Mietin just äitini kanssa miten kotiruuat ovat muuttuneet.

Lapsuudesta mieleen on jäänyt se kokonainen broileri uunissa riisipedillä. Kai sitä jollain maustettiin, en muista. Erikseen tehtiin currykastike. Anjovispitsanmuistan ja makkarakupit (paistinpannulla paistettu lauantaimakkara tms). Vm 73

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Mielenkiintoista, meillä ei ole oikeastaan koskaan mitään em. ruuista.

Sama meillä. Esim. ruskea kastike on jotain, mitä en vieläkään ymmärrä - sehän on vain ruskistettua JAUHOA ja VETTÄ. Mielestäni kastikkeen tarkoitus on tuoda makua, ja tuollainen jauho-rasva-vesi-soossi on vain kastikkeen pohja, eikä kastike. Jotenkin perisuomalaista kutsua kastikkeeksi pelkkää kastikepohjaa, vähän sama kuin söisi tortillana pelkkiä tortillakuoria :D.

Ootko mausteista kuullut koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiruoka on aina ollut sitä, mitä on ollut saatavilla ja mihin perheellä on ollut varaa. 100 vuotta sitten edes kuninkailla ei ollut tällaisia valikoimia raaka-aineita kuin mitä marketeissa nyt on. Mitä meille tarjotaan vanhuksina riippuu ihan siitä, mitä silloin on saatavilla ja paljonko meillä itsellämme tai yhteiskunnalla on rahaa käyttää ruokaamme. Voi olla, että meidän vanhusruokamme on naurispuuroa. 

No ei ihan näinkään, ei nämä meidän ruuat sen kalliimpia ole kuin 70-luvun ruuat. Silloin ei tosiaan ollut mahdollisuuttakaan muuhun, koska ei ollut muuta.

Olin ala-asteikäinen 70-luvun puolen välin jälkeen. Meillä syötiin paljon kalaa, jota ostettiin suoraan kalastajilta kauppatorilla. Lihaa syötiin paljon, esim lammasta, koska mun mummu ja vaari asuivat kauan Kreikassa ja lammas on siellä yleinen ruoka. Sitten meillä tehtiin paljon myös perinteistä Italialaista ruokaa. Parhaiten muistan kuitenkin kaikki ihanat pohjoismaiser klassikot, kuten lindströmin pihvi ja hasselbackan perunat. Minusta meillä silloin 70-luvulla syötiin erittäin vaihtelevasti. Tosin meillä on ravintoloitsijoita suvussa mikä saattoi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Meilläkin. Tosin omaan lapsuuteeni on muutos sitten ehkä että on joka ruoalla myös kasviksia ja/tai salaattia. Ja nuoria ollaan (noin 25-vuotiaita+taapero) mutta vanha perusruoka on meidän mieleen.

Meillä on kyllä ihan myös niitä samoja perusruokia, joita ollaan syöty penskanakin. Vihanneksia tosin enemmissä määrin.

Mutta mikäs siinä, jos tykkää, ollaan vissii sit vähä juntteja 😂

Mun isän 65v. kokkaustaito on edelleen vain paistetaan siankylkisiivuja, ruskea kastike ja perunoita. Onneksi syö sentään puolivalmisteita. 

Minut on kasvatettu isoksi kauralimalla ja voiperunalla. Toisinaan oli myös maitoperunaa tai leipälämmitöstä. Nämä olivat niitä ruokia, joita isoäiti teki, kun miesväki ei ollut paikalla. Jos nyt joku ei sattumoisin tiedä, mistä on kysymys, niin pientä selitystä: kauralima on kauravelliä, josta keittämisen jälkeen on ryynit siivilöity pois, joten se oli mahdollista juoda tuttipullosta. Ryynit käytettiin sekaleipätaikinaan. Voiperuna oli keitettyä perunaa, joka muussattiin lautasella ja siihen lisättiin voita. Matoperuna on keitto, joka tehtiin perunalohkoista maitoliemeen, mausteeksi suolaa ja voita. Leipälämmitös syntyi, kun ruisleivän viipaleet olivat päässeet kuivamaan liikaa. Valurautapannulla sulatettiin reilusti voita ja siinä paistettiin leipäviipaleet ja päälle kaadettiin maitoa. Jos viipaleet eivät olleet kauhean kuivia, niin ne pantiin vain syvälle lautaselle ja päälle kaadettiin kiehuvaa maitoa ja annettiin vetäytyä hetki ennen syömistä. Näitä ja puuroja on syöty! Nämä olivat lapsen ruokaa 50-luvulla! 

