan hyväksikäytön epäilyn tosissaan, en tarkoittanut sillä mitään radikaalia toimintaa (kuten meiehen välitöntä tilillepanoa tai ulos heittämistä), vaan pikemminkin entistä tarkempaa lapsesi kuulostelemista.
Parhaiten voit auttaa lastasi (olipa pahan olonsa syy mikä hyvänsä), että sinä käytökselläsi, teoillasi ja sanoillasi osoitat olevasi vahva, turvallinen, rauhallinen ja läsnäoleva äiti. Vaikka huoli raastaa, muistuta itseäsi, olemalla vahva ja positiivinen, autat lastasi parhaiten.
Käythän välillä kertoilemassa tilanteestanne? Voisin pohtia kanssasi jatkossakin :)
Miten teillä voi kestää noin kauan lääkärille pääsyn kanssa. Aivan käsittämätöntä. Voisitteko käydä sitä ennen vaikka terkkarilla? Hän voisi kirjoittaa labralähetteet muihinkin tarpeellisiin testeihin.
Vastaan nyt vaan tuohon osaan viestiäsi, missä kysyt voiko lapsi valehdella hyväksikäytöstä?
No, minä valehtelin läheisen sukulaisen hyväksikäytöstä koko lapsuuteni. En halunnut tuottaa äidille päänvaivaa ja surua. Ajattelin, että äiti ei kestä sitä kauheaa totuutta, siispä kannan sen yksin. Eikä tuon ikäinen oikein edes ymmärrä, onko se normaalia vai ei. Käyttäydyin tämän hyväksikäyttäjän seurassakin ihan normaalisti. Muista, että lapset ovat fiksuja jo pieninä!
Tottahan toki kyse voi olla mistä tahansa muustakin asiasta, mutta ota hyväksikäyttö mahdollisuus tosissaan. Jos kyse on siitä ja lapsi valehtelee, voi lopputulos olla tuhoisa.
Vaikka kysytkin suoraan, voi tyttösi silti aivan hyvin valehdella. Jos haluat varmistaa, että hän on rehellinen, sinun täytyy olla todella voimakkaan ja murtumattoman oloinen. Et saa antaa lapselle sitä kuvaa, että et kestäisi huonoja uutisia. Kerrot lapselle usein, ohimennen ja suoraan päin naamaa, että aina voi kaikki asiat kertoa. Maailmassa ei ole mitään niin kamalaa, että sinä et sitä kestäisi. Sano suoraan, että kaikkein onnellisin ja ja vähiten surullisin olet silloin, kun tyttösi kertoo sinulle kaikki murheensa. Isoja salaisuuksia ei saa lapsilla olla.
Onko hänellä erityisiä paineita tällä hetkellä? Onko sattunut jotakin ikävää? Voiko joku käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen? Miten teidän avioliittonne laita on? Pelkääkö tyttö jotakin?
Tuntuu hieman kummalliselta, että ennen tasapainoinen tyttö alkaa yhtäkkiä oireilla. Ehkä jotakin kurjaa on sattunut viime aikoina?
En halua pelotella, mutta tuntuu, että asia on hyvä selvittää. Yritä jutella tyttösi kanssa luottamuksellisesti.