Miten toivuit avioerosta, kun syynä toinen nainen?

Turha juosta bussin perässä koska aina tulee seuraava. Mieti, että sen avulla saat jotain parempaa tulevaisuudessa, jota muuten et olisi saanut.

Huonosti! Minullekin tuli yllättäen ero ja samasta syystä. Lapsia kaksi. Itsetunto laski hurjasti tämän jälkeen. Vasta viiden vuoden jälkeen tuntuu siltä,että elämä voittaa. Toivottavasti sinä toivut aiemmin :)

Vakavasti tarkoitettu kysymys ap:lle:

Olisiko olosi yhtä petetty ja oksettava, jos miehesi olisi lähtenyt sinua huomattavasti vanhemman tai esim. lihavamman naisen matkaan? Onko tilanteessa nimenomaan pahinta se, että nainen on nuorempi tai ehkä hoikempi, vai ylipäänsä se, ettei miehesi halunnut sinua enää?

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti tarkoitettu kysymys ap:lle:

Olisiko olosi yhtä petetty ja oksettava, jos miehesi olisi lähtenyt sinua huomattavasti vanhemman tai esim. lihavamman naisen matkaan? Onko tilanteessa nimenomaan pahinta se, että nainen on nuorempi tai ehkä hoikempi, vai ylipäänsä se, ettei miehesi halunnut sinua enää?

En ole ap enkä ollut tuossa tilanteessa, mutta näin ulkopuolisen korvaan pahimmalta kuulostaa tuo, että äijä häipyy ja jättää lapsensa kuin roskat. Miten miehet pystyvät tuohon, eikö näistä toisen naisen perään ryntäävistä YKSIKÄÄN rakasta omia lapsiaan?

Kun pahin olo alkaa helpottaa kannattaa miettiä liittoa omalta ja toisen kannalta. Eikö todellakaan ollut varoitusvaloja ennen miehen lähtöä, millaiset oli välinne? Kuinka sinä voit liitossanne, miten miehesi näytti voivan? MItä sinä haluat tulevaisuudelta? Kuinka muuttaisit omaa käytöstäsi uudessa parisuhteessa?  Viha voi auttaa jonkin aikaa, mutta sen jälkeen kannattaa miettiä tulevaisuutta ja oppia menneisyydestä.

Voi voi. Älkää ruvetko analysoimaan. Miehet nyt ovat tuollaisia aika monet nykyään. Kun ei huvita katellaan muuta tilalle. Ei tuontyyppiset lapsistaan välitä, vielä... Mutta lapsethan muistavat ja kukin toimii tavallaan. Meillä vanhin lapsista poika ei ole missään tekemisissä isänsä kanssa. En häntä siihen pakottaa. Tietenkään. Hän on jo aikuinen ja perustamassa omaa perhettä. Hän on valinnut itse tämän. Oli kuudentoista kun isänsä jätti perheen. Hän olisi tarvinnut isäänsä enemmän kuin minä. Surullista tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Kun pahin olo alkaa helpottaa kannattaa miettiä liittoa omalta ja toisen kannalta. Eikö todellakaan ollut varoitusvaloja ennen miehen lähtöä, millaiset oli välinne? Kuinka sinä voit liitossanne, miten miehesi näytti voivan? MItä sinä haluat tulevaisuudelta? Kuinka muuttaisit omaa käytöstäsi uudessa parisuhteessa?  Viha voi auttaa jonkin aikaa, mutta sen jälkeen kannattaa miettiä tulevaisuutta ja oppia menneisyydestä.

Juuri näin! Väitän että onnellisesta liitosta ei ole vieteltävissä sen enempää mies kuin nainenkaan. Voi tietysti olla että mies oli vaan itsekäs paska, mutta ei se liitto siinäkään tapauksessa onnellinen ollut- naisen kannalta.

Oli kuin hyvänsä, jos puoliso lähtee toisen matkaan niin kannattaa myös katsoa peiliin.