Kun sitten miesväkikin oli illalla kotona, oli tarjolla vahvempaa ruokaa, esim. läskisoosia ja perunoita tai muussia, vihanneksena punajuurta ja etikkakurkkua talvisin, kesällä tomaattia ja avomaan kurkkua ja toisinaan porkkana- tai lantturaastetta. Keittoja tarjottiin tietysti: kala-, peruna-, kaali- ja hernekeittoa. Viikonloppuisin paistettiin sekaleipää (kesällä kaalinlehden päällä!) ja pullaa ja sitten uuniin lykättiin lihapotti, joko kokonainen pala possua tai karjalanpaistin tyylistä sika-nauta-sekoitusta. Usein tehtiin uunissa moneksi päiväksi ruokaa eli uuniin meni myös perunalaatikko ja kaalilaatikko. Ja tietysti uunimunavoi ja jos hyvin sattui, niin uunijuusto pihkamaidosta (vasikantanssiksi sitä jossakin päin nimitetään). Meillä ei ollut lehmiä, mutta kun sukulaiset tulivat kaupoille, niin toivat tuliaisiksi, jos lehmä oli poikinut. Niin ja uunipuuro! Riisistä, ohrasta tai ruisjauhoista ja puolukasta.

60-luvulla alkoi tulla kasviksia ja salaattia runsaammin ruokapöytään, mutta perusruuat säilyivät samoina. Peruna oli ruokalistan runko ja sitä viljeltiin itse koko talven tarpeiksi. Samoin porkkanoita, punajuuria, sipulia ja lanttua. Jossakin vaiheessa tulivat parsakaali ja ruusukaali, joita jo nuorena tyttönä kokeilin kasvattaa. Perunaa tarjottiin myös laatikkoruokien kanssa, esim. kaali- ja liha-makaronilaatikon kanssa ja lisukkeena tietysti puolukkaa ja raastetta. Meillä päin tehtiin usein myös makaronilaatikkoa putkimakaroneista ilman lihaa. Se on edelleen suosittu pitopöydän lisäke esim. palapaistin tai karjalanpaistin kanssa. Kalaa oli usein tarjolla eri muodoissa, siis keitossa, pannulla tai uunissa paistettuna tai suolattuna. Roskakaloista tehtiin pottikukkoa eli uunipataan pantiin kalaa, läskiä, suolaa ja muutama maustepippuri, joskus ehkä sipuliakin ja kanneksi joko folio tai jos hyvin kävi (leivontapäivä), niin ruisleipätaikinakuori. Kun potti hautui uunissa pitkään, eivät ruodot tuntuneet, vaan se oli hyvää lämpimänä perunan kanssa, mutta myös kylmänä leivän päällä. Kaalikääryleet hautuivat myös jälkiuunin lämmössä.

Jälkiruokia harrastettiin varsinkin viikonloppuisia. Meillä oli usein uunissa haudutettua riisi- tai ohrapuuroa ja sen kanssa mehukeittoa eri marjoista. Parasta oli ohrapuuro ja karpalosoppa! Jos ei ollut puuroja, niin usein marjoista tai hedelmistä tehtiin kiisseliä, joka on siis selvästi sakeampaa kuin keitto. Joskus äiti vatkasi vielä kiisselin päälle kermavaahtoruusukkeita. Maidosta tehtiin maitokiisseliä tai kaakaolla maustettua suklaakiisseliä. Joskus harvoin herkuttelimme hedelmäsalaatilla (itse tehty!) tai ehkä vielä harvemmin jäätelöllä.

