Lue keskustelun säännöt.
Kolmevuotias tyttö kadonnut Turengissa – yllä kukallinen haalari ja mukana koiranpentu
13.03.2016 |
Kolmevuotias tyttö kadonnut Turengissa – yllä kukallinen haalari ja mukana koiranpentu
Julkaistu: 13.3. 11:18
Janakkalan Turengissa on sunnuntaina aamupäivällä kadonnut kolmevuotias tyttö.
Poliisi tiedottaa, että vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja pelastuslaitoksen yksiköt etsivät Janakkalan kunnassa sijaitsevassa Turengissa 3-vuotiasta tyttöä.
Lasta etsitään hänen kotinsa ympäristöstä. Hämeen poliisilaitoksen tilannekeskus kertoo, että etsintärinkiä laajennetaan tarvittaessa.
Tyttö katosi kotinsa pihapiiristä aamupäivän aikana. Hänellä on yllään kukallinen haalari ja mukanaan sekarotuinen koiranpentu.
Tilannekeskuksen mukaan katoaminen tapahtui Kalpalinnan laskettelukeskuksen lähistöllä harvaan rakennetulla omakotitaloalueella. Toistaiseksi poliisi ei täsmennä paikkaa tai aikaa tarkemmin.
– Lasta on etsitty useita tunteja, tilannekeskuksesta kerrotaan.
Mahdollisista havainnoista pyydetään ilmoittamaan hätäkeskukseen.
Samuli Launonen
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Hiisi vei. :/ Kannattavaa antaa joelle nimeksi noin pahaenteinen nimi. Hiisihän houkuttelee veteen ja hukuttaa..
Kyseessä erittäin vanha sydänhämäläinen kulttuurialue, nimi periytyy jo rautakaudelta. Kylähiisi tarkoitti kylän pyhää paikkaa, kalmistoa ja uhripaikkaa.
Entisaikaan tilat ja talot tehtiin järvien ja jokien rannoille, nykyisin nämä vanhat sukutilat ovat sitten lapsille varsin vaarallisia, kun vahtijoita ei ole enää koko suvun verran, eikä koko pihaa voi millään edes aidata. Ja kyllähän ennen hukkui lapsia Suomessa todella paljon verrattuna nykyiseen.
En tiedä mitä on tapahtunut, mutta maataloissa onnettomuuksia sattuu helpommin monestakin syystä, sekä lapsille, että aikuisille. Ei voi kuin toivoa voimia omaisille, vaikkei minun toivotukseni paljoa paina. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva syyllisyyden tunne vanhemmilla nyt.
Kaikkei pahinta kuolemassa on syyllisyyden tunne. Milloin mistäkin syystä ihminen miettii, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin. Ja pahinta tietysti on, jos tietää että ehkä olisi voinut. Suru itsessään lientyy, syyllisyys ei koskaan. Se voi todella murtaa ihmisen. Näillä vanhemmilla on painajaismainen kohtalo, älkää syyttäkö heitä, he syyttävät kyllä itseään niin kauan kuin elävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva syyllisyyden tunne vanhemmilla nyt.
Kaikkei pahinta kuolemassa on syyllisyyden tunne. Milloin mistäkin syystä ihminen miettii, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin. Ja pahinta tietysti on, jos tietää että ehkä olisi voinut. Suru itsessään lientyy, syyllisyys ei koskaan. Se voi todella murtaa ihmisen. Näillä vanhemmilla on painajaismainen kohtalo, älkää syyttäkö heitä, he syyttävät kyllä itseään niin kauan kuin elävät.
Heillä on painajaismainen kohtalo, mutta se ei tarkoita etteikö ihmisiä pidä syyttää jos he jättävät lapsensa heitteille. Miksi tänäkin vuonna 2016 ihmiset luulevat, varsinkin maaseudulla, että on ok jättää 3-vuotias valvomatta pihalle? Se on suorastaan heitteillejättö ja kuka tahansa aikuinen, jolla on edes puolikkaat aivot voi ajatella mitä tapahtuu jos jättää 3-vuotiaan valvomatta pihalle. Miksi pitäisi olla syyttämättä?
Jos lapsi taas on paennut hipihiljaa ikkunasta kesken päiväunien tai on tapahtunut jokin katastrofaalinen kommunikaatiokatkos valvomisessa, vanhemmat tietävät sen itse. Me emme tiedä täällä totuutta. Kuitenkin on tärkeä herätellä niitä ihmisiä, joiden mielestä 3-vuotias pysyy siinä pihalla, kun on "tottunut siihen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tänä keväänä vihdoin menisi perille, että sitä taaperoa ei jätetä ulos ja lähdetä sisälle imettämään vauvaa tai tyhjentämään tiskikonetta. Joka kevät hukkuu muutama lapsi tällaisten asioiden takia, kun asutaan vesistöjen vieressä.