Aikaa se toipuminen vie ja vaatii helkkaristi itsetutkiskelua.

Mä olin varma että meillä on kaikki hyvin.

Mies lähti nuoremman matkaan ja jätti 3 lapsen kanssa.

Meillä mä olin se varakkaampi, halusin panostaa kotiin ja se onkin iso ja hyvällä paikalla. Ex sitten sijoitti vaatteisiin, matkoihin, autoihin, osakkeisiin, maksettiin lasten menot kuta kuinkin puoliksi.

Mies muutti suoraan tämän nuoren tytön kotiin ja siinähän olivat kun yhtäkkiä tyttö kuvitteli sai elättäjän ja mies ei tajunnut kuinka paljon pelkästään vuokra pienessä kopissa on.

Lapsia otti kerran tai 2 mutta olisi pitänyt hommaa sängyt ja vähän lisää tilaakin.

No, suhdekin tytön kanssa päättyi kun kummatkin tajusivat mikä on pelin henki.

Kyllähän se mies anoi armoa, mutta en huolinut, vuoden aikana tunteet kuolivat täysin.

Yritin aikani puhua miehelle järkeä ja olisi lasten kanssa enemmän mutta eipä häntä liikaa kiinnosta .

Ehkä se loukkaus, nuori ja nätti merkkasi enemmän kuin 15 v yhteinen historia ja 3 lasta auttoi paranemista.

voisin sanoa että vuosi meni toipuessa ja pidän että se oli lyhyt aika.

Täällä erosta neljä kuukautta takana ja elämä on loistavaa. Huomasin että nimenomaan se mies oli syy miksi olin onneton tai ei ollut koskaan aikaa tehdä mitään minun mielestäni mieluista.

Mitä siihen kakkosnaiseen taas tulee, siinäpähän vakka kantensa valitsi, kaikkea hyvää heille. Mulla on mahtava fiilis!

Lapsille tietysti ero on rankka edelleen, varsinkin kun isä ei lapsiaan halua tavata vaan kuherrella uuden naisen kanssa.Heitä varten olen varannut aikaa perheneuvolaan että saataisiin vähän jutteluapua heille tuon isän hylkäämisen vuoksi.

Voi voi.

Kyllä onnellisesta liitosta voidaan viedä. Arki tulee ja jännitystä tarjotaan. Kasanovat selittää pehmoisilla jutuillaan ja imartelevat.

Omahan ei ole enää jännittävä ja se riittää. Itsekkyys antaa luvan mulle, mulle, mulle.

Ei tarvita muuta ku tylsä arki joka tulee joka parisuhteeseen.

Ero voi satuttaa vaikka uusi olisi milllainen. Oma exäni lähti pari vuotta sitten lihavan juopon matkaan vaikka meillä oli kaikki muka hyvin, seksi toimi aina. 

Olen nätti, työssäkäyvä ja fiksu nainen ja miehen uusi oli lihava ja työtön juoppo. Mies piti sitä etuna, että uusi nainen oli ollut lastenkotilapsi kuten miehenikin. 

Jälkikäteen on tietysti tosi hyvä, että erosimme, mutta pari vuotta sitten harmitti!

Vuodessa olen päässyt jo paljon parempaan tilanteeseen. Mun tapauksessa mies jätti /erosimme, koska mies ei halunnut olla uskollinen ja kävi ilmi, että hänellä oli ollut eritasoisia suhteita. Muutaman illan suhteita, vakihoitoja ja tulinen rakkaussuhde, josta hän sitten jäi kiinni. Jostain syystä en ole missään vaiheessa ole menettänyt itsetuntoani, vaikka välillä ottaa päähän, että minä olen yksin ja exällä seuralaisia piisaa. Kai minullakin sitten kohta kun tästä on kokonaan päästy eteenpäin - tai ei niitä seuralaisia tietysti monta tarvita jos heti hyvä löytyy :)

Kiinnostava aihe. Oma mies jäi kiinni pettämisestä jokunen aika sitten, pitkä yli 10v suhde meillä on ja kolme lasta. Nyt huomaan että tunteet alkaa mun puolelta olla finaalissa. Tätä ennen pidin meidän suhdetta "täydellisenä". Ottaa tosi koville myöntää et ei tää enää toimi. Ero pelottaa ja kaikki mitä se tuo tullessaan.