Noita isoäidin ja äidin viitoittamia linjoja olen jatkanut omassa elämässäkin. Tosin olen ollut aina sellaisessa työssä, että lounaan söin töissä, joten pitkään ruuanlaittoni keskittyi vain viikonloppuihin ja kesiin. Onhan se valikoima tietysti jonkin verran muuttunut ja ainakin minun kohdallani kasvispohjaiset ruuat (keitot) ovat tavallisia. Mutta myös perinteiset keitot kuten lihakeitto ja makkarakeitto porisevat kyllä liedelläni. Broileria laitan usein viikonlopuksi tai sitten uunilohta. Lisukkeena on joko perunaa, riisiä tai pastaa ja salaattia tietysti iso kulhollinen. Lapsuudessanihan salaattiaineksia ei talvella kaupasta juurikaan saanut paitsi tietysti porkkanoita ja lanttua ja vähän myöhemmin pakasteesta sekavihanneksia. Kurkkua ja tomaattia tuli kauppoihin vasta keväällä ja ne olivat aluksi tosi kalliita. Nythän melkein kaikkea on ympäri vuoden saatavilla. Tänään laitoin oikein kunnon vanhanaikaista nakkikastiketta ja perunamuussia sekä porkkana-ananas-raastetta. Nam, hyvää oli!

Vierailija kirjoitti:

Eli millaista ruokaa omat lapseni tulevat aikanaan tekemään ja millaista ruokaa tarjotaan esim. meille vanhuksina. Meillä ei esim. ole juuri lainkaan sellaisia ruokia kotona mitä omassa lapsuudessani oli (perunapohjaisia keittoja, keitettyjä perunoita, valkoista riisiä sellaisenaan ruuan kyljessä, etikkasäilykkeitä jne.).

Meillä arkipäivää ovat esim. erilaiset pastat, wokit, kasvispainotteiset ruuat, intialaiset ruuat jne. salaatteja paljon.

Meillä ainakin palvelutalossa tarjolla oleva ruoka on paljon sitä perinteistä mitä vanhukset on tottuneet syömään. Jos toiveita kysytään riisipuuro (ja maitopohjaiset puurot) on usein kysyttyjä, jauheliha kastikkeena tai vaikka makaronilaatikossa tekee kauppansa, kiusaukset, keitot jne on niitä mieliruokia samoin paikalliset perinneruuat.

Muutaman vuosikymmenen päästä tarjolla varmasti on monipuolisemmin maustettua ruokaa, toivottavasti myös vaihtelevampaa samoin kuin monipuolisemmin kasviksia, nyt uppoaa suolakurkut, etikkapunajuurista tehdyt salaatit, peruna- tai italiansalaatti tai vastaava, porkkanaraaste ja ehkä tuorekurkku.

mun perhe oli köyhä. ruokana oli joskus makaronivelliä tai perunaa+kananmunakastiketta tai ruskeaa lihakastiketta. riisi oli "herkkua" (?? mun vanhempien käsitys) samoin maustetut jukurtit (maustamaton oli hippiruokaa) saati mitkään jakkymakupalat joita ei ollut juuri koskaan. en muista että olisi koskaan ollut kokonaista kanaa uunissa, ohhoh mitä ylellistä porvaritouhua. ;)

kotiruuaksi voinee mainita kuitenkin keskioluen koska sitä vanhemmat nautiskelivat melkein joka päivä. :D 

joten minun kotiruoka on HYVIN erilaista, ei ole keskiolutta eikä juuri koskaan perunaa ja sitä kämäistä ruskeakastikelihamössöä en ole tehnyt koskaan. 

