Lue keskustelun säännöt.
Kolmevuotias tyttö kadonnut Turengissa – yllä kukallinen haalari ja mukana koiranpentu
13.03.2016 |
Kolmevuotias tyttö kadonnut Turengissa – yllä kukallinen haalari ja mukana koiranpentu
Julkaistu: 13.3. 11:18
Janakkalan Turengissa on sunnuntaina aamupäivällä kadonnut kolmevuotias tyttö.
Poliisi tiedottaa, että vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja pelastuslaitoksen yksiköt etsivät Janakkalan kunnassa sijaitsevassa Turengissa 3-vuotiasta tyttöä.
Lasta etsitään hänen kotinsa ympäristöstä. Hämeen poliisilaitoksen tilannekeskus kertoo, että etsintärinkiä laajennetaan tarvittaessa.
Tyttö katosi kotinsa pihapiiristä aamupäivän aikana. Hänellä on yllään kukallinen haalari ja mukanaan sekarotuinen koiranpentu.
Tilannekeskuksen mukaan katoaminen tapahtui Kalpalinnan laskettelukeskuksen lähistöllä harvaan rakennetulla omakotitaloalueella. Toistaiseksi poliisi ei täsmennä paikkaa tai aikaa tarkemmin.
– Lasta on etsitty useita tunteja, tilannekeskuksesta kerrotaan.
Mahdollisista havainnoista pyydetään ilmoittamaan hätäkeskukseen.
Samuli Launonen
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
siis miten ihmeessä se lapsi meni/päätyi juuri sinne veteen? vettä ihan marginaalisen pieni osuus koko alueesta, paljon enemmän on metsää, aukioita yms. ja kappas kaikki menee juuri sinne pieneen vesiplänttiin ja hukkuu sinne :D
Vesistöt kiinnostavat alle 5 vuotiaita lapsia. Vaikka lapselle sanoo että älä mene ja on vaarallista, niin jossain vaiheessa menevät todennäköisesti kuitenkin. Mikä se nyt olisi kiinnostampi kuin joki tai järvi jos muuten on vain metsikköä ja tavallista pihaa. Haluavat mennä katsomaan lähempää. Ei muutenkaan alle 5-vuotialla ole vielä kykyä arvioida vaaroja oikein. Lasta ei saisi jättää yksin vesistöjen lähelle. Onnettomuuksia voi sattua vielä kouluikäisillekin (esim. yksin uinti tai kalastaminen), mutta ihan pienimmille rantojen läheiset alueet eivät ole turvallisia kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella, todella surullista. Voimia ja lämmin osanotto vanhemmille ja läheisille ja enkeleitä pikkuiselle, myös pikkuiselle karvakorvalle ♡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset koskaan opi?
Outoa ettei edes koira selvinnyt. Näistä kahdesta kumminkin koiralla varmaan korkeampi aivokapasiteetti ja selviytymisvaisto. Miten se koira edes kuoli?
Koiranpentu. Yritti pelastaa tytön? Tyttö yritti pelastaa koiran ja yhdessä hukkuivat?
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla ollaan yleisesti löperömpiä lasten ja koirien perään katsomisessa. Kummatkin saavat olla pihalla ilman valvontaa tai edes piha-aitaa, mikä ei tulisi mieleenkään kaupungissa. Siksi koiria jääkin auton alle ja lapsia hukkuu. Ajatellaan kai, ettei täällä mitään satu.
ja kun hiljaisella maaseudulla asuneet tulevat vanhemmiksi kaupungin lähiöön, on edelleen rennompi ote eikä ihan käsitystä kaikista niistä vaaroista, mitä kaupunkilaisella on. Mutta näin on käynyt, eikä ketää saa alkaa syyttää. Asiat joskus menee eri tavoin, kuin piti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset koskaan opi?
Outoa ettei edes koira selvinnyt. Näistä kahdesta kumminkin koiralla varmaan korkeampi aivokapasiteetti ja selviytymisvaisto. Miten se koira edes kuoli?
Koiranpentu. Yritti pelastaa tytön? Tyttö yritti pelastaa koiran ja yhdessä hukkuivat?
