Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksiani. En tiedä, onko yleistäkin, mutta kärsin kiltin tytön syndroomasta, en osaa koskaan sanoa kellekään mitään vastaan, paitsi miehelleni ja lapsilleni. Siksi varmaankin mun pään sisälle käy rumien sanojen kuhina. Olen asiakaspalvelutyössä ja todella hyvä työssäni, olenhan kova miellyttämään. Mutta mielessäni haukun asiakkaita huo*iksi ym, jos vähänkin ärsyttävät. Haukun myös työkavereitani päässäni sekä omia ystäviäni, ihmiset kun joskus ärsyttävät, mutta en ikinä halua kertoa sitä heille, että käyvät hermoilleni. Joten heidän haukkuminen todella rumasti ajatuksissani tuo lohtua ja jaksamista. Lapsiani ja miestäni taidan rakastaa niin paljon ja osaan olla heidän kanssa täysin oma itseni, joten ikinä heistä en ajattele mitään pahaa, onneksi.

Oletko ajatellut hankkia apua? Ei kuulosta ihan terveeltä.

Samaa ajattelin. Terapiaan.

Tämä kiinnostaa itseäni ihan tosissaan, ettekö te muut ajattele muista rumasti? Onko kaikilla ihan ruusuiset ajatukset muista ihmisistä?

-Se joka haukkuu muut ajatuksissaan

Ehkä nuorempana ajattelin ihmisistä rumemmin, ja saatoin puhuakin. Nyt reilusti keski-ikäisenä minusta on tullut kuin hymyilevä buddha (yhtä pyöreäkin). Tuntuu että tykkään kanssaihmisistä heikkouksineen ja väärinkäsityksineen. Olen myös aspassa töissä ja minusta asiakkaat on keskimäärin kivoja.

Siis minäkin pidän asiakkaista ja asiakaspalvelusta, mutta kun tulee yksikin nurisija paikalle, ajatukseni hänestä lähtevät heti tohon haukkumiseen. Samoin jos vaikka joku kaverini sanoo vähän tiukemman mielipiteensä jostain asiastani (mitä itse en ikinä tekisi toiselle), jo huomaan huo*ittelun päässäni alkaneen.

Et joo, kai se on sit terapian paikka 🤷

-Se rumien ajattelija

Vierailija kirjoitti:

Käyn ruusussa ottamassa vierailta miehiltä suihin gloryholen kautta. Olen nelikymppinen perheenisä.

Paikan maineen huomioiden sulla on varmaan kaikki sukupuolitaudit koettuna ja meneillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksiani. En tiedä, onko yleistäkin, mutta kärsin kiltin tytön syndroomasta, en osaa koskaan sanoa kellekään mitään vastaan, paitsi miehelleni ja lapsilleni. Siksi varmaankin mun pään sisälle käy rumien sanojen kuhina. Olen asiakaspalvelutyössä ja todella hyvä työssäni, olenhan kova miellyttämään. Mutta mielessäni haukun asiakkaita huo*iksi ym, jos vähänkin ärsyttävät. Haukun myös työkavereitani päässäni sekä omia ystäviäni, ihmiset kun joskus ärsyttävät, mutta en ikinä halua kertoa sitä heille, että käyvät hermoilleni. Joten heidän haukkuminen todella rumasti ajatuksissani tuo lohtua ja jaksamista. Lapsiani ja miestäni taidan rakastaa niin paljon ja osaan olla heidän kanssa täysin oma itseni, joten ikinä heistä en ajattele mitään pahaa, onneksi.

Oletko ajatellut hankkia apua? Ei kuulosta ihan terveeltä.

Samaa ajattelin. Terapiaan.

Tämä kiinnostaa itseäni ihan tosissaan, ettekö te muut ajattele muista rumasti? Onko kaikilla ihan ruusuiset ajatukset muista ihmisistä?

-Se joka haukkuu muut ajatuksissaan

Ehkä nuorempana ajattelin ihmisistä rumemmin, ja saatoin puhuakin. Nyt reilusti keski-ikäisenä minusta on tullut kuin hymyilevä buddha (yhtä pyöreäkin). Tuntuu että tykkään kanssaihmisistä heikkouksineen ja väärinkäsityksineen. Olen myös aspassa töissä ja minusta asiakkaat on keskimäärin kivoja.

Siis minäkin pidän asiakkaista ja asiakaspalvelusta, mutta kun tulee yksikin nurisija paikalle, ajatukseni hänestä lähtevät heti tohon haukkumiseen. Samoin jos vaikka joku kaverini sanoo vähän tiukemman mielipiteensä jostain asiastani (mitä itse en ikinä tekisi toiselle), jo huomaan huo*ittelun päässäni alkaneen.