Meidän ikäpolvesta tuleekin vaikeita vanhuksia, kun ei ole enää mitään yhtenäistä ruokakulttuuria josta kaikki mummot ja papat tykkäisivät... Esim. itse olen pescovegetaristi ja Välimeren ruokailija. Joku muu voi olla karppaaja, joku tykkää aasialaisesta ruoasta, joku Itämeren ruoasta... Tulee olemaan vaikeaa löytää jotain mitä kaikki pitävät syötävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli millaista ruokaa omat lapseni tulevat aikanaan tekemään ja millaista ruokaa tarjotaan esim. meille vanhuksina. Meillä ei esim. ole juuri lainkaan sellaisia ruokia kotona mitä omassa lapsuudessani oli (perunapohjaisia keittoja, keitettyjä perunoita, valkoista riisiä sellaisenaan ruuan kyljessä, etikkasäilykkeitä jne.).

Meillä arkipäivää ovat esim. erilaiset pastat, wokit, kasvispainotteiset ruuat, intialaiset ruuat jne. salaatteja paljon.

Meillä ainakin palvelutalossa tarjolla oleva ruoka on paljon sitä perinteistä mitä vanhukset on tottuneet syömään. Jos toiveita kysytään riisipuuro (ja maitopohjaiset puurot) on usein kysyttyjä, jauheliha kastikkeena tai vaikka makaronilaatikossa tekee kauppansa, kiusaukset, keitot jne on niitä mieliruokia samoin paikalliset perinneruuat.

Muutaman vuosikymmenen päästä tarjolla varmasti on monipuolisemmin maustettua ruokaa, toivottavasti myös vaihtelevampaa samoin kuin monipuolisemmin kasviksia, nyt uppoaa suolakurkut, etikkapunajuurista tehdyt salaatit, peruna- tai italiansalaatti tai vastaava, porkkanaraaste ja ehkä tuorekurkku.

Saahan sitä unelmoida hyvästä ruuasta vanhuksille :D:D

Mun omiin lempiruokiin kuuluvat just perus kotiruoat, mitkä on olleet lapsuudessani paljon esillä. Kaalilaatikko, pinaattikeitto, ruskeakastike+muusi, keitot ja varsinkin kiusaukset (kinkku tai kana) Salaisia ruokia tykkään tehdä nykyisin omalle perheellenikin.

Ihan on totta, että ruokakulttuuri on kokenut ison harppauksen nykypäivään tultaessa..

Meilläkin muutoksena "ennenvanhaan" ruokaan on esim: teemme usein ruoaksi myös salaatteja esim. Lämmin kanasalaatti/lohisalaatti. Erilaisten kasviskeittojen osuus kasvanu (mm.tomaatti-vuohenjuustokeitto)

Näiden lisäksi kasvisgratiinit uunissa on ihania.

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä unelmoida hyvästä ruuasta vanhuksille :D:D

Todennäköistä on että sen ruuan joutuu itse erikseen maksamaan, ehkä tilamaankin muutamasta vaihtoehdosta per päivä tai sitten valitsemaan automaatista sopivan annoksen joka lämmitetään. http://www.menumat.fi/ Paremmuudesta en tiedä mennä sanomaan mutta samanlaiset annokset tuskin seuraavalle sukupolvelle uppoaa, luultavasti enää 50-luvulla syntyneet tai sitä nuoremmat ei saisi kaikkia alas jotakin klapsakkaa (hiukan se tekee tikkaa aina joillekin nuoremmille asukkaille nykyäänkin).

Täällä 18-v, joka tekee ruuaksi ihan petusmättöä, ruskeaa kastiketta perunamuusin kanssa, riisiä ja jotain, perunoita ja jotain, pastoja, verilettuja alusta asti oikeasta verestä, nakkikastiketta, kinkkukiusausta, lihapullat teen alusta asti itse ja makaronilaatikko menee myös. Kalastan joskus ja metsälläkin olen ollut mukana.