Niin, eli pikkutyttö aiheutti molempien kuoleman. En jaksa uskoa että koira olisi ns. joutunut pulaan ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tänä keväänä vihdoin menisi perille, että sitä taaperoa ei jätetä ulos ja lähdetä sisälle imettämään vauvaa tai tyhjentämään tiskikonetta. Joka kevät hukkuu muutama lapsi tällaisten asioiden takia, kun asutaan vesistöjen vieressä.
Toivottavasti tämä olisi tämän vuoden ensimäinen ja viimeinen.
Niin ja omassa lapsuudessani 60-luvulla kyllä juostiin pitkin jokirantoja. Mutta silloin oli vähän toisenlainen ajatusmaailma maalla. Lapsia oli paljon ja ei se niin yhden lapsen päälle ollut aina. Ihme ja kumma kyllä, kukaan tutuistani ei kuollut onnettomuuteen lapsena. Ainoa tuttu tyttö, joka kuoli, kuoli hänkin sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset koskaan opi?
Outoa ettei edes koira selvinnyt. Näistä kahdesta kumminkin koiralla varmaan korkeampi aivokapasiteetti ja selviytymisvaisto. Miten se koira edes kuoli?
Ymmärsin että kyseessä oli koiranpentu. Olisiko pudonnut veteen ja päässyt sieltä kuitenkin pois (jossakin luki, että koira löydettiin joenpenkalta). Aika kylmä ilma on kuitenkin ollut tänään, aika nopeasti siinä märkänä kylmettyy...
Todella surullinen tapaus. Vanhempien surua ei voi kyllä mitenkään käsittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tänä keväänä vihdoin menisi perille, että sitä taaperoa ei jätetä ulos ja lähdetä sisälle imettämään vauvaa tai tyhjentämään tiskikonetta. Joka kevät hukkuu muutama lapsi tällaisten asioiden takia, kun asutaan vesistöjen vieressä.
Toivottavasti tämä olisi tämän vuoden ensimäinen ja viimeinen.
Niin ja omassa lapsuudessani 60-luvulla kyllä juostiin pitkin jokirantoja. Mutta silloin oli vähän toisenlainen ajatusmaailma maalla. Lapsia oli paljon ja ei se niin yhden lapsen päälle ollut aina. Ihme ja kumma kyllä, kukaan tutuistani ei kuollut onnettomuuteen lapsena. Ainoa tuttu tyttö, joka kuoli, kuoli hänkin sairauteen.
Eivät alle 5-vuotiaat tavallisesti yksin juosseet. 3-5 vuotiailla oli lapsenamma mukana. Joko naapurin nainen tai vanhempi melkein kouluikäinen sisar, joka katsoi perään. Näin oli jo ainakin meidän suvussa 1940- sekä 1950-luvuilla vaikka sukuni asui maaseudulla. Sielläkin oli kyllä jokirantaa, jossa pääosin vanhemmat lapset sekä teinit leikkivät. Joskus tosin 3-vuotiaita oli pakko jättää taloon sisään navetassa käynnin ajaksi tai vanhemman sisaren huostaan, mutta siinäkin tapauksessa joku yleensä kävi välillä vilkaisemassa tai oli muuten yritetty varmistaa ettei lapsi lähde yksin hortoilemaan.
Järkyttävä tapaus tämäkin. :(
Joka vuosi useampikin lapsi hukkuu kotinsa lähellä sijaitsevaan lampeen, järveen tai jokeen.
Vesi on kiehtovaa, ja varsinkin virtaava sellainen.
Ja lapset ovat arvaamattomia. Koskaan ei voi tietää milloin kiltti ja tottelevainenkin lapsi saa päähänsä lähteä pihasta.
Tämäkin on varoittava esimerkki siitä, että lasta ei saa jättää hetkeksikään vahtimatta.
En voi edes kuvitella miltä vanhemmista tuntuu, kun oma lapsi katoaa ja löytyy kuolleena. Kyllä siinä varmasti syyttää itseään ja toteaa jälkiviisaana että olisi pitänyt vahtia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antakaa nyt jo olla. lapsen äiti, kummitäti tai joku voi tulla lukemaan tätä ja nähdä kaikki syyllisävät kommentit! :(
antakaa perheen surra rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tänä keväänä vihdoin menisi perille, että sitä taaperoa ei jätetä ulos ja lähdetä sisälle imettämään vauvaa tai tyhjentämään tiskikonetta. Joka kevät hukkuu muutama lapsi tällaisten asioiden takia, kun asutaan vesistöjen vieressä.
