Unikouluvinkit pinoon!

pari iltaa ja siitä se sitten lähti ja kyllä kannatti, elämä helpottu kummasti! Myös vaunuihin nukahtaminen käy nykyään silleen et puen vauvan ja laitan vaunuun ja " tyrkkään" kuistille, sinne se rauhottuu, ehkä hetken " höpöttää" ja sitten kuuluu vaan tasainen tuhina. Iltanukutuksessa ei siis solkenaan annettu huutaa, minuutti korkeintaan. Alettiin tehdä iltatoimet tietyllä rutiinilla; pesut, yöppi päälle, iltavelli, satu, hampaat ja sitten petiin. Ensin vähän paijailin ja asettelin makuulle unilelu kainaloon. Välillä jätin hetkeksi yksin mylläämään ja melkein joka ilta myllääminen väheni, tosin tuli takapakkiakin mut ei siinä hommassa kantsi kelloa tuijottaa (ite tein sen virheen ja voivottelin kun aika ei lyhene joka kerralla!), vauva nukahtaa kyllä ajallaan. En tosiaan minuuttia kauempaa antanut huutaa mutta en myöskään pakolla makuulla pitänyt mut sitkeesti pitkälleen laitoin jos pystyyn pyrki tai paijaillut jos oli liian levoton, annoin myllätä energiaansa pois. Vauva oli siis silloin 7,5kk ja nyt kohta 9kk. Joskus sai paijata enemmän, joskus vähemmän. Yleensä vauva haki tovin hyvää asentoa ja nukahti jopa 5 minuutissa. On se jännä et vauva saattaa olla virkeänkin oloinen vielä satua luettaessa mut sit ku vie sänkyyn se tietää et aha, nyt käydään nukkumaan ja 10 minuutissa se yleensä on unessa. Joskus seison hetken pinniksen vieressä ja painan/paijaan hellästi vauvaa ja varovasti hellennän otetta kun tunnnen että vauva asettuu ja hengitys tasaantuu. Eli aivan itsestään vauva ei nukahda mut mielestäni tosi vaivattomasti siihen nähden et ennen sai sylissä pitkäänkin pitää ja silti vauva lähes poikkeuksetta 45 min kuluttua havahtui. Nyt saattaa nukkua 8-10h inahtamatta, yösyöminenkin jäi pois ja aamukuuden yli tissittä pärjätään. Sama juttu päikkäreissä: kun saa itekseen rauhottua, uni on parempaa ja rauhallisempaa, tosi harvoin tarvitsee käydä hyssyttelemässä. Kärsivällinen unikouluilussa tietysti pitää olla, kyllä se ennen pitkää tuottaa tulosta. Meillä iltatoimet ja nukahtaminen vakiintu parissa viikossa ja ollaan onnistuttu pitämään tavoista kiinni sairasteluista huolimatta (jos vauva on oikein tukkonen, silloin annan rauhottua syliin mut kippaan heti kun hengitys tasaantuu).

Meillä poika oli kolmen kuukauden kun unikoulun aloitin ja kyllä kannatti. Eli illat olivat itkuisia ja tappeli unta vastaan. Itse tein näin: Ilta rutiinien jälkeen sanoin selkeästi pojalle että nyt otetaan maitohuikat ja sitten mennään nukkumaan. Ja kun maidot oltiin juotu vein sänkyyn jossa itku alkoi. Annoin tutin suuhun ja harson viereen, hetken itki vastaan mut rauhoittui kun tyynnyttelin pienellä silittelyllä ja heti kun rauhoittui pieneksikään hetkeksi siirryin etäämmälle seuraamaan tilannetta, eli jätin vauvan yksin nukahtamaan. Pari päivää opettelussa meni ja nyt ei iltaisin tarvi kuin sänkyyn kantaan niin jää heti nukkumaan. Mut unikoulussahan on se idea et vaikka lapsi itkeekin sängyssä niin sitä ei pidä ottaa pois ja jos varmasti tietää ettei nälkäitkua itke kun vasta söi. Meillä oli helpompi unikoulu kun poika vain nukkumaan mennessä tappeli unta vastaan mutta yöllä kun syötiin niin jatko samantien unia. Unikoulu kannattaa, mutta se vaatii kärsivällisyyttä äidiltä että isältä. Mutta muista että lopputulos palkitsee =)

En tiedä onko tästä apua, mutta kerronpa kuitenkin. Eli tyttö on nyt 7,5kk ja yöt oli yhtä tissittelyä äidin kainalossa, koko yön.

Eka iltana huusi n.10min, mies rauhoitteli vieressä ja piti huudon yltyessä vähän sylissä ja laski uudestaan sänkyyn. Vähitellen on oppinut että oma sänky on se missä nukutaan ja se tarkoittaa sitä että nyt todellakin nukutaan kun minut tänne lasketaan. Lipsumiset aiheuttaa lapsessa vain hämmennystä ja epävarmuutta. Lapsi myös oppii että kun huudan oikein kovaa, niin kyllä se äiti minut täältä pois päästää.

Totta kai se lapsi kapinoi sitä muutosta.