Toivottavasti tämä olisi tämän vuoden ensimäinen ja viimeinen.
Niin ja omassa lapsuudessani 60-luvulla kyllä juostiin pitkin jokirantoja. Mutta silloin oli vähän toisenlainen ajatusmaailma maalla. Lapsia oli paljon ja ei se niin yhden lapsen päälle ollut aina. Ihme ja kumma kyllä, kukaan tutuistani ei kuollut onnettomuuteen lapsena. Ainoa tuttu tyttö, joka kuoli, kuoli hänkin sairauteen.
Eivät alle 5-vuotiaat tavallisesti yksin juosseet. 3-5 vuotiailla oli lapsenamma mukana. Joko naapurin nainen tai vanhempi melkein kouluikäinen sisar, joka katsoi perään. Näin oli jo ainakin meidän suvussa 1940- sekä 1950-luvuilla vaikka sukuni asui maaseudulla. Sielläkin oli kyllä jokirantaa, jossa pääosin vanhemmat lapset sekä teinit leikkivät. Joskus tosin 3-vuotiaita oli pakko jättää taloon sisään navetassa käynnin ajaksi tai vanhemman sisaren huostaan, mutta siinäkin tapauksessa joku yleensä kävi välillä vilkaisemassa tai oli muuten yritetty varmistaa ettei lapsi lähde yksin hortoilemaan.
Mikä ihmeen lapsenamma :D
Kyllä velipoikani on käyty pelastamassa jäälautalta (kaksoset kun olivat, ehtivät paljon, kun äiti oli navetassa) ja eivät olleet edes koulussa. Minua on kuulemma haettu kolmivuotiaana kissojen ja koirien kanssa ja olen ollut joenrannassa leikkimässä. Meitä oli kylällä naapureissa muutaman lapsen remmi ja kaikki olimme syntyneet 3 vuoden sisällä. Eli nuorin oli4v ja vanhin 7v, kun muistan, että juoksimme kesällä päivät ulkona ilman mitään vanhempaa vahtia.
Toki muistan, että vahinkoja sattui. Pari kertaa olen uponnut syvään ojaan, mutta pääsin itse kummallakin kertaa pois. Selkään vain meinasi tulla, kun toisella kerralla kumppari jäi sinne ojaan. Puusta on tiputtu jokunen kerta ja katoltakin on joskus tipahdettu.Kaikenlaista pientä.
Isommat sisarukset eivät todellakaan ottaneet pikkukakaroita matkaansa. Heillä oli jo omat jutut ja menivät menojaan.
Lapsenamma on yleisesti käytetty murresana, joka tarkoittaa lapsenvahtia. Jos teidän suvussanne ei ole sukupolviin vahdittu lapsia, niin eipä tarkoita sitä että muissa perheissä ei olisi vahdittu.
No lapsuuden koko varsien kylässä ei mitään lspsenvahteja kellään ollut. Lapset pyöri heinäpelloilla tai leikeissään. Ei ketään työikäistä pantu lasten perään juoksemaan. Etittiin sitten, jos oltiin hukassa. Kyse ei ole siis vain meidän perheestä.
Voi koira raukka :( En tykkää ihmisistä, joten en osaa lapsen kuolemaa surea niin paljon, mitä eläimen.. Miten lie koira kuollut edes, kun osaahan ne uida.. Liekkö sitten ollu niin kylmää ja virtaava joki, kuten joku täällä epäili. On se pienelle koiranpennullekin liian kova vastustus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiseni tuttava on kyseisen lapsen isä ja tämä läheiseni oli myös etsinnöissä mukana. Lapsi oli tosiaan perheen ainoa ja ei kuulemma ollut yksin ulkona vaan vanhemmat olivat pihalla myös. Tosin tekivät siinä muita hommia myös ja samalla serasivat lasta, joten todennäkäisesti lasta on välillä käyty vilkaisemassa ja yks kaks onkin vaan hävinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni tuttava on kyseisen lapsen isä ja tämä läheiseni oli myös etsinnöissä mukana. Lapsi oli tosiaan perheen ainoa ja ei kuulemma ollut yksin ulkona vaan vanhemmat olivat pihalla myös. Tosin tekivät siinä muita hommia myös ja samalla serasivat lasta, joten todennäkäisesti lasta on välillä käyty vilkaisemassa ja yks kaks onkin vaan hävinnyt.
Mä olin turhan utelias kun pengoin lapsen isän netistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä yleismaailmallista, vai vain suomalainen tapa. Että pitää alkaa jossitella ja syytellä, ja kyräillä sitä lapsensa menettänyttä perhettä? Voisin hyvin kuvitella, että pienellä kylällä vain harva uskaltautuu sinne surutalon ovelle, kasvotusten, antamaan osanotot, tarjoamaan apuaan vaikka edes viemällä roskapussin mennessään pois. Ja loput viisaat sitten kulmiensa alta katselevat ja puhuvat keskenään kuinka tuonkin olisi pitänyt vähän paremmin sitä lastaan hoitaa.