Toivottavasti tämä olisi tämän vuoden ensimäinen ja viimeinen.
Niin ja omassa lapsuudessani 60-luvulla kyllä juostiin pitkin jokirantoja. Mutta silloin oli vähän toisenlainen ajatusmaailma maalla. Lapsia oli paljon ja ei se niin yhden lapsen päälle ollut aina. Ihme ja kumma kyllä, kukaan tutuistani ei kuollut onnettomuuteen lapsena. Ainoa tuttu tyttö, joka kuoli, kuoli hänkin sairauteen.
Eivät alle 5-vuotiaat tavallisesti yksin juosseet. 3-5 vuotiailla oli lapsenamma mukana. Joko naapurin nainen tai vanhempi melkein kouluikäinen sisar, joka katsoi perään. Näin oli jo ainakin meidän suvussa 1940- sekä 1950-luvuilla vaikka sukuni asui maaseudulla. Sielläkin oli kyllä jokirantaa, jossa pääosin vanhemmat lapset sekä teinit leikkivät. Joskus tosin 3-vuotiaita oli pakko jättää taloon sisään navetassa käynnin ajaksi tai vanhemman sisaren huostaan, mutta siinäkin tapauksessa joku yleensä kävi välillä vilkaisemassa tai oli muuten yritetty varmistaa ettei lapsi lähde yksin hortoilemaan.
Mikä ihmeen lapsenamma :D
Kyllä velipoikani on käyty pelastamassa jäälautalta (kaksoset kun olivat, ehtivät paljon, kun äiti oli navetassa) ja eivät olleet edes koulussa. Minua on kuulemma haettu kolmivuotiaana kissojen ja koirien kanssa ja olen ollut joenrannassa leikkimässä. Meitä oli kylällä naapureissa muutaman lapsen remmi ja kaikki olimme syntyneet 3 vuoden sisällä. Eli nuorin oli4v ja vanhin 7v, kun muistan, että juoksimme kesällä päivät ulkona ilman mitään vanhempaa vahtia.
Toki muistan, että vahinkoja sattui. Pari kertaa olen uponnut syvään ojaan, mutta pääsin itse kummallakin kertaa pois. Selkään vain meinasi tulla, kun toisella kerralla kumppari jäi sinne ojaan. Puusta on tiputtu jokunen kerta ja katoltakin on joskus tipahdettu.Kaikenlaista pientä.
Isommat sisarukset eivät todellakaan ottaneet pikkukakaroita matkaansa. Heillä oli jo omat jutut ja menivät menojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amma tarkoittaa joissain murteissa lapsenvahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kohtaatte taas kun aurinko nousee korkeiden kuusipuiden takaa. Silloin kevään keijut soittavat viulujaan ja tanssivat balettia kanssanne. Te olette niin rakkaita toisillenne, edelleen. Nyt on jäljellä se pieni hetki jonka vietätte omilla puolillanne.
Vierailija kirjoitti:
antakaa nyt jo olla. lapsen äiti, kummitäti tai joku voi tulla lukemaan tätä ja nähdä kaikki syyllisävät kommentit! :(
antakaa perheen surra rauhassa
No voi kyynel.
Tällaiset keskustelut voivat herättää ihmiset ajattelemaan että eivät jätä omia lapsiaan vahtimatta.
Muut voivat ottaa vielä opiksi tästä.
Kiva syyllisyyden tunne vanhemmilla nyt.
Semmosta se elämä on. Jotkun kuolee aiemmin, jotkut myöhemmin. Koskaan ei voi tietää koska kenenkin aika koittaa. Tietysti sitä toivoisi että lapset saisivat elää niin pitkään että ehtisivät kasvaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tänä keväänä vihdoin menisi perille, että sitä taaperoa ei jätetä ulos ja lähdetä sisälle imettämään vauvaa tai tyhjentämään tiskikonetta. Joka kevät hukkuu muutama lapsi tällaisten asioiden takia, kun asutaan vesistöjen vieressä.