Et joo, kai se on sit terapian paikka 🤷

-Se rumien ajattelija

Sinulla vain on itseäsi parempia kavereita, jotka aiheuttavat kateellisuutta ja muita negatiivisia tunteita, joita purat tuolla lailla asioita pallottelemalla. Teet hallaa sekä itsellesi että muille. Huonoitsetuntoinen nainen - niin monen suomalaisen ongelma.

Monet näistä paheista on ympäristön, jos ei tiedossa, niin ainakin epäilyksissä. Ainakin tuo ensimäinen, useita suklaalevyjä päivässä. Myös päihteet on usein sellaisia, että ongelmakäyttäjä kuvittelee, että kukaan ei tiedä, vaikka kaikki tietävät. Itse yritän salata satunnaista tupakointia, tyhmyyttä ja laiskuutta, mahaani, osaamattomuuttani, sitä, että en ymmärtänyt vitsiä ja kaikki nämä aivan varmasti huomataan ainakin joskus joku.

Meni hermot entiseen hyvään ystävään, jonka jälkeen olen liioitellut/valehdellut elämästäni asioita hänelle, pitänyt hieman kulissia yllä. Olisihan se aika noloa jos jollekin selviäisi miten pikkumainen olen ollut. 

Että inhoon noita kylän juoruakkoja tuolla

Haaveilen siitä, että minut adoptoitaisiin. Ihan tällaisena aikusena, kolmekymppisenä sinkkuna siis - en haluaisi olla taas lapsi vaan ihan oma tämänhetkinen itseni. En oikein tiedä itsekään miksi tätä haluan, ehkä haluaisin päästä uuteen perheeseen ja sukuun ja tuntea uutta yhteisöllisyyttä. Saada tutustua ihmisiin ja luoda uusia läheisiä ihmissuhteita, päästä perheeseen missä aidosti välitetään ja rakastetaan eikä pelätä sitä näyttää. Olen aika yksinäinen ja suhteet oman perheeseen ovat pintapuoliset. Moniak kivoja vanhempia pariskuntia nähdessä tulee aina välillä fiilis, että adoptoisivatpa he minut. Pari tuttavapariskuntaa ovat sellaisia mistä haaveilen.

Sitä että käyn av:lla.

Obsessoidun helposti ihmisiin ja creepysti koitan selvittää heistä kaiken. Jos olisin psykopaatti, olisin varmaan vaarallinen 😅

Olen onneksi saanut tämän hallintaan. Se oli keino vältellä kohtaamasta ongelmiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksiani. En tiedä, onko yleistäkin, mutta kärsin kiltin tytön syndroomasta, en osaa koskaan sanoa kellekään mitään vastaan, paitsi miehelleni ja lapsilleni. Siksi varmaankin mun pään sisälle käy rumien sanojen kuhina. Olen asiakaspalvelutyössä ja todella hyvä työssäni, olenhan kova miellyttämään. Mutta mielessäni haukun asiakkaita huo*iksi ym, jos vähänkin ärsyttävät. Haukun myös työkavereitani päässäni sekä omia ystäviäni, ihmiset kun joskus ärsyttävät, mutta en ikinä halua kertoa sitä heille, että käyvät hermoilleni. Joten heidän haukkuminen todella rumasti ajatuksissani tuo lohtua ja jaksamista. Lapsiani ja miestäni taidan rakastaa niin paljon ja osaan olla heidän kanssa täysin oma itseni, joten ikinä heistä en ajattele mitään pahaa, onneksi.

Oletko ajatellut hankkia apua? Ei kuulosta ihan terveeltä.

Samaa ajattelin. Terapiaan.

Tämä kiinnostaa itseäni ihan tosissaan, ettekö te muut ajattele muista rumasti? Onko kaikilla ihan ruusuiset ajatukset muista ihmisistä?

-Se joka haukkuu muut ajatuksissaan

Ehkä nuorempana ajattelin ihmisistä rumemmin, ja saatoin puhuakin. Nyt reilusti keski-ikäisenä minusta on tullut kuin hymyilevä buddha (yhtä pyöreäkin). Tuntuu että tykkään kanssaihmisistä heikkouksineen ja väärinkäsityksineen. Olen myös aspassa töissä ja minusta asiakkaat on keskimäärin kivoja.