Kiitos viesteistä! Minä luulin että kaikki oli hyvin! Tottakai en näyttänyt enää samalta kuin tavatessamme ja mies on melko pinnallinen. Tämä varmasti yksi syy lähtemiseen. Kun saa vielä kerran elämässä kokea parisuhteen nuoren naisen kanssa. Ap

Mies jätti minut neljä vuotta sitten, kun rakastui nuorempaan. Juttu oli minulle shokki. En ollut nähnyt merkkejä ja rakastin puolisoani valtavasti. Maailmani järkkyi ja luulin, etten toipuisi erosta koskaan. Eroprosessi oli todella raskas. Kävin kaikki tunteet läpi. Ensimmäinen vuosi oli rakkautta, sydänsurua ja ahdistusta täynnä. Toinen vuosi oli vihantäyteinen, katkera ja pettynyt. Kolmas vuosi oli surullinen, pettynyt mutta luottavainen. Neljäs vuosi toi rauhallisuuden, hyväksymisen ja välinpitämättömyyden eksää kohtaan. Viides vuosi on alkanut toiveikkaana ja kiitollisena. Ehkä olen rämpinyt vihdoin kaiken läpi. Tsemppiä sinulle omalla uudella tielläsi! Sinä selviät. Tee itsesi näköinen elämä ja iloitse lapsistasi! :)

Tsemppiä 13. Kyllä siitä erosta selviää, monen lapsenkin kanssa. Tankkaajan se yhden aikuisen taloudessa välillä on, mutta on niitä hienojakin hetkiä. Ja kun lapset ovat tapaamassa isäänsä, saat huilata ja kerätä voimia. Minusta oli vapauttavaa kun ei enää tarvinnut koko ajan miettiä pettäkö mies nyt ja missä se on ja kenelle se viestittelee milloinkin.

T. 12

Pärjäät helkkarin paljon paremmin ilman säälittävää valehtelijaa. Salli kaikki tunteet itlles: viha, kosto,inho, itsesääli jne. kaikki vie sua kohti parempaa ja ehjempää minää. Selviät hyvin ja joskus vielä katsot elämääs taaksepäin ja kiität luojaasi, et ero tuli. Meitä samassa tilanteessa olleita naisia ja lapsia on valitettavasti paljon.

 Siinä vaiheessa kun itse erosin, oli mies mm.jäänyt kiinni jo monta kertaa sivusuhteista ja oli jo selvästi välinpitämätön parisuhdetta kohtaan. Siltä osin tilanne oli hyvin helppo ja rationaalinen, ettei rakkautta tai mahdollisuutta korjata asioita enää ollut - molemminpuolista vihaa oli ilmassa puolisen vuotta ja minun puoleltani suoranaista pessimismiä miehiä kohtaan vielä pari vuotta jälkeenpäin.

 Anteeksi olen antanut ja pinnallinen luottamus on olemassa, mutten usko saavuttavani syvempää luottamusta ko. ihmiseen enää ikinä vaikka tekisi mitä sen eteen. Sen toki olen ymmärtänyt, ettei kaikki miehet/ihmiset ole samanlaisia, suhtaudun kylläkin aiempaa epäluuloisemmin kaiken maailman lupauksiin tapailemiltani ihmisiltä (mikä ei siis ihan sinisilmäistä ollut alunperinkään).

Joo on teitä paljon ja lisää tulee nykyajan nenolla. Säälittävää elämää. Voi kun ei mua enää huvita olla sun kaa 😒😠 jne

No, meitä tässä on aika turha syyttää. Vai pitäiskö vaan pakolla jatkaa tuollaisessa tilanteessa 😁