Toivottavasti tämä olisi tämän vuoden ensimäinen ja viimeinen.
Niin ja omassa lapsuudessani 60-luvulla kyllä juostiin pitkin jokirantoja. Mutta silloin oli vähän toisenlainen ajatusmaailma maalla. Lapsia oli paljon ja ei se niin yhden lapsen päälle ollut aina. Ihme ja kumma kyllä, kukaan tutuistani ei kuollut onnettomuuteen lapsena. Ainoa tuttu tyttö, joka kuoli, kuoli hänkin sairauteen.
Eivät alle 5-vuotiaat tavallisesti yksin juosseet. 3-5 vuotiailla oli lapsenamma mukana. Joko naapurin nainen tai vanhempi melkein kouluikäinen sisar, joka katsoi perään. Näin oli jo ainakin meidän suvussa 1940- sekä 1950-luvuilla vaikka sukuni asui maaseudulla. Sielläkin oli kyllä jokirantaa, jossa pääosin vanhemmat lapset sekä teinit leikkivät. Joskus tosin 3-vuotiaita oli pakko jättää taloon sisään navetassa käynnin ajaksi tai vanhemman sisaren huostaan, mutta siinäkin tapauksessa joku yleensä kävi välillä vilkaisemassa tai oli muuten yritetty varmistaa ettei lapsi lähde yksin hortoilemaan.
Mikä ihmeen lapsenamma :D
Kyllä velipoikani on käyty pelastamassa jäälautalta (kaksoset kun olivat, ehtivät paljon, kun äiti oli navetassa) ja eivät olleet edes koulussa. Minua on kuulemma haettu kolmivuotiaana kissojen ja koirien kanssa ja olen ollut joenrannassa leikkimässä. Meitä oli kylällä naapureissa muutaman lapsen remmi ja kaikki olimme syntyneet 3 vuoden sisällä. Eli nuorin oli4v ja vanhin 7v, kun muistan, että juoksimme kesällä päivät ulkona ilman mitään vanhempaa vahtia.
Toki muistan, että vahinkoja sattui. Pari kertaa olen uponnut syvään ojaan, mutta pääsin itse kummallakin kertaa pois. Selkään vain meinasi tulla, kun toisella kerralla kumppari jäi sinne ojaan. Puusta on tiputtu jokunen kerta ja katoltakin on joskus tipahdettu.Kaikenlaista pientä.
Isommat sisarukset eivät todellakaan ottaneet pikkukakaroita matkaansa. Heillä oli jo omat jutut ja menivät menojaan.
Lapsenamma on yleisesti käytetty murresana, joka tarkoittaa lapsenvahtia. Jos teidän suvussanne ei ole sukupolviin vahdittu lapsia, niin eipä tarkoita sitä että muissa perheissä ei olisi vahdittu.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia minä en voisi asua veden äärellä, olen aina ihmetellyt sitä ihmisten hinkua veden ääreen, siitä ei ole kuin surua, aina se lapsia kiehtoo, sinne mennään vaikka on kielletty.
Meillä oli kotona iso oja, ja sekin tarpeeksi paha, keväällä täynnä vettä, ja vaikka olikin vähän pohjalla meinasi naapurin puolella heidän tyttönsä sinne pienenä hukkua kun oli pudonnut naamalleen, onneksi äitinsä huomasi tapahtuman.
Enkä todellakaan päästäisi kolmevuotiasta yksin pihalle, ja joen äärellä en alle kouluikäistä missään nimessä.
Me asumme meren äärellä kahden pienen lapsemme kanssa. Mitä merkitystä sillä on? Me olemme kaupunkilaisia, ei täällä lapsia päästetä yksin minnekään! Kaksi alle 4-vuotiasta, eivätkä koskaan ole yksinään ulkona.
Ketju on lukittu.
Mitä hauskaa tuossa on? 5- vuotta lasten kanssa töitä tehneenä lapset aika luontaisesta hakeutuvat veden ääreen, se on sellainen elementti mikä kiinnostaa. Eihän siinä tarvitse lähteä kuin oikeaan suuntaan ja joki vastassa.
Surullinen tapaus. Itse ihmettelin että mitä noin pieni tekee ylipäätänsä koiran kanssa.