Siis minäkin pidän asiakkaista ja asiakaspalvelusta, mutta kun tulee yksikin nurisija paikalle, ajatukseni hänestä lähtevät heti tohon haukkumiseen. Samoin jos vaikka joku kaverini sanoo vähän tiukemman mielipiteensä jostain asiastani (mitä itse en ikinä tekisi toiselle), jo huomaan huo*ittelun päässäni alkaneen.

Et joo, kai se on sit terapian paikka 🤷

-Se rumien ajattelija

Suosittelen lämpimästi. Opit ilmaisemaan itseäsi ja tunteitasi, asettamaan terveitä rajoja ja voit sen jälkeen kaikin puolin paljon paremmin. Itse koen, että myös ajatukset ovat jollain tasolla tekoja toista ihmistä kohtaan ja moinen huo*ittelu osoittaa lisäksi totaalista kunnioituksen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Että olen parantumattomasti sairas. Jatkoajalla tässä mennään päivä kerrallaan.

En halua kertoa kenellekään koska en kestä sääliä ja suremista.

Mikä sairaus sinulla on?

Perverssi eläinrääkkäjä susta pitäisi tehdä ilmoitus eläintensuojeluun.eläintenpitokielto tollaselle sekopäälle.

Vierailija kirjoitti:

Oon oikeasti rikas vaikka en vaikuta siltä elintapojeni puolesta. Mulla on kaveri, joka on koko ajan pummimassa velkoihinsa ja muutenkin jos tietää että jollakin on rahaa. Asun vuokrayksiössä ja mun kalusteet on kirppikseltä niin on vieläpä helppoa pitää tää kulissi yllä, kun en tarvi mitään uusia ja hienoja juttuja. Tiedän, että jos hän kuulisi mulla olevan rahaa hän olisi välittömästi käsi ojossa, että voisitko vähän auttaa. On kaikille muillekin.

Mietin vaan käyttääkö tällaiset ihmiset mihin niitä rahojaan, vai kituuttavatko kaikessa ja maakuttavat rahojaan pankkitilillä tai keräävät lisää rahaa esim. sijoittamalla...

Itsekin toki pitäisin varakkuuteni piilossa, mutta nauttisin täysin siemauksin esim. palveluista, hyvästä ruoasta, matkustelisin jne. En todellakaan kaipaa materiaa itsessään ympärilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olen parantumattomasti sairas. Jatkoajalla tässä mennään päivä kerrallaan.

En halua kertoa kenellekään koska en kestä sääliä ja suremista.

Mikä sairaus sinulla on?

Eiköhän se oo jo kuollut. Viesti vuodelta 2016.

Rakastuin julkkikseen, joka on miljonääri. Hän myös minuun, mutta pyörittelee liikaa naisia. En suvainnut tätä, joten juttumme ei toiminut. Sääli, sillä ajattelimme olevamme sielunkumppaneita.

Hän lienee velkainen.

Kerro vain nimi.

Olen yrittänyt itsemurhaa. Vieläpä niin häiriintyneesti, että tein sen avoimesti silloisen kumppanini ollessa läsnä. Toivoin mielenhäiriössäni, että hän olisi kerrankin osoittanut myötätuntoa ja keskeyttänyt yrityksen. Ei keskeyttänyt, tyrin yrityksen ihan itse ja pääsin jo seuraavana päivänä jaloilleni.

Nykyään voin hyvin ja olen jo vuosia ollut yksin, mutta jos kertoisin kaiken mitä olen tehnyt ja mitä annoin itselleni tehdä, minua käytettäisiin surutta hyväksi. En myöskään voi kertoa oppineeni mallin kotoa tai minkälainen lapsuus minulla oikeasti oli, vaikka jotkut kuinka luulevat minun esittävän jotain pyhimystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen porvarillista elämää viettävä naimisissa oleva mies. Käyn kerran kuukaudessa antamassa piiskaa nuorelle opiskelevalle naiselle. Syy on milloin mikäkin, huono opintomenestys, epäsiisti asunto, liikuntaharrastusten laiminlyönti. Hän tunnustaa rikkeensä häpeilemättä ja kuritan sopimuksemme mukaisesti säälimättä.

Miten päädyit tähän tilanteeseen? Miten löysitte toisenne?

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatuksissani suunnitellut ihmisen murhaamista. Kyseinen henkilö on tehnyt läheisteni elämästä helvettiä.

Minulla sama juttu ex-miestäni kohtaan n 20 v sitten. Mietin jopa sopivaa myrkkyä. Luovuin ajatuksesta erään tapahtuman takia, joka suosi minua. Ex kuoli 2 v sitten luonnollisesti.

Olen rikollinen.