Asun btw Tampereen keskustassa, vaikka luulisi, että asuisin jossain maalla.

N18

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä unelmoida hyvästä ruuasta vanhuksille :D:D

Jos tarpeeksi rahaa on vanhuksena käyttää niin miksipä ei sitä voisi haaveilla vaikkapa tälläisestä. http://aromilehti.fi/artikkelit/ranskalaisessa-vanhainkodissa-ei-tyydyta-eineksiin/

Tosin luulen että kaikki nykypäivän vanhukset ei edes unelmoisi tuosta vaan kaikkein parasta olisi ne jo lapsuudesta tutut ruuat.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni pikkukaupungissa 70-luvulla: luksusruokaa täysin alusta loppuun asti äidin valmistamana. Ei koskaan eineksiä, vaan lihapullatkin tehtiin itse aineksista, verilätyt tehtiin itse verestä jne. Sellainen ruoka on puhdasta ja parempaa kuin nykyruoka. Vihanneksia oli ja salaatteja myös, ainekset tulivat omasta maasta (meillä oli pari kasvimaata ja tila maalla).

Ainoa mikä selkeästi on muuttunut on maito. Join lapsena paljon punaista maitoa, se ei ollut "oikeaa tavaraa" ja nykyisin laktoosivammaisena en edes tiedä mitä maito maksaa enkä halua eläintenystävänä ja veganismiin taipuvaisena hihhulina edes käyttää maitotuotteita.

Tuskin kovin moni eineksiä 70-luvulla käyttikään. Valikoimakin oli takuulla aika suppea. Mahtoikohan valmislihapullia edes olla, kun ne on niin helppo tehdä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Mielenkiintoista, meillä ei ole oikeastaan koskaan mitään em. ruuista.

Sama meillä. Esim. ruskea kastike on jotain, mitä en vieläkään ymmärrä - sehän on vain ruskistettua JAUHOA ja VETTÄ. Mielestäni kastikkeen tarkoitus on tuoda makua, ja tuollainen jauho-rasva-vesi-soossi on vain kastikkeen pohja, eikä kastike. Jotenkin perisuomalaista kutsua kastikkeeksi pelkkää kastikepohjaa, vähän sama kuin söisi tortillana pelkkiä tortillakuoria :D.

Häh? Ruskeankastikkeen pohja on lihaliemi. Lisää makua siihen tulee voista, kermasta ja jauhojen ruskistamisesta. Hyvin tehty ruskeakastike on erittäin maukasta. En minäkään tosin sitä sellaisenaan söisi, yleensähän siihen lisätäänkin koko- tai jauhelihaa tai makkaraa. Nykyään juuri kukaan ei osaa tehdä kyseistä kastiketta vaan suurustavat esim. osanestesuurusteella ja yrittävät saada väriä mausteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Mielenkiintoista, meillä ei ole oikeastaan koskaan mitään em. ruuista.

Sama meillä. Esim. ruskea kastike on jotain, mitä en vieläkään ymmärrä - sehän on vain ruskistettua JAUHOA ja VETTÄ. Mielestäni kastikkeen tarkoitus on tuoda makua, ja tuollainen jauho-rasva-vesi-soossi on vain kastikkeen pohja, eikä kastike. Jotenkin perisuomalaista kutsua kastikkeeksi pelkkää kastikepohjaa, vähän sama kuin söisi tortillana pelkkiä tortillakuoria :D.

Häh? Ruskeankastikkeen pohja on lihaliemi. Lisää makua siihen tulee voista, kermasta ja jauhojen ruskistamisesta. Hyvin tehty ruskeakastike on erittäin maukasta. En minäkään tosin sitä sellaisenaan söisi, yleensähän siihen lisätäänkin koko- tai jauhelihaa tai makkaraa. Nykyään juuri kukaan ei osaa tehdä kyseistä kastiketta vaan suurustavat esim. osanestesuurusteella ja yrittävät saada väriä mausteista.

