Rakastan koiraani enemmän kuin ketään
ihmistä. Koira ei petä, ei ole kaksinaamainen, ei riitele, sen kanssa voi puhua kaikesta tai olla puhumatta eikä se suutu. Näin nelikymppisenä olen lopullisesti lakannut välittämästä ihmisistä (lapsiani ja sisartani lukuunottamatta), aina joutuu pettymään. Muita?
Kommentit (7)
Mihin tässä miestä tarvitsee?? Ne on nähty jo. Puhe oli rakastamisesta, ei parisuhteesta tai seksistä, haloo.
Ikävä ettei tunne ole molemminpuolinen. Koirallesi olet vain henkilö, joka huolehtii sen perustarpeista. Koirasi ei ole sinua valinnut. Yhtä tyytyväinen se olisi kenen tahansa muun kanssa, kunhan sitä vain kohdeltaisiin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä ettei tunne ole molemminpuolinen. Koirallesi olet vain henkilö, joka huolehtii sen perustarpeista. Koirasi ei ole sinua valinnut. Yhtä tyytyväinen se olisi kenen tahansa muun kanssa, kunhan sitä vain kohdeltaisiin hyvin.
Yhtä hyvin näin kyynisesti sitten voi sanoa lapsen ja äidin välisestä rakkaudesta lapsiaikoina. Äiti on henkilö, joka huolehtii perustarpeista ja rakastaa. Näin äidistä tulee erityinen.
Rakastan kyllä koiraani, mutta ymmärrän sen erityyppiseksi tunteeksi kuin kiintymys ihmisten välillä.
Ihan tuotta rakkaus-sanaakin olisin hieman varovainen käyttämään suhteesta eläimeen. Mutta kyllä minäkin asetan koirani lasteni ja muiden lähisukulaisten jälkeen heti seuraavaksi tunteissani.