Missä asiassa olet tullut rohkeammaksi?

Alastomuuden kanssa. Kun rupesin naturistiksi noin 20 vuotta sitten, ujostelin mökkipihalla ja -rannassa jonkin verran. Vatsassa tuntui, kun tiesin että nyt vieraat ihmiset näkevät minut. Oikeilla naturistialueilla ulkomailla tällaista tunnetta ei ollut alussakaan. Eikä ole enää kotikentälläkään, mistä olen todella iloinen.

Nyt menee kakkoseenkin että heilahtaa!

Tutustuminen uusiin ihmisiin.

Puhelimella soittamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tullut rohkeammaksi kaupan kassalla. Aina aikasemmin hävetti ostaa siteitä varsinkin jos kyseessä oli mieskassa.

Nykyään en enää välitä. Lastaan ne siteet kassalle kuten muutkin ostokset välittämättä siitä, onko kassalla mies- vai naismyyjä.

Toinen asia, missä olen rohkaistunut hirveästi on tuntemattomille ihmisille niitä näitä-jutteleminen. Aikaisemmin oli kauhistus, jos esim leikkipuistossa joku yritti saada mut juttelemaan kanssaan jotain small talk-tyylistä juttua.

Nykyään monesti jopa itse aloitan tällaisia keskusteluja ja juttelen vaan rennosti niitä näitä. En enää ajattele niin vakavasti, että mistäs nyt jutella. Annan keskustelun viedä vaan mennessään sen enempiä ajattelematta. ;-)

Mäkin huomasin joku aika sitten kyseleväni nuorelta pojalta Ruohonjuuressa erilaisista kuukupeista. Hän oli kyllä vähän änkkänä.

Hyvä kysymys :) Olen nyt lähemmäs 30, ja tuntuu että 20-vuotis synttäreiden jälkeen olen rohkaistunut monessa. Eniten on vaikuttanut se kun sain oman lapsen. Haluan olla luotettava ja varma aikuinen, näyttää esimerkkiä lapselleni ettei tarvitse ujostella.

- Nykyään aloitan helposti keskustelua tuttujen ja tuntemattomien seurassa. Aiemmin olin syrjäänvetäytyvä ja tarkkaileva luonne, nyt sanon mielipiteeni ääneen.

- En mieti ulkonäköäni enää niin paljon. En koe paineita että minun pitäisi olla tietynlainen. Olen kiitollinen siitä mitä olen.

- Minäkään en juuri enää häpeile ostoksia kaupassa. Se vaan jos tulee ostettua paljon herkkuja viikonloppua/juhlia varten saattaa nolottaa, koska pyrin aina syömään terveellisesti :) Joskus siis ostoksissani on vain arkiruokaa, joskus melkein pelkkiä herkkuja.

- Ei nolostuta sanoa ääneen, jos ei tiedä jotain. Nuorena oli semmoinen vaihe että piti vaikuttaa viisaalta, nyt osaan olla rennommin ja nauran itselleni, jos en kaikkea tiedä/ osaa.

Vastaan sanomisessa. Olen pikkuhiljaa saanut itseluottamusta siihen että minäkin voin olla oikeassa ja muut eivät automaattisesti ole minua viisaampia. Kotioloissa kasvoin siihen että minä en voi osata mitään eivätkä minun tapani tehdä asioita ole oikeita.

En melkein missään. Mutta mulle nyt tuollaiset pikkuasiat joista ap mainitsi ei ole koskaan saaneet olla pelon aihe. Kotona opetettiin niin. Jopa puhelinkammo murrettiin panemalla mut vain soittamaan vaikka luulin että kuolen. Kaiken olen järkeillyt, että olisipa vähän vammaista antaa jonkun pelon nyt estää jotain tekemistä tai edes uhrata ajatusenergiaa siihen, mitä joku kaupan kanssa on minun ostoksistani mieltä.

Ainoa missä saisin parantaa on osata pitää omia puoliani eikä aina kuvitella, että vastapuoli kyllä tietää.