Näinpä. Sitten joku voisulasta ja munankeltuaisista surautettu hollandaise on olevinaan niin fiiniä, kun onhan sillä erimaankielinen nimi ja kaikkee...

Huomaa sen, että ne perusruuat on kyllä muuttunu hurjasti, esim. Laitetaan miehen kanssa ihan eri ruokia mitä meidän lapsuudenkodissa. Keitettyjä perunoita on ollu ehkä yli 2 vuotta sitten :D laitetaan kyllä muusia ja uuniperunoita. Ei ole ruskeaa taika jauhelihakastiketta. Maustaminenkin on aivan eri maailmaa, meille on tullut yrtit jne. Meillä on esim. curryja, wokkeja, ramenia, tortilloja ja erilaisia salaatteja.

Kyllä minä niitä peruskotiruokia syön kun olen vanhemmillana käymässä, mutta itse en niitä kyllä valmista.

Kiinnostava aihe.

En ole aikuisiällä kertaakaan tarjonnut ruuan ohessa keitettyjä perunoita, miinus uudet perunat+silli-combo. SItä oli lapsuudenkodissa aina. Samaten nakkikeitot yms. on jääneet käytännössä täysin tekemättä. Perunamuusia teen joitakin kertoja vuodessa. Makaronilaatikkoa on varmaan sitäkin pari kertaa vuodessa, sekin oli lapsuudenkodin perusruokaa. Saoina porkkana-ananaslisuke on jäänyt aivan kokonaan pois repertuaarista, ei kiitos ja jostain syystä karjalanpaistiakaan en ole tehnyt, vaikka siitä pidänkin sentään. Vaaleaa riisiä en käytä, samaten pastan kanssa, täysjyvä on oikeasti parempaa. Valmissuikaleita ja -marinadeja en myöskään käytä ollenkaan, niitä taisi olla vielä kotona asuessani jo äidillä käytössä. Valmiisiin lohisuikaleisiinkaan en ole koskenut pitkällä tikullakaan. Juuri mitään kiusauksiakaan ei tule tehtyä, viimeksi varmaan pari vuotta sitten tuli tehtyä joku, jos oikein muistan. Lihapullaruokia teen joskus, mutta ne ovat kyllä erilaisia, esim. intialaisia lihapullia tai puolukkalihapullia jne. ei uunissa ranskanperunoiden ohessa kypsyneitä einespyöryköitä IKINÄ.

Omassa kodissani laitan pääosin kasvisruokaa, kerran-pari viikossa lihaa ja eineksiä, mitään prosessoituja lihasuikaleita yms. en käytä ja salaatit ruuan ohessa ovat jotain aivan muuta kuin raasteita tai purkkikasviksia. Omassa kodissani on myös aivan ehdoton boikotti ruuan ohessa mutustettavalle leivälle, ellei kyseessä ole sitä vaativa ruoka esim. ranskalainen sipulikeitto. Leipää menee muutenkin todella vähän ja maitoa samaten, mitä lapsuudenkodissa oli aina tarjolla ja kaikilla aterioilla. Mitoitan ateriat niin, että niitä syödään max päivä tai kaksi ja aina on kahta ruokaa samaan aikaan, että ei tarvitse syödä samaa ruokaa kokoaikaa, en voi sietää sitä, että koko viikko syödään samaa keittoruokaa. Valikoimien monipuolistumisen ansiosta muutenkin laitan todella monipuolisempaa ruokaa. Harvoin edes suomalaista ruokaa. Joka viikko kokeilen myös ainakin yhtä, useimmiten kahta tai kolmea, uutta reseptiä, enkä pyöritä samaa listaa uudelleen ja uudelleen, kuten lapsuudenkodissani oli. Äitini on kyllä aivan huikea ruuanlaittaja, mutta minulla on vain hieman eri mieltymykset.