Olen huomannut että mies saa tytön paremmin nukkumaan koska, tyttö kinuaa tissiä minulta, jos menen lähellekään. Me ei jätetä yksin itkemään, vaan ollaan läsnä nukahtamiseen asti. Kun alkaa itku, silitetään napakasti rinnan päältä, johon tyttö rauhoittuu. Kun näyttää että uni meinaa voittaa, lopetan silittämisen ja pidän vaan kättä rinnan päällä. Ennen kuin tyttö on unessa alan nostamaan kättä pikkuhiljaa pois. Eli, häntä ei siis hierota uneen. Jos huuto yltyy hysteeriseksi, otan syliin ja rauhoittelen hetken ja lasken uudelleen sänkyyn.



Itselleni alku oli todella kova pala. Mieheni oli jämäkämpi siinä vaiheessa olemaan tytön luona, joten minä väänsin itkua omassa huoneessa ja mies oli tytön kanssa.

Itse olen ollut vastaan aina näitä unikoulu juttuja, mutta nyt lähdin sillä mielellä liikkeelle että nyt vain opetetaan tyttö nukkumaan ja nukahtamaan, enkä ajatellut sitä minään unikouluna:)

Nyt olen sitä mieltä että kyllä kannattaa!



Tulipa sekava selostus mutta jospa siitä jotain sais irti!

Lähtötilanne: poikamme oppi 6,5 kk:n iässä (nyt 11 kk) seisomaan ja siitä lähtien poika kukkui öisin sängyssään (eri huoneessa kuin me vanhemmat), pahimmillaan parikin tuntia. Ihan pirteänä, toisin kuin vanhempansa :) Maitoa meni, koska välillä lämmin maito " tainnutti" pojan unten maille, välillä taas tuollakaan ei ollut tehoa unen tuloon.



Joulun jälkeen päätimme mieheni kanssa aloittaa unikoulun. Emme antaneet öisin maitoa, emmekä jääneet sängyn viereen istumaan pojan öisin herätessä. Kävimme vain unikoulun tapaan laittamassa pojan makuuasentoon, laitoimme tutin suuhun, tyynnyttelimme niin, ettei enää itkenyt eikä jokellellut, ja palasimme omaan sänkyymme. Kun itkua/jokeltelua oli kuulunut 5 min., menimme taas laittamassa pojan makuuasentoon jne. ja taas omaan sänkyyn itse. Odotimme 6 min. ja jos sittenkin vielä kuului ääntä, teimme taas nuo samat rituaalit. Vajaa viikko tästä meidän unikoulustamme ja poikamme nukkui ensimmäistä kertaa klo 19.30 - 6.00. Voitte varmaan kuvitella, miten olimme revetä ilosta!



Nyt aikaa kulunut tuosta unikoulustamme pari kuukautta ja poikamme nukkuu nyt hyvin yönsä. Joinakin öinä saattaa olla, että n.klo 5 käymme laittamassa tutin suuhun ja poika jatkaa uniaan heräten kuuden paikkeilla. Nyt reilun viikon olemme pitkittäneet unille menoa n. klo 20, ja se on näkynyt myös aamun herätyksessä pojan herätessä nyt n. klo 6.30. Onneksi äiti on aamuvirkku ihminen, joten tuo kuuden jälkeen herääminen ei ole tuskallista.

Kiitokset vinkeistä!

Ei ole nukahtamisen kanssa ikinä ennen ollut ongelmia. Mutta yöllä heräämisiä on nyt tullut ja perään kova huuto! Eli menee nukkumaan 20.30 kun vaan sänkyyn laittaa. Mutta puolen yön jälkeen herää huutamaan, eikä ota tuttia, ei auta silittely, ainoastaan rinta ja uni jatkuu. Tätä noin viikon verran jatkui. Ja eilen aloitin tätä unikoulua. Tyttö huusi 22.30 alkaen 20 minuuttia, sain kuin sainkin rauhoittumaan ilman rintaa. Heräsi tunnin päästä ja huusi hetken. Sain taas rauhoittumaan. Nukkui 06.00 saakka yhtämittaisesti. Ei siis nälkä vaan osasi vaatia rintaa. Tänään toinen yö ja en anna rintaa. Nyt opetellaan nukahtamaan ilman sitä... Tyttö 8kk.

6,5kk poikamme söi yöllä 3-4 kertaa, ja väsyin yöimetyksiin. Niinpä siirrettiin poika muutama ilta sitten omaan huoneeseen nukkumaan ja aloitettiin unikoulu. Eka iltana ajattelin että hyvä, jos nukkuu yhteen ilman syömistä. Aloitti huudon klo 23 ja itki puoli tuntia (käytiin miehen kanssa muutaman minuutin välein hyssyttelemässä). Sen jälkeen nukkui puoli kuuteen! Seuraavana yönä heräsi pari kertaa itkemään, mutta rauhoittui heti tuttiin, ja nukkui syömättä puoli seitsemään. Viime yönä heräsi kerran ja imetin kuuden aikoihin. Että helposti on meillä mennyt, vaikka luulin sen olevan paaaljon vaikeampaa.