Olen niin yksinäinen että itkettää :(

Mulla sama tilanne. Onneksi on sentään töitä. Seuranhakujutut masentavat vain lisää

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös yksinäisempi kuin koskaan. Tapailin miestä, josta välitin todella, mutta tämä on jotenkin vetäytynyt taka-alalle. En enää jaksa tai kestä yhtään ihmissuhdepettymystä.

Selittikö hän miksi vetäytyi?

ap

Kyllä hän edelleen laittaa viestiä, mutta tullut tunne, joka kertoo jotain olevan pielessä. Toisaalta pari kertaa hän on aiemminkin ollut jotenkin taustalla ja silloin työkiireet tai sairaus syynä. (oli oikeasti sairas) Vastaava tunne oli viimeksi vuosi sitten, kun pitkäaikainen suhde alkoi voida huonosti ja selvisi miehellä suhde toisen naisen kanssa. Jotenkin en enää jaksa näitä murheita. Haluaisin suhteen, jossa tiedetään, missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös yksinäisempi kuin koskaan. Tapailin miestä, josta välitin todella, mutta tämä on jotenkin vetäytynyt taka-alalle. En enää jaksa tai kestä yhtään ihmissuhdepettymystä.

Selittikö hän miksi vetäytyi?

ap

Kyllä hän edelleen laittaa viestiä, mutta tullut tunne, joka kertoo jotain olevan pielessä. Toisaalta pari kertaa hän on aiemminkin ollut jotenkin taustalla ja silloin työkiireet tai sairaus syynä. (oli oikeasti sairas) Vastaava tunne oli viimeksi vuosi sitten, kun pitkäaikainen suhde alkoi voida huonosti ja selvisi miehellä suhde toisen naisen kanssa. Jotenkin en enää jaksa näitä murheita. Haluaisin suhteen, jossa tiedetään, missä mennään.

Naisen vaisto ei petä.. luulen että ei ole enää kiinnostunut.

Kelpaisiko yksinäisille seksiseura? Voihan se johtaa muuhunkin?

Mulla on avokkia niin kiintiö täynnä, enkä ole siltä ikinä paljoa vaatinut, läheisyyttä ja seksiä, mutta nyt kun on kaiken saanut asuu vaan mun luona, lasta ei olisi ikinä pitänut tehdä sen kanssa, ikinä en siitä enään kokonaan pääse eroon.

Mulla on kanssa jotenkin niin kusetettu ja paska fiilis, tuntuu kuin olisi uhrannut elämänsä parhaat vuodet turhaan ja pelkkää paskaa jäänyt kotiin.

Siis. Käteen jäänyt ne paskat.

Täällä kans eräs yksinäinen äitee pk-seudulta.

vm 1978.

jos haluat seuraa kävelemään, leffaan, kahville, juttelemaan, kirppikselle tai ihan mihin vaan, niin nakkaa viestiä.

Ei ulkonäkö/koko vaatimuksia.  Elän etäsuhteessa joten etsin vain kavereita/ ystäväviä.

greenangel@luukku.com

Et ole yksin. Juuri tällähetkellä mä ajattelen just sua. Tsemppiä toivotan ja kaikkea hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Olen myös yksinäisempi kuin koskaan. Tapailin miestä, josta välitin todella, mutta tämä on jotenkin vetäytynyt taka-alalle. En enää jaksa tai kestä yhtään ihmissuhdepettymystä.

Täälläkin kirjoittaa eräs pohjattoman yksinäinen. Elämäni rakkaus jätti pitkästä suhteesta puolisen vuotta sitten. Hiljattain tapasin uuden miehen, johon ihastuin tosissani. Hänen tunteensa eivät lämmenneet yhtä nopeasti mutta hän kertoi kyllä pitävänsä minusta paljon ja välillämme oli paljon uskoutumista, jakamista ja pitkiä keskusteluja. Olimme pitkään eri paikkakunnilla ja jouduin sietämään siellä yksinäisyyttä kun emme voineet tämän miehen kanssa tapailla normaalisti. Nyt olen juuri palannut kotipaikkakunnalleni, ja odotin innolla tapaamistamme, jota oltiin suunniteltu jo puhelimessa etukäteen. Ajankohta vain oli päättämättä. Miehestä ei kuulunutkaan mitään. Otin sitten itse yhteyttä, mutta en saanut mitään vastausta. Olen hänelle kuin ilmaa, enkä voi ymmärtää miten on mahdollista että vielä hetki sitten olimme melkein kuin parhaat ystävät.

Olen menettänyt elämäntilanteeni (muutto) vuoksi suurimman osan arkielämän verkostoistani ja tuttavistani ja kun vielä mieskin jätti, olen todella, todella yksinäinen.

Tsemppiä kaikille teille muille yksinäisille. Yritetään muistaa, ettei tämä ole meidän vikamme. Löydämme vielä tien takaisin hyvien, tasapainoisten ihmissuhteiden pariin.