Lue keskustelun säännöt.
en kestä miehen syömisääniä
kyllästynytmieheen
13.03.2016 |
Miten voi noin vastenmielinen ääni lähteä jonkun pureskelemisesta, lotinaa oikeen. Laitan nykyisin radion taustalle soimaan kun on aika ruokailla, loiskutus kuuluu vaikka menisin toiseen huoneeseen. Miksei voi purra ruokaansa äänettömällä, nielemisäänetkin kaikuu talossa.
Kommentit (38)
onneksi mun mies ei ole ainut, jonka syöminen kuulostaa juuri tuolta loiskutukselta ja lotinalta:)
Hermo tosiaankin menee välillä sitä lotinaa kuunnellessa, varsinkin kun syö kananmunaa lotina erityisen ärsyttävän kuuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala pitää ite samanlaista ääntä.
Mun isä pitää hirveetä ääntä kun syö. Menen toiseen huoneeseen aina syömään. Sanon vaan, että voi ryystää ja maiskuttaa ihan rauhassa, mutta ei voi odottaa että muut haluaisi sitä kuunnella. Fair play.
Vierailija kirjoitti:
Ala pitää ite samanlaista ääntä.
Mun isä pitää hirveetä ääntä kun syö. Menen toiseen huoneeseen aina syömään. Sanon vaan, että voi ryystää ja maiskuttaa ihan rauhassa, mutta ei voi odottaa että muut haluaisi sitä kuunnella. Fair play.
joo keittokin! Ryyyyyysk, lotinlotin tonk tonk (hampaitakin hakkaa yhteen) ja puremisnopeuskin on melkoinen.
Kesällä kun makkaraa syö, honk sviiiiiiik narsk narsk rat rat tonk tonk lotin lotin niel niel, ja tämä toistuu nopeasti. Melkoinen elämys istua vieressä.
Tuo on toimiva neuvo, ala päästellä itsekin samanlaisia ääniä. Kokemusta on ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa siltä kuin kiihkein kuherruskuukausi olisi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samassa työhuoneessa erään intialaisen hepun kanssa. Kun se alkoi mässyttää, maiskutella, lotkottaa, ryystää, mäystää ja lötistellä eväitään naamaansa lähdin yleensä kahvetauolle. Vaihtoehtona oli joko se tai väkivallanteko. En usko että viihtyisin linnassa joten tyydyin pasifistiseen ratkaisuun. Sain sitten lopuksi motivoitua sen evästelemään kahvihuoneessa. Elämäni onnellisin päivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on toimiva neuvo, ala päästellä itsekin samanlaisia ääniä. Kokemusta on ;)
Puhuminen asiata onkin yliarvostettua. Kyllä jokaisen naisen tulee typistää sen sijaan itsensä lapsen tasolle. Hymiöitä!
Kerro miehellesi, että sinua ihan oikeasti häiritsee heikot ruokailutavat. Ilmiselvästi häntä ei ole opetettu kotona hyviin ruokailutapoihin, joihin kuuluu mahdollisimman äänetön ruokailu. Toisin sanoen, kautta aikojen lapsia on kasvatettu niin, että pöydässä ei saa maiskuttaa, louskuttaa, ryystää, röyhtäillä, jne. Ylipäätään äänekäs ruokailu on hyvien tapojen vastaista. Se on vähän sama, kuin miehesi söisi pelkästään veitsellä, sormin, pöydällä röhnöttäen, ottaisi kädellä ruokaa kattilasta, jne. Mikäli miehesi kunnioittaa sinua oikeasti, hän kuuntelee - ja pyrkii oppimaan paremmat ruokailutavat. (Hyvä esimerkki ehkä hieman aiheen vierestä on, että mies riisuu päähineensä ruokaillessa. Yksinkertainen, kohtelias, ruokaa ja ruuanlaittajaa kunnioittava sääntö - miksi niin monet lippalakkimiehet ruokailevat lippis päässä...). Aina on mahdollista oppia uusia tapoja, niin ruokaillessa, kuin muissakin inhimillisen elämän käänteissä. Hyvät tavat myös avioliitossa, parisuhteessa ovat oikein. Sinä et ansaitse kuulla (välinpitämättömiä, itsekkäitä) syömisääniä; mies ei huomioi sinua lainkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesällä kun makkaraa syö, honk sviiiiiiik narsk narsk rat rat tonk tonk lotin lotin niel niel, ja tämä toistuu nopeasti. Melkoinen elämys istua vieressä.
Reps!😂😂😂
Jo on naisilla taas ongelmat. Kohta diagnoosina on keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja loppuikä lääkityksessä. Sitten ollaan uhria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on toimiva neuvo, ala päästellä itsekin samanlaisia ääniä. Kokemusta on ;)
Puhuminen asiata onkin yliarvostettua. Kyllä jokaisen naisen tulee typistää sen sijaan itsensä lapsen tasolle. Hymiöitä!
No olisin voinut antaa muitakin neuvoja mutta tuo nyt oli se toimivin. Täytyi mennä sen miehen tasolle, ymmärsi vasta, kun "kuunteli itseään". Mutta kyllä jokaisen naisen tulee tietää toisen naisen asiat paremmin pröött..
Vierailija kirjoitti:
Tuo on toimiva neuvo, ala päästellä itsekin samanlaisia ääniä. Kokemusta on ;)
Kokeilin, en edes osannut. Ruoka valui suupielistä ja sitten vetäsin henkeen. Taitolaji siis sekin.
En kehtais mäiskyttää edes vitsillä, intiimi asia syöminen.
Joskus miehelle mainitsin (joka on tietty nalkutusta jos sen akka sanoo) se suutahti ja meni pöydän toiseen päähän istumaan. Mutta ääniä ei yrittänytkään vaimentaa. Yritän kovasti aina jutella pöydässä ja ajatella muuta mutta äänistä on tullut mulle rasite, se vaan kuuluu sieltä aina..
Entä jos koitan äänittää ja laitan sen sitten soimaan, voipi olla että suuttuu eikä enää tule samaan pöytään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa siltä kuin kiihkein kuherruskuukausi olisi ohi.
Todellakin on.
Ymmärrän!!
On myös monia erilaisia tapoja syödä rasittavan kuuloisesti. Äitini aina rouskutti HITAASTI hapankorppua ristikkoa täyttäessään, välillä lopettaen, kunnes taas hidas, äänekäs puraisu... Jos joutui olemaan samassa tilassa, sitä vain odotti, että se leipä joskus loppuisi.
Vierailija kirjoitti:
ootko hullu?
Hyvää vauhtia tulossa sellaiseksi.
Jätä se sika!!!