Ihan kuin me kaikki emme tietäisi, että vesi on vaarallinen elementti. Ja ihan kuin me kaikki emme tietäisi, että siinä normaalin ja väsyttävänkin arjen keskellä sen lapsen pitäisi olla siinä vierellä tai näkösällä koko ajan. Mutta. Käsi ylös se, kenellä aina on? Kuka ei koskaan palaa eteiseen hakemaan nenäliinoja tai aurinkolaseja ilman lasta? Kuka ei koskaan sano että pysy tässä, äiti/isä vie tämän kassin autoon? Kuka on rannalla aina katse lapsella, eikä koskaan käänny muutamaksi sekunniksi kaivamaan kassista vesipulloa tai aurinkorasvaa?
Suomessa on vesistöjä joka kulmalla, ja siihen suhteutettuna lapsia hukkuu harvoin. Ja se johtuu siitä, että kyllä me suurin osa vanhemmista tiedämme. Mutta vahinko kun ei tule kello kaulassa, eikä kukaan tiedä etukäteen että me olemme se perhe, jonka elämä muuttuu yhdessä silmänräpäyksessä. Kukaan ei ole vahingoilta turvassa, ja syyttely on turhaa. Kyllä me kaikki taas tämän uutisen jo luettuamme tiedetään, miten olisi pitänyt toimia ja ehkä toimimme itse hetken vähän paremmin. Kunnes elämä puuttuu peliin, ja ne avaimet melkein meinaa unohtua, ja sitten ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, nimenomaan joen lähellä asuessa on vaara olemassa että pikkulapset saattavat kävellä tai rientää vesistön ääreen.
Kyse on pienestä hetkestä.
Täällä taas jälkiviisaiden parlamentti suoltaa jätöksiään minkä kerkii. Liekö sitten niin että oma ahdistus tapauksesta lientyy kun voi päivitellä ja syytellä, kammottavaa empatian puutetta osoittaa monien kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa paha mieli, suuret osanotot perheelle :(
Jotenkin silti lohduttava ajatus ettei tytön tarvinut yksin tästä maailmasta lähtä vaan oli koiranpentu "saattajana". Ja vaikka itse olen ateisti mukava ajatus että nämä kaksi pientä yhdessä matkaavat ikuiseen rauhaan ja uneen
No hyi helvetti miten iljettävän teennäinen "lohdutus". Ateistiksi vaikutat aika sairaalta hörhöltä.
Lapsen kuolemaa ei mikään saa muutettua. Kuka sinä olet sanomaan kenellekkään mitään mikä toimii lohduttajana? Pitäisikö tässä laittaa vanhemmat vankilaan ja itkeä loppuelämä? Minun kohdalla ainakin ajatus koiranpennun ja lapsen lähdöstä yhdessä tekee tästä traagisesta tapahtumasta vähemmän hirvittävän. Lastahan ei saa takaisin joten miksi ei saisi miettiä lohduttavia asioita?
Koitahan nyt tulla ulos sieltä kaunistelevaisesta amerikkalaisen elokuvateollisuuden sentimentaalisuusmaailmastasi. Pikkutyttö ei "LÄHTENYT" mihinkään "matkalle", koiranpentu ei ollut mikään "saattaja". Tyttö ja pentu KUOLIVAT, HUKKUIVAT. Millä tavalla se, että molemmat kuolivat "tekee traagisesta tapahtumasta vähemmän hirvittävän"? Olet sairas ja vastenmielinen.
Et nyt ihan oikeasti viitsisi alkaa vänkäämään tälläisestä asiasta.Kai jokainen saa lohduttautua omalla tavallaan, ei se asiaa miksikään muuta mutta voi tehdä sen käsittelemisestä helpompaa. Minun mielestäni sairasta on vängätä näin turhasta asiasta.
Sun kannattaa hakeutua ammattiauttajalle. Suhteesi kuolemaan on vähintäänkin omituinen ja epärealistinen.
Ja sä olet jo kuollut kun kerran tiedät absoluuttisen totuuden? Kukaan meistä ei voi todellisuudessa tietää mitä kuoleman jälkeen käy. Onko se todellakin vain tyhjää, kaikki katoaa, itseä ei enää ole. Vai jääkö sielu johonkin? Nämä ovat uskomuksia ja kaikilla on vapaa valinta mihin uskoo. Sairasta lähteä tuolle linjalle. Ehkä sinäkin joskus löydät rauhan. Mikään uskomus kuoleman jälkeiselle ajalle ei ole väärin, ei ole väärin uskoa.
Juuri tällaisista johtuu uskonnolliset sodatkin kun ei anneta uskoa mihin halutaan. Haukutaan vajaaksi kun uskoo eri asiaan. Mieti hetki ennenkuin alat täällä räyhätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kovasti pahoillani omaisten puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni tuttava on kyseisen lapsen isä ja tämä läheiseni oli myös etsinnöissä mukana. Lapsi oli tosiaan perheen ainoa ja ei kuulemma ollut yksin ulkona vaan vanhemmat olivat pihalla myös. Tosin tekivät siinä muita hommia myös ja samalla serasivat lasta, joten todennäkäisesti lasta on välillä käyty vilkaisemassa ja yks kaks onkin vaan hävinnyt.
Mä olin turhan utelias kun pengoin lapsen isän netistä...
Linkkaa nimi?!
Eipä varmasti koiranpentu pääse avannosta ylös turkki märkänä ja talutushihna perässä. Aikaa on vain muutama sekunti ja sitten koira on jo kangistunut liikaa. Varmasti on vinkunut surkeasti.
Kauhusta kangistunut lapsi on painunut veden alle ja tukehtunut eli hukkunut. Jäinen vesi on ollut täydellinen sokki noin pienelle. Ruumiinlämpö oli laskenut muutamaan asteeseen löydettäessä.
Poliisi on ilmoittanut, että tapaukseen ei liity rikosta eli se siitä ja lopettakaa se syyllisen etsintä, kiitos. Se on Herra joka päättää myös lapsiemme päivien määrän.
En vaan ymmärrä miten ton ikäinen pääsee koiran kanssa huomaamatta noin pitkälle. Luulisin, että katoamisen huomaa pian ainakin niin, että lapsi on vielä kuulo/näkö yhteyden päässä.
on turha syytellä vanhempia ja kiillottaa omaa sädekehäänsä, "en MINÄ ikinä"..
esikoinen oli 3v ja olin raskaana, teimme lähtöä ulos ja portaissa ( hissitön talo) minulle tuli pissahätä, lapsi oli jo ulko-ovella hiekkaleluineen. huusin "odotat äitiä hiekkalaatikolla!" ja vastaus oli "joo". noin 6 tai 7 min myöhemmin, piha oli tyhjä. kiersin taloa kasvavassa paniikissa ja soitin sitten hysteerisena miehelle, joka oli matkalla töistä kotiin että " Sonja on kadonnut! herrajumala.. etsitkö autolla? minä en.. missä se tyttö voi olla?" tytär oli arka ja lähellä nyhjäävä lapsi, en ikinä olisi uskonut tämän lähtevän seikkailemaan !
mies löysi sitten tytön leikkipuistosta, puolentoista kilometrin päästä! matkalla täytyy ylittää ajotie, leikkipuiston vieressä järvi..
onneksi lapsi löytyi keinumasta tyytyväisenä ja turvassa, mutta hirvittää vieläkin ajatella mihin virhearvioni olisi voinut johtaa ;(
Surullinen sunnuntai tytön vanhemmille, sukulaisille, Turengille ja koko Suomelle. Jälleen kerran muistutus siitä, miten silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua ja kadota. Itseäni tämä tapaus kosketti suunnattoman paljon, ja tulin tavoistani poiketen etsimään jonkinlaista vertaistukea täältä, missä pienten lasten äitejä paljon pyörii. Mitä sitten löysin?
Löysin naljailevia, häikäilemättömiä, uskoakseni aikuisikään ehtineitä ihmisiä, jotka näin järkyttävän tapauksen äärellä pysähtyvät miettimään ainoastaan sitä, ketä nyt tulisi syyttää? Hyvät ihmiset: te ette tiedä tästä tapauksesta, onnettomuuteen johtaneista hetkistä tai yksityiskohdista yhtään mitään sellaista, minkä perusteella voisitte alkaa tuomitsemaan toisten vanhemmuutta tai siinä epäonnistumista. Se, minkä tiedätte varmaksi on, että pieni elämänsä alkumetreillä oleva tyttö menehtyi aivan liian aikaisin jättäen jälkeensä ikuisen surun ja tyhjyyden, jota en ainakaan itse soisi meistä kenellekään. En edes heille, jotka täällä parjaavat, pätevät, esittävät huhuja faktoina tai muuten vain kertovat, miten tuokin tilanne oltaisiin voitu estää.
Joka tapauksessa, voimia tytön läheisille ja kaikille niille, jotka itseni tavoin tulivat tälle palstalle syyttelemisen sijaan vain hakemaan lohtua ja tukea.
Ketju on lukittu.
Oikein hyvin. Aamuisin saattaa mennä 1h, vaikka 6-7, iltaisin helposti 21-00. Ehdimme harrastamaan, juttelemaan, leipomaan, lukemaan yms.
Täysin OT järkyttävän asian